Voiko paniikkihäiriöstä parantua kokonaan?

[vieras:::]

Mulla alkoi pakko-oireinen häiriö jo ala-asteikäisenä, ja on jatkunut tähän päivään asti. Noin 8 vuotta sitten puhkesi myös paniikkihäiriö, joka on vain pahentunut vuosien saatossa ja liitännäisenä on vielä agorafobiakin. Epäilen että mulle on tullut vielä depersonalisaatiotakin, mikä tekee olon aivan hirveän ahdistavaksi ja sietämättömäksi, tuntuu kuin olisin kadottanut itseni. Elämä on mennyt todella rajoittuneeksi ja olen ahdistunut ihan koko ajan. Ulkona en pysty olemaan enää juuri ollenkaan paniikkikohtausten pelossa ja depersonalisaatiosta johtuva outo olokin ahdistaa.

En ole koskaan kertonut läheisilleni huonosta ja ahdistavasta olostani, koska en haluaisi huolestuttaa heitä. En myöskään ole koskaan hakenut ammattiapua vaan olen yrittänyt sinnitellä yksin. Nyt olen kuitenkin tullut siihen pisteeseen etten jaksa enää yhtään jatkuvan ahdistuksen ja pelon kanssa. Mietin vaan että voiko näin pitkäaikaisista oireista päästä koskaan eroon? Haluan elää normaalia elämää vailla turhia pelkoja.

 

[---]

Mene lääkäriin! Saat apua.

Itse kärvistelin paniikkien kanssa 10 vuotta kunnes aloitin lääkityksen. Ja kyllä kaduttaa, etten tehnyt sitä jo aiemmin.

 

[vieras...]

sanoisin että ei voi mutta sen kanssa voi oppia elämään ja lääkitys tarvitaan

 

[sdsdd]

Huh. Kaverini sinnitteli 8 v. kunnes sai lääkkeet. Lääkkeet auttoivat ja nykyisin ei tarvitse niitäkään. Katui paljon sitä, ettei aiemmin hakenut apua. Mene siis ihmeessä hoitamaan ongelmiasi.

 

["pipari"]

Hae lääkkeet, nykyisin on hyviä lääkkeitä. Itselläni 11 vuotta ahdistuneisuushäiriötä takana, eikä vieläkään ole toipunut. Onko kellään kokemusta hypnoterapiasta

 

[Mulla näin]

Sairastuin paniikkihäiriöön 16-vuotiaana. Vanhemmat häpesivät oireitani eivätkä ymmärtäneet. En saanut pienellä paikkakunnalla apua. Mun ratkaisu oli muuttaa pois kauas opiskelemaan ja aloittaa suhde ja kihlautua nuorena. Paniikkihäiriöoireet seurasivat kuitenkin kaikkialle ja elämä oli välillä tosi ahdistavaa. Oli vaikea selvitä opiskeluista ja miesystävän isoon sukuun tutustumisesta yms Sain vihdoin apua päälle parikymppisenä, lääkityksen joka auttoi. Käytin sitä muutaman vuoden, ja lopulta pääsin siitäkin eroon. Nyt olen ollut ilman lääkitystä ja oireita 12 vuotta!

 

[joku muu]

MIehelle tuli paniikki häiriö parivuotta sitten. Muutama kuukausi meni ja sitten kävi juttelemassa psykologille. Psykologi oli todella ammattitaitoinen, selitti miehelle juurtajaksaen mikä on paniikkikohtaus, mistä se johtuu ja miten sen voi rauhoittaa. Tämä auttoi, mieheni alkoi tekemään kohtauksen tullessa psykologin ohjeen mukaan ja pian hän oppi tunnistamaan tulevan kohtauksen ja estämään sen. Myös se auttoi, että hän oppi mikä kohtaus pohjimmiltaan on ja mistä se johtuu. Nykyisin ei vaikuta miehen elämään mitenkään. Joskus tulee tilanteita joissa hänellä tulee tunne lievästä paniikkikohtauksesta, mutta silloin hän tietää miten saa sen pidettyä lievänä, eikä päästä kohtauspäälle. Eli en tiedä voiko tällä perusteella sanoa, että siitä pääsee täysin eroon, mutta kyllä niistä voi päästä eroon lähes täysin. Aika näyttää pääsee mieheni niistä lievistäkin eroon kokonaan.

 

["jjj"]

Ei kai.Itse olen kuitenkin ainakin tällä hetkellä sen selättänyt. Ei ole ikinä ollut lääkitystä.