Voiko n.3kk ikäisen vauvan mielestänne jättää yöhoitoon isoäidille?

Kuten sanottu, lasten stressiherkkyys on erilaista, emmekä me voi tietää kuinka suuri stressi äidin poissaolosta tulee millekin vauvalle. Voimme koettaa paikata tilannetta ajattelemalla, että äkkiähän me takaisin taas kotiudumme, mutta pitäisi nyt kuitenkin lähteä liikkeelle niistä lähtökohdista, jotka lapsella on. Eli lapsi mukaan matkaan, jos kerran on mentävä. Parisuhdetta pitäisi pystyä hoitamaan arkioloissakin, ja myös koko perheen yhteiset matkat ovat oivia rentoutumisen välineitä; siitä huolimatta, että vauvaa on välillä syötettävä ja vaippaa vaihdettava - huh huh, mikä työmäärä!
 
Sä varmaan jätät vauvan autoonkin siksi aikaa, kun käyt kaupassa, koska ei sillä siellä mikään hätä ole. Tai kotiin siksi aikaa, kun lähdet asioille, koska eihän siellä kotona nyt kuitenkaan voi sattua mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei näin;25012701:
Ja mitä tulee yli vuoden ikäiseen lapseen, niitä pettymyksiä ja yms. on oikein viisasta harjoitella turvallisessa ympäristössä. Toki se on äidille kamalampaa jättää se lapsi huutavana hoitoon, mutta siinä puhutaan taas vanhemman mukavuudenhalusta: meille tulee paha mieli kun lapsi näyttää sen niin selvästi.
Vaikeita tunteita jos ei tule eteen lapsuudessa ja niihin ei anneta keinoja selvitä, niin huonosti menee tulevaisuudessa. Alle vuoden ikäiseltä lapselta ei kuitenkaan KOSKAAN pitäisi evätä unta, ruokaa tai läheisyyttä tämän sitä halutessa: näistä kehittyy PERUSTURVALLISUUS jonka pohjalta niitä vaikeampia tunteita tulevaisuudessa sitten käsitellään tietoisten keinojen lisäksi.

Minusta on uskomatonta että vertaat 8vuotiasta ja murkkuikäistä kolmekuukautiseen vauvaan. Onko sinulla edes lapsia?

Oho, sä et näköjään tajunnut vitsiä :D kun tuli näin pitkä avautuminen aiheesta.

Tarkoitus oli vitsillä heittää, miten aina olet jonkun mielestä huono äiti teet mitä vaan. Että eihän sitä kuuluisaa "omaa elämää" ole sitten ikinä, aina lapsi tarvitsee vanhempiaan. Toki vauvana enemmän kun isompana.

Kyllä mulla on lapsia. Mutta täältä en alkaisi kasvatusneuvoja kyselemään. Ihan hyvin mun lapset pärjää, kiitoksia vaan huolenpidostasi :)
 
[QUOTE="Karppinen";25012812]Uuh, mä olen sitten varmaan toooosi huono äiti täydellisten palstamammojen mielestä... Mun vauva on tänään 3kk, ja menee toistamiseen mummolleen yökylään ensi yöksi... Eikä edes nuku öitään huonosti, tietenkään koska saa KORVIKETTA... Ai muuten, en tosiaan imetä koska en halunnut, ja vaippojakaan - siis niitä kertakäyttöisiä - en yöllä vaihda, koska haluan nukkua. Niinkuin tekee vauvakin.

--
Meidän lapset ovat kovasti toivottuja, rakastettuja tapauksia, mutta ammattini ei ole olla äiti, toisin kuin parin esim. facebook-kaverini tiedoissa lukee: Ammatti:kotiäiti. Surullista.[/QUOTE]


Käsität, myönnät tai hyväksyt sitä tai et, kyllä sinunkin ammattisi on äiti. sitä virkaa ei tietysti ole pakko hoitaa, kuten et näytä kauheasti tekevänkään. Kotiäiti, työssäkäyvä äiti jne. on silti äiti, isän lisäksi se ihminen jonka toimeen kuuluu turvata lapsen terve kasvu ja kehitys.

Sillä, että olet päättänyt (huviksesi ilmeisesti?) olla imettämättä on väistämättä ikäviä seurauksia sekä kasvulle että kehitykselle. Samoin on tuolla yökyläilyllä noin pienenä. Ja vain koska olet itse tehnyt näin kamalan huonoja päätöksiä, ei sentään valheita tarvitse alkaa täälläkään levitellä: rintaruokkivat äidit ja lapset nukkuvat ihan yhtä paljon kuin korvikelapset ja vanhemmat. Perustele päätöstäsi millä perustelet, mutta älä tuollaista paskaa ala toisten lasten haitaksi täällä laulaa.

Sanot olevasi kouluja käynyt ihminen. Miksi ihmeessä luet yhtään mitään, jos siitä mikään ei tuon paremmin uppoa? Jos et usko tieteelliseen objektiiviiseen tutkimukseen, etkä evoluutioteoriaan, etkä yhtään mihinkään muuhunkaan reaaliseen tietoon joka ei perustu omiin psykologisiin oikkuihin, miksi ihmeessä koet että sinut pitäisi ottaa jotenkin vakavasti.

Säälin kyllä myös lapsiasi, vaikk varmasti voit hyvin toimia heidän kanssaan muuten, mutta jo nuo yllä mainitsemasi päätökset vaarantaa lapsen terveys kun ei viitsi imettää ja perusturvallisuus kun ei voi odottaa, ovat sen luokan välinpitämättömyyslausuntoja että pahaa tekee. Ja kehtaat vielä arvostella ihmisiä jotka omistautuvat lapsilleen.
 
Mun mielestä äiti ei ole kyllä mikään ammatti.

Onko nimimerkillä "ei näin" jotenkin hermo kireellä? Mikä sulle antaa pätevyyden kertoa, miten sitä äitinä olemista toteutetaan? Ja miksi sun mallisi olisi automaattisesti se paras? Etkö osaa ajatella, että toiset voi tehdä asiat erilailla kun toiset?
 
Ei täällä ole kuin yksi oikea tapa. Näille äideille tekisi ihan hyvää käydä kodin ulkopuolella ja nähdä että maailma ei ei oikeasti ole perhe. Niin traagista kuin se onkin. Lisäksi joku keksii aina "tutkimuksen" ja sitä tarpeeksi toistelua se on muuttunut faktaksi.
+ lisäksi jokainen tänne kirjoittaja on käynyt vähintään linsesiaatin tutkinnon äitiydestä, joka tietysti auttaa tulkitsemaan tutkimuksia aukottomasti jonkun kesäpojan kirjoituksista Me Naiset lehdestä. Ei hyvää päivää....
 
  • Tykkää
Reactions: Micosa
Mä en itse olis voinut jättää. Jokaista lasta olen imettänytkin yli vuoden vanhaks niin sen puoleenkaan ei ole hoitoon jättämiset onnistunut. Mä ehdin mennä ja bilettää ennen lapsia riittävästi niin ei edes ole tarvinnut mennä vauva-aikana mihinkään. En olis siis raaskinut edes jättää vauvaa hoitoon. Joten en ymmärrä kuinka jollain voi olla niin kiire mennä ja olla ilman vauvaa että muutaman kk ikäinen pitää jättää hoitoon.
Lapselle tulevista traumoista en sano mitään.

Siis ai että mua ****ttaa tällaset vastaukset. Toisin sanoen meneminen ja bilettäminen loppuu siihen kun äidiksi tuut.Piste. Nää on just niitä tuulipuku-äitejä, jotka istuu hiekkalaatikolle ja juttelee muutamalle ystävälleen VAAN JA AINOASTAAN lapsi-juttuja, joilla ei muuta sosiaalista elämää enää olekkaan. Ap:lle: Tokivoit lähteä ja pidä hauskaa! pääasia että lapsella on tyurvallinen, läheinen ja luotettava hoitaja! Aivan varmasti suurin ongelma reissussanne on sinun ikävä lapsesi luo! :)
 
  • Tykkää
Reactions: nuori.äiti92
Jouduin sairaalaan vauvan ollessa n. 4 kk ja otti TODELLA koville olla erossa hänestä 2 yötä, vaikka kävikin sairaalassa syömässä välillä. Itkin sairaalassa silmät päästäni, kun jouduin jäämään sinne, enkä päässyt kotiin.

Itse en ikinä olisi vapaaehtoisesti ollut lapsesta erossa. Tuon sairaalareissun takia imetyskin loppui ja se tuntui todella pahalta.
 
Ihan näin mutu-tuntumalla ja ihan maalaisjärjellä sanon,että ei lapsi saa mitään traumoja kun on turvallinen ja luotettava hoitaja. Tuo trauma sanan viljely on muotisana nykyään, ei edes ymmärretä sanan merkitystä ja mitä se ihmiselle aiheuttaa.

Oli lastenpsykologin luennolla joku kk sitte, ja hänki sanoi että mittavat traumat ja kiintymyssuhde ongelmia aiheuttaa OIKEAT jatkuvat heitteillejätöt ja muutkin pienen lapsen OIKEAT laiminlyönnit.
Mennään perse edellä puuhun jos kuvitellaan, että ihmismieli ja ihminen itsessään on noin helposti traumasoituva toimintakyvyttömäksi, ihminen ois kuollut jo aika päivää sitten sukupuuttoon.
 
No, mä pidän edelleen itsestäni huolta samaan malliin kuin ennenkin ja kykenen myös keskustelemaan muista asioista, kuin lapsista. Tiedän, että elämää on myös perheen ulkopuolella, mutta satsaan ensisijaisesti lapsiin ja koen kaikista tärkeimmäksi toimia siten, kuin missäkin ikävaiheessa on parasta. Imettänyt en esikoista kuin kolme päivää, mutta siitä huolimatta en häntä tuon ikäisenä ole yökylään laittanut, sillä oli mielestäni siihen liian pieni silloin. Kun vuoden ikä on lähellä, voidaan harkita uudelleen. Ikää nyt 8 kk. Toinen tulossa, katsotaan sitten miten on hänen kohdalla.
 
[QUOTE="joo";25014845]Siis ai että mua ****ttaa tällaset vastaukset. Toisin sanoen meneminen ja bilettäminen loppuu siihen kun äidiksi tuut.Piste. Nää on just niitä tuulipuku-äitejä, jotka istuu hiekkalaatikolle ja juttelee muutamalle ystävälleen VAAN JA AINOASTAAN lapsi-juttuja, joilla ei muuta sosiaalista elämää enää olekkaan. Ap:lle: Tokivoit lähteä ja pidä hauskaa! pääasia että lapsella on tyurvallinen, läheinen ja luotettava hoitaja! Aivan varmasti suurin ongelma reissussanne on sinun ikävä lapsesi luo! :)[/QUOTE]

Ihanaa yleistämistä ja stereotypiaa, osinähän oletkin oikea ystävyyssuhteiden avaramielinen kukkanen näillä kommenteilla pääteltynä.

Ei haluta ajatella asiaa lapsen kannalta, ei edes pyritä siihen. Riittää jos omasta mielestään ja tässä tapauksessa ennenkaikkea halustaan toimii oikein, niin siitä vääjämättä ei voi seurata pahaa. Jo on naivia ajattelua.

Lapsi voi matkan huonosti, se on selvä, pidemmistä vaikutuksista ei voi kukaan, siis ei kukaan tietää.

Lapsi ei tuossa iässä tunnemuutakuin äitinsä ja isänsä. Kummatkin hajusta, hengityksestä, äänestä, äidin sydämmenlyönneistäkin. Siinä ei mummut ja muut vielä vaan tuossa iässä ole mitään muita kuin "ei äitejä" tai "ei isiä". Mutta toki selitätte asian sillä maalaisjärjellänne ihan mitenpäin haluatte, tutkimukseen ei kannata vedota, eikä mihinkään muuhunkaan. Maailma on kohtuullinen paikka ja jos ei ole niitä sellainen nopeasti selittämällä tehdään.

Lapsen elämään ei tarvitse sopeutua mitenkään, ei, sehän on sitä kamalaa äitiyttä joka on kuin suurikin rikos. Saati että lapsi jotenkin kuuluisi vanhempien elämään, se vasta hirvittävää olisi. vaikka todellisuudessa se on juuri näin, ja pitääkin olla, niin ihminen on rakennettu.
 
Aika mielenkiintoinen keskustelu. Rupesin tässä miettimään sitä koska äiti on "hyvä" ja koska "huono". Tämä tuntuu olevan näiden loputtomien palstakeskustelujen ydinkysymys. Voisikohan asiaa tarkastella näin. Se miten tiiviisti äiti lastaan hoitaa ei ehkä kuitenkaan määrittele tarkasti "hyvää" äitiä. Kaikki olemme ihmisinä erilaisia, riippuen juuri hyvin paljon siitä miten meitä etenkin varhaisessa lapsuudessa hoidettu. Kaikilla meillä on omat puutteemme ja vahvuutemme mutta lapsen varhaiset tarpeet suhteessa äitiin eivät kuitenkaan ole riippuvaisia omista puutteistamme äiteinä tai ylipäänsä ihmisinä, ne ovat ikävaihekohtaisia ja pysyvät samoina. Olisikohan hyvä äiti, lähinnä äiti joka tämän mieltää ja hyväksyy joka ei pyri lapsen ikävaihekohtaisia tarpeita kieltämään tai mitätöimään koska itse ei niihin pysty vastaamaan. Hyvä äiti pyrkii siis hakemaan sen avun ja tuen jonka lapsensa hoidolle tarvitsee, lapsen tarpeet ensisijaisesti huomioiden. Näin jokainen pystyy olemaan hyvä äiti, vaikka omien rajoituksien hyväksyminen onkin todella vaikeata eikä kehityspsykologisten tosiasioiden hyväksyminen ole helppoa.
 
Minusta todella naurettava väite tuo, että ne, joiden pienet vauvat eivät ole olleet hoidossa yötä, eivät sitten tiedä mistään perheen ulkopuolisesta yhtään mitään. Jos sinä, joka näin väitit, voit jotenkin paremmin perustella väitteesi, niin tee se ihmeessä.
 
[QUOTE="joo";25014845]Siis ai että mua ****ttaa tällaset vastaukset. Toisin sanoen meneminen ja bilettäminen loppuu siihen kun äidiksi tuut.Piste. Nää on just niitä tuulipuku-äitejä, jotka istuu hiekkalaatikolle ja juttelee muutamalle ystävälleen VAAN JA AINOASTAAN lapsi-juttuja, joilla ei muuta sosiaalista elämää enää olekkaan. Ap:lle: Tokivoit lähteä ja pidä hauskaa! pääasia että lapsella on tyurvallinen, läheinen ja luotettava hoitaja! Aivan varmasti suurin ongelma reissussanne on sinun ikävä lapsesi luo! :)[/QUOTE]

Kääk, olipa vastaus.

Mulla ainakin menenminen ja bilettäminen (mitä se sitten tarkoittaakin) ei ole loppunut lapsen tulon myötä, vaikka mielelläni hiekkalaatikolle ulkoilupukuun pukeudunkin. Siellä ihmisten ilmoilla ja "bilettämässä" voi käydä ihan ilman viinaakin ja tulla sitten yöksi kotiin, ei tartte viedä 3 kk yöhoitoon vain koska omaa "bile" jalkaa vipatuttaa.

Sinunko keskustelut hietikolla on fiksumpia, koska käyt bilettämässä, osaat puhua lapsi -juttujen lisäksi ryyppy -juttuja, vai miten keskustelu taitosi paranevat käydessäsi bilettämässä? Se on henkilökohtainen voi voi, jos ei osaa keskustella muusta kuin itselle tärkeistä asioista.
 
Hui, kuinka värikästä keskustelua, ja luin vain viestin sieltä ja toisen täältä.. Mutta, itse kun olin äiti ekaa kertaa, jätin kyllä vauvamme äitini hoiviin lähes vuorokaudeksi, kun lähdimme mieheni =vauvan isän kanssa viettämään hetki kahdestaan.. Imetin vielä silloin, ja senkin jälkeen ihan mallikkaasti, vauva pärjäsi mainiosti mumminsa hellässä hoivassa(vaikka saikin ÄIDINmaitonsa pullosta), ja meistä oli miehen kanssa tosi mukavaakin vielä olla hetki ihan kahdestaan, syödä hyvin ja NUKKUA läpi yön ihanasti.. Aamusella oli jo kiire hakea vauva kotiin, (eikä vähiten rintojen" pakkaantumisen" vuoksi )ja nauttia siitä vauva-elämästä, mutta myös siitä, että sai hetken olla ihan aikuisten kesken ja levätä.. Tänä päivänä ko.vauva on jo 22-vuotias fiksu nuori mies,empaattinen, sympaattinen, parisuhteessa elävä ja yliopistossa opiskeleva, aivan täysijärkinen olio.. Joten eipä ainakaan kovasti näkyviä traumoja jäänyt tuosta vauva-ajan yökyläilystä!
 
[QUOTE="tiipii";25016213]Hui, kuinka värikästä keskustelua, ja luin vain viestin sieltä ja toisen täältä.. Mutta, itse kun olin äiti ekaa kertaa, jätin kyllä vauvamme äitini hoiviin lähes vuorokaudeksi, kun lähdimme mieheni =vauvan isän kanssa viettämään hetki kahdestaan.. Imetin vielä silloin, ja senkin jälkeen ihan mallikkaasti, vauva pärjäsi mainiosti mumminsa hellässä hoivassa(vaikka saikin ÄIDINmaitonsa pullosta), ja meistä oli miehen kanssa tosi mukavaakin vielä olla hetki ihan kahdestaan, syödä hyvin ja NUKKUA läpi yön ihanasti.. Aamusella oli jo kiire hakea vauva kotiin, (eikä vähiten rintojen" pakkaantumisen" vuoksi )ja nauttia siitä vauva-elämästä, mutta myös siitä, että sai hetken olla ihan aikuisten kesken ja levätä.. Tänä päivänä ko.vauva on jo 22-vuotias fiksu nuori mies,empaattinen, sympaattinen, parisuhteessa elävä ja yliopistossa opiskeleva, aivan täysijärkinen olio.. Joten eipä ainakaan kovasti näkyviä traumoja jäänyt tuosta vauva-ajan yökyläilystä![/QUOTE]
Lisäys vielä, että vauva oli juuri 3 kk täyttänyt..
 
[QUOTE="Karppinen";25012812]Uuh, mä olen sitten varmaan toooosi huono äiti täydellisten palstamammojen mielestä... Mun vauva on tänään 3kk, ja menee toistamiseen mummolleen yökylään ensi yöksi... Eikä edes nuku öitään huonosti, tietenkään koska saa KORVIKETTA... Ai muuten, en tosiaan imetä koska en halunnut, ja vaippojakaan - siis niitä kertakäyttöisiä - en yöllä vaihda, koska haluan nukkua. Niinkuin tekee vauvakin.

Ai, ja kerrottakoon vielä niille, joille hiipi heti ajatus 15wee ihqudaa-pissisäidistä, olen 31-vuotias, kouluja käynyt ihminen. Ja kyllä, meilläkin tulee hetkiä jolloin halutaan olla ilman lapsia. Mutta kun kotiin palaan, olen taas se sama rento äitee josta - ainakin näin kuulin eilen illalla tuolta kolmevuotiaalta - lapseni tykkäävät.<3

Enkä muuten edes lähde viihteelle, vaan leffaan avomiehen kanssa ja siitä nukkumaan. Mutta hei, jos joku haluaa olla lastensa kanssa 24/7, koko loppuelämänsä, ihan vapaasti. En vaan itse kestäisi ajatusta lypsylehmäelämästä.

Meidän lapset ovat kovasti toivottuja, rakastettuja tapauksia, mutta ammattini ei ole olla äiti, toisin kuin parin esim. facebook-kaverini tiedoissa lukee: Ammatti:kotiäiti. Surullista.[/QUOTE]

Sulla mahtaa olla tosi lyhkänen pinna, jos 3kk ikäinen pitää viedä toistamiseen yöksi hoitoon, että voit rentoutua. Jos ei halua viedä pientä vauvaa hoitoon yöksi, edes sille maailman luotettavimmalle hoitajalle, niin ei se tarkoita, että vauvan kanssa ollaan kuin takiaiset 24/7, varsinkaan koko loppuelämää. Sitä kun voipi ottaa omaa aikaa tunnin tuolta ja toisen täältä, mutta eihän ole olemassa kultaista keskitietä vain ääripäät.

Tiedoksi, että vaikken pientä vauvaani olisi voinut viedä yöksi hoitoon ja vaikka toiminkin "lypsylehmänä", niin ei minunkaan ammatti ole kotiäiti, olen kouluttautunut 29 vuotias äiti, nainen, vaimo, työkaveri ja esimies, mutta aina ensisijaisesti äiti.
 
No ei voi jäädä. Oma aikasi mennä tulee myöhemmin. Sitten kun lapsesi on isompi. Olin eka kerran yön erossa lapsesta kun hän oli 1,5v, ja silloinkin oli isänsä kanssa mummolassa. Nyt reilu 3-vuotias ei ole ollut vanhemmistaan erossa ainuttakaan yötä.

Oikeasti, joissakin asioissa se lapsi pitää vaan laittaa edelle. Käykää leffassa tai syömässä. Siinäkin latautuu akut kummasti. Piste.
 
[QUOTE="vieras";25014433]Mun mielestä äiti ei ole kyllä mikään ammatti.

Onko nimimerkillä "ei näin" jotenkin hermo kireellä? Mikä sulle antaa pätevyyden kertoa, miten sitä äitinä olemista toteutetaan? Ja miksi sun mallisi olisi automaattisesti se paras? Etkö osaa ajatella, että toiset voi tehdä asiat erilailla kun toiset?[/QUOTE]


Ei se varsinaisesti ammatti olekaan, mutta ensisijainen toimi kyllä. Vastuualuueena vanhempien ammatti.

Ja päinvasoin, Ap:llähän tässä se ainut oikea tapa tuntuu olevan. Mitenkäänmuuten ei voi levätä ja hengähtää kuin menemällä tallinnaan yöksi ilman lasta. Minusta on hyvinpaljon muitakin tapoja, ja etenkin lapsiystävällisempiä, ja vieläpä äidin jaksamistakin enemmän auttavia kuin yhden päivän "kertakorjaus". Minulla ei ole mitään fiksaatioita kuten äiteellä itsellään tuntuu olevan. Jokaisessa perheessä pitää tehdä siten mikä perheelle parhaiten sopii, mutta kuitenkin aina lapsen ehdoilla.

Äiti tarvitsee lepoa kun tarvitsee lepoa, japarisuhde kahdenkeskistä aikaa kussakin perheessä oman verran ja omalla tavalla, mutta sitä ei voi toteuttaa kohtuttomin seurauksin lapsen näkökulmasta katsottuna. AP ei halua mitään kompromisseihin tai muihin ratkaisuihin viittaavaakaan, minulla olisi montakin erilaista vaihtoehtoa tuossa tilanteessa. Se kenties johtuu siitä, että oma kokemus asiasta oli niin rankka, että kaikki selviytymiskeinot tuli otettua selville, ja se oli tehtävä kuitenkin vauvan ehdoilla.

AP se tuntuu olevan jumissa entisen, lapsettoman elämän tuulettumismalleissa.
 
En todellakaan laittaisi bilereissun vuoksi vauvaani yökylään tuossa iässä. Se ei ole kenenkään edun mukaista.

Peesi.

Enkä olisi ikimaailmassa kyennytkään olemaan erossa vauvastani niin pitkään. Ajattelin ensisijaisesti vauvan tarpeita. Kyllä sitä ehtii vanhemmat myöhemminkin menemään. Vauva-aika on todella lyhyt hetki ihmiselämässä.

Suoraan sanottuna olet huono äiti, jos noin pienen jätät yökylään ilman äitiä tuollaisesta syystä.
 
Taas näitä yöhoitovääntöjä.

En kommentoi sitä, onko yöhoitoon jättäminen oikein vai väärin. Esikoiseni jätin yöhoitoon ekan kerran 1 v 9 kk iässä (ja oli vieläpä kotosalla isovanhempien ollessa meillä), mutta kuopus oli kerran minusta erossa vajaan vuorokauden 5,5 kk iässä juurikin risteilyn takia, ja isänsä & isovanhempien kanssa.

Sen vain sanon, että 1-2 -vuotiaalla voi tulla äitiintakertumisvaihe ihan joka tapauksessa. Se kuuluu enemmän tai vähemmän kehitykseen. Tietysti, jos isä on paljon ollut lapsen kanssa, hänenkin seuransa voi kelvata, mutta joka tapauksessa esim. hoitoon (tai toiseen huoneeseen...) jääminen voi olla hetkittäin vaikeaa.

En sano tätä sillä mielellä, että "jätä vaan vaikka viikoksi, kun voi tuollainen vaihe tulla muutenkin". Vaan sillä, ettei tuomittaisi sellaisia vanhempia, joiden lapsi käyttäytyy noin, tai etsittäisi syytä oman taaperon tuollaiseen takertumiseen itsestä/puolisosta. Suoraan sanoen enemmän olisin huolissani alle 2-vuotiaasta, joka ei reagoi ensisijaisen hoitajansa poissaoloon millään tavalla, vaan yhtä välinpitämättömän tyytyväisenä jää niin mummin, kummin, naapurin Kaijan kuin ventovieraan MLL:n hoitajankin huomiin vaikka moneksi yöksi.
 
Suoraan sanottuna olet huono äiti, jos noin pienen jätät yökylään ilman äitiä tuollaisesta syystä.

Nyt menee taas hiukan pitkälle. Huono äitiys kosstuu minunmielestäni siitä, että huolehditaan jatkuvasti ja toistuvasti lapsen kehityksestä ja terveydestä huonosti. Huono äitiys toisinsanoen koostuu monesta toistuvasta huonosta päätöksestä, joita äiti tekee lapsensa edun vastaisesti. Tässä puhutaan nyt yhdestä huonosta päätöksestä. Tupakoiva äiti tekee niin monta huonoa pätöstä päivässä kun polttaa tupakkaa. Äiti joka ei imetä mukavuussyistä tekee joka kerta haitallisen päätöksen kun antaa korviketta. Tämä ei kuitenkaan sano sitä, ettei sama tupakoiva, huvikseen korviketta antava tai tallinnan resiiun takia lapsensa jättävä äiti tekisi monta hyvää päätöstä päivässä viikossa kuukaudessa ja vuodessa. Kyse on huonosta päätöksestä, ei huonosta äitiydestä.

Lapsuus on monta hetkeä jokapäivä monenvuoden ajan, meidän vanhemoien tehtävä on saada nuo hetket lapsen kehitystä ja kasvua tukeviksi. Aina se ei ole mahdollista, huonoja hetkiä kohtaa jokainen vanhempi (ja huonolla hetkellä en tarkoita itkua, parkua ja pettymyksiä myöhemmässä iässä, jolloin nekin tukevat lapsen tervettä kehitystä), ja kyse onkin tasapainosta näiden hetkien välillä: mitä useamman huonon päätöksen teet, sitä huonommin huolehdit lapsen hyvinvoinnista, mitä useamman hyvän, sitä paremmin.
Yksi huono päätös ei vielä tee sinusta huonoa äitiä.
 
[QUOTE="joo";25014845]Siis ai että mua ****ttaa tällaset vastaukset. Toisin sanoen meneminen ja bilettäminen loppuu siihen kun äidiksi tuut.Piste. Nää on just niitä tuulipuku-äitejä, jotka istuu hiekkalaatikolle ja juttelee muutamalle ystävälleen VAAN JA AINOASTAAN lapsi-juttuja, joilla ei muuta sosiaalista elämää enää olekkaan. Ap:lle: Tokivoit lähteä ja pidä hauskaa! pääasia että lapsella on tyurvallinen, läheinen ja luotettava hoitaja! Aivan varmasti suurin ongelma reissussanne on sinun ikävä lapsesi luo! :)[/QUOTE]

Mä olen bilettämiseni bilettänyt ja menoni mennyt jo ennen, kuin tietoa äidiksi tulosta on edes ollut. Toki niitä menojaan on muutenkin vähentänyt sitten äidiksi tulon myötä, mutta käsittääkseni on ihan normaalia ja jopa suotavaakin keskittyä ensisijaisesti lapseen eikä bilettämiseen/menemiseen. Ei se elämä millään voi olla samanlaista enää, kun lapsi on syntynyt - eikä sen edes pidä olla. Typerää, että jotkut kuvittelee, että edelleen elämän pitää olla yhtä vapaata kuin ennenkin, vaikka lapsi onkin syntynyt.

Tajuatteko te, ettei kellään edes ole velvollisuutta hoitaa teidän lastanne - kellään muulla kuin teillä itsellänne? Ensisijainen vastuu ja velvollisuus on aina äidillä ja isällä, ja joissakin tapauksissa se tarkoittaa sitä, että omat menohalut yksinkertaisesti laitetaan syrjään, ja keskitytään täyttämään lapsen tarpeita. Vauva on 3kk:n ikäisenä vielä niin pieni, ettei tosiaan ole paljon, vaikka vielä jonkin aikaa työntää omat menohalunsa syrjään.

Tuosta tuulipukuasiasta; kyllä mä äidiksi tultuanikin olen pukeutunut ihan entiseen malliin (eli en siis tuulipukuun) ja pitänyt muustakin ulkonäöllisestä puolesta huolen. Minulla elämää on myös muualla kuin perheessä, mutta lasten ollessa pieniä se elämä kyllä keskittyy juurikin sinne perheeseen, pitäisi olla aika itsestäänselvä asia kaikille muillekin.

Ei kannata tehdä lapsia, jollei jaksa olla niiden kanssa.
 

Yhteistyössä