Voiko masennuksen saada parantumaan ilman lääkitystä?

[epänormaaliko vai?]

En tiedä varmaksi onko mulla masennus kun en ole lääkäriin asti rohjennut vielä. Masennustestin mukaan mulla olisi masennus. Mietin vaan vielä että olenko oikeasti masentunut vaiko vaan laiska?
Eikä se auta että kaikki mun läheiset on sitä mieltä ettei mitään masennusta ole olemassakaan "se on vaan laiskojen ihmisten tekosyy"...
Mutta ei tää voi kerta kaikkiaan olla normaalia että olen tällainen kuin olen...

 

["vieras"]

Miksi et mene lääkärille. Masentuminen vain pahenee märehtimällä ja tuollaiset tietämmättömät juntti-läheiset eivät todellakaan auta. Puhuminenkin ammattilaiselle auttaa. Turha tuosta on karsiä. (Montakohan kertaa mä olen tän saman tänään palstalle kirjoittanut )

 

[äitivm79]

No mä olen miettinyt just samaa omalla kohdallani... jaksan tehdä vain pakollisen.. ja siinäkin luistan miten vain taidan. Siis koti on kuitenki siisti ja muiden silmissä vaikutan reippaalta yms. Olen kuitenki hirmu saamaton ja olenki miettiny onko tämä ihan oikeata laiskuutta, vai liittyiskö johonki masisjuttuun. Tein myös testin pari vkl sitten, en muista pistemäärää, mutta lääkärissä kehoitettiin käymään.

 

[ehkä onkin]

Ei kai se teidän tehtävä ole päättää oletteko masentuneita vai ei? Lääkärin työhän se vasta helppoa olisi, jos ihmiset tulisivat itsensä valmiiksi diagnosoineina vastaanotolle. (Heh, oikeasti se ei taida auttaa lääkärin työtä.)

Masennus saattaa parantua ns. itsestään olosuhteiden muuttuessa tai hyvällä itsehoidolla. Voi myös olla että se pahenee ja jopa kroonistuu, jolloin hoito onkin paljon vaikeampaa. Menkää lääkäriin, kertokaa tilanteenne rehellisesti siellä.

 

[Lilii lisänimetön]

Terapia olisi aina se ykkösvaihtoehto. Ideaalimaailmassa siis. Hoidetaan syitä, ei seurauksia...

 

[juntti-einari]

[QUOTE="vieras";25672292]Miksi et mene lääkärille. Masentuminen vain pahenee märehtimällä ja tuollaiset tietämmättömät juntti-läheiset eivät todellakaan auta. Puhuminenkin ammattilaiselle auttaa. Turha tuosta on karsiä. (Montakohan kertaa mä olen tän saman tänään palstalle kirjoittanut )[/QUOTE]

En ole laskenut montako kertaa. Mutta masennusdiagnooseissa oleellista tuntuu olevan, että junteilla sitä ei ole. Sen sijaan joutuu vähintään outoon valoon, jos ei ole sairastunut masennukseen. Eikö voitaisi sopia, että masennus on normaali olotila, niin voisi tämä pieni vähemmistö ei-masentuneita saada jonkin lääkityksen tähän junttiuteensa, jossa ei tunneta masennuksen merkkejä. Rehellisesti - alkaa tämä kansansairaus todella huolestuttamaan. Kuka täällä kohta enää on terveeksi luettavissa.

 

["vieras"]

Minulla sama juttu! Olen yrittänyt rauhoittaa arkea, syödä paljon hedelmiä ja vihanneksia, ja myös proteiinia. Nukkua riittävästi, ja olla kasaamatta paineita ja tehtäviä. Pyykit, tiskit ja villakoirat kyllä odottaa kun luen lapsille tai ollaan pulkkamäessä, pahempaa syyllisyyttä sitä tuntee siitä ettei ole lasten kanssa kuin siitä että ei ole siistiä (ja meillä ei todellakaan ole). Lääkäriin en ole viitsinyt näin "vähäpätöisestä" syystä mennä, etenkään kun lähiympäristö katsoisi tosi karsaasti, joten olen yrittänyt tuollaisia kotikonsteja ja elämä nyt sujuu päivästä toiseen.

 

["vieras"]

En ole laskenut montako kertaa. Mutta masennusdiagnooseissa oleellista tuntuu olevan, että junteilla sitä ei ole. Sen sijaan joutuu vähintään outoon valoon, jos ei ole sairastunut masennukseen. Eikö voitaisi sopia, että masennus on normaali olotila, niin voisi tämä pieni vähemmistö ei-masentuneita saada jonkin lääkityksen tähän junttiuteensa, jossa ei tunneta masennuksen merkkejä. Rehellisesti - alkaa tämä kansansairaus todella huolestuttamaan. Kuka täällä kohta enää on terveeksi luettavissa.

Juntti-einarin ei kannata huolestua, jatkat vain kuten ennenkin. Tietämättömänä on ilmeisesti helpompaa. Olenkin ensisijaisesti neuvonut ihmisiä puhumaan niille jotka eivät pidä masennusta kamalan mörkönä, kuten alan ammattilaisille. Juntti-einari ei voi tietämättömänä sopia mitään. Tietämättömyys ei kaunista.

 

["minä"]

KYLLÄ VOI!

Siis lievän ja jopa keskivaikean. Esim. Sami Leppijärvi on tehnyt asiasta tutkimuksenkin, jonka mukaan liikunta ja kirkasvalohoito voivat olla yhtä tehokkaita masennuksen hoidossa mitä lääkkeet. Jo tunnin hikiliikunta kolme kertaa viikossa nostaa aivojen kemiat samalle tasolle mitä tyypillisimmät masennuslääkkeet. Lisäksi ala syömään reipulsti b ja d vitamiinia sekä e-epa kalaöljyvalmistetta tripla-annoksina tai sitten kalaa vain muuten pari kolme kertaa viikossa.

 

["minttu"]

[QUOTE="minä";25672421]KYLLÄ VOI!

Siis lievän ja jopa keskivaikean. Esim. Sami Leppijärvi on tehnyt asiasta tutkimuksenkin, jonka mukaan liikunta ja kirkasvalohoito voivat olla yhtä tehokkaita masennuksen hoidossa mitä lääkkeet. Jo tunnin hikiliikunta kolme kertaa viikossa nostaa aivojen kemiat samalle tasolle mitä tyypillisimmät masennuslääkkeet. Lisäksi ala syömään reipulsti b ja d vitamiinia sekä e-epa kalaöljyvalmistetta tripla-annoksina tai sitten kalaa vain muuten pari kolme kertaa viikossa.[/QUOTE]

Juu toi liikunnan lisääminenkin onnistuu noin vaan masentuneelta...jeps ja juu. EI, kun hampaitten peseminen jo tuottaa tuskaa puhumattakaan että jaksaa aamulla nousta sängystä.

Lääkkeet eikä vitamiinitkään yksin auta hevon v**tua. Tarvitaan kokonaisvaltaisuutta. Lääkkeet voi olla yksi tukijalka esim. nukkumiseen. Jos ihminen ei vaan kertakaikkiaan nuku, ei toivoa parantumisesta ole. Nukkuu sitten vaikka lääkkeillä - ihan siksi että fysiikkakin kestää. Terapia, varmasti tärkein kulmakivi. Ja ei, sinulla ei tarvitse olla vuosien taakkaa takana jota purat terapiassa. Vaan ihan sen hetken juttuja, mikä mielessä pyörii, mikä ahdistaa, mikä tekee voimattomuutta jne jne jne. Ja viimeinen TUKI ARKEEN. Ymmärtävä sellainen, ei tuomitseva.

 

[ap.]

musta tuntuu että mä olen ollut tällainen outo/masentunut jo 14-15-vuotiaasta asti. esim koulunkäynti on kärsinyt tosi paljon siitä. siksipä mulla ei ole yhtääkään loppuun suoritettua ammattitutkintoa.

Teen kyllä kaikki pakolliset niinku siivous, ruuanlaitto, pyykinpesu, lasten hoitaminen jne.
Mutta jos mun pitäis mennä opiskelemaan tai töihin ei musta todennäköisesti olis siihen...

 

[.....]

[QUOTE="minttu";25672482]Juu toi liikunnan lisääminenkin onnistuu noin vaan masentuneelta...jeps ja juu. EI, kun hampaitten peseminen jo tuottaa tuskaa puhumattakaan että jaksaa aamulla nousta sängystä.
[/QUOTE]

No tuo nyt ei enää kuulosta LIEVÄLTÄ masennukselta...

Ei kai kukaan nyt ole ehdottamassa vakavasti masentuneelle ja/tai itsetuhoiselle ihmiselle lääkkeeksi lenkkeilyä ja kalaöljykapseleita.

 

["vieras"]

No tuo nyt ei enää kuulosta LIEVÄLTÄ masennukselta...

Ei kai kukaan nyt ole ehdottamassa vakavasti masentuneelle ja/tai itsetuhoiselle ihmiselle lääkkeeksi lenkkeilyä ja kalaöljykapseleita.

Kalaöljykapseleilla ei hoideta minkään tasoista masennusta, ei lievääkään. Täällä ei kukaan pysty tekemään diagnoosia, sen tajuaa jokainen joka ymmärtää mitään masennuksen syntymekanismista. Muut tarjoaa lenkkeilyä ja d-vitamiinia.
Masennukseen auttaa parhaiten tilanteen purku ja siitä katsotaan eteenpäin mitä muuta tarvitaan.

 

[......]

[QUOTE="vieras";25672697]Täällä ei kukaan pysty tekemään diagnoosia, sen tajuaa jokainen joka ymmärtää mitään masennuksen syntymekanismista. Muut tarjoaa lenkkeilyä ja d-vitamiinia.
Masennukseen auttaa parhaiten tilanteen purku ja siitä katsotaan eteenpäin mitä muuta tarvitaan.[/QUOTE]

Mutta kun kaikilla masennus ei ole a) vaikeaa eikä b) tilannesidonnaista. Minulla ei ollut elämäntilanteessa varsinaisesti mitään vikaa eikä masennukselle mitään "syytä", ja siitä tunsinkin syyllisyyttä. Mutta lääkityksestäkään ei ollut mitään apua. (Monille toki on, en sitä sanokaan.)

Ei auttaneet neuvot "ottaa itseäni niskasta kiinni", mutta kannustava tuki kyllä auttoi ja luojan kiitos minua kannustettiin liikkumaan. En väitä että olisin vielä täysin parantunut, mutta olo ja virkeystaso on kohonnut huimasti ja negatiivisten ajatusten kierteet katkeavat liikkuessa tehokkaasti.

En kyllä tiedä kuka on tekemässä diagnoosia kenestäkin, onhan se nyt itsestäänselvää ettei tältä palstalta psykiatrista apua saa.

 

["minä"]

[QUOTE="vieras";25672697]Kalaöljykapseleilla ei hoideta minkään tasoista masennusta, ei lievääkään. Täällä ei kukaan pysty tekemään diagnoosia, sen tajuaa jokainen joka ymmärtää mitään masennuksen syntymekanismista. Muut tarjoaa lenkkeilyä ja d-vitamiinia.
Masennukseen auttaa parhaiten tilanteen purku ja siitä katsotaan eteenpäin mitä muuta tarvitaan.[/QUOTE]

Niin, mitäpä nyt väitöskirjojaan väsäävät tutkijat voisivat masennuksen syntymekanismeista...

Tiedoksi muuten sinulle, että masennuksen syntymekanismeja on monia ja yksi muodostumistapa on aivojen kemiallisen tasapainon vääristyminen, johon juuri liikunta ja ravitsemus auttavat samalla tavoin mitä lääkitys.

 

["sondersson"]

musta tuntuu että mä olen ollut tällainen outo/masentunut jo 14-15-vuotiaasta asti. esim koulunkäynti on kärsinyt tosi paljon siitä. siksipä mulla ei ole yhtääkään loppuun suoritettua ammattitutkintoa.

Sama juttu, ja harmittaa että hain apua 10 vuotta liian myöhään. Kyllä mä sinuna sinne lääkärille menisin, itse alan nyt saamaan elämääni järjestykseen, kun olen puoltoista vuotta psykiatrisella käynyt ja syönyt lääkkeitä. Ammatin hankinta on vielä edessäpäin mutta ainakin tunnen olevani vihdoin valmis siihen

Ei niitä lääkkeitä ole pakko syödä vaikka lääkärillä kävisit. Pyydät sitten vaan keskusteluapua. Siitä on yllättävän paljon apua.

Koeta saada omaa aikaa, nähdä kavereita, ulkoilla ja syödä terveellisesti. Kuuntele musaa ja tanssi vaikka. Lattarit on hyviä mielen kohottajia Koita uppoutua siihen hyvään fiilikseen, kuvittele vaikka olevasi jossain ihanassa paikassa yms.

Jos sulla on jotain haaveita mitä vaan suinkin voit toteuttaa niin toteuta ne ehdottomasti! Voi olla vaikka kuinka pieni juttu, se auttaa jo silti.

 

["uupunut"]

Olen jumiutunut asuntooni, en jaksa siivota, suihkussa käyn kun on pakko ja hampaat pesen ku maku suussa käy ihan kamalaksi, en ole syönyt moneen päivään kun kaapit on tyhjät ja voimat ei riitä lähtemään kauppaan...toisaalta en jaksa edes välittää enään, toisaalta taas moitin itseäni kun olen tällainen laiska p**** enkä saa mitään aikaiseksi. Käperryn pieneksi sohvalle täkin alle ja joko nukun tai itken. En ole viikkoihin päässyt apteekkiin hakemaan lääkkeitäni, mutta väliäkö tuon kun ei ne tunnu auttavan. Terapia loppui kun en enää selvinnyt paikalle, vaan romahdin aina lähtiessä eteisen lattialle itkemään ja luovutin. Olen oman asuntoni vanki.

 

[ap.]

[QUOTE="sondersson";25673905]Sama juttu, ja harmittaa että hain apua 10 vuotta liian myöhään. Kyllä mä sinuna sinne lääkärille menisin, itse alan nyt saamaan elämääni järjestykseen, kun olen puoltoista vuotta psykiatrisella käynyt ja syönyt lääkkeitä. Ammatin hankinta on vielä edessäpäin mutta ainakin tunnen olevani vihdoin valmis siihen

Ei niitä lääkkeitä ole pakko syödä vaikka lääkärillä kävisit. Pyydät sitten vaan keskusteluapua. Siitä on yllättävän paljon apua.

Koeta saada omaa aikaa, nähdä kavereita, ulkoilla ja syödä terveellisesti. Kuuntele musaa ja tanssi vaikka. Lattarit on hyviä mielen kohottajia Koita uppoutua siihen hyvään fiilikseen, kuvittele vaikka olevasi jossain ihanassa paikassa yms.

Jos sulla on jotain haaveita mitä vaan suinkin voit toteuttaa niin toteuta ne ehdottomasti! Voi olla vaikka kuinka pieni juttu, se auttaa jo silti.[/QUOTE]

käyn kyllä perheneuvolassa juttelemassa. Alunperin kyllä sinne menin koska parisuhde on huonossa hapessa mutta oon keronut näistäkin masennus epäilyistä siellä jne.. Mut en tiedä ehkä ne ei osaa sielä sitten auttaa tarpeeksi hyvin.

sitten on se että kun saan pienenkin hyvän fiiliksen aikaan mun avopuoliso onnistuu pilaamaan sen fiiliksen :/