Voiko n.3kk ikäisen vauvan mielestänne jättää yöhoitoon isoäidille?

No, jos lasta ei suunnitella ja se siitä huolimatta tekee tuloaan, on olemassa vaihtoehtoja, ellei koe olevansa äitiyteen vielä valmis. On mahdollisuus tehdä abortti tai antaa lapsi adoptioon. Jälkimmäinen mahdollisuus on olemassa edelleenkin, mikäli et koe olevasi valmis äitiyteen. Tämän sanon siksi, että viestisi kuulosti siltä, että valitat kurjaa kohtaloasi, kun sinusta on tullut äiti. E-pillerit oikein käytettynä pettävät muuten erittäin harvoin, ja vaikka moni sanookin e-pillereiden pettäneen, niin todella monen kohdalla on kyse jostain aivan muusta kuin pillereiden pettämisestä.

Mitä väliä sillä on, mistä teidän reissussanne on kysymys? Ei yhtään mitään. Ei ole mitään väliä, menettekö reissuunne ryyppäämään vai nauttimaan kulttuurista vai rentoutumaan hotellihuoneeseen. Se on yhtä kaikki pois sieltä teidän lapsukaiselta, olipa ne lähtemisen syyt ihan mitkä hyvänsä.

En ymmärrä, miksi ihmeessä matkan pitää suuntautua sellaiseen paikkaan, jonne lasta on hankala ottaa mukaan tai miksi ette voi viettää kahdenkeskeistä aikaa siten, että lapsi on päivän hoidossa muualla mutta yön kanssanne. Nousee näitä sun vastauksiasi lueskellessa mieleen, että tämä on erittäin typerä provo, eihän tuo omituinen jankuttaminen ja muiden viestien lähes täydellinen sivuuttaminen mitenkään muuten voi selittyä. Vaikka nuori onkin, ei tarvitse olla tyhmä - mutta jostain syystä juuri sellaisen kuvan annat itsestäsi. Että et oikein ole kartalla kaikista asioista.

Jos olet väsynyt ja haluat nukkua, niin vie se lapsi hoitoon päiväksi isoäidilleen. Sillä aikaa voitte nukkua tai tehdä mitä ikinä haluattekin - ei luulisi olevan niin korkealentoinen asia, ettei sitä tavallisella järjellä varustettu ihminen muka ymmärrä.

Jos taas haluat lomailla, niin lomailkaa paikassa, jonne vauvan voi ottaa mukaan. Se on kaikista paras vaihtoehto vauvan kannalta, ja vauvan parhaan luulisi olevan kaikista tärkein asia sinulle, äiti ja vanhempi kun kerran olet.

Niin Niin, että älä vie hoitoon, mutta vie kumminkin hoitoon?

Olet naurettava.

Mitä eroa siinä on, onko laps koko päivän aamusta iltaan mummolla ja sitten yön vanhempien kanssa TAI yön mummon kanssa ja koko päivän vanhempiensa kanssa? :O

Vuodessa on todistettavasti 365 päivää ja yötä. Jos kolmikuinen viettää niistä yhden mummon kanssa se ei tarkoita sitä, että lapsen elämä oli sitten siinä. Ei kannata enää edes yrittää, koska lapsen loppuelämä on pilattu. Totaalisesti.

 

Onko pakko mennä rentoutumaan juuri Tallinnan laivalle? Kyllä mä itse ainakin pystyin rentoutumaan oman 3kk lapseni kanssa, vaikka yhdessä lomalla oltiinkin. Välillä piti tietysti vaihtaa vaippaa ja ruokkia, mutta siinähän se nyt samalla rutiinilla meni kuin ennenkin...

Kyse oli nimenomaan tässä avauksessa VANHEMPIEN KAHDENKESKISESTÄ YÖSTÄ, JONKA SAISI NUKKUA KESKETYKSETTÄ/HERÄÄMÄTTÄ.
Sama kai se on, nukkuuko ne vanhemmat sen yön anopin autotallissa vai Viruhotellissa.
EI SE LAPSI SITÄ TIEDÄ TAI SIITÄ VÄLITÄ TUON TAIVAALLISTA!!! :headwall:

 

WEEhheehhee! Hysteria ei näemmä ole oh.

Meidän3kk poitsu jäi hoitoon yhdeksi yöksi kun kolmea kymmentä lähentelevät äiti ja isi lensivät toiseen maahan synnillisistä syistä eli erääseen lontoolaiseen baariin keikalle. Vaan kyllä teki hyvää isille ja äidille ja myös rakkaudelle lasta kohtaan. Vielä sattui niin ikävästi että opiskelijamellakoiden vuoksi myöhästyimme paluulennolta (miten vastuutonta!) ja poitsu joutui olemaan toisenkin yön (hui! yö! pimeetä, pelottaa!) isovanhempien hoivissa.

Nyt lapsi kävelee ja on onnellinen. Ainoat, jotka traumatisoituivat tapahtumasta ovat isovanhemmat. Ja toki se opetti vanhempia säätämään hivenen tarkemmin aikataulujaan ja pelaamaan varman päälle.

 

oikeestikko se neuvolantäti kehotti sua tulla kyselemään kaksplussalta neuvoja?? suosittelen neuvolantädin vaihtoa pikaisesti!1

ja kysymykseesi: mun mielestä voi.

Ja sulle kyllä suosittelen luetunymmärtämisen harjottelua..

 

no kyllä se nyt vaan sun kannalta ajateltuna valitettavasti on niin, että todellakin tuo ohje että lapsi voi olla erossa ensisijaisesta hoivaajastaan (joka yleensä on äiti) erossa yhtä monta yötä kuin on ikävuosiakin.

Ei sitä niksi-Pirkkaa pidä lukea niin kuin Raamattua ei hitsi... ihana aivoripuli ja yönaurut!

 

Tämä on viimeinen viesti mitä tänne kirjoitan,menee jo maku tästä palstasta.

Ensinnäkin te olette kaikki saaneet minusta aivan väärän kuvan,olen huono ilmaisemaan itseäni ja selittämään asioita selvästi.

Toiseks,se on totta mitä joku sanoi,en tykkää kritiikistä,mutta kuka tykkää,ja kantani voi olla epäkypsä tai lapsellinen koska en kovin vanha kumminkaan vielä ole,ja kun tarkemmin ajattelin asiaa luettuani kaikki viestit,kunnioitan jokaisen mielipidettä ja tietämyksiä,enkä sano että olette väärässä.

Ärsyttää vaan kauhean hyökkäävät kommentit ja leimaaminen.
Se miksi tänne kirjoitin alunperin oli koska ajateltiin kumppanin kanssa niinkuin olen selittänyt lähteä yhdessä yhdeksi yöksi Tallinnaan virkistäytymään,kyllä se yksikin yö kahdestaan jo olisi tehnyt ihmeitä,mutta ymmärrän sen että minulla on pieni vauva josta minun pitää huolehtia.
Ja tämäkin asia on vaikea kun ihmiset ovat asiasta kovin eri mieltä ja toimivat erilailla.

Luulenpa että mennään koko perhe sitten yhdessä matkalle yhdeksi yöksi,onhan sekin jonkunlaista rantoutumista,irtiotto arjesta.
Niin ja vielä siitä miksi kirjoitin tänne,koska ajattelin että olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin ihmisten kokemuksia ja mitä he tietävät koska neuvolantädit sanoo paljon asioita jotka ei välttämättä mene ihan niin kuin he sanovat vaikka toki heidänkin tietämys on ihan totta vähintäänkin osittain.

Monet ystäväni ja tuttuni sanoivat kans että ovat jättäneet pienen vauvan yöksi hoitoon eikä ongelmia koskaan ilmennyt,joten ajattelin etä se on kovinkin yleistä jättää lapsi hoitoon yhdeksi yöksi ja että sillä ei oisi suurempaa vaikutusta mihinkään,mutta nyt olen toista mieltä,eli EN JÄTÄ PIENTÄ VAUVAANI HOITOON vielä vähään aikaan yöksi tai muutenkaan pidemmäksi aikaan.

Ja sinulle joka ihmettelit että miksi en aborttia tehnyt tai muuta koska lapsi ei ollut suunniteltu tai emme olleet vastuullisia ja huolehtineet ehkäisystä,vaikka huolehdittiinkin,ei tarkoita että en olisi halunnut ja toivonut tätä lasta.

Ja sinulle vielä jonka mielestä olen lapsi joka sai lapsen ja olen kypsymätön näissä kaikissa asioiss,nii ihan rauhassa saat olla sitä mieltä Eipä ole minun ongelmani.

Eli siis lähdemme sitten yhdessä mukavaan perhereissuun pikkusen kanssa,kiitos ja anteeks!

 

Ota nyt iisisti! Puolet porukastahan on kanssasi samassa veneessä. Kaikki ei pysty olemaan erossa lapsestaan eivätkä esimerkiksi ymmärrä että sitä tissimaitoa voi lypsää lapselle yhden yön tarpeisiin ennalta tai että on keksitty korviketta, josta se lapsi ei saa syöpää yhden yön aikana.

Mikset lue niitä vastauksia, joissa kantasi ymmärretään. Miksi edes kirjoitit NETTIIN jos et ole valmis lukemaan typerien ihmisten vastauksia? Suurin osa ihmisistä on pölvästejä. Jos ei tämän keskustelun tavalla niin sitten jollain toisella tavalla.

Mene ihan rauhassa jatkossakin Tallinnaan ja pidä hauskaa. Meilläkin on matka ollut kiikarissa. Lapsesta ei ole huolta mutta ei vaan kehtaa pyytää traumatisoituneita isovanhempia hoitamaan

 

Onko pakko mennä rentoutumaan juuri Tallinnan laivalle? Kyllä mä itse ainakin pystyin rentoutumaan oman 3kk lapseni kanssa, vaikka yhdessä lomalla oltiinkin. Välillä piti tietysti vaihtaa vaippaa ja ruokkia, mutta siinähän se nyt samalla rutiinilla meni kuin ennenkin...

Minä en kyllä ole koskaan pystynyt mitenkään kunnolla rentoutumaan vauvojen tai edes taaperoiden kanssa. Minnekään laivalle en halua tai muutenkaan perinteisesti "bilettämään" mutta ei se vauva mukana ole mitään lepäämistä minulle. Koko ajan pitää seurata onko joku hätä, tarviiko tissiä. Ei pysty täysin keskittymään ympäröivään maailmaan saati sitten relaamaan niin, että unohtaisi koko muun maailman.

Minulle on ihan sama haluaako äiti nyplätä pitsiä, täyttää ristikoita, tanssia baarissa, vetää pussikaljalla nuppinsa sekaisin tai vaikka vaan maata sohvalla tuijottaen kattoon... Aika monet ihmiset kaipaavat sitä hetkeä ilman lasta ja se on täysin normaalia, eikä se todellakaan tee vanhemmasta mitenkään huonoa. Jos joillakin on mahdollisuus viettää romanttinen ilta kahdestaan kun mummo hoitaa niin mitä hiton väliä sillä on onko kyseessä risteily tai vaikka leffa ja kotiin haetut hampurilaiset.

Onhan se tosiaan niin, ettei kukaan normaali ihminen voi haluta omaa aikaa :headwall:. Voi jeesus vaan, kyllä minä ainakin voisin välillä viettää vaikka kuukauden ihan yksinäni, niin ettei kukaan töni, vaadi tai valita. Enkä ole edes mikään antisosiaalinen ihminen. Oma rauha on omaa rauhaa, ja joku löytää sen suihkusta, joku tupakkatauolta, joku tarvii oikeasti sen vapaan illan. Ihmiset on erilaisia. Mutta se on kyllä niin monelle niin helvetin vaikeaa käsittää, että pitäisi kai jo lopettaa tämä selittäminen.

 

Millenia, kyllä se nyt vaan on ihmislajille epänormaalia, että tahtoo vapaaehtoisesti jättää lähes vastasyntyneen lapsensa. Se on kaikkia äidinvaistoja vastaan, että tahtoo olla niin pienestä erossa. Se kertoo mun mielestä siitä, että kiintymyssuhteessa on jotain ongelmaa. Ongelma pitäisi korjata tukemalla äidin ja lapsen suhdetta, ei etäännyttämällä heitä entisestään.

 

Hah, onpas peliä.

Minusta on aina hienoa, kun pitää päästä olemaan paras edes jossain. Olen samaa mieltä että näiden äitien ei kannata missään nimessä laskea lastaan yökylään ennen koulua.

Vanhemmat reagoi itse vauvan tuomaan stressiin eri tavoin. Esim meillä minä (mies) hallitsen jo työni kouluttamana univajetta huomattavasti paremmin kuin puolisoni.

Jos stressi vähenee sillä että vetää pään täyteen tallinnassa, niin siitä vaan. Odottelee tietty sen aikaa että voi sit syöttää sitä kersaa. On se vaan lapsellekkin parempi, että vanhemmat jaksavat olla "virikkeellisiä" ja "vuorovaikutteisia". Veikkaan että tuon kanssa samassa vaa'assa se turvattomuuden tunteen riski on aika kevyt.

ps. Äipät jos viittis näiden faktojensa tueksi vaikka kaivaa tilastoja tai edes referaatteja niistä.

 

Millenia, kyllä se nyt vaan on ihmislajille epänormaalia, että tahtoo vapaaehtoisesti jättää lähes vastasyntyneen lapsensa. Se on kaikkia äidinvaistoja vastaan, että tahtoo olla niin pienestä erossa. Se kertoo mun mielestä siitä, että kiintymyssuhteessa on jotain ongelmaa. Ongelma pitäisi korjata tukemalla äidin ja lapsen suhdetta, ei etäännyttämällä heitä entisestään.

Sinä et ole ainoastaan paras äiti vaan myös täydellinen yksilö joka määrittelee lajimme!

Seuraava on sit varmaan jo jumala...

 

Sanoo ihminen, kuka oli valmis kantamaan istukkaa vauvan mukana synnäriltä kotiin asti

Aattele, seuraavan kanssa en aio edes mennä synnärille.

 

Sinä et ole ainoastaan paras äiti vaan myös täydellinen yksilö joka määrittelee lajimme!

Seuraava on sit varmaan jo jumala...

Eiks kukaan oo kertonu sulle? Jumalia ei ole olemassa.

 

Aattele, seuraavan kanssa en aio edes mennä synnärille.

Kotisynnytyskö? Saanko kysyä, miksi?

 

Nämä tulee kun tykin suusta nämä totuudet.

Aloitetaan vaikka tuosta helpoimmasta. Todista minulle että jumalaa ei ole olemassa.
Huom. Minäkään en väittänyt että sitä olisi.

 

[QUOTE="vieras";25011421]Kotisynnytyskö? Saanko kysyä, miksi?[/QUOTE]

Sellanen olis toiveissa Siksi, etten ole keksinyt syytä miksei ja sairaalassa tuntui olevan aika tuuripeliä, että sai hyvää kohtelua osakseen. Mieluiten synnyttäisin sairaalan yhteydessä olevassa birth centerissä, mutta sellaisia ei tässä maassa ole.

Niin ja lupasin eduskunnan rappusilla muutaman sadan ihmisen edessä synnyttää seuraavan kotona jos Tammisaaren synnytysosasto suljetaan...

 

Nämä tulee kun tykin suusta nämä totuudet.

Aloitetaan vaikka tuosta helpoimmasta. Todista minulle että jumalaa ei ole olemassa.
Huom. Minäkään en väittänyt että sitä olisi.

Miksi yrittäisin todistaa, ettei jumalia ole olemassa? Jumaluuksia ei tarvita mihinkään eikä niiden olemassaolosta ole mitään todisteita. En minä jaksa todistaa sitäkään, ettei lentäviä spagettihirviöitä ole olemassa. Tai yksisarvisia. Tai joulupukkia.

 

Miksi yrittäisin todistaa, ettei jumalia ole olemassa? Jumaluuksia ei tarvita mihinkään eikä niiden olemassaolosta ole mitään todisteita. En minä jaksa todistaa sitäkään, ettei lentäviä spagettihirviöitä ole olemassa. Tai yksisarvisia. Tai joulupukkia.

Minä nyt vaan lapsellisesti ajattelin että sinulla on substanssia näissä jutuissasi. Ikävää ettet edes mieti one-linereitasi, vaan tuputat niitä ihmisille totuutena.
Nämä menee jo niin henkilöä kohti että jääköön tämä tähän, mutta sait trollattua minua edes tämän verran =)

 

Sellanen olis toiveissa Siksi, etten ole keksinyt syytä miksei ja sairaalassa tuntui olevan aika tuuripeliä, että sai hyvää kohtelua osakseen. Mieluiten synnyttäisin sairaalan yhteydessä olevassa birth centerissä, mutta sellaisia ei tässä maassa ole.

Niin ja lupasin eduskunnan rappusilla muutaman sadan ihmisen edessä synnyttää seuraavan kotona jos Tammisaaren synnytysosasto suljetaan...

Itsestäni taas tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta synnyttää sairaalassa, sillä siellä on sitten tarvittaessa apukin lähellä... Mutta miksipä kotisynnytyskin ei olisi turvallinen, sitä aihetta en ole oikein tutkinut, enkä siitä paljoa tiedäkään.

Oma mummoni, melkein 90 v. ihminen, kehui ennen lapseni syntymää kotona synnyttämistä maasta taivaaseen ja korosti juuri kokemaansa turvallisuudentunnetta. Kaipa sekin jotain kertoo - ja niihin aikoihin kivunlievitys jne. mahdollisuudet ei ole olleet samalla tasolla, kuin nykyään.

 

Minä nyt vaan lapsellisesti ajattelin että sinulla on substanssia näissä jutuissasi. Ikävää ettet edes mieti one-linereitasi, vaan tuputat niitä ihmisille totuutena.
Nämä menee jo niin henkilöä kohti että jääköön tämä tähän, mutta sait trollattua minua edes tämän verran =)

Kello on 2:22 yöllä. Mä olen herännyt kuudelta. Ei, mulla ei ole kauhean painavaa substanssia one-linereideni takana just nyt. Se, että jumaluuksia ei ole olemassa ei pitäisi kellekään aikuiselle kovinkaan suurena yllätyksenä tulla, en mä mitään yritä tuputtaa.

Yargh, kello tosiaan on kohta puoli kolme, ääääääääääääääääääh.

 

Millenia, kyllä se nyt vaan on ihmislajille epänormaalia, että tahtoo vapaaehtoisesti jättää lähes vastasyntyneen lapsensa. Se on kaikkia äidinvaistoja vastaan, että tahtoo olla niin pienestä erossa. Se kertoo mun mielestä siitä, että kiintymyssuhteessa on jotain ongelmaa. Ongelma pitäisi korjata tukemalla äidin ja lapsen suhdetta, ei etäännyttämällä heitä entisestään.

Oikeasti 3kk:n ikäisen ja vastasyntyneen välillä on pieni ikuisuus, sekä lapsen kehityksen että äidin kannalta. Minä en ihmettele yhtään, jos 3kk vauvan kanssa 24/7 ollut äiti saattaisi viihtyä yhden illan pelkästään miehensä kanssa.

Mielestäni kyse ei ole siitä, että tahdotaan lapsetsa "eroon" vaan ihan siitä, mitä kukin haluaisi tehdä olisi lapsi olemassa tai ei. Ihmisen pitää päästä "toteuttamaan itseään". Ei meilläkään lapset ole olleet yökylässä kuin joskus päälle 1-v. mutta ei se meistä sen parempia ihmisiä tee.

Kaikista hauskinta on kuitenkin se, että olet valmis sanelemaan mikä on normaalia ja epänormaalia ihan vain sekunnin mututuntumalla. Minusta tämä on aika yllättävää, sillä minulla oli sinusta kyllä vähän fiksumpi kuva.

 

[QUOTE="vieras";25011441]Itsestäni taas tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta synnyttää sairaalassa, sillä siellä on sitten tarvittaessa apukin lähellä... Mutta miksipä kotisynnytyskin ei olisi turvallinen, sitä aihetta en ole oikein tutkinut, enkä siitä paljoa tiedäkään.

Oma mummoni, melkein 90 v. ihminen, kehui ennen lapseni syntymää kotona synnyttämistä maasta taivaaseen ja korosti juuri kokemaansa turvallisuudentunnetta. Kaipa sekin jotain kertoo - ja niihin aikoihin kivunlievitys jne. mahdollisuudet ei ole olleet samalla tasolla, kuin nykyään. [/QUOTE]

Mä en koe synnytystä erityisen vaarallisena tilanteena Ja onhan tässä kolme suurta synnytysyksikkö vartin automatkan säteellä jos jostain syystä kuitenkin tulisi sellaiselle tarvetta. En kuitenkaan ajattele, että synnytys lähtökohtaisesti olisi perusterveelle naiselle todella vaarallista. Kotisynnytyksessä on etuna se, että keho toimii paremmin - synnytyssairaalaan siirtyminen stressaa kehoa ja hidastaa synnytystä. Huomasin sen ekalla kerralla varsin hyvin. Onneksi pääsin takaisin hommiin, mutta huomasin samalla kuinka tuuripeliä koko touhu oli. Minulle sattui aivan ihana kätilö, mutta ensimmäinen kätilö jota minulle yritettiin laittaa oli oikeasti aika kamala. Ei kuunnellut minua lainkaan, hänellä oli ihan valmis suunnitelma siitä miten tahtoo minun synnyttävän, ei välittänyt siitä, että lapsella oli huono olla... Onneksi vaihtui, ja kokemus oli sen jälkeen pääosin positiivinen.

Mutta mieluummin en ottaisi sellaista riskiä, ettei kätilö ole valmis tukemaan turvallista ja fysiologista synnytystä.

Tää menee aika OT:ksi...

 

Oikeasti 3kk:n ikäisen ja vastasyntyneen välillä on pieni ikuisuus, sekä lapsen kehityksen että äidin kannalta. Minä en ihmettele yhtään, jos 3kk vauvan kanssa 24/7 ollut äiti saattaisi viihtyä yhden illan pelkästään miehensä kanssa.

Mielestäni kyse ei ole siitä, että tahdotaan lapsetsa "eroon" vaan ihan siitä, mitä kukin haluaisi tehdä olisi lapsi olemassa tai ei. Ihmisen pitää päästä "toteuttamaan itseään". Ei meilläkään lapset ole olleet yökylässä kuin joskus päälle 1-v. mutta ei se meistä sen parempia ihmisiä tee.

Kaikista hauskinta on kuitenkin se, että olet valmis sanelemaan mikä on normaalia ja epänormaalia ihan vain sekunnin mututuntumalla. Minusta tämä on aika yllättävää, sillä minulla oli sinusta kyllä vähän fiksumpi kuva.

Millä sekunnin mututuntumalla? Oon mä ny vähän pitempään ollu kiinnostunu näistä asioista... Ap:tä en tunne, mutta tämä ei ollutkaan mikään henkilökohtainen analyysi kenestäkään. Kaiken sen perusteella mitä tiedän niin minusta ei ole tervettä tahtoa olla erossa kolmikuisesta lapsestaan, varsinkaan vuorokauden ajan.

Tiedän kyllä tilanteita, jossa äidin itsesuojeluvaisto on ajanut vauvan tarpeiden yli enkä minä sitä ihmistä kritisoi koska tilanne/tilanteet oikeasti olivat aika äärimmäisiä - mutta siinä se jo tulikin, kyseessä oli äärimmäinen tilanne eikä tämä äiti itsekään pitänyt toimiaan erityisen tavoiteltavina tai hyvinä. Enemmänkin sellainena "oli vain paskoja vaihtoehtoja ja piti valita vähiten paska". Siinä siis äidin tahto/tarve olla erossa vauvastaan tosiaan oli oire jostakin ongelmasta ja hän teki kovasti töitä korjatakseen tämän ongelman.

En ymmärrä miksi pitäisi pyrkiä normalisoimaan äidin ja vauvan erottaminen toisistaan. On mielenkiintoista, että eläinkokeissa joissa tahdotaan tutkia kovan stressin vaikutuksia aivojen kasvuun erotetaan pennut emostaan, mutta ihmisille tästä on kehittynyt täysin normaali toimintatapa, vaikka sen tiedetään aiheuttavan sitä ihan samaa stressiä ihmisvauvalle.

 

Illanvietto (ehkä myös yön yli) ei mielestäni ole vuorokausi. Kyseessä ei ole myöskään mikään jokaviikkoinen tai edes jokakuinen juttu. Kyse on yhdestä yöstä, jonka vauva todennäköisimmin nukkuu ihan tyytyväisenä, ja tässä ketjussa siitä on nostettu sellainen metakka, että vähintään on puoli maailmaa kaatumassa asian takia.

Jos joku ihminen kykenee hengittämään ilmaa muutaman minuutin tai vaikka tunnin ilman vauvaansa, niin se ei todellakaan tee hänestä tunnekylmää äitiä. Eniten vituttaa juuri tämä on/off asenne. Jos haluaa/pystyy olla hetkeäkään erossa lapsesta niin se on sitten ihan sama vaikka hylkäisi loppuiäksi.

 

Minä en ole sanonut, että se olisi sama kuin jos hylkäisi koko loppuiäksi. Kunhan olen sitä mieltä, että tahto olla erossa noin pienestä vauvasta on mielestäni oire sille, ettei vauvan ja äidin suhteessa (tai esimerkiksi äidin elämäntilanteessa) ole kaikki hyvin.