Voiko n.3kk ikäisen vauvan mielestänne jättää yöhoitoon isoäidille?

No kai periaatteessa voi jättää, enkä usko että vauva siitä pilalle menee. Mutta itse en olisi mitenkään raaskinut. Poika oli ekaa kertaa yökylässä noin 1,5 v. iässä, yhden yön. Nyt kun on 2,5 v., niin on ollut 4 krt yökylässä.

 

No itseasiassa tutkimus näissä maissa osoittaa juurikin tuonkaltaisia tuloksia, että parisuhteet ja muu yhteiselo ei oikeen tahdo sujua varhain hoitoon laitetulta ihmisolennolta luonnostaan. Ei se että kokonainen maa toimii päin hiivattia yhtäkkiä tee siitä jotenkin toimivaa. Tosin kulttuuri usein sopeutuu tähän jollain tavalla (kulttuurin käsitys normaalista voi olla toisenlainen).

Annatko lähteen, viittaatko tarkemmin? Ihan Hesarissa oli taannoin kerrottu australialaistutkimuksesta, jossa todettiin että lapsista, joilla jo varhaisista kuukausista oli useampi aktiivinen hoitaja, tuli keskimääräisesti sosiaalisesti taitavampia. Useammalla hoitajalla tarkoitettiin äitiä, isää ja lastenhoitajaa.

Eikä tästä ihan hirveän kauan ole, kun Suomessakin lapset ovat menneet viisikuisina hoitoon. Vai siitäkö ne avioerot 70-luvulla syntyneiden joukossa johtuukin

Enkä mä sanonutkaan, että kolmekuisen hoitoon laittaminen olisi toimivaa. Muistutin vain, että tämän kuuluisan Bolwlbyn 60-luvulla luoma kiintymyssuhdeteoria ei ehkä ole niin aukoton. Keltinkankaasta ja Sinkkosesta puhumattakaan

 

[QUOTE="veera";25010385]no itseasiassa linkitäpä se tutkimus. Ei varmasti ole kokonaisia maita täynnä tällaisia tapauksia. eiköhän kyse ole yksittäistapauksista, joita muuten on varmasti suomekssakin..[/QUOTE]

Ei tutkimus siis minään yhtenä tutkimuksena, vaan tukimuskenttänä. Luen psykologiaa jossa juuri keskusteltiin aiheesta mm. USA:n esimerkin kautta. Ja tutkimusta siis riittää tukehtumiseen asti,ja laadukastakin ihan riittämiin. Etsiä voi vaikkapa aiheilla tunneäly ja parisuhteen rakentuminen.

Ainahan nämä jutut on monen asian soppa, niin että ei ihmisistä tunne-eheitä saada pelkästään sillä että äippä on kotona, kuten taisit jo ihan oikein mainitakin tuosta suomalaisten periongelmasta, joka on tunneilmaisusta pidättäytyminen.
Mutta siitä ei päse mihinkään, että lapsen perusturvallisuudenkehittymisellä on näille asioille merkitystä, ja paljonkin, ja kokonainen kansakunta siis voi "kärsiä" juurikin tästäkin asiasta juurensa juontavasta oirelusta. -Eikä siitäkään päästä mihinkään, että kolmikuinen vauva voi pahoin ilman äitiään koko sen ajan kun äiti on poissa, myönnettiin se tai ei.

 

Ei tutkimus siis minään yhtenä tutkimuksena, vaan tukimuskenttänä. Luen psykologiaa jossa juuri keskusteltiin aiheesta mm. USA:n esimerkin kautta. Ja tutkimusta siis riittää tukehtumiseen asti,ja laadukastakin ihan riittämiin. Etsiä voi vaikkapa aiheilla tunneäly ja parisuhteen rakentuminen.

Ainahan nämä jutut on monen asian soppa, niin että ei ihmisistä tunne-eheitä saada pelkästään sillä että äippä on kotona, kuten taisit jo ihan oikein mainitakin tuosta suomalaisten periongelmasta, joka on tunneilmaisusta pidättäytyminen.
Mutta siitä ei päse mihinkään, että lapsen perusturvallisuudenkehittymisellä on näille asioille merkitystä, ja paljonkin, ja kokonainen kansakunta siis voi "kärsiä" juurikin tästäkin asiasta juurensa juontavasta oirelusta. -Eikä siitäkään päästä mihinkään, että kolmikuinen vauva voi pahoin ilman äitiään koko sen ajan kun äiti on poissa, myönnettiin se tai ei.

noniin, eli ei siis ole mitään tutkimusta, jossa olisi todettu että jos lapsen jättää pienenä kerran hoitoon yhdeksi yöski tallinnan matkan ajaksi, hänestä tulee tunnevammainen. Jotenkin arvasinkin ettet voi linkittää tutkimusta.

 

[QUOTE="veera";25010385]no itseasiassa linkitäpä se tutkimus. Ei varmasti ole kokonaisia maita täynnä tällaisia tapauksia. eiköhän kyse ole yksittäistapauksista, joita muuten on varmasti suomekssakin..[/QUOTE]

DigiHesaria en saa linkitettyä, kenties jollain hakupalvelimella (Ebsco??) vois löytää mutta en jaksa kyllä alkaa kaivamaan. Olen siis Hesarista lukenut artikkelin, yhteishuoltajuudesta. Siinä oli siteerattu tätä tutkimusta. Noilla tiedoilla varmaan löydät itsekin? Yksittäistapausten tutkimisesta ei kuitenkaan usein päästä kansainvälisiin julkaisuihin, joten eiköhän tässä ole ihan laajempi otos ollut.

Ihmistieteissä, kuten jo mainitsin, ei ole mielestäni absoluuttisia totuuksia.
Kaikki kasvuun ja kehitykseen liittyvä tutkimus on niin tulkinnanvaraista, että lähinnä hain nyt tämän rinnasteeksi sinun väitteellesi, johon en saanut edes mitään tarkempaa selvitystä. Kiinnostaisi siis tietää missä maassa ja minkä tyyppinen tutkimus on tehty näistä varhain hoitoon viedyistä. Miten ongelmat aikuisiässä ilmenivät?

Ainiin, tuossa siteeraamassani artikkelissa sanottiin, että tutkimuksen mukaan alle neljävuotias ei ole kypsä yhteishuoltajuuteen, vaan kaipaa yhden kodin. Tästäkin olen yhtä mieltä, siksi kai artikkeli jäi niin hyvin mieleen!

 

[QUOTE="vieras";25010418]no, 12kk näkee ja tietää onko äiti läsnä kun on hereillä, ja kukaanhan ei varmaan vie lasta hoitoon yöksi ja hae nukkuvana pois niin että lapsi ei välillä heräisi ollenkaan... ja 3kk ei varmasti tiedä onko äiti läsnä nukkuessaan. Miten sitten vauva voidaan nukuttaa omaan sänkyyn omaan huoneeseen, tai ulos vaunuihin?[/QUOTE]

Kyllä se vauva, yksilöstä riippuen, erossaoloakin kestää, toiset paremmin kuin toiset. Pieni vauva ja äiti regoivat toisiinsa autonomisella tasolla, eli sellaisilla ruumiintoiminnoilla jotka eivät ole tietoisesti kontrolloitavissa. Esimerkiksi äiti on tehokkaampi kuin lämpökaappi pitämään lapsensa oikeassa lämpötilassa koska ruumiinlämpö todella vaihtelee sen mukaan. Toinen hyvä esimerkki on unirytmien yhdentyminen perhepedissä nukuttaessa (äiti herää samassa kevyen unen vaiheessa kuin vauvakin kun nukutaan vierekkäin, usein syvästä kun ei nukuta viereekäin, unirytmit synkronisoituvat). Ja kolmikuinen vauva reagoi äidin poissaoloon myös pidemmän unensa aikana stressitasoa nostamalla, koska ei pysty käsittämään äidin poissaolon olevan väliaikaista. Muunmuassa lapset jotka nukkuvat syntymässä vanhemmista erillisessä huoneessa, jossa lapsi ei kuule vanhemman hengitystä, on suurempi riski kuolla kätkyt syndroomaan.

Ei me nykyaikana tahdota sitä myöntää, mutta ne kymmenet vuosituhannet mitä evoluutio on ihmistä muovannut, ovat muovanneet peinen lapsen olevan onestakin syystä äidissä kiinni. Vaikka sapelihammastiikereitä ei enää ole, tarvitsee lapsi äitiään silti fyysisten ja psyykkisten mekanismien kehittymiseen, ja äidin poissaolo vastaavasti näitä haittaa, eikä evoluutio ole nykymallia meihin vielä ehtinyt ohjelmoida.

 

[QUOTE="vieras";25010506]noniin, eli ei siis ole mitään tutkimusta, jossa olisi todettu että jos lapsen jättää pienenä kerran hoitoon yhdeksi yöski tallinnan matkan ajaksi, hänestä tulee tunnevammainen. Jotenkin arvasinkin ettet voi linkittää tutkimusta.[/QUOTE]

No ei taatusti ole tuollaista tutkimusta, ja kuten aiemmassa kommentissani sanoin, ei voisi koskaan ollakaan kovin pätevästi ainakaan. täti on yksinkertaistanut (tai sitten ap yksinkertaistaa tätiä) asiaa aika paljon, mutta perusviesti on kyllä ihan validia kamaa.

 

Itse en ymmärrä miten täysijärkinen ihminen kykenee vapaaehtoisesti jättää kolmekuisen vauvan hoitoon. Epäilisin jotain ongelmaa kiintymyssuhteessa. Miksi muutoin olisi mitään haluja jättää tuonikäinen.

Kolmekuisella ei muuten ole "tuttua" hoitajaa muuta kuin äiti (tai muu ensisijainen hoitaja) ja ehkä juuri ja juuri samassa taloudessa asuva toinen vanhempi. Ei kolmekuisen vauvan aivot kykene pitämään kirjaa mummeista ja kummeista joita näkee satunnaisesti. Vasta lähemmäs 1v pystyy oikeasti pitämään kirjaa sellaisista.

Traumoja tai ei, lapsi kärsii sillä hetkellä kun on erossa äidistään. Lähtisitkö, jos tietäisit lapsesi kärsivän siitä? Siis nyt ei puhuta traumoista tai siitä, vaikuttaako se tulevaan, vaan ihan siitä hetkestä. Jos lapsesi itkee sinun perääsi ja on hädissään kun olet kadonnut. Onko se mielestäsi ihan ok? Et välitä? Minä en osannut ajatella, että ihan sama, kunhan ei siidä pysyvästi vaurioidu. Ajatus siitä, että kolmekuinen vauvani ikävöi minua hädissään enkä vastaa siihen hätään oli minusta vastenmielinen.

Sanoo ihminen, kuka oli valmis kantamaan istukkaa vauvan mukana synnäriltä kotiin asti

 

DigiHesaria en saa linkitettyä, kenties jollain hakupalvelimella (Ebsco??) vois löytää mutta en jaksa kyllä alkaa kaivamaan. Olen siis Hesarista lukenut artikkelin, yhteishuoltajuudesta. Siinä oli siteerattu tätä tutkimusta. Noilla tiedoilla varmaan löydät itsekin? Yksittäistapausten tutkimisesta ei kuitenkaan usein päästä kansainvälisiin julkaisuihin, joten eiköhän tässä ole ihan laajempi otos ollut.

Ihmistieteissä, kuten jo mainitsin, ei ole mielestäni absoluuttisia totuuksia.
Kaikki kasvuun ja kehitykseen liittyvä tutkimus on niin tulkinnanvaraista, että lähinnä hain nyt tämän rinnasteeksi sinun väitteellesi, johon en saanut edes mitään tarkempaa selvitystä. Kiinnostaisi siis tietää missä maassa ja minkä tyyppinen tutkimus on tehty näistä varhain hoitoon viedyistä. Miten ongelmat aikuisiässä ilmenivät?

Ainiin, tuossa siteeraamassani artikkelissa sanottiin, että tutkimuksen mukaan alle neljävuotias ei ole kypsä yhteishuoltajuuteen, vaan kaipaa yhden kodin. Tästäkin olen yhtä mieltä, siksi kai artikkeli jäi niin hyvin mieleen!

Neljävuotias on jonkinverran eri eläin kuin vauva, joista olen tässä puhunut. tietääkseni tutkimus tukee jotain hataraa rajaa siinä 2-5ikävuoden paikkeilla, mutta rajojahan tutkimuksessa ei tahdo saada aikaan, vaikka ääripäitä sitten sitäkin paremmin. Ja 3kk ikäinen vauva kuuluu hienosti tuohon ääripäähän. Ja sen osoittamiseksi taas miljoona muutakin asiaa, että miksi sen ikäistä ei pitäsi jättää hoitoon, vaikka ei pitkäaikaista vaikutusta siis edes laskettaisi. tiedetään että hyvää se ei tee, ja kuka tahtoo aiheuttaa noin pienelle onnetonta oloa rillustamisen tähden?

 

Ei tutkimus siis minään yhtenä tutkimuksena, vaan tukimuskenttänä. Luen psykologiaa jossa juuri keskusteltiin aiheesta mm. USA:n esimerkin kautta. Ja tutkimusta siis riittää tukehtumiseen asti,ja laadukastakin ihan riittämiin. Etsiä voi vaikkapa aiheilla tunneäly ja parisuhteen rakentuminen.

Ainahan nämä jutut on monen asian soppa, niin että ei ihmisistä tunne-eheitä saada pelkästään sillä että äippä on kotona, kuten taisit jo ihan oikein mainitakin tuosta suomalaisten periongelmasta, joka on tunneilmaisusta pidättäytyminen.
Mutta siitä ei päse mihinkään, että lapsen perusturvallisuudenkehittymisellä on näille asioille merkitystä, ja paljonkin, ja kokonainen kansakunta siis voi "kärsiä" juurikin tästäkin asiasta juurensa juontavasta oirelusta. -Eikä siitäkään päästä mihinkään, että kolmikuinen vauva voi pahoin ilman äitiään koko sen ajan kun äiti on poissa, myönnettiin se tai ei.

Ok. Olitkin jo kysymyksiini vastannut. Minä siis suhtaudun hyvinkin kriittisesti psykologiseen (ja kaikkeen muuhunkin ihmistieteelliseen) tutkimukseen, koska tulkinnanvaraisuutta ja vaikuttavia tekijöitä on liikaa.

Enkä pidä siitä, että nuorelle äidille neuvolassa annetaan ohjeeksi yksittäisen psykologin mielipide. (Muoks* Puhun siis tästä Keltinkankaan "nyrkkisäännöstä")

Mutta minulla oma lehmä ojassa: Jatkoin opiskelua kun vauva oli 5kk. Lapsen isä jäi hoitovapaalle ja oli lapsen kanssa kahden 3-5 pvä/vko 4-6h kerrallaan. En vieläkään osaa ajatella, että toimin väärin.

Hyvää keskustelua, mutta pakko lähteä unille. Öit!

 

En todellakaan jättäisi. Neuvola on ohjeistanut sinua aivan oikein. Sinun asiasi on haluatko ottaa neuvosta vaarin ja tehdä niin kuinka lapsellesi on paras.

 

Kirjoitin vähän epäselvästi Siis kehotti että EN lukisi mitä keskustelupalstoilla sanotaan enkä kyselisi sieltä neuvoja

 

En kyllä itse jättäisi - enkä jättänytkään - tuon ikäistä yökylään. Vaikka hoitaja on turvallinen ja luotettava, on vauvan paikka siitä huolimatta vanhempiensa kanssa eikä missään yökylässä. Lapsukainen oli vauvana toki hoidossa aina välillä; esim. määrättyjen asiointien (lääkäri, kampaaja, tms.) aikana, jolloin koin hankalaksi ottaa vauvan mukaan. Miehen kanssa olisi ollut, mikäli mies olisi ollut mukana kuvioissa, mutta meidän tapauksessa ainoa vaihtoehto oli isovanhempi. Yökylään en kuitenkaan pienokaista ole jättänyt vieläkään, ikää nyt 9kk. Vuosi on minunkin mielestäni rajapyykki, eikä ole mun mielestä kovin paljoa vaadittu, että lapsi viettäisi siihen saakka ne yöt vanhempiensa kanssa..

 

Miksi tehdä lapsia, jos niistä ei ole valmis huolehtimaan tarvittaessa vaikka joka hetki? On ok haluta omaa aikaa, mutta eikö se oma aika voi yhtään odottaa? Kyllä mulla ainakin oma lapsi ja sen tarpeet ajaa omien tarpeiden edelle.

 

Ok. Olitkin jo kysymyksiini vastannut. Minä siis suhtaudun hyvinkin kriittisesti psykologiseen (ja kaikkeen muuhunkin ihmistieteelliseen) tutkimukseen, koska tulkinnanvaraisuutta ja vaikuttavia tekijöitä on liikaa.

Enkä pidä siitä, että nuorelle äidille neuvolassa annetaan ohjeeksi yksittäisen psykologin mielipide.

Mutta minulla oma lehmä ojassa: Jatkoin opiskelua kun vauva oli 5kk. Lapsen isä jäi hoitovapaalle ja oli lapsen kanssa kahden 3-5 pvä/vko 4-6h kerrallaan. En vieläkään osaa ajatella, että toimin väärin.

Et minusta olekkaan toiminut väärin. Isä on miltei äidin vertainen, vain rintamaito puuttuu, ja se on usein järjestettävissä oleva asia. Isän ääni on vauvalle tuttua jo kohdussaolo ajalta, isä on ollut läsnä koko vauvan elämän ajan. Myös isä kykenee toimimaan "lämpökaappina" lapselleen jne. siinä missä muu aikuinen ei. Minusta on usein hyvinkin hienoa että vauvan hoito annetaan isälle, etenkin kun rintamaito järjestetään vauvalle silti.
Lisäksi puhut tunneista, et öistä. Toiseksi, puhut toisenlaisista motiiveista, jotka, vaikkakin vauvan näkökulmasta yhdentekeviä, ovat äitiyden kannalta hyvinkin tärkeitä, opiskelu yleensä liittyy järjen päässä pysymisen tavoitteluun, rahallisen tilanteen kohtuulliseksi saattamiseen pitkällä juoksulla jne. jotka ovat lapsenkin myöhemmän kehityksen kannalta edullisia asioita.

Ja haluaisin vielä sanoa, että tutkimus on tutkimusta, elämä on elämää. Tallinnan reissu jne. ei ole verrattavissa hätätilanteisiin tai äidin kriittisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Vaikutus voi olla samanlaista, mutta huonoa omaatuntoa on syytä kantaa vasta, kun itsessään tietää että tässä todellisuudessa olisi voinut toimia kohtuullisuuden rajoissa vauvan edun, ennemmin kuin pelkästään oman mukaisesti. Tallinnan reissun voi suunnitella puolivuotta myöhemmäksi tai lapsen kanssa tehtäväksi, missä masennuksen kanssa painiva äiti ei voi olla hoitamatta itseään lapsen hetkellisen hyvinvoinnin kustannuksella. Siis sillä että painotan tutkimusta haluan vain sanoa että joo, huonoa tekee, mutta se että voiko sitä aina välttää on ihan toinen kysymys, mitä tutkimus ei kykene huomioimaan.

 

[QUOTE="vieras";25010787]Miksi tehdä lapsia, jos niistä ei ole valmis huolehtimaan tarvittaessa vaikka joka hetki? On ok haluta omaa aikaa, mutta eikö se oma aika voi yhtään odottaa? Kyllä mulla ainakin oma lapsi ja sen tarpeet ajaa omien tarpeiden edelle.[/QUOTE]

Kyllä ap varmasti on valmis huolehtimaan vaikka joka hetki, mutta välillä on hyvä pitää myös taukoa. Ja se hoitoon vieminenkin on huolenpitoa. Voisi sen vauvan jättää yksin kotiinkin.

 

Neuvolan tätien viisaus ei ole mikään absoluuttinen totuus, jonka mukaan on elettävä, mutta kyllä sieltä pyritään sua lapsen parhaaksi ohjeistamaan. Eli nyt on sitten sun omissa käsissä, toimitko lapsesi parhaaksi vai pidätkö omaa lomailuntarvettasi tärkeämpänä. Ei lapsen elämä pilalle mene, jos se yhden yön on muualla, mutta kyllä tuossa iässä on vielä hyvin, hyvin tärkeää olla vanhempien kanssa, etenkin öisin.

Mua henkilökohtaisesti hieman ihmetyttää niiden äitien toiminta, jotka siis jättää ihan pieniäkin vauvoja hoitoon. Ihmetyttää siis, mutta en tuomitse. Kuulee paljon tällaisia kommentteja: "Oli saatava nukkua edes yksi yö" tai "Oli pakko päästä tuulettumaan baariin" tms.

Nukkumisentarpeen ymmärrän, mikäli kyseessä on koliikkivauva. Tuolloin unet on aivan hirvittävän vähissä, ja tuolloin se yksi yö todellakin on paikallaan. Mutta muutoin en yökyläilyä hyväksy, siis kun on kyse noin pienestä vauvasta. Eihän lasta voi aina laittaa hoitoon, jos sattuu väsyttämään tai on tullut nukuttua huonosti. Ei se ole elämää eikä vanhemmuutta. Vanhemmuuteen kuuluu se, että lapsiin sitoudutaan ja heidän tarpeisiinsa ollaan valmiina vastaamaan myös silloin, kun unta on saatu vaikka vain pari tuntia. Vanhemmuus myös väsyttää joskus, mutta sellaista se nyt vain sattuu olemaan.

Baarissa tuulettuminen on mielestäni myös asia, joka voi odottaa. Ei luulisi tosiaankaan olevan niin kovin paljon vaadittu, että edes sen vauvan ensimmäisen elinvuoden keskittyisi vauvaan ihan täysillä, ja jättäisi moiset alkoholintäyteiset tuulettumiset sikseen. Jos tuulettumista kaipaa, voi sen tehdä muutenkin; voi mennä lenkille, uimaan, syömään, kahville, kirjastoon, shoppailemaan, kylään, tai pitää vaikka saunaillan hyvän ystävän kanssa. Mitä luulette, että lapsi ajattelee siinä vaiheessa, kun tajuaa että hänet tupataan yökylään siksi, että isi ja äiti pääsee juopottelemaan? Eikö ole paljon mukavampaa lapsenkin kannalta, että vanhemmat rentoutuvat jossain muussa, kuin hikisessä lähiöräkälässä päissään kuin käet? Tämä on tietysti kärjistettyä, sillä alkoholia voi käyttää fiksustikin, mutta siis pointti on se, että vanhempien alkoholinkäyttö tuskin tuo lapselle kovin hyvää oloa.

Mun mielestä siis myös matkailuhaaveet voi odottaa. Miksi ette lähde miehen ja lapsen kanssa kolmistaan sellaiseen paikkaan, johon lapsen kanssa voi lähteä? Eli siis hygieniatason ja turvallisuustason puolesta, jne. Meidän oma lapsi oli aika pieni, kun käytiin Norjassa. Siellä turvallisuustaso ja hygieniataso vastaavat Suomen tasoa, ja pienen tarpeet oli muutenkin helppo täyttää niin varsinaisen matkanteon kuin perilläolonkin aikana.

 

Mutta juu, öitä minunkin puoleltani palaillaan kenties huomenna, josko vaikka ap:kin palais pöytään.

 

[QUOTE="vieras";25010874]Kyllä ap varmasti on valmis huolehtimaan vaikka joka hetki, mutta välillä on hyvä pitää myös taukoa. Ja se hoitoon vieminenkin on huolenpitoa. Voisi sen vauvan jättää yksin kotiinkin.[/QUOTE]

Toki on hyvä pitää myös taukoa, ihan meidän kaikkien, sillä sitten jaksaa paremmin. Kolme kuukautta on kuitenkin omasta mielestäni varsin pieni aika, ja ainakin itse tuntisin itseni itsekkääksi, mikäli noin toimisin. Vähän samanlaisia ajatuksia herää myös silloin, jos toteuttajana on joku muu äiti.

 

[QUOTE="vieras";25010874]Kyllä ap varmasti on valmis huolehtimaan vaikka joka hetki, mutta välillä on hyvä pitää myös taukoa. Ja se hoitoon vieminenkin on huolenpitoa. Voisi sen vauvan jättää yksin kotiinkin.[/QUOTE]

Mun mielestäni pois suljettu vaihtoehto ei ole se, että jättää itse menemättä haluamaansa paikkaan (toistaiseksi) ja jää kotoilemaan lapsen kanssa.

 

Lisäyksenä: että en imetä,joten sen puolesta ei ole ongelmaa ja poika nukkuu suurimman osan vuorakaudesta,on hereillä vain muutaman tunnin. Isoäidin kanssa ollaan oltu tiiviisti tekemisissä syntymästä asti.

 

Lisäyksenä: että en imetä,joten sen puolesta ei ole ongelmaa ja poika nukkuu suurimman osan vuorakaudesta,on hereillä vain muutaman tunnin. Isoäidin kanssa ollaan oltu tiiviisti tekemisissä syntymästä asti.

Olisiko sulla kivaa Tallinnassa asti? Siis tulisiko kova ikävä sulle?
Miksi et ota vauvaa mukaan? Miksi et ota mummoa mukaan?
Miksi et mene vain leffaan ja syömään? Miksi siis pitää olla noin iso reissu?

 

En jättäisi monestakaan syystä. Ensinnäkin, vauva pystyy luomaan suhteen ensimmäisen 6 kuukauden aikana kahteen ihmiseen (useimmiten vanhempiinsa). Vaikka mummia siis näkisi paljonkin, vauvalla ei ole häneen suhdetta ja siksi yökylään jättäminen mummille on vauvan kannalta aivan sama kuin hänet jättäisi vieraalle ihmiselle. Tosin mummille lapsi on toki tuttu, joten hän osaa paremmin lukea vauvan tarpeita ja reagoida enemmän oikein.

Toisekseen, noin pieni vauva ei hahmota äidin olemassaoloa silloin, kun äiti ei ole läsnä. Äidin pitkä poissaolo aiheuttaa stressitilan pienen kehoon. Vuorokauden poissaolo on hyvin pitkä noin pienelle. Itse olen löyhästi noudattanut lasteni kohdalla tunti/kuukausi sääntöä, mutta minä olenkin jo niin "vanha", että juoksut on juostu ja jaksan odottaa lapsen kasvua ennen kuin tarvitsee saada omaa aikaa. Ihan niin niposti en asiaa ilmaisisi muiden kohdalla, mutta pientä suuntaa antaa ja se ei kylläkään ole vain yhden psykologin näkemys.

Kolmannekseen, jos imetät (mikä olisi hyvästä noin pienelle), ei ole hyvä pitää noin pitkää taukoa imetyksessa tuossa alkuvaiheessa. Maidon tuotannon ja vauvan kannalta olisi tärkeää, että vauva saisi imeä rintaa säännöllisesti ja usein ensimmäisten kuukausien ajan.

Vaikkapa nyt noista yllä mainituista syistä en itse ikinä jättäisi lasta yökylään tuossa iässä. Perusturvallisuudessa näkyvät seuraukset ovat sellaisia, joita on vaikea lapsesta nähdä suoraan myöhemmin. Kuitenkin jokaisen kannattaisi miettiä lapsen perusturvallisuuden kehitystä (kehittyy ikävuosina 0-3 ja 1. vuosi on tärkein), koska sillä on suuri vaikutus lapsen koko loppuelämälle.

 

Jostainpa luin, että vastasyntyneelle on sama kuka häntä hoitaa kunhan läheisyys ja perustarpeet hoidetaan. En tiedä vastausta, tuskin kukaan voi tietää, eikä vastasyntynyt osaa kertoa.

Kolmekuinen ei ole enää vastasyntynyt. Mun mielestä jos lapsi on jätettävä hoitoon, ei se ole ikäriippuvainen. Eniten miettisin lapsen kehityskautta. Vierastavaa ja kiintymyskautta elävää, en matkan takia jättäisi. Mun lapsi oli hoidossa 1 yön kun oli 2kk. Söi ja nukkui. Samaa mitä teki kotona. Itse kärsin tissituskissa kun pumppuun jouduin turvautumaan, mutta sekin helpotti kun sain taas vauvan rinnalle.

En minä tiiä onko tuo 3vee kärsiny. En ole kysynyt. Tuskin muistaakaan. Samanlainen on kun muut lapset. Jos nyt jotain joskus tulee, en usko sen johtuvan mummolassa vietetystä yöstä...ennemmin jostain traumasta mikä jäi ennen mummolaan menoa kun yliväsyneenä tuolle pikkuselle karjuin pää punaisena. Nyt on kaikki hyvin ja mummolan yökyläily saattoi olla meidän pelastus. Se yksi ainoa yö.
Jos olosi vaatii, mene Tallinnaan. Lapsi ei siitä niin paljoa kärsi. Ei elämää tarvitse elää lasten kautta, pitää elää niin, että lapset ovat osa elämää, mutta myös muistaa, että elämäsi on sinun ja hyvinvointi omista teoista kiinni.

Mukavaa reissua!

 

[QUOTE="vieras";25010938]Olisiko sulla kivaa Tallinnassa asti? Siis tulisiko kova ikävä sulle?
Miksi et ota vauvaa mukaan? Miksi et ota mummoa mukaan?
Miksi et mene vain leffaan ja syömään? Miksi siis pitää olla noin iso reissu?[/QUOTE]

1.Miksei olisi kivaa Tallinnassa oman miehen kanssa kun vauva on hyvässä hoidossa omalla äidillä?

2.Varmasti tulisi ikävä, mutta eiköhän ikävän kanssa yhden yön selviä

3.Vauvaa ei oteta mukaan, koska tarkoitus on varmasti mennä "parisuhdematkalle" ja renoutumaan, ilman vauvaa

4.Kuka haluaa oman äitinsä/anoppinsa mukaan parisuhdematkalle? Ei varmasti kukaan. Kyllä ne sukumatkat on sitten asia erikseen

5.Leffa ja syöminen on vähän tylsä ja kulunut juttu, ja sitä ovat varmasti pariskuntana aika paljon jo tehneet, vaihtelu virkistää

6.Tallinnan reissu ei ole iso reissu. Ainakaan jos asuu pk-seudulla. Laivalla menee muutama tunti suuntaansa ja hätätapauksessa suomeen pääsee takaisin vaikka helikopterilla. Saman verran kuin vaikka johonkin kylpylään autolla.