Voiko lasta pitää liikaa sylissä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hmm
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hmm

Vieras
Tulipahan vaan mieleen. Mulla oli vauva alusta asti lähes kaiken mahdollisen ajan sylissä, ihan automaattisesti oikeastaan. Vauvan liikkeellelähtö ja sitä myöten halu olla lattialla itsekseen tietysti vähensi mukana kanniskelua.

Tuttavapiirissä tuntuu, että suurin osa pitää lasta sitterissä/hyppykiikussa/kaukalossa tms kaiken mahdollisen ajan, jonka lapsi kitisemättä suostuu siellä olemaan. Mietin, mahtaako tällä olla vaikutusta esim. lapsen motorisiin kykyihin? Kun vertaa vaikka siinä hyppykiikussa liikkuvaa vauvaa ja tuota omaani, joka oli tiukasti mun lanteella kannettavana. Oppihan tuokin tietysti kävelemään, mutta..? Eli rajoittaako vauvan "liika" sylissä pitäminen kehitystä jotenkin?
 
Ei missään nimessä! Syli on vauvalla maailman paras paikka! Ei hän siinä sylissä vaan velttona pötkötä vaan treenaa samalla tärkeitä lihaksia.

Välillä on tietysti myös hyvä laskea lapsi kovalla alustalle että saa itsekseenkin siinä jumpata mutta sitterit, hyppykiikut, yms ovat jonninjoutavia ja korkeintaan hidastavat lapsen kehitystä!
 
mä olen pitänyt todella paljon sylissä ja tuttavaperheessä taas vauva joka ollut aina paljon sitterissä ja lattialla.
ne ihan ääneen ihmetteli kun tuo meijän poitsu ei oikeen lattialla edes viihtynyt ihan pienenä.
toki siis meidän vauva vieläkin pieni, mutta todella hyvin kehittynyt.
olen jopa ihmetellyt itse että miten niin nopeasti kaikkea oppinut (kääntyilemiset yms.) vaikka aina sylissä, mutta sylissä lapsi oppii tuntemaan omaa kehoaan ja hallitsemaan sitä hyvin
 
Syli on ihan hyväksi lapselle, mutta toisaalta jossain vaiheessa sinulle äitinä voi tulla tunne että haluat olla taas muutakin kuin se syli. Haluat käydä vessassa, suihkussa, kaupassa, kampaajalla YKSIN. Eli lasta ei kannata opettaa olemaan kaiken aikaa sylissä, vaan hän voi yhtä hyvin ihmetellä maailmaa sitteristä, hyppykiikusta tai lattialta. Sen huomaa monissa vauvoissa että ne jotka on olleet paljaalla lattialla lähtevät liikkeelle aiemmin kuin ne jotka on paljon sitterissä.
 
Ei voi pitää liikaa! Ja sylissä vauva oppii hahmottamaan itseään ja omaa kehoaan ja tämä taas edistää sitä liikkeelle lähtöä - ei suinkaan se hyppykiikussa ja sitterissä pitäminen.
 
ja siis meillä toki yritetty lattiallakin välillä pitää ja sekin hyvä, mutta paljon ollut sylissä.
jos tuntuu ettei lattialla viihdy juuri ollenkaan niin sitten ehkä yrittäisin vähän siihenkin totuttaa juuri tuon takia että äitikin pääsisi edes vessaan.
 
Vauva voi olla liikaa sylissä, jos äitiä alkaa rasittaa. Kuopus viihtyi sylissä välillä liikaakin, mutta mä otin kantoliinan avuksi. Sillä tavalla sylissä olo ei sitonut mua eikä rasittanutkaan. Ja kylläpä tuokin liikkeelle lähti eikä enää tule syliinkään kuten ennen. Kannattaakin siis sylitellä, kun vielä voi.
 
Meillä kun on minun lisäkseni ainakin mummot, isä ja pari tätiä, jotka kaikki tahtovat pitää lasta sylissä heti, kun minulta suinkin liikenee, niin ainakin sylissä on oltu, juu. :whistle:

Ehkä me ei porukallakaan olla aiheutettu peruuttamatonta haittaa... ;) Väkisin ei kuitenkaan ole pidetty kuin korkeintaan vaippaa vaihtaessa, jos jäppinen on ollut vastahankaan
 
Minulle sanottiin, että pidän lasta liikaa sylissä ym. Mutta kun vertaa samana päivänä syntyneeseen ikätoveriin, jota ei ole sylitelty, on pari kuukautta edellä liikunnallisissa taidoissa. Toki on yksilöllisiä eroja muutenkin olemassa, mutta luulen, että sylissä pito on auttanut jonkin verran. Nykyään ei saa sylissä pysymään kuin pakolla, kun pitää juoksennella ympäriinsä, ja ikää 13kk.
 
Ei. Mä pidin lapsiani päivät aina kantoliinassa, yöt nukutin vieressä. Ne ei kyllä juuri koskaan huutaneetkaan, olivat tyytyväisiä. Oppivat liikkumaan aikaisin ja ovat olleet isompina myös sosiaalisesti lahjakkaita. Lapsia täytyykin pitää lähellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Ei. Mä pidin lapsiani päivät aina kantoliinassa, yöt nukutin vieressä. Ne ei kyllä juuri koskaan huutaneetkaan, olivat tyytyväisiä. Oppivat liikkumaan aikaisin ja ovat olleet isompina myös sosiaalisesti lahjakkaita. Lapsia täytyykin pitää lähellä.

Saako olla utelias, kuinka pitkään lapsi sai nukkua vieressä? Mulla 1v koisii petissäni nytkin
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Ei. Mä pidin lapsiani päivät aina kantoliinassa, yöt nukutin vieressä. Ne ei kyllä juuri koskaan huutaneetkaan, olivat tyytyväisiä. Oppivat liikkumaan aikaisin ja ovat olleet isompina myös sosiaalisesti lahjakkaita. Lapsia täytyykin pitää lähellä.

Saako olla utelias, kuinka pitkään lapsi sai nukkua vieressä? Mulla 1v koisii petissäni nytkin

Niin kauan kuin halusivat. Tossa 3-4v v iässä halusivat omat sängyt ja menivät omiin sänkyihin, pysyvästi nukkumaan, ei ajettu väkisin. Annettiin tulla viereen siltikin jos halusivat :) Pikkuhiljaa ne viereentulot harvenivat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Ei. Mä pidin lapsiani päivät aina kantoliinassa, yöt nukutin vieressä. Ne ei kyllä juuri koskaan huutaneetkaan, olivat tyytyväisiä. Oppivat liikkumaan aikaisin ja ovat olleet isompina myös sosiaalisesti lahjakkaita. Lapsia täytyykin pitää lähellä.

Saako olla utelias, kuinka pitkään lapsi sai nukkua vieressä? Mulla 1v koisii petissäni nytkin

Samat sanat. Vuosikas nukkuu välissämme ja hyvä niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Hyvä juttu :)

Musta tuntuu, että vieroittautuminen sylittelystä ja yhteisestä pedistä olisi nimenomaan MULLE se kovin paikka.

Kyllä se on lapsellekin, nykytenavat kun ovat vain jo niin varhain hylättyjä yksinäisyyteen niin luullaan yleisestikin että ei ne syliä tarvitse täytettyään puoli vuotta!
 
Liekö kyse tarpeesta näyttää, miten kaikki sujuu mahdollisimman entisenlaiseen malliin vauvasta huolimatta, jos vieroitus/ itsenäistäminen suoritetaan mahdollisimman varhain? Ikään kuin äitiys olisi suorittamista ja lapsi projekti, joka pitää saada ennakoidussa aikataulussa tai mieluummin nopeammin "valmiiksi"? Ainakin oma äitini hätistää koko ajan enkä ole voinut kertoa hänelle edes. että pieni nukkuu meidän sängyssämme. Se. että hänet täytyy erikseen nukuttaa on jo äidistäni katatrofi. Minä kuulemma nukuin aina ihan vain sänkyyn jätettynä omia aikojani, vauvasta asti
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Liekö kyse tarpeesta näyttää, miten kaikki sujuu mahdollisimman entisenlaiseen malliin vauvasta huolimatta, jos vieroitus/ itsenäistäminen suoritetaan mahdollisimman varhain? Ikään kuin äitiys olisi suorittamista ja lapsi projekti, joka pitää saada ennakoidussa aikataulussa tai mieluummin nopeammin "valmiiksi"? Ainakin oma äitini hätistää koko ajan enkä ole voinut kertoa hänelle edes. että pieni nukkuu meidän sängyssämme. Se. että hänet täytyy erikseen nukuttaa on jo äidistäni katatrofi. Minä kuulemma nukuin aina ihan vain sänkyyn jätettynä omia aikojani, vauvasta asti

Juu, tätä en ole koskaan tajunnut. Miksi lapsia hankitaan edes jos niiden oletetaan olevan miniaikuisia ja itsenäisiä laitokselta lähtien. Hankkisvat ihmiset ikäistään seuraa eikä lapsia.

Sehän on ihan kilpailu kenen pienokainen esimerkiksi on jo ilman vaippaa ja missä iässä. Meilläkin naapurin rouva kehuskeli oikein kuinka heidän vuosikas on jo ILMAN vaoppoja! Piti vain kuulemma matot rullata kun kusee lattioille :D

No, minä annoin samanikäisen lapseni olla vaipoissa kolmivuotiaaksi. Jaksa tässä koko ajan pyykätä ja luututa... Tissiäkin sai kolmebuotiaaksi. Ja nyt 6v ja sänkynsä ihan kiinni minun sängyssä, hyvinkin liki neljä vuotiaaksi nukkui samassa sängyssä mutta nyt siis omassa mutta ihan vieressäni.
 

Similar threads

V
Viestiä
9
Luettu
705
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä