Toggle sidebar

Voiko lapsen homouden arvata jo kun lapsi on pieni?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äitiwqq
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

Äitiwqq

Vieras
Otsikossa kysymys tulikin :)

Onko kenenkään lapsi homo? Oletteko tienneet asian jo lapsen ollessa pieni vai tuliko se yllätyksenä? Meillä on ihana 5vuotias poika. Olen jo varmaan kaksi, ellen kolmekin vuotta miettinyt onkohan lapseni homo. En osaa selittää miksi mulla on sellainen tunne, poika ei ole tyttömäinen varsinaisesti, tykkää "poikien jutuista" jne, mutta on jollain tavalla aina ollut erilainen kuin veljensä. Siis ei mikään rämäpää, herkkä, helposti loukkaantuva, ei tykkää leikeistä missä voi sattua jne. Sillä tavalla hieman "tyttömäinen", tai sitten vaan erilainen kuin rämäpää pojat yleensä :) ihailee isompia poikia (liittyy varmaan ikäänkin), tyttöjä on kavereina, mutta ei ole ikinä vielä puhunut "tykkäävänsä" tytöistä. Itse asiassa yksi päivä ilmoitti rakastavansa poikapuolista ystäväänsä. Mun tunne homoudesta vaan vahvistuu.

Puhuin miehelle asiasta ehkä puoli vuotta sitten, mies on miettinyt samaa. Ja siis ei homous minua haittaa, mutta mietin että olenko voinut aavistaa asian todella jo vuosia? Toki toivoisin hänen olevan hetero "helpomman" elämän takia... Ja jos näin on niin toivottavasti osaamme tukea häntä mahdollisimman hyvin!
 
Minkälainen kokemus sinulla on ylipäätään pojista? Veljiä? Poikia leikkikavereina? Entäpä miehesi? Onko hän sellaista perustyyppiä, jolla on kaverit samanlaisia ja kierrettiin koulussa kaukaa, jos poika oli herkempi ja keijukasmaisempi?

Oma veljeni leikki tyttöjen leikkejä ja hoiti nukkeni minun temmeltäessä kartanolla. Tai ystäväni poika tykkäsi ottaa Salkkareista homomallia, jolloin leikeissä piti olla poikapareja myöskin.

Veljeni on onnellisesti naimisissa naisen kansa ja tykkää hoitaa lapsiaa, Vauvaiästä lähtien hän otti sen puolen vastuulleen ja muija juoksi työssä ja harrasteissa. Ystäväni poika ei ole ryhtynyt homoksi, koska ei vaan saan irti siitä puolesta millään.

Joten älä ala asettamaan lastasi mihikään muottiin jo nyt. Anna elää ja kasvaa. Nykyään homous ei ole mikään tabu ja jos olette miehesi kanssa valmiit rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on ei tarvitse tehdä enempää. Suurin ongelma,minkä homoystäväni hyvin lapsuudestaan kuvailee, oli se, ettei hän kokenut saavansa rakkautta sellaisena kuin on. Lapsi on luonnollinen ja hväksyy itsensä, joten jos sinä alat puhumaan homoudesta ja vannomaan kodin tukea olet jo leimannut lapsesi.
 
Onko tarpeen pohtia lapsen seksuaalista identiteettiä tuossa iässä? Tai ollenkaan? Lapsi on, mitä on, ja kertoo sen teille joskus myöhemmin tai on kertomatta. Tällä hetkellä hän on kuitenkin oma, ainutkertainen persoonansa - keskittykää häneen iän edellyttämällä tavalla, rakastakaa häntä sellaisena kuin hän on ja osoittakaa, että hänen tapansa olla pieni poika on yhtä oikeanlaista kuin muidenkin tapa. Sinänsä tuo kertomasi ei "viittaa" sen enempää homouteen kuin heterouteenkaan, mutta ei myöskään sulje kumpaakaan pois.
 
Niin, ja osa lapsista ei jaksa noita aikuisista hellyyttäviä "tykkäämis-leikkejä". Kyllä varmaan omakin lapseni kysyttäessä sanoisi rakastavansa parasta ystäväänsä (samaa sukupuolta). Mutta ilmoittaisi hän varmaan rakastavansa muumejakin, enkä kuitenkaan epäile hänen olevan mikään muumi- tai outoseksuaali ;)
 
[QUOTE="vieras";28688344]Ystäväni poika ei ole ryhtynyt homoksi, koska ei vaan saan irti siitä puolesta millään.[/QUOTE]

Ai näinkö se menikin? Ryhdytään homoksi?

Minäkin voisin olla tänään ihan homo, mutta huomenna tykkään taas naisista.
 
Ihan normaalia on jos poikakin on herkkä tai tykkää leikkiä tyttöjen leluilla, ei se hänestä homoa tee. Mäkin leikin lapsena poikien leluilla, enkä kyllä mistään poikien rakastamisista/tykkäämisistä 5 vuotiaana puhunut, silti aina olen ja tulen olemaan hetero.

Tytöille sallitaan "normaalista" poikkeava käytös, pojille ei niin helposti sallita. Tyttö voi leikkiä autoilla, mutta ollaan huolissaan jos poika leikkii prinsessä leikkejä tms.

Olen surullinen poikanne puolesta, kun leimaatte häntä homoksi, koska hän ei ole rämäpäinen ja samanlainen kuin isoveli. Ihan yhtä todennäköistä on, että esikoispoikanne on homo.

Antakaa lapsienne olla luonteidensa mukaisia ja olkaa miettimättä heidän seksualista suuntautumistaan lapsena. He itse päättävät siitä aikanaan.
 
Voiko homouden oikeasti nähdä jostain vaate- leikki tai kaverimieltymyksistä?

Minä olen kasvanut poikien keskuudessa, josta johtuu minun poikamaisuuteni. Silti olen miehen kanssa avioliitossa. Ei sillä, itse koen asian niin, että ei sillä ole väliä kumpaa sukupuolta olevan edustajaan rakastuu, rakkaus on muutakin kuin pelkkä sukupuoli.
 
Lapsuudenystäväni homoseksuaalisuus oli nähtävissä jo pikkupoikana, ei niinkään leikeistä ja vaatemieltymyksistä vaan olemuksesta. En asiaa silloin tietenkään ymmärtänyt, tajusin vain hänen olevan jollakin tapaa erilainen kuin muut pojat :) hän oli kaikkien tyttöjen suosiossa mutta ei ihastuksena vaan reiluna kaverina.
 
Olen opettanut taidealaa pian 15 vuotta. Kyllä homoseksuaalisuuden voi huomata jo hyvinkin sellaisesta 6-7 -vuotiaasta. Ja koska olen opettanut niin kauan, on suuri joukko oppilaistani jo aikuisia
ja homotutkani on ollut useassa tapauksessa oikeassa.

Kyllä pienenä näkyvät muutkin ominaisuudet. Jostakin näkee alakouluiässä, että hän on todennäköinen teiniäiti. Jostakin näkee, että hän on potetiaalinen alkoholisti tai pikkurikollinen. Jostkin näkee, että insinöörihän se siinä. Miksei siis homouttakin voisi nähdä.
 
[QUOTE="vieras";28688943]Olen opettanut taidealaa pian 15 vuotta. Kyllä homoseksuaalisuuden voi huomata jo hyvinkin sellaisesta 6-7 -vuotiaasta. Ja koska olen opettanut niin kauan, on suuri joukko oppilaistani jo aikuisia
ja homotutkani on ollut useassa tapauksessa oikeassa.

Kyllä pienenä näkyvät muutkin ominaisuudet. Jostakin näkee alakouluiässä, että hän on todennäköinen teiniäiti. Jostakin näkee, että hän on potetiaalinen alkoholisti tai pikkurikollinen. Jostkin näkee, että insinöörihän se siinä. Miksei siis homouttakin voisi nähdä.[/QUOTE]

Siinä mennään aika pahasti metsään, että poika on homo, jos on herkkä ja ei välitä rämäpäisistä leikeistä Silloin kyse on tiukoista rajoista mitä pojan kuuluu tehdä.
 
Onhan se ihan mahdollista että pojan tuleva suuntautuminen tulee olemaan eri kuin valtaväestöllä. Esille se tulee kuitenkin vasta teini-iässä. Mielestäni on kuitenkin hienoa että vanhemmat ovat jo pohtineet tämän asian mahdollisuuta. Eihän tässä olla leimaamassa ketään vaan pohtimassa myös tätäkin vaihtoehtoa. Näin on mahdollista jo nyt tuoda lapselle erilaisia malleja ja pitää perheen ilmapiirin avoimena sekä tukevana. Onhan myös mahdollista että lapsi on bi-seksuaali.
Oma veljeni on aina ollut kiinnostuneempi tyttöjen leluista ja leikeistä. Hänen kaikki ystävänsäkin ovat ala-asteelta lähtien olleet tyttöjä, ei hän kuitenkaan ole "tyttömäinen". Nyt hän elää onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa. Niin ja tämä ei tullut kellekkään meidän perheestä yllätyksenä :)
 
Miehet ja naisetkin voivat olla erilaisia. Minä olen aina vihannut kaikkia tyttöhärpäkkeita ja lapsena harrastin lätkää. Nyt intohimoni ovat moottoripyörät ja työskentelenkin äijäalalla. En ole yhtään naisellinen.
Silti olen umpihetero.
 
Hmm... en usko, että noin pieni lapsi voi olla homo. Kyllä siihen kasvetaan/sairastutaan joskus teini-ikäsenä. Homo ei ole kukaan syntyessään, vaan se on sairaus johon sairastutaan. Eihän kukaan synny skitsofreenikoksikaan?

PS: homoissa ja skitsofreenikoissa ei ole mitään vikaa
 
Niin, kysymys on samaa sarjaa kuin se, voiko aikuisesta miehestä nähdä ulospäin, että hän on homo. Joistakin varmaan voi aavistaa, toisista ei. Ja toiset ihmiset ovat hyviä aistimaan tällaisia juttuja, toiset ovat taas sellaisia sosiaalisia puusilmiä, jotka näkevät homoseksuaalisuutta siellä missä on nukeilla leikkiviä poikia tai puihin kiipeileviä tyttöjä tai hyvin pukeutuvia miehiä tai lyhyttukkaisia naisia.

Ja avomiestänikin on muuten luultu homoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ......:
Hmm... en usko, että noin pieni lapsi voi olla homo. Kyllä siihen kasvetaan/sairastutaan joskus teini-ikäsenä. Homo ei ole kukaan syntyessään, vaan se on sairaus johon sairastutaan. Eihän kukaan synny skitsofreenikoksikaan?

PS: homoissa ja skitsofreenikoissa ei ole mitään vikaa
Click to expand...

Hei! Meillähän on jotain yhteistä!! Itse uskon että idiootiksi ei kukaan synny, kyllä siihen kasvetaan/ sairastutaan joskus teini-iässä.

PS: idiooteissa ei ole mitään vikaa
 
mitä väliä sillä ap on sinulle, tuleeko lapsestasi homo vaiko ei??? itse en ole ikinä miettinyt että onko pojastani tulossa homo: hän on aina rakastanut punaisen sävyjä, pinkkiä, keltaista jne. eikä ikinä ole pitänyt sinisestä. hän rakastaa koruja; mitä ihanampia helyjä niin sitä enemmän niitä hiplaamassa, hän on herkkis; herkempi vaistoamaan mielialoja ym. kuin sisaruksensa, hän tykkää leikkiä legofriendseillä koska niissä grilli/leipomo-osia, hän kuuntelee mielellään lumikkia yms. prinsessasatuja koska ne mielestään pelottavampia noitineen kuin monet muut sadut jne.
antakaa niiden lastenne olla lapsia, piste.
 
Kyllä sen toisinaan näkee, mutta mitäpä siitä. Ei ap:kaan mielestäni kysellyt asiaa millään tavalla tuomitsevasti. Mulla oli lapsena kaverina poika, jonka kaikki kaverit taisivat olla tyttöjä. Ihana, hurmaava, herkkä ja hauska poika, josta ei varmaan kukaan yllättynyt kun hän aikanaan alkoi seurustelemaan pojan kanssa.
 
Voi elämän kevät mitä juttua!!

On meilläkin 4-vuotias poika, joka tykkää leikkiä siskonsa Barbeilla ja nukeilla tms, ei ole ollenkaan rämäpää, ollut aina kiltti ja rauhallinen, ei tykkää kauheasti leikkiä pikkuautoilla yms, mutta leikkii niillä kyllä jos muita kavereita (poikia) kylässä. Ei myöskään tykkää tytöistä (paitsi siskostaan), haluaa isona naimisiin äidin tai parhaan kaverinsa (poika) kanssa. :D

On ihan normaalia kehitystä tuon ikäisellä olla kiinnostunut ja kokeilla myös vastakkaisen sukupuolta omaavien juttuja kuten hameita, vaaleanpunaisia leluja jne. Luulenpa että moni poika tekisi samoin, mutta omassa kaveripiirissäni poikien äidit ainakin kieltävät pojilta tällaisen "tutkiskelun" tokaisemalla "Nuo ovat tyttöjen juttuja, leiki sinä vain niillä autoilla."

Itse en ole ikinä lastani kieltänyt leikkimästä siskonsa leluilla eikä siskokaan koskaan ole poikaa asiasta kiusannut - päinvastoin on tyytyväinen kun saa leikkikaverin Barbi-leikkeihinsä jne. Vastaavasti leikkivät sitten pojan huoneessa pikkuautoilla, junaradalla, legoilla tms.

Ei kaikkien poikien tarvitse olla rämäpäitä ja pitää samoista asioista. Ei se silti lapsesta homoa tee. Ja vaikka pojastani isona homo tulisikin, hyväksyisin tämän, sillä rakastan poikaani sellaisena kuin hän on. <3
 
Kun tuossa aiemmin kirjoitin, että joskus asian huomaa melko varmaksi jo pienestä lapsesta, en tarkoittanut mitään yksittäistä tai yksittäisiä piirteitä. Ennemminkin tämä joskus on vain melko ilmeistä, vaikka toisen "samanlaisen" lapsen kohdalla näin ei olisikaan. Eli poika saa olla herkkä, tykätä nukeista ja koruista, eikä se tarkoita etteikö hän olisi hetero. Sitten taas toisen "samanlaisen" tai vaikka jalkapallosta pitävän, riehakkaan pojan voi aavistaa olevan homo. Sinänsä näillä asioilla ei ole mitään merkitystä, mutta tarkoitan että homoksi ja heteroksi synnytään - joskus homous tai heterous näkyy ennemmin, toisinaan myöhemmin. Mutta sinänsä homoudella tai heteroudella ei ole mitään merkitystä lapsuudessa (eikä aikuisenakaan muuten kuin että kumpaa sukupuolta rakastettu sitten on). Kenestäkään ei tehdä homoa tai heteroa eikä mitkään yksittäiset mielenkiinnonkohteet, luonteenpiirteet tms. tarkoita kenenkään kohdalla homoutta tai heteroutta. Tärkeintä onkin kohdella, arvostaa ja rakastaa jokaista lasta omana itsenään.
 
En ole tunkemassa lasta mihinkään muottiin jo nyt. Lähinnä mietin, että monesti kuulee sanottavan että homon/lesbon vanhemmat ovat tienneet asian "aina" tai tienneet ennen kuin lapsi sitä kertoo. Mietin, onko tää nyt sitä. Että voiko todella jo näin pienestä tietää.

Ja siis ei lapsi ole mitenkään tyttömäinen edes, ihan "poikien" vaatteista ja leikeistä tykkää. Ja siis mikään keijukaismainen runopoika ei ole. Tää tunne perustuu enemmänkin sellaiseen erilaiseen herkkyyteen ja olemukseen. Esim jostain aikuisista julkihomoista asia on näkynyt heti, vähän sama juttu. Vaikea selittää. Mutta sellainen tunne kuitenkin on, että kun lapsi mietti kenen kanssa voi mennä isona naimisiin ja kummitätinsä tokaisi että "jonkun kivan tytön" niin oli pakko huomauttaa että kyllä kaksi miestäkin voi mennä naimisiin nykyään :D

Joku sano et homoksi "ryhdytään ". Kyllä se musta on sisäsyntyistä ja ihminen on homo, hetero tai jotain siltä väliltä luontaisesti. Mutta tosiaan mietin, millon kukakin on tällaisen arvannut/tajunnut/tiennyt.
 
Niin ja siis meillä ei ole "tyttöjen" lelut mitenkään kiellettyjä kun joku siitä puhui et monet kieltää pojilta ne. Mutta toki niitä ei paljon ole kun kaikki lapset ovat poikia, eikä kukaan ole nukkeja kaupasta halunnut ikinä. Mun vanhat ponit ja barbit on joskus tosi harvoin leikeissä. Kavereilla sit toki leikkivät myös tyttöjen leluilla eikä sellaista meillä kielletä :) tää pohdinta ei siis liity leluihin tai leikkeihin.
 
Kyllä uskon siihen, että jo pienestäkin lapsesta voi nähdä homouden. En osaa tätä tarkemmin selittää, mutta joistakin ihmisistä sen vain näkee ja aavistaa jo ihan lapsena.
 
Kylläpäs on taas omituisia vastauksia palstamammoilla, ihan kuin asiaa ei saisi pohtia. Kyllähän sitä tulee pohdittua paljon muitakin juttuja, kun lapsia katsoo, että tuleekohan isona sitä ja tätä kun on tällainen ja tuollainen. Ihan normaalia miettiä :)

Aloittajahan sanoi, että on aavistanut asian/ on sellainen tunne, eli tuskin on kyse siitä, että poika on herkkä tms yhdestä tai muutamasta piirteestä.

Itsekin olen usein miettinyt ja joskus ystävien kanssa spekuloitu, tunnistaako homouden jo lapsuudessa. Ja onko homoilla jo ne lapsuuden ihastukset samaa sukupuolta olevia jne. Mielenkiintoinen aihe mielestäni.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa