P
pääoireita
Vieras
siis mulla on eka kerran ensimmäisen lapsen jälkeen n.4vuotta sitten, ollut muutaman kuukauden ajan samat oireet kuin nyt neljännen lapsen jälkeen. aijemmin oireet loppuivat kolmessa kuukaudessa itestään, mutta nyt niitä on jatkunut jo neljä kuukautta, eikä loppua tunnu näkyvän..joten mietin missä vois olla vika?
oireet siis ovat tässä "pahemmuus" järjestyksessä: iltaisin kun meen nukkumaan, pulssi alkaa lyödä ikäänkuin "taustalla" eli normaali sykkeellä, mutta kuin normaalia tehottomammin. sit se jättää yhen lyönnin väliin ja samalla hetkellä päähän tulee tunne kuin "veri pakenis päästä". Siis jotenkin humahtaa pään sisällä. Joillakin kerroilla syke on tykyttävää, siis huomattavasti normaalia nopeempaa kevyttä läpätystä johon liittyy samoin noi humahdukset päässä. joskus noi on täysin hallitsemattomia noi humahdukset, ja joskus niitä taas pystyy "ajatuksen voimin" hillitsemään, ettei tunnu niin voimakkaana. pahimmillaan se on sitä, että pitää keskittyä vetään henkeä, että tunne menee ohi.
toinen oire on sit joskus aamuisin, tai aamupäivällä, näkökentän alalaidassa näkyy punertava värisevä juova. ja nyt uutena on tullut, että yhtäkkiä näkökenttään saattaa ilmaantua keltaisia palloja liikahteleen ees takas.
sit on oireena omasta mielestä normaalista minästäni poikkeava väsymys, siis aijemmin mulle on hyvin riittäny 7h yöunet ja nykyään 9h unienkin jälkeen aamulla väsyttää ja päivällä on niin väsynyt, että tekis mieli nukkua päikkärit, mut yleensä en nuku, koska se taas rajottaa sit yöunen saantia. eli ilta kun tulee ja nukkumaan pitäs mennä, niin uni sit kaikkoaa noiden illlalla esiintyvien oireiden myötä. (niin ja nukkumaan meen yleensä puolilta öin, eli silloin on mun "ilta" )
Tk-lääkärille kerroin noista oireista talvella, kun olin kilpirauhasjuttujen takia tutkimuksissa, mutta kilpparistakaan ei syytä löytynyt muuta kuin kolme pientä kyhmyä, jotka kontrolloidaan elo-syyskuussa. Tk lääkäri oli noista oireista sitä mieltä, et kyllähän se tuntuu ku oikeen miettii... :headwall: :headwall: Mä kun oisin onnellinen, ku pääsisin noista oireista vain eroon. :headwall:
Eli kysymys siis on nyt, että voiko noi oireet olla jotai psyykkisiä juttuja? Mulla on suht rankka puoltoistavuotinen takana, erityislapsen syntymän ja tammikuussa tapahtuneen kuoleman takia, mutta en koe olevani kuitenkaan masentunut mieleltäni. Voiko ihminen olla masentunut ilman, että mieli oisi alakuloinen? Ja toisekseen, kun noita vastaavia oireita oli jo eka raskauden jälkeen, ei kylläkään toisen ja kolmannen, niin mietin sitäkin, voiko imetyshormoonit tms. aiheuttaa tuollaisia oireita? Millä ihmeellä mä pääsen noista oireista eroon, kun pahimmillaan se on sitä, että mä en pysty niiltä nukkumaan. Siis uni kyllä tulis, mutta oireet ei anna nukkua.
oireet siis ovat tässä "pahemmuus" järjestyksessä: iltaisin kun meen nukkumaan, pulssi alkaa lyödä ikäänkuin "taustalla" eli normaali sykkeellä, mutta kuin normaalia tehottomammin. sit se jättää yhen lyönnin väliin ja samalla hetkellä päähän tulee tunne kuin "veri pakenis päästä". Siis jotenkin humahtaa pään sisällä. Joillakin kerroilla syke on tykyttävää, siis huomattavasti normaalia nopeempaa kevyttä läpätystä johon liittyy samoin noi humahdukset päässä. joskus noi on täysin hallitsemattomia noi humahdukset, ja joskus niitä taas pystyy "ajatuksen voimin" hillitsemään, ettei tunnu niin voimakkaana. pahimmillaan se on sitä, että pitää keskittyä vetään henkeä, että tunne menee ohi.
toinen oire on sit joskus aamuisin, tai aamupäivällä, näkökentän alalaidassa näkyy punertava värisevä juova. ja nyt uutena on tullut, että yhtäkkiä näkökenttään saattaa ilmaantua keltaisia palloja liikahteleen ees takas.
sit on oireena omasta mielestä normaalista minästäni poikkeava väsymys, siis aijemmin mulle on hyvin riittäny 7h yöunet ja nykyään 9h unienkin jälkeen aamulla väsyttää ja päivällä on niin väsynyt, että tekis mieli nukkua päikkärit, mut yleensä en nuku, koska se taas rajottaa sit yöunen saantia. eli ilta kun tulee ja nukkumaan pitäs mennä, niin uni sit kaikkoaa noiden illlalla esiintyvien oireiden myötä. (niin ja nukkumaan meen yleensä puolilta öin, eli silloin on mun "ilta" )
Tk-lääkärille kerroin noista oireista talvella, kun olin kilpirauhasjuttujen takia tutkimuksissa, mutta kilpparistakaan ei syytä löytynyt muuta kuin kolme pientä kyhmyä, jotka kontrolloidaan elo-syyskuussa. Tk lääkäri oli noista oireista sitä mieltä, et kyllähän se tuntuu ku oikeen miettii... :headwall: :headwall: Mä kun oisin onnellinen, ku pääsisin noista oireista vain eroon. :headwall:
Eli kysymys siis on nyt, että voiko noi oireet olla jotai psyykkisiä juttuja? Mulla on suht rankka puoltoistavuotinen takana, erityislapsen syntymän ja tammikuussa tapahtuneen kuoleman takia, mutta en koe olevani kuitenkaan masentunut mieleltäni. Voiko ihminen olla masentunut ilman, että mieli oisi alakuloinen? Ja toisekseen, kun noita vastaavia oireita oli jo eka raskauden jälkeen, ei kylläkään toisen ja kolmannen, niin mietin sitäkin, voiko imetyshormoonit tms. aiheuttaa tuollaisia oireita? Millä ihmeellä mä pääsen noista oireista eroon, kun pahimmillaan se on sitä, että mä en pysty niiltä nukkumaan. Siis uni kyllä tulis, mutta oireet ei anna nukkua.