Voiko lihava nainen ikinä löytää Sitä OIkeaa?

Liikakiloistani huolimatta mua on sanottu kauniiksi.Sekä miesten että naisten toimesta. Mutta totuushan on se, että mä oon liian lihava. Vaatekoko on XL.

Luonteeltani koen olevani ihan ok. Pyrin kompromisseihin, mutta kykenen myös puolustamaan itseäni tai tosita ihmistä jonka koen olevan alakynnessä. Tärkeintä mulle on pehmeät arvot: koti, perhe, rakkaus, luonto, ystävät. Olen ihan hyvin koulutettu, koen olevani suht älykäskin. Mun kanssa siis pystyy puhumaan melkein mistä vaan. En ole epätoivoinen, pitkä sinkkukauteni jälkeen ennemminkin liian itsenäinen ja vahva. Olen mieluummin yksin kuin "jonkun" kanssa. Olen romanttinen, mutta silti sopivasti jalat maassa.

Huonoina puolina mussa on piilevä huono itsetunto. Ulospäin annan kuvan kuin oisin itsenäinen hyväitsetuntoinen nainen. Sisimmässäni pelkään etten ole rakkauden arvoinen. En sitä kuitenkaan tietoisesti ulos tuo.

Voiko muhun kukaan koskaan rakastua? Tähän ikään mennessä (=34v) ei sitä ole tapahtunut. Hautaanko koko haaveen rakkaudesta, vai vieläkö sen toteutuminen on mahdollista? Voiko mua kukaan rakastaa, kun olen lihava?

 

Mene kaupungille, tai vaikka johonkin markettiin, ja katso ympärillesi. Siellä niitä pariskuntia liikkuu, on laihaa ja lihavaa ja siltä väliltä. Huonoa itsetuntoa kannattaa kyllä tylstää

 

Ja jos vaatekoko on xl, niin se ei kyllä edes ole lihava...

 

Jos vaatekoko on xl, niin ei ole lihava. Samaa mieltä olen minäkin. Riippuu toki mistä ostaa vaatteensa. H&M, Vero Moda, Vila, Esprit jne XL ei ole mikään iso. Silloin kun mun mitat oli 170cm/66kg (eli normaalipaino) ostin ko. puljuista kokoa XL.

 

Kyllä mulla on aina ollut vientiä, vaikka olen lihava. Olen 166cm/103kg. Elämäni rakkauden löysin näissä mitoissa ystävieni kautta.

 

Terveisiä vaan täältä! Naimisissa olen ja hyvin menee. Mieheni ei edes ole lihava ja kyllä hän mua rakastaa ja arvostaa.

T: 172cm/144kg.

 

Mun vaatekoko on XL Seppälästä yms, H&M:n puljusta sopivaa vaatetta löytyy vain urheilupuolelta, sieltäkin kokoa XL. Kyllä mä oon lihava. Kattelin just valokuvia puolen vuoden takaa, jolloin kuvittelin vielä olevani suht hoikka, ja mä olin ihan sairaan paksu. Siis ihan hirveä. Ja koska mä oon lihonut tuosta, mä oon nykyään vieläkin suurempi. Siis Valas.
Pituutta jotain 160, painoa varmaan 100 kg. Joten kyllä, olen lihava. (Koko XL menee mulle, kun läskit on jakautuneet rintoihin ja takapuoleen, oon siis tyypillinen tiimalasimalli. Niin ja naamaan, mulla on hirveän iso pää ((

 

Kerro ap sun mitat? Jos sulla on ylipainoa 30kg tai enemmän, niin miehen saaminen on vaikeampaa, mutta kyllä sitä näkee todella sairaaloisen lihavillakin miehiä kainalossa..

 

Joku ulkomaalainen oleskeluluvan toiveessa voisi ottaa sut?

 

[QUOTE="aapee";26032663]Mun vaatekoko on XL Seppälästä yms, H&M:n puljusta sopivaa vaatetta löytyy vain urheilupuolelta, sieltäkin kokoa XL. Kyllä mä oon lihava. Kattelin just valokuvia puolen vuoden takaa, jolloin kuvittelin vielä olevani suht hoikka, ja mä olin ihan sairaan paksu. Siis ihan hirveä. Ja koska mä oon lihonut tuosta, mä oon nykyään vieläkin suurempi. Siis Valas.
Pituutta jotain 160, painoa varmaan 100 kg. Joten kyllä, olen lihava. (Koko XL menee mulle, kun läskit on jakautuneet rintoihin ja takapuoleen, oon siis tyypillinen tiimalasimalli. Niin ja naamaan, mulla on hirveän iso pää (([/QUOTE]

Opettele meikkaamaan kasvot kauniisti. Varjostuksilla saat ihmeitä aikaan, taivuta ripsiä ja laita irtoripsiä yms.. Hiukset kauniisti.

Ja jos olet tiimalasimallinen, niin sehän on hyvä. Mahaläski on pahinta. Tukevat hyvät alusvaatteet ja mekko päälle.

 

Kaikille on kuule ottajia! Etsä edes niin paha vielä ole.

 

Joku ulkomaalainen oleskeluluvan toiveessa voisi ottaa sut?

Haista kukkanen.
Mä haluan parisuhteeseen vain ja ainoastaan oikean rakkauden tähden. Mikään muu syy ei kelpaa.

 

Tietysti voi. Ainakin jos ei oma vaatimustaso ole liian kova. Ettei tavallisennäköiset miehet kelpaa, vaan pitäisi olla joku adonis.

 

Mulla on komea ja urheiilullinen mies, vaikka olen läski.

 

Matami, mistä sä löysit miehesi?

Ei mulla ole miehelle ulkoisia vaatimuksia muita, kuin että pitäis huolen ulkonäöstään ja hygieniastaan (=suihkussa käynti, kampaajalla käynti ja tältä vuosituhannelta olevat vaatteet). Sisäisiä vaatimuksia on sitten senkin edestä. Pitäisi olla normaali ja huumorintajuinen, ei siis mikään päihde- tai mt-ongelmainen tosikko. Sen lisäksi pitäisi olla edes jonkinverran pitkäjänteisyyttä (= jokin ammattitutkinto) sekä kykyä elättää itsensä. Samat arvot tietysti mun kanssa, en usko että parisuhde onnistuis jos toinen tavoittelis miljoonia ja toiselle tärkeämpää ois rauhallinen ja stressitön elämä. Lisäksi luottamusta ja rakkautta.
Voiko olla liikaa toivottu?

 

Olen 23 ja olen lihonut 18-vuotiaasta 20 kiloa, välissä kaksi lasta ja avioliitto. Nyt painan 63 kiloa ja olen 158cm pitkä. Melkein normaalipainossa, mutta silti tunnen itseni lihavaksi. Olen painanut pahimmillaan 78 kiloa ja silloin olin aika punkero, koko oli housuissakin 44-46, nyt 38. Itsekin katselin kuvia, jossa olin pieni kuin mikä. Olisi ihanaa olla niin sirpakka, mutta tuskin tätä venynyttä vatsanahkaa enää saa kurottua tiiviimmäksi. :/ Mies kyllä pitää mua seksikkäänä eikä ole koskaan välittänyt kiloistani. Ongelma on kai omassa päässä. Kun tuntee itsensä lihavaksi niin sitä sitten on ajatuksissaan oikein yliläski vaikkei olekaan. Siskokin sanoi ettet sä enää lihavalta näytä kun olen laihtunut, mutta itseni taidan nähdä vielä 78 kiloisena..

 

Mieheni pelasi ja pelaa veljeni kanssa samassa joukkoeessa jalkapalloa. Olin joskus heittämässä futisporukkaa saunaillasta keskustaan ja mieheni tuli kyytiin. Sitten vaan oli finderistä kaivanut mun puhelinnumeroni ja siitä se alkoi.

 

Mun mies on myös hoikka, komea, kova urheilemaan, akateeminen, huumorintajuinen, tyylikäs ja rakastava. Kaikenkukkuraksi ottanut tällaisen 20kg ylipainoisen naisen itselleen ja hyvin menee.

 

Silloin kun tapasin mieheni (6v sitten baarissa) olin 162cm/111kg. Nyt painan vähän vähemmän.

 

Tulee mieleen serkkuni, joka on varmasti paljon vielä ap:ta isompi. Hänellä on aina ollut poikaystäviä ja nykyisen kanssa kihloissa.

 

Ei se rakkaus kiloja katso, jos katsojalla on päässä muutakin kuin pinnalliset arvot. Mitä vanhemmaksi (ja aikuisemmaksi) ihminen tulee, sitä enemmän ne ulkoiset seikat vaikuttavat. Ja hei, suurin osa aikuisista ihmisistä etsii ihan tavallista ihmistä rinnalleen, ei Jennifer Lopezeja tai Brad Pittejä (siis ulkonäöllisesti ajatellen, ovat varmasti ihan mukavia ihmisiä ). Mä olen melko varma siitä, että vaikka jäisin jostain syystä sinkuksi, jossain vaiheessa löytäisin itselleni uuden miehen. Munkaan kriteerit ei niinkään liity ulkonäköön, vaan henkilökohtaiseen hygieniaan, omillaan toimeentulemiseen, uskollisuuteen...

 

Jos ulkonäöllä ei ole merkitystä, niin MISTÄ mä voin löytää Sen Oikean?
Oon koittanut nettitreffit ja tavisarjen ja baarit ja kaikki. Ei vaan onnistu.
Sitäpaitsi nykyään mä en halua edes yrittää nettitreffejä, jostain syystä mä oon valokuvissa hoikan ja kauniin näköinen, mitä en todellakaan ole luonnossa. Joten aiheuttaisin vain pettymyksiä.

 

Olet varmasti kaunis ja mukava ihminen Uskon että löydät jonkun kun vähiten odotat sitä! Niin kävi veljelleni joka tapasi elämänsa rakkauden monen vuoden yksinolon jälkeen. Hän kävi töiden jälkeen grillillä hakemassa lihapiirakan ja tapasi koiransa kanssa ulkona olleen naisen.

 

[QUOTE="aapee";26032681]
Mä haluan parisuhteeseen vain ja ainoastaan oikean rakkauden tähden. Mikään muu syy ei kelpaa.[/QUOTE]

noni, sulla on ihan oikea asenne.
meitä naisia ja miehiä on niin moneksi. tavallistahan on, että itseä ei osaa arvostaa mutta koita vahvistaa hyviä (sisäisiä ja ulkoisia) puolia itsessäsi.
jotenkin täytyy olla avoimena jotta voi tutustua potentiaalisiin kumppaniehdokkaisiin... kerro kavereille, että olet haku päällä, jos heillä ois sinkkuystäviä?
en usko siihen että vain kauniit ja laihat pääsis parisuhteeseen.. jos näin ois olisin ikisinkku

 

Kyllä voi. Rakkaus on jotain sellaista joka ei fyysisiin sekkoihin kompastu. Itselläni on kaksi synnynnäistä epämuodostumaa ja ajattelin lapsesta asti, et kukaan mies ei voi rakastaa mua tällaisena. Onneksi olin väärässä