Voiko koiranpentua opettaa viihtymään sylissä?

[kohtakoirallinen]

Meillä on ollut kaksi koiraa; toinen oli mäyräkoira, joka tuli meille 8-viikkoisena ja se tykkäsi olla ja nukkua pienestä asti sylissä. Isompanakin se kerjäsi päästä syliin nukkumaan.

Toinen oli meille 5kk iässä tullut terrieri, joka oli kasvanut siihen asti 9 koiran kennelissä, eli ei ollut kai juurikaan saanut sellaista "omaa luksus-aikaa" kasvattajan sylissä ja rapsuteltavana. Se ei juurikaan viihtynyt sylissä.

Nyt meille on tulossa 7-viikkoinen pentu ja pohdin, voisiko sitä "kasvattaa" sylittäjäksi jo pienestä pitäen.

 

[kokemusta on]

Voi toki. Koira vaan syliin ja viekkuun aina, niin voit olla varma että se vinkuu esim. sun sänkyys joka yö

 

[468884]

Riippuu vähän pennun luonteesta mielestäni. Jo kasvattajan luona, voi nostaa pentuja syliin, katsoa kuka rimpuilee sylissä, kuka rauhoittuu paikalleen, jälkimmäinen oppii helpommin sylikoiraksi.. Jos on kovin vilkasluonteinen pentu niin voi olla ettei siitä sylikoiraa tuu..

 

["aapee"]

Voi toki. Koira vaan syliin ja viekkuun aina, niin voit olla varma että se vinkuu esim. sun sänkyys joka yö

Nojuu, sänkyyn se ei pääse Mutta muuten sylkkyyn.

 

["palma"]

Mä nään sieluni silmin pienen tissinvälikoiran, joka pitää mamman syliä omana valtaistuimenaan ja on sieltä tuleva näykkimään ja murisemaan jokaiselle lähestyvälle olennolle. Jos teillä on lapsia, niin koiran paikka on lattialla jo turvallisuussyistä.

 

[4374858]

[QUOTE="palma";27093809]Mä nään sieluni silmin pienen tissinvälikoiran, joka pitää mamman syliä omana valtaistuimenaan ja on sieltä tuleva näykkimään ja murisemaan jokaiselle lähestyvälle olennolle. Jos teillä on lapsia, niin koiran paikka on lattialla jo turvallisuussyistä.[/QUOTE]

Tervepäinen, koulutettu ja kasvatettu koira ei tuollaiseksi tule, vaikka sylissä saisikin olla ja tykkäisi siitä.

 

[Blue]

[QUOTE="palma";27093809]Mä nään sieluni silmin pienen tissinvälikoiran, joka pitää mamman syliä omana valtaistuimenaan ja on sieltä tuleva näykkimään ja murisemaan jokaiselle lähestyvälle olennolle. Jos teillä on lapsia, niin koiran paikka on lattialla jo turvallisuussyistä.[/QUOTE]


Mullon pieni koira joka on päivät mun tissivälikoira ja yöt jalkovälikoira. Ei näyki eikä murise ja maailman luotettavin lasten kanssa. Tietää paikkansa vaikka onkin pieni ja rakastettu. Samoin kuin nuo isot rontit jotka kiipeävät syliin kainaloon tai sänkyyn kainaloon kun hellyydenpuuska iskee.

Ap, kyllä, koiran voi opettaa sylikoiraksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="palma";27093809]Mä nään sieluni silmin pienen tissinvälikoiran, joka pitää mamman syliä omana valtaistuimenaan ja on sieltä tuleva näykkimään ja murisemaan jokaiselle lähestyvälle olennolle. Jos teillä on lapsia, niin koiran paikka on lattialla jo turvallisuussyistä.[/QUOTE]

Meidän koirat on aina olleet sylikoiria, mutta ei se tarkoita että niistä tulee agressiivisia meidän koirat ei ainakaan ole näykkineet ketään, eikä määräilleet kuka saa istua sohvalle tai mamman viereen Ihminen tietysti päättää milloin syliin saa tulla.

Eikä koira/lapset/sohva yhtälö ole kyllä koskaan aiheuttanut meillä vaaratilanteita (?)

 

["palma"]

Mullon pieni koira joka on päivät mun tissivälikoira ja yöt jalkovälikoira.

Jalkovälikoira! Putoan tuolilta

No niinhän se on, että ihmisestä on kiinni, tuleeko koirasta hirviö vai enkeli. Jos ei osaa lukea koiraa, kannattaa pitää koira omilla jaloillaan.

 

[Blue]

[QUOTE="palma";27094057]Jalkovälikoira! Putoan tuolilta

No niinhän se on, että ihmisestä on kiinni, tuleeko koirasta hirviö vai enkeli. Jos ei osaa lukea koiraa, kannattaa pitää koira omilla jaloillaan.[/QUOTE]

Jep, jalkovälikoira peiton alla... :ashamed:

Tosin kyllä se nöyrästi väistää ja päästää miehen pelipaikalle jos niikseen tulee.

 

[Tepadj]

Mäyräkoirat ja terrierit kuuluu metsälle, ei tissienväliin

 

[Blue]

Mäyräkoirat ja terrierit kuuluu metsälle, ei tissienväliin

No ei se rodusta riipu... Mun dobermanni-ambullikin on täysi sylikoira.