Voiko mies päättää yksin isot asiat?

Ja on se muuten kummaa, miten paljon tuntemattomat ihmiset kuvittelevat tietävänsä toisista.
Onnea vain omiin mökkiprojekteihisi, jos valitset kahdessa tunnissa mökin.

Teen koneella töitä, ja tauoilla puran harmiani tässä. Priorisointini on nyt iso, koneella tehtävä homma, joka vaatii ajatustyötä ja siten myös taukoja. Käyn myös syömässä ja vessassa välillä.

Missä sanoin valitsevani kahdessa tunnissa mökin? Oman mökkini hankin viikossa. Siis viikko kului ensihuomiosta kauppakirjojen tekoon. Tiesin koko ajan suunnilleen mitä haluan ja mitä en. Mökki oli ensimmäinen mitä edes kävin katsomassa. Sen vaan tietää mitä haluaaa ja mitä ei. Ja luulisi päälinjojen teilläkin olevan selvät, kuten myös sen, mitä tontille saa ja mitä ei saa rakentaa. Eli pointtini aiemmin oli se, että helpottaisit miehesi työtä hiukan rankkaamalla vaihtoehtoja. Tai sitten pyydät miehesi pitämään sinulle eri esivalituista mökeistä presentaation.

 

Olimme miehen kanssa 20 vuotta käyneet katsomassa myytäviä mökkejä 2-3 kesässä. Kaikissa oli jotain minkä takia mökkiä ei ostettu kuitenkaan. Muutaman kerran kävimme asuntomessuilla, "kesämökkikylissä" katsomassa millaisia uusia mökkejä oli tarjolla. Jostain syystä yksikään ei natsannut kunnolla.

2007 ostimme 3h järvenrantatontin kotitilani mailta perinnönjaossa, mutta sopivaa mökkiä ei löytynyt esitteistä eikä talotehtailta. Kumpikin tiesi millainen mökin pitäisi olla, mutta sopivaa mallia ei tullut kohdalle. Erikoismallit maksoivat aivan liikaa näillä "kontio/honkarakenne/polar" valmistajilla.

Kävin työreissulla pohjoisessa, pysähdyin syömään eväitä ja jaloittelemaan ja siinä se meille sopiva mökki oli ihan tien vieressä. Pihalla nainen ripusti pyykkiä kuivumaan. Huikkasin että teilläpä on todella hyvännäköinen hirsirakennus, saanko kysyä kenenkä valmistama tuo on. Talo oli paikallisen tekijän käsialaa. Rouva kutsui sisälle vaikka minä kursailin että enhän minä nyt voi tulla. Menin kun hän sanoi, että tule vaan, kyllä tätä kelpaa esitellä. Tein tupatarkastuksen ja sain valmistajan puhelinnumeron.

Tuli pieni mutka kotimatkaan kun piipahdin tekijän kotona 40 km päässä. Kotiin tulin esitilauksen ja pohjapiirrosten kanssa. Vuonna 2010 120 neliöinen 2-asunto oli valmis. Se on täydellinen. Meille tehty.

 

Rohkaisevaa, teillä sattuma puuttui peliin ja toi hyvän ratkaisun.
Aina ei ratkaisu ole se ensimmäinen tai toinen juuri ja juuri kelvollinen,
vaan sen kanssa pitää oikeasti pystyä elämään tulevaisuudessa.

 

Rohkaisevaa, teillä sattuma puuttui peliin ja toi hyvän ratkaisun.
Aina ei ratkaisu ole se ensimmäinen tai toinen juuri ja juuri kelvollinen,
vaan sen kanssa pitää oikeasti pystyä elämään tulevaisuudessa.

Jotenkin sulla on hirmuisen negatiivinen asenne koko keskusteluun. Liekö samoin myös kotona?

 

Mekin etsimme mieheni kanssa kauan yhteistä taloa, kävimme esittelyissä toinen toisensa perään, haaveilimme, puhuimme minkälaisen talon haluamme. Mieltymykset eivät ihan kohdanneet, mutta pääsimme johonkin kompromissiin sijainnista ja koosta.
Mutta, mutta... asiat jotka pitkittyvät ja mutkistuvat, tekevät niin jostakin hyvästä syystä, vaikka et sitä itse sisimmässäsi vielä ymmärtäisi.
Me päädyimme lopulta eroon. Onneksi tajusimme liiton onttouden ennen isoa hankintaa.

 

Jotenkin sulla on hirmuisen negatiivinen asenne koko keskusteluun. Liekö samoin myös kotona?

Ei sen negatiivisempi kuin tämän ketjun ilmapiiri muuten.
Asiallisiin tai positiivisiin puheenvuoroihin suhtaudun ihan positiivisesti.
Muuten olen lähinnä realisti.

 

miten niin juuri ja juuri kelvollinen?
Meidän mökkimme on täydellinen. Se on itsemme suunnittelema ja rakentama. Siinä on kaikki juuri niinkuin pitää ollakin.

Katsoimme mieheni kanssa yhdessä telkkariohjelmia rakentamisesta ja sisustamisesta ja keskusteltiin niistä vuosikausia. Käytiin asuntomessuilla yhdessä. On asuttu yhdessä 3:ssa eri kodissa. Vuosien aikana oppii tietämään tasan tarkkaan millaisesta toinen tykkää ja mistä ei.

Kaikki kloksahti kohdalleen heti kun näin sen rouvan talon.
Tiesin ennestään millaiset huoneet haluamme, millainen tuvan pitää olla, tiesin että rakennus tulee olemaan neliskanttista hirttä, tiesin huonekorkeuden, katon muodon, kuinka iso yläkerran parvi tarvitaan, oli käsitys siitä millainen sauna/pesutilat tulevat olemaan jne.
Ei ollut yhtään vaikeaa päättää, kun yli 20 vuotta asiasta oli keskusteltu.

 

miten niin juuri ja juuri kelvollinen?
Meidän mökkimme on täydellinen. Se on itsemme suunnittelema ja rakentama. Siinä on kaikki juuri niinkuin pitää ollakin.

Katsoimme mieheni kanssa yhdessä telkkariohjelmia rakentamisesta ja sisustamisesta ja keskusteltiin niistä vuosikausia. Käytiin asuntomessuilla yhdessä. On asuttu yhdessä 3:ssa eri kodissa. Vuosien aikana oppii tietämään tasan tarkkaan millaisesta toinen tykkää ja mistä ei.

Kaikki kloksahti kohdalleen heti kun näin sen rouvan talon.
Tiesin ennestään millaiset huoneet haluamme, millainen tuvan pitää olla, tiesin että rakennus tulee olemaan neliskanttista hirttä, tiesin huonekorkeuden, katon muodon, kuinka iso yläkerran parvi tarvitaan, oli käsitys siitä millainen sauna/pesutilat tulevat olemaan jne.
Ei ollut yhtään vaikeaa päättää, kun yli 20 vuotta asiasta oli keskusteltu.

Sitä juuri tarkoitin, että se on teille täydellinen. Hienoa. Joskus nopea ja ensimmäinen valinta osuu nappiin, joskus se voi olla vain juuri ja juuri kelvollinen. Joskus hyvää kannattaa odottaa. Aika kärsivällisiä kyllä olitte! Tuota kartoitusta alan tehdä, heti kun ehdin.

 

Kerroitte miehen jääneen odottamaan parempaa aikaa päätöksenteolle.
Hen ei siis ollut tehnyt omia päätöksiä hankinnoista, kuten epäilitte?

No sitten hänellä on antaa omia ehdotuksia omasta näkemyksestä, josta on hyvä aloittaa neuvonpito ja päätöstenteko.

Peliä ei siis ole vielä menetetty.

Yleensäkin kannattaa antaa vaimon valita mitä halutaan.
Itselle kyllä jää tehtävää ja miettimistä sille miten se toteutetaan.

 

Kerroitte miehen jääneen odottamaan parempaa aikaa päätöksenteolle.
Hen ei siis ollut tehnyt omia päätöksiä hankinnoista, kuten epäilitte?

No sitten hänellä on antaa omia ehdotuksia omasta näkemyksestä, josta on hyvä aloittaa neuvonpito ja päätöstenteko.

Peliä ei siis ole vielä menetetty.

Yleensäkin kannattaa antaa vaimon valita mitä halutaan.
Itselle kyllä jää tehtävää ja miettimistä sille miten se toteutetaan.

Juu, aikalisän tarve taisi tulla kummallekin selväksi. Hän oli tekemässä päätöstä yksin.
Mutta peli vihellettiin hetkeksi poikki.

Seuraavaksi aloitetaan siitä, mistä pitikin, eli valitsemaan oikeasti malleja, muutamaa reunaehtoa ja tietoa viisaampana.

Ei ihme, että onnistut (nimimerkkisi!), kun asenteesi on noin kohdallaan.
Ja tämä on vilpitön kehu.

 

Juu, aikalisän tarve taisi tulla kummallekin selväksi. Hän oli tekemässä päätöstä yksin.
Mutta peli vihellettiin hetkeksi poikki.

Seuraavaksi aloitetaan siitä, mistä pitikin, eli valitsemaan oikeasti malleja, muutamaa reunaehtoa ja tietoa viisaampana.

Ei ihme, että onnistut (nimimerkkisi!), kun asenteesi on noin kohdallaan.
Ja tämä on vilpitön kehu.

Ja vilpitön kiitos kehusta.

 

Minä tekisin tuosta asiasta vaikean ja kalliin, joka ei selviäisi malleja katsomalla, vaan tekisin jotakin ihan uutta ja toimivaa, omiin tarpeisiin. Esimerkiksi millainen varaava takka sinne tulee, tuleeko puuhella, entä mihin koukut pannuille, tarjoilutasot, yhteys olohuoneeseen, vesipisteet, käynti pesutiloihin saunaan, vessaan, parvi, portaat, näkymä parvelta, veranta parvelta.

 

Toivottovasti ukko laittaa ap:n hakemaan rakennuslupaa

 

Ei ihme, että onnistut (nimimerkkisi!), kun asenteesi on noin kohdallaan.
Ja tämä on vilpitön kehu.

Asenne kohdallaan, kun kaikki käy ja annetaan vaimon päättää? Harvalle kelpaa tuollainen tossun alla elävä "mies". Musta suhteessa täytyy ottaa oikeasti huomioon toisenkin mielipide. En jaksaisi miestä joka aina sopeutuisi ja nyökyttelisi päätänsä. Koskaan ei oikeasti tietäisi, mikä on miehen oikea mielipide. Mun mielestä tuosta juuri puuttuu se niin tärkeä asenne. Onko ap:kin hiukan kyykyttäjä?

Onkohan teillä jonkinmoinen kommunikointiongelma, kun asiat tuohon pisteeseen ylipäätänsä meni? Vaiko vain se mättää, että mies pisti tuulemaan?

Tuo joka katseli 20 vuotta mieluisaa mökkiä, niin huh. Johan siinä ajassa ehtii tarpeet ja toiveetkin muuttua. Vai oliko kyseessä vain ikkunasoppailu ja sitten vasta tuli ostopäätös kun oikeasti oli rahaa se toteuttaa. Jos ei, niin kamala tilanne kun toiselle ei mikään kelpaa, kun kaikkea saa kuitenkin fiksattua tai rakennettua kokonaan alusta pitäen mieleinen. Noita kädentaitajia kyllä löytyy, kuten myös vanhoja hirsitaloja jotka myydään purettavavaksi.

 

Olimme miehen kanssa 20 vuotta käyneet katsomassa myytäviä mökkejä 2-3 kesässä. Kaikissa oli jotain minkä takia mökkiä ei ostettu kuitenkaan. Muutaman kerran kävimme asuntomessuilla, "kesämökkikylissä" katsomassa millaisia uusia mökkejä oli tarjolla. Jostain syystä yksikään ei natsannut kunnolla.

2007 ostimme 3h järvenrantatontin kotitilani mailta perinnönjaossa, mutta sopivaa mökkiä ei löytynyt esitteistä eikä talotehtailta. Kumpikin tiesi millainen mökin pitäisi olla, mutta sopivaa mallia ei tullut kohdalle. Erikoismallit maksoivat aivan liikaa näillä "kontio/honkarakenne/polar" valmistajilla.

Kävin työreissulla pohjoisessa, pysähdyin syömään eväitä ja jaloittelemaan ja siinä se meille sopiva mökki oli ihan tien vieressä. Pihalla nainen ripusti pyykkiä kuivumaan. Huikkasin että teilläpä on todella hyvännäköinen hirsirakennus, saanko kysyä kenenkä valmistama tuo on. Talo oli paikallisen tekijän käsialaa. Rouva kutsui sisälle vaikka minä kursailin että enhän minä nyt voi tulla. Menin kun hän sanoi, että tule vaan, kyllä tätä kelpaa esitellä. Tein tupatarkastuksen ja sain valmistajan puhelinnumeron.

Tuli pieni mutka kotimatkaan kun piipahdin tekijän kotona 40 km päässä. Kotiin tulin esitilauksen ja pohjapiirrosten kanssa. Vuonna 2010 120 neliöinen 2-asunto oli valmis. Se on täydellinen. Meille tehty.

Tämäkin omituinen tarina. Kuinka mukamas uniikki tulee halvemmaksi kuin valmiit paketit joihin saa tehtyä muutoksia? Ja mitä varten kotitilan perintömaita täytyy ostaa, eikö ne saatu perinnöksi?

 

rahaa oli jo silloin 20 vuotta aiemmin. Elämä on ihmeellistä hyvät ihmettelijät.
Kun sopivaa mökkiä ei löytynyt ostimme purjeveneen, miehellä on lapsuudesta purjehdustaustaa.
Kävimme siitä huolimatta katsomassa valmiita mökkejä, mutta aina niissä oli jotain sellaista, ettei se jompaa kumpaa miellyttänyt. Säilytystiloja liian vähän, tontti oli huono, ranta väärään suuntaan tai liian jyrkkä tms. Saarista olisi löytynyt hyviä mökkejä ihanalla länsirannalla, mutta sinne liikkuminen pienten lasten kanssa olisi ollut hankalaa.

Veneilimme jälkeen ostimme asuntoauton ja liikuimme sillä teini-ikäisten kanssa ympäri Eurooppaa muutaman vuoden. Mutta yhäkin kävimme katsomassa mökkejä + asuntomessuilla.

Kotitilan mailta piti ostaa maata, kun oma perintöosuus äitini kuoltua oli vain hehtaarin. Lunastin 2:lta vanhemmalta veljeltäni äitini perintöosat rahalla, ostin siis itselleni lisää maata. Varsinainen maanviljelystila jää nuorimmalle veljelleni joka jatkaa tilan pitoa. Hänen elantonsa tulee pelloista, hän huolehtii isämme hautaan sitten aikanaan kun sen hetki tulee. Isäni on virkeä 85 vuotias terve ihminen. Minä en pellolla tee mitään. Minulle riittää se määrä mitä minulla nyt on. Metsäpalstalta tulevat polttopuut, ranta on rantaa.

Ei 2 asuntomme ollut varsinaisesti "uniikki" huvila. Mökkimme on yhden pienen pohjoisen hirsirakentajan malli joka sopi lähes sellaisenaan meille kuin nenä päähän. Vähän pituutta, leveyttä ja korkeutta lisää ja runsaammin terasseja, siinä se oli.

 

Ahaa. En kummastele enää. Kertomasi selkeytti tarinan.