Voiko n.3kk ikäisen vauvan mielestänne jättää yöhoitoon isoäidille?

[ei näin]

miksi yleensäkkään pitää kysyä täältä "lupaa" että saako lähteä ja jättää vauvan hoitoon? ja sitä mä en myöskään ymmärrä että jonkun tutkimusten ja psykologien puheiden perusteellako te lapsianne kasvatatte? eikö ihmisillä nykyään ole mitään maalaisjärkeä tai muutakaan päänsä sisällä, vaan lasta kasvatetaan ohjekirjojen mukaan. ootte te kyllä pihalla, mitähän teidänkin lapsista kasvaa. ennen sitä sentään pärjättiin omalla päällä eikä luettu mitään kasvatusoppaita silmät soikeena.

Kyllä, maalaisjärjellä pärjää pitkälle, mutta ei ihan loppuun asti. Maalaisjärki on liiaksi omien tuntemusten ja halujen varassa. Varsinkin ap:ltä tuntuu luonnistuvan tuo asioiden parhainpäin selittely kun oma tarve on kova. toki voi olla hyvä äiti vaikka ei olisi koskaan lukenut lapsista mitään, mutta aika hyvä tuuri saa käydä.

Minun maalaisjärkeeni ei mahdu, miten se että vaikkapa 75ihmiselle sadasta tapahtuu jotain tiettyä tutkimuksen perusteella (jossa muut tekijät on mahdollisimman pitkälle eliminoitu) ei ole pätevä paikka katsoa mallia, mutta se että "naapurin saaralle kävi näin ja elli serkulle kanssa" on näille maalaisjärjen jättiläisille usein hyvinkin pätevää päättelyä?

 

[*]

Hassua miten eri asioita eri äidit pitävät normaalina. Itse koen normaalina että vauvaa / lasta voi hoitaa muutkin kuin äiti. Normaalia ennen kaikkea on että perheessä on isä joka on tasavertainen vanhempi äidin kanssa. Normaalia on että lapsella on muita rakastavia ihmisiä ympärillään jotka haluavat jakaa aikaansa lapsen kanssa, antamalla vanhemmille joskus pienen hengähdystauon. Jolloin vanhemmat voivat nauttia siitä PARISUHTEESTA! Koska väitän myös sitäkin että mikäli vanhempien parisuhde voi hyvin, voi vauvakin paremmin.

Ja itse en pidä kotisynnytystä saati istukan raahaamista mihinkään missään määrin normaalina saati vauvalle parhaana vaihtoehtona...

 

[ei näin]

[QUOTE="vieras";25012087]Olet kuitenkin osannut pitää hauskaa 4 tuntia, vaikka vauva ei ole voinut tietää missä äiti on, eikä ymmärrä aikakäsityksistä tuon taivaallista. On voinut ahdistua heti sun lähdettyä, ja voinut huonosti koko sen 4 tuntia. Mutta tämä on siis aivan eri asia?

Ethän säkään voi tietää, millaisia traumoja lapsesi on voinut tuosta saada. Varsinkin kun se näyttää olleen paremminkin sääntö kuin poikkeus. Kuinka se on parempi, että vauva on säännöllisesti tietyn ajan pois äidin luota kuin se, että kyseessä olisi kertaluonteinen juttu?

Jos luulisin, että mies on kuollut, vaikka vaan tunninkin verran, se olisi ihan kamalaa. Miksei siis vauva ahdistuisi siinä tunnissa jo, puhumattakaan useammasta tunnista? Sun mielestä omiakin tarpeita pitää siis kuunnella, vaikka vauva olisikin? Eikö ne omat tarpeet työnnetä taka-alalle kun vauva syntyy, tai hoideta niitä sitten siinä vauvan ohella?[/QUOTE]

Toki vauva ahdistuu jo neljässä tunnissakin, mutta huomattavasti vähemmän. Stressitasot kohoaa kyllä aina kun äiti on poissa, mutta mitä pidempään, sitä enemmän.

Omat tarpeet, eli äidin ja isän hyvinvointi on myös vauvan hyvinvointiin liittyvää, mutta sietokyky ja ratkaisumallit sais olla aikapaljon paremmat kuin mitä ap:llä. Vauva ei pienenä tarviste mitään muuta kuin unta, ruokaa ja läheisyyttä. Vauva sopeutuu hienosti aikuisen elämään suurimmaksi osaksi, ja niin siihen pitäisi suhtautuakin. Ulos, tekemään omia asioita joista nauttii jne. Toki vauvan ehdoilla, ei pitkiä aikoja ilman äitiä (tuo tunti per ikäkuukausi on ihan hyvä ohje, ja sitten 1v 1vrk, 2v 2vrk ja 3v eteenpäin enemmän), jos vauva tarvitsee jotain, menee se muiden suunnitelmien edelle, mutta kun tarve on täytetty, voidaan palata niihin omiin tarpeisiin ja suunnitelmiin. Se on yhteiseloa ja yhteensovittamista, ja paljon sitä mitä siitä tekee. Ap:n asenne on väärä.

 

[Littledeath]

Mä sanon ap:lle että anna vaan hoitoon. Itse olen kovan väsymyksen vauvan kanssa kokenut. Parempi sille vauvalle on, että vanhemmat jaksaa. Itselleni väsymyksen vuoksi puhkesi taas masennus ja terapialla ja lääkkeillä mennään..

Mun mielestä se vauva on parempi jättää just vaikka 3kk ikäisenä kuin 9kk ikäisenä pitemmäksi aikaa, koska vanhempi vauva jo tajuaa itkeä hoitajansa perään ja kokee eroahdistusta.

 

["vieras"]

Toki vauva ahdistuu jo neljässä tunnissakin, mutta huomattavasti vähemmän. Stressitasot kohoaa kyllä aina kun äiti on poissa, mutta mitä pidempään, sitä enemmän.

Eli pienimuotoinen stressaantuminen ei haittaa vauvaa. Mutta kuinka vauva voi stressaantua vähemmän, eihän se tiedä mihin äiti meni ja ties vaikka ei koskaan tulisi takaisin. Vauvahan ei ymmärrä olevansa erillinen äidistään, joten aika jännä että stressitasot kohoaa ihan pikkuhiljaa, riippuen ajasta. Luulisi niiden sinkoovan pilviin kun äiti katoaa näköpiiristä, vauvallehan se silloin merkitsee ettei äitiä enää ole.

Mitenkäs sitten nämä isommat lapset, jotka kärsii eroahdistuksesta. Heidät voi kuitenkin huoletta jättää hoitoon periaatteella 1 vrk/ikävuosi? Koska asiantuntijat niin sanoo?

 

[mielellään ei]

Periaatteessa ihan vastasyntyneelle alle kuukauden ikäiselle ei oo niin väliä kuka sen vaipan vaihtaa, ja kuka hoivaa hyvin. Kun lähinnä syö ja nukkuu vaan. Siinä mielessä ihan pikkusen voi jättää yöksi. MUTTA 3 kk ikäinen on jo hyvin vahvasti "mukana maailman menossa" aisteillaan, ja alkaa jo kohta vierastaan, jolloin pitkät erot äidista ei oo hyvä asia. Tuo yön yli sen verran kun on ikää on ihan hyvä asia. Eri asia on sitten se, jos äiti on todella väsynyt tai univelkaa, silloin on joskus pakko antaa myös vauva-ikäinen yökylään, mutta ei se suositeltavaa ole vauvan kannalta.

 

["eedla"]

Olemme suunnitelleet puolisoni kanssa yhteistä Tallinnan matkaa jossa menisi 1 yö,ja poikamme olisi silloin n.3kk. Isoäiti tulisi kotiimme hoitamaan häntä.

Kävin tänään neuvolassa ja siellä sanoivat että alle vuoden vanhaa ei saa jättää yöhoitoon. Kun lapsi on yksi,saa jättää yhdeksi yöksi,ja kaksivuotiaana kahdeksi jne. Pitääkö tosiaan paikkansa?

Sitä miksi ei saisi perustelivat että vauvalle voi tulla leikki-iässä (1-2) vuotiaana voimakas takertuminen äitiin ja voi olla kovin itkuinen. On muka psykologit tehnyt tutkimuksia ja asia on muka niin. Ja kehotti olemaan menemästä lukemaan ja kyselemään keskustelupalstoilta koska vain he tietävät mikä on hyväksi

TIIVISTETTYNÄ: Voiko vauva ikäselle jonka jättää yöksi hoitoon tulla ongelmia myöhemmin leikki-iässä äitiin takertumalla jne.?

No kyllä se psykologien suositus on että lapsi on poissa yötä vanhempiensa luota niin monta yötä maksimissaan kuin on ikävuosia. Eli alle vuoden vanha ei yhtään yötä jos ei oo pakko (ymmärrän jos lapsi valvottaa ja rajut univelat, mutta en muuten). Oon ihmetelly ja ihmettelen edelleen sitä että MIKSI oi miksi sitä vauvaa ei vois antaa mummolle hoitoon PÄIVÄLLÄ??? :O MIksi ihmeessä sen pitäis olla hoidossa juuri yöllä?? Vie vauva aamulla mummolle ja hae iltapäivällä jos haluat omaa aikaa. Ja edelleen, eri asia siis tietenkin jos haluat sen yöksi sen takia että saisit nukkua.

 

["vieras"]

[QUOTE="eedla";25012287]Oon ihmetelly ja ihmettelen edelleen sitä että MIKSI oi miksi sitä vauvaa ei vois antaa mummolle hoitoon PÄIVÄLLÄ??? :O MIksi ihmeessä sen pitäis olla hoidossa juuri yöllä?? Vie vauva aamulla mummolle ja hae iltapäivällä jos haluat omaa aikaa. Ja edelleen, eri asia siis tietenkin jos haluat sen yöksi sen takia että saisit nukkua.[/QUOTE]

Miten se päivähoito eroaa yöhoidosta? Eihän vauva tiedä, onko yö vai päivä. Eikö se sitten päivällä stressaannu asiasta?

 

["vieras"]

Mua ei menojalka vipata,en käytä alkoholia eikä miehenikään,enkä käy juhlimassa. Koimme vain että olisi kiva lähteä kuukauden päästä yhdessä johonkin yhdeksi yöksi,vauva ei öisin nuku joten olemme tosi väsyneitä ja saisi samalla yön nukkua rauhassa kun vauva olisi isoäidin hyvässä hoivassa. Olen tunnollinen ja hyvä äiti vaikka nuori olenkin ja se ei minusta huonoa äitiä tee jos haluan tasan yhden yön viettää oman kultani kanssa toisaalla!

Karu totuus on että KYLLÄ SE TEKEE SINUSTA HUONON ÄIDIN!! Jos olette väsyneitä niin pyydä se mummo teille hoitamaan ja auttamaan että voitte nukkua vaikka yhden syötön yli (tämäkään ei voi olla teillä vaikeaa kun talossa on kaksi aikuista ja pullovauva. Vuorotellen nukutte ja hoidatte vauvaa)
Todella lapsellista vauvan ollessa noin pieni haikalla omaa aikaa 'oman kullan' kanssa VAUVAN KUSTANNUKSELLA! Vauvan pitäisi olla teille molemmille se oma kulta.

Turha hakea täältä myötätuntoa. Olet huono äiti ja olisit tehnyt lapsen myöhemmin jos kaipaat kahdenkeskeistä aikaa miehesi kanssa.

 

[Phoebsi]

En jättäisi, sillä minusta se ei ole sama asia, kuka pientä vauvaa hoitaa.

 

["hansu"]

Meidän tyttö oli parin kuukauden ikäinen kun oli ekan kerran hoidossa yötä ja vauvana olikin todella usein yhden yön hoidossa. Ja nyt minä koen siitä todella huonoa omaatuntoa. Tyttö on nyt 1,5v. Olen tällä hetkellä itse niin kiinni lapsessa että en antaisi häntä mihinkään hoitoon, mutta joskus on pakko koska oma jaksaminen on kortilla kun tyttö nukkuu yöt huonosti. Mutta eiköhän monet lapset ole vauvana hoidossa montakin yötä. Ihan teet niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, tuskin sille vauvalle mitään traumoja siitä jää.

 

[EJK]

Kun mä olin lapsi. äitiyslomakin oli alle 2kk. Oma esikoiseni oli 2,5 kk iässä mummolassa hoidossa, kun mä olin yövuorossa töissä.

Tiedätkö, tutkimustuloksia on syntynyt paljon tuon reilun kahdenkymmenen, saatika viidenkymmenen vuoden jälkeen koskien kiintymyssuhdetta. Ei ole mitään merkitystä sillä, luoko lapsi kiintymyssuhteensa äitiin, isään vai naapurin Perttiin. Tärkeintä on arjen läsnäolo ja se että sitä on riittävästi jotta turvallinen kiintymyssuhde voi syntyä. Eli jos mummolan väki on vauvan elämässä mukana jokapäiväisessä perusturvallisuuden tunteen luomisessa, ei sillä yökyläilyllä ole merkitystä. Mutta on vain harvoja vauvoja, joiden isovanhemmat oikeasti ovat niin läsnä siinä arjessa, että turvallinen kiintymyssuhteelle on mahdollisuus luoda turvallinen pohja. Turha tästä on kiistellä, kun siitä on niin paljon kiistatonta tutkimustulosta.

Se, että sinun aikanasi on äitiysloma loppunut 2 kk iässä, on voinut jättää merkkisi sinuun. Voit itse sitä miettiä, mikä on minkäkin seurausta vai onko sittenkään merkitystä. Jos haluat, voin heittää keskustelun pohjaksi muutamia ajatuksia siitä, miten turvallisen kiintymyksen puute voi aikuiselämässä näkyä. Ne on vain ajatuksia, ei totuuksia.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25012336]
Todella lapsellista vauvan ollessa noin pieni haikalla omaa aikaa 'oman kullan' kanssa VAUVAN KUSTANNUKSELLA! Vauvan pitäisi olla teille molemmille se oma kulta.

Turha hakea täältä myötätuntoa. Olet huono äiti ja olisit tehnyt lapsen myöhemmin jos kaipaat kahdenkeskeistä aikaa miehesi kanssa.[/QUOTE]

Aivan samoin kun sen lapsen pitäisi edelleen kasvaessaan olla se vanhempien tärkein asia! Jos haluat mennä töihin kun lapsi menee eskariin, jos haluat kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa kun lapsi on 8-v, jos ylipäänsä haluat omaa aikaa missään vaiheessa kun lapsi asuu kotona, olet huono äiti! Äidin pitää huolehtia lapsen tarpeista ensin ja siirtää omansa odottamaan. Yhtälailla se isompi lapsi tarvitsee äitiään, ja murroiässä sitä äitiä vasta tarvitaankin! Huom. isää ei sitten ilmeisesti tarvita, kun siitä ei kukaan sano mitään.

Ethän säkään vaan ota omaa aikaa lapsesi kustannuksella, koskaan et voi tietää jos se lapsi tarvitsee sua justiinsa silloin kun olet jumpassa. Ja taas tuli traumat, kun äiti ei ollutkaan paikalla.

 

[*]

Nyt en kyllä ihmettele yhtään kaikkia niitä yh-mammoja mitä maa päällään kantaa.. Vähemmästäki miehet kyllästyy siihen kun vaimot elää vain lapsilleen... No kiva kai se on sitte olla kiinni siinä lapsessa koko ajan kun ei sitä muutakaan perhettä enää ole...

 

[ei näin]

[QUOTE="vieras";25012235]Eli pienimuotoinen stressaantuminen ei haittaa vauvaa. Mutta kuinka vauva voi stressaantua vähemmän, eihän se tiedä mihin äiti meni ja ties vaikka ei koskaan tulisi takaisin. Vauvahan ei ymmärrä olevansa erillinen äidistään, joten aika jännä että stressitasot kohoaa ihan pikkuhiljaa, riippuen ajasta. Luulisi niiden sinkoovan pilviin kun äiti katoaa näköpiiristä, vauvallehan se silloin merkitsee ettei äitiä enää ole.

Mitenkäs sitten nämä isommat lapset, jotka kärsii eroahdistuksesta. Heidät voi kuitenkin huoletta jättää hoitoon periaatteella 1 vrk/ikävuosi? Koska asiantuntijat niin sanoo?[/QUOTE]

1vuotiaalla on jo pysyvyyden käsitys, äiti ei katoa. 2vuotiaalle voi jo selittää että äiti on poissa, voi soitella puhelimella jne. ja lapsi käsittää paremmin mistä on kyse. Jos sinun mielestäsi 3kk ja 1v on jollakin tapaa verratavissa olevia olentoja, niin huonosti menee kaikintavoin.

en tiedä miksi stressitaso ei nouse pilviin samantien, vaan nimenomaan sitä enemmän mitä kauemmin äiti on poissa, kysy evoluutiolta tai jumlalalta tai mihin sitten uskotkin miksi asia on niin. Vauva ei tajua asiaa myöskään vertaukseni mukaisesti niin, että äiti olisi kuollut, vauvalla ei ole käsitystä tulevasta eilisestä tai ajasta ylipäänsä. Luonto on järjestänyt niin että vauva on paha olla ilman äippää ihan hyvistä syistä, eikä sitä (välillä ikävä kyllä) voi muuksi muuttaa vaan pelkällä mielipiteellä. Toki tosiaasian voi kieltää, sitä voi vähätellä jne.

Ja yhden tallinnan reissun vaikutus äidin jaksamiseen verrattuna siihe mitä vauvassa aiheuttaa ei ole minusta vaan hyväksyttävää. se ei äitiä kauan pystyssä pidä että saa nukkua yhden yön ja viettää yhden päivän, viikon kahden päästä tarvis tällä logiikalla tehdä taas uusi reissu jne.
Hankipas siis ap se arki kuntoon niin voi alkaa ravintolareissu tai leffakin riittää.

 

[ei näin]

[QUOTE="vieras";25012365]Aivan samoin kun sen lapsen pitäisi edelleen kasvaessaan olla se vanhempien tärkein asia! Jos haluat mennä töihin kun lapsi menee eskariin, jos haluat kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa kun lapsi on 8-v, jos ylipäänsä haluat omaa aikaa missään vaiheessa kun lapsi asuu kotona, olet huono äiti! Äidin pitää huolehtia lapsen tarpeista ensin ja siirtää omansa odottamaan. Yhtälailla se isompi lapsi tarvitsee äitiään, ja murroiässä sitä äitiä vasta tarvitaankin! Huom. isää ei sitten ilmeisesti tarvita, kun siitä ei kukaan sano mitään.

Ethän säkään vaan ota omaa aikaa lapsesi kustannuksella, koskaan et voi tietää jos se lapsi tarvitsee sua justiinsa silloin kun olet jumpassa. Ja taas tuli traumat, kun äiti ei ollutkaan paikalla.[/QUOTE]

Nyt menee taas puurot ja vellit sekaisin kummaltakin. tottakai äiti ja isä tarvitsevat sekä omaa että yhteistä aikaa. Pikkuvauvaaikana, lei ensimmäisen vuoden vauvan kanssa pitäisi kuitenkin olla tiiviisti ja yhdessäolo järjestää tunteina, ei päivinä. Pikkuvauva-aikana on siksi sitä tärkeämpää luoda arkeen niitä hyviä juttuja, jotka pitää parisuhteenkin kasassa, romanttisia illallisia tms. mistä pari itse tykkää.

Se taas että äidillä on joku tallinna fiksaatio joka maagisesti korjaa väsymyksen ja muun pikkuvauva-ajan rankuuden kertaheitolla on nimenomaan omien oikkujen asettamista lapsen edun edelle, mikä minustakin on väärin. Tarve omaan aikaan ja lepoon reissun alku-ajatuksena taas on hyvinkin vakavasti otettava asia, josta yhtään äitiä ei pidä mennä syyttämään: vauva ei voi hyvin jos äiti ja isä eivät voi hyvin ta ia inakin kohtuullisesti (väsymys ja turhautuminen on pikkuvauva-aikana asioita joiden kanssa on opittava myös elämään jossain määrin, mutta ei niin että järki lähtee).

 

[ei näin]

[QUOTE="vieras";25012365]Aivan samoin kun sen lapsen pitäisi edelleen kasvaessaan olla se vanhempien tärkein asia! Jos haluat mennä töihin kun lapsi menee eskariin, jos haluat kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa kun lapsi on 8-v, jos ylipäänsä haluat omaa aikaa missään vaiheessa kun lapsi asuu kotona, olet huono äiti! Äidin pitää huolehtia lapsen tarpeista ensin ja siirtää omansa odottamaan. Yhtälailla se isompi lapsi tarvitsee äitiään, ja murroiässä sitä äitiä vasta tarvitaankin! Huom. isää ei sitten ilmeisesti tarvita, kun siitä ei kukaan sano mitään.
[/QUOTE]

Ja mitä tulee yli vuoden ikäiseen lapseen, niitä pettymyksiä ja yms. on oikein viisasta harjoitella turvallisessa ympäristössä. Toki se on äidille kamalampaa jättää se lapsi huutavana hoitoon, mutta siinä puhutaan taas vanhemman mukavuudenhalusta: meille tulee paha mieli kun lapsi näyttää sen niin selvästi.
Vaikeita tunteita jos ei tule eteen lapsuudessa ja niihin ei anneta keinoja selvitä, niin huonosti menee tulevaisuudessa. Alle vuoden ikäiseltä lapselta ei kuitenkaan KOSKAAN pitäisi evätä unta, ruokaa tai läheisyyttä tämän sitä halutessa: näistä kehittyy PERUSTURVALLISUUS jonka pohjalta niitä vaikeampia tunteita tulevaisuudessa sitten käsitellään tietoisten keinojen lisäksi.

Minusta on uskomatonta että vertaat 8vuotiasta ja murkkuikäistä kolmekuukautiseen vauvaan. Onko sinulla edes lapsia?

 

[kesäkurpitsa]

Meidän kuopus on nyt 1v9kk ja mielestäni vasta nyt alkaa olla valmis yökyläilyyn, ei siis ole vielä ollut. Nyt ollaan kyllä suunniteltu, että pyydetään mummo tänne meille yöksi ja lähdetään miehen kanssa kahdestaan johonkin. Mutta tosiaan vain yhdeksi yöksi.

Itse olen kyllä ollut viime keväänä viikon pois kotoa, mutta lapset eivät olleetkaan hoidossa vaan isänsä kanssa.

 

["jooh"]

En ole ikinä tajunnut tuota, kun joku sanoi että jos on rajut univelat, vauvan jättäminen hoitoon on ok mutta muuten ei. Mistä se vauva tietää onko äiti Tallinnassa vai nukkumassa?

 

[jihou]

Täällä kovasti viitataan tutkimuksiin ja psykologisiin suosituksiin.
Minä ainakin haluaisin linkkejä niihin. Onko tämä taas näitä asioita mitkä kiertää tarpeeksi ja sitten ne hyväksytään totuutena palstan kollektiivisessa superäitiydessä?

 

["Karppinen"]

Uuh, mä olen sitten varmaan toooosi huono äiti täydellisten palstamammojen mielestä... Mun vauva on tänään 3kk, ja menee toistamiseen mummolleen yökylään ensi yöksi... Eikä edes nuku öitään huonosti, tietenkään koska saa KORVIKETTA... Ai muuten, en tosiaan imetä koska en halunnut, ja vaippojakaan - siis niitä kertakäyttöisiä - en yöllä vaihda, koska haluan nukkua. Niinkuin tekee vauvakin.

Ai, ja kerrottakoon vielä niille, joille hiipi heti ajatus 15wee ihqudaa-pissisäidistä, olen 31-vuotias, kouluja käynyt ihminen. Ja kyllä, meilläkin tulee hetkiä jolloin halutaan olla ilman lapsia. Mutta kun kotiin palaan, olen taas se sama rento äitee josta - ainakin näin kuulin eilen illalla tuolta kolmevuotiaalta - lapseni tykkäävät.<3

Enkä muuten edes lähde viihteelle, vaan leffaan avomiehen kanssa ja siitä nukkumaan. Mutta hei, jos joku haluaa olla lastensa kanssa 24/7, koko loppuelämänsä, ihan vapaasti. En vaan itse kestäisi ajatusta lypsylehmäelämästä.

Meidän lapset ovat kovasti toivottuja, rakastettuja tapauksia, mutta ammattini ei ole olla äiti, toisin kuin parin esim. facebook-kaverini tiedoissa lukee: Ammatti:kotiäiti. Surullista.

 

[jihou]

http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/taapero/1656/voiko_vauva_yokylailla_

Tuollaisien löysin kun itse googlailin. Laiskoille voin vielä vähän lainata artikkeliakin: "Väite: "Asiantuntijasuositusituksen" mukaan lapsi voi viipyä yökylässä niin monta yötä kuin on ikävuosiakin: yksivuotias yhden yön, kaksivuotias kaksi...

Tällaiselle säännölle ei löydy perusteita. Lasten stressiherkkyys on erilaista. "

 

[J.Ketkupolkka]

En jättäisi.

 

["vieras"]

No, tee toiselle se minkä haluaisit itsellesikin tehtävän. Eli itse laittaisin kyllä sen vauvan etusijalle.

 

["vieras"]

Vauvani ollessa 3kk, kaipasin omaa aikaa ja vaikka yhtä yövapaata vauvasta. Järkeilin kuitenkin, että vauva on vielä aivan liian pieni olemaan missään hoidossa tai kenenkään muun kanssa, kuin minun. Teinkin siis niin, että levähdin ja nukuin päivällä, jolloin vauvaa tultiin täksi ajaksi hoitamaan meille kotiin (tai joskus mentiin isovanhempien luokse). Kyse oli näillä kerroilla aina korkeintaan parista-kolmesta tunnista, joka auttoi kummasti.

Vauvan ollessa 5kk oli kesäaika, ja mietin, ettei tästä nyt ainakaan mihinkään ilman vauvaa voi lähteä. Kaukomaat olivat poissuljettuja vaihtoehtoja, mutta löytyi niitä kohteita kotimaastakin. Mentiin Saariselälle saakka (täältä sinne matkaa ~800km) ja vauva kulki koko ajan mukana. Matka suunniteltiin vauvantahtisesti, ja meidän reissu sujui hienosti. En minä ilman vauvaa toki olisi lähtenytkään.