Voiko lihava nainen ikinä löytää Sitä OIkeaa?

  • Viestiketjun aloittaja kaukana normeista
  • Ensimmäinen viesti
ruma läski?
Liikakiloistani huolimatta mua on sanottu kauniiksi.Sekä miesten että naisten toimesta. Mutta totuushan on se, että mä oon liian lihava. Vaatekoko on XL.

Luonteeltani koen olevani ihan ok. Pyrin kompromisseihin, mutta kykenen myös puolustamaan itseäni tai tosita ihmistä jonka koen olevan alakynnessä. Tärkeintä mulle on pehmeät arvot: koti, perhe, rakkaus, luonto, ystävät. Olen ihan hyvin koulutettu, koen olevani suht älykäskin. Mun kanssa siis pystyy puhumaan melkein mistä vaan. En ole epätoivoinen, pitkä sinkkukauteni jälkeen ennemminkin liian itsenäinen ja vahva. Olen mieluummin yksin kuin "jonkun" kanssa. Olen romanttinen, mutta silti sopivasti jalat maassa.

Huonoina puolina mussa on piilevä huono itsetunto. Ulospäin annan kuvan kuin oisin itsenäinen hyväitsetuntoinen nainen. Sisimmässäni pelkään etten ole rakkauden arvoinen. En sitä kuitenkaan tietoisesti ulos tuo.

Voiko muhun kukaan koskaan rakastua? Tähän ikään mennessä (=34v) ei sitä ole tapahtunut. Hautaanko koko haaveen rakkaudesta, vai vieläkö sen toteutuminen on mahdollista? Voiko mua kukaan rakastaa, kun olen lihava?
Ei voi, jos on ruma Pleieri: Ruma lihava nainen tollasta ei kukaan halua siis kato nyt tota kuvaa.
 
Anninam
Minäkään en usko, että kukaan mies voisi koskaan oikeasti minua rakastaa. Olen 168 cm ja 84 kg. Siis lihava. Olen yliopiston käynyt ja mielestäni kasvoiltani ihan nätti. Olen sosiaalinen ja tulen ihmisten kanssa toimeen. Kuitenkin ajatukseni kiertävät samaa rataa: tällaisena kukaan ei minua huoli eikä voisi rakastaa. Minun olisi laihdutettava n. 20 kg että kelpaisin kellekkään. Etenkään kukaan akateeminen, koulutettu mies ei lylleröä halua. Epätoivoiset laihdutusyritykseni eivät ole tulosta tuottaneet...
 
vierailija
Ei todellakaan voi. Sinkkuna ollut kohta 15 vuotta. Ainoastaan 7-kymppiset juopot kelpuuttais mutta minä en sellaista halua. Tavallinen suomalainen mies, suunnilleen ikäiseni, kohtuullisen raitis, sais olla. Mutta ei. Tuntuu vaatimukset naisille olevan jotain niin älytöntä, kun pitää olla laiha (mieluiten alipainoinen), isotissinen, pitkähiuksinen, kuvankaunis, yms.
 
vierailija
Vaatekoko xl. Hei haloo
Et voi olla kovinkaan lihava
Hei haloo. Ei sitä pelkän vaatekoon perusteella voi päätellä kuka on läski ja kuka ei. Ruumiinrakenteeltaan pieni ja siro sekä lyhyt on taatusti megaläski, jos vaatekoko on xl. Joku pitkä ja raamikas voi taas olla ihan normaalipainoinen, vaikka vaatekoko olis xl.

Itse olen tuota ensin mainittua kokoluokkaa ja näin ihan tukevasti normaalipainon puolella ollessani (bmi jotai 23) on vaatekokoni xs-s. Jotta xl olis mulle sopiva, mun pitäisi paisua about 25 kiloa vähintään ja sitten olisin jo merkittävästi lihava.

Nuoruudessani 180cm pitkä ystävättäreni, joka oli hoikka kuin hiilihanko, käytti usein L-kokoisia vaatteita, koska pitkät raajat ja leveä lantio vaativat enemmän tilaa.
 
Avioliitossa
Mulla on ollut elämäni aikana kaksi pidempää suhdetta ja sitten lyhyitä seurusteluja/tapailuja. Ensimmäisessä pidemmässä suhteessa sain miehen kanssa lapsen, suhde ei vain toiminut pidemmän päälle. Nyt olen toisessa pidemmässä suhteessa ja naimisissa, lasta yritämme.

Ekan suhteen aikaan painoin n. 90kg ja pituus on 167cm. Nykyään painan 120kg ja silti löysin itselleni miehen. Tapasimme baarissa kun menin sinne yksin ja menin tuttavapariskunnan pöytään istumaan, siinä olikin sitten tämä nykyinen mieheni. Mies itse on liikunallinen ja normaalipainoinen. Eikä ole mikään epätoivoinen joka ei saisi ketään muuta, aiemmin hän on ollut normaalipainoisten naisten kanssa. Mies ei vain mieti niitä kiloja vaan kun meillä kolahti kemiat kohdalleen niin se oli siinä.

Toki mulla on nyt painonpudotus menossa, ihan jo senkin takia, että raskaus saattaisi alkaa helpommin. Ja onhan se ylipaino muutenkin huono asia elimistölle. Mies ei ole mua painostanut painoa pudottamaan vaan on sanonut, että teen mitä itse haluan asian suhteen.
 

Yhteistyössä