Itse totesin, että voi olla... Meillä nyt 1,5v ja uhittelu alkoi jo muutama kuukausi sitten. Nyt se tuntuu olevan pahimmillaan. Ja tuo sama "virne naamalla" on meillä kanssa ihan tuttu juttu. Samoin, jos tehdään jotain kiellettyä niin katsotaan ensin vanhempia, virnistetään ja sitten aloitetaan. Kai se sitten on myös rajojen etsimistä. Ja "ei" -sanaa poika ei sitten "hyväksy" lainkaan (ts alkaa huutamaan). Nyt on oppinut myös "anna" -sanan, ja jos ei saa, niin sitten taas huudetaan.
Alkaa vain olla sellainen fiilis, ettei oikein tiedä pian mitä tekisi, kun kiellot ei toimi, huomiota ei saa enää aina kiinnitettyä toisalle tai leikittyä yms nuo ohi. Onko neuvoja tai hyviä vinkkejä? Olenkohan ollut liian lepsu, kun näin on käynyt? Ei meillä kyllä kaikkea saa periksi, ja myös kielletään asioita. Tuntuu vaan vähän "huonolta äidiltä", kun ei olikein tiedä...
Lisäksi se SUURIN ongelma on, että jos jotain kieltää, niin poika alkaa huutamaan suoraa huutoa ja hakkaamaan päätänsä seinään, lattiaan ja milloin minnekin. Siitä se huuto sitten yltyy. Tuntuu, että mikään ei saa rauhoittumaan... Jos ottaa syliin, niin huudetaan entistä enemmän ja rimpuillaan pois, huomiota ei saa kiinnitettyä muualle oikein enää. Ainoa, mikä tuntuu auttavan, niin on se että jättää yksin huutamaan ja menee esim. parin metrin päähän tekemään omiaan eikä katso eikä puhu. Tuntuu vain tosi pahalta jättää toinen noin, varsinkin kun poika hakkaa päätänsä. Onko muilla samaa ongelmaa? Tai neuvoja tuohon pään hakkaamiseen?
Ihanan kamala kuulla, että muillakin on näin. Jos on vinkkejä niin PLIIS kertokaa!
Jostain kun luin, että uhma alkaa yleensä siinä kahden vuoden paikkeilla.
