Voiko kaikkea hallita?

Hei,
Varovaisesti yritän kysyä yhtä asiaa, koska tiedän kuinka henkilökohtaisen herkkä aihe lapsettomuus on...
Itselläni on kaksi lasta, joista kumpikaan ei ole varsinaisen perhesuunnittelun tuloksena syntynyttä. Toinen sai jopa alkunsa sinä yhtenä kertana vuoden sisällä jona seksiä harrastimme. (Seksielämä ei vauvantulon myötä hehkunut, mutta se on toinen asia.) Molemmat siis olivat yllätyksiä siinä vaiheessa kun en edes vauvakuumetta potenut.
Olen itse pyrkinyt elämään "luomuna", jo ennen kuin lapseni sain, sopeutumaan luonnon kiertokulkuun ja siihen, ettei kaikkea voi
suunnitella. Ennen lasten syntymää ja sen jälkeenkin henkilökohtainen näkemykseni on ollut että, jos ei lapsi luonnollisella tavalla saa alkuansa, niin en itse menisi hoitoihin. Hyväksyn siis biologisen tarkoituksenmukaisuuden, kaikki eivät voi lisääntyä.
Varmaan yleisin reaktio nyt on että "helppohan sinun on sanoa kun sinulla on jo lapsia". Monet varmasti, kokevat että heissä on jotain vikaa, kun eivät voi saada lapsia, mutta ei kai lisääntymiskyvyn tarvitse ihmisarvoa määritellä? Kaikilla meillä on rajallisuutensa eri ominaisuuksien suhteen.
Toki lisääntymiseen vaikuttaa niin moni seikka nykyään, ympäristön kemikalisoituminen jne. No niin, mutta tarkoitukseni ei ole arvostella teitä ratkaisustanne, se kun ei minua tai ketään hyödytä, vaan kysyä teiltä:
- Oletteko etukäteen miettineet kuinka kauan olette valmiita jatkamaan hoitoja lapsen saamiseksi? ( Hoidot kun ovat ilmeisesti sekä kalliita ja kivuliaita)
- Missä tilanteessa voisitte hyväksyä lapsettomuuden?
- Tai ajatuksen, ettei kaikkea voi hallita?

Joskus olen kuullut juttua ihmisistä, joiden kaikki aika, raha ja energia ovat n. 10 vuoden ajan kuluneet hoitoihin, parisuhde on kärsinyt jatkuvista hoitoihin kohdistuvista odotuksista ja pettymyksistä ja muuta perspektiiviä elämään ei enää ole. Kuulostaa surulliselta, totta tai ei.
Toisaalta omat lapset ovat minulle tärkeintä maailmassa ja heidän vuokseen olen itse valmis käyttämään oman aikani ja rahani (ja parisuhdettakaan ei ole enää). Siis kaikki samat resurssit, jota lapsettomat käyttävät syntymättömän lapsen vuoksi.

Nyt on kuitenkin aika vaihtaa maisemia, toivon että reviirille tuppautumisesta seuraa jotain kommentteja ja näkemyksiä.

 

Minusta jos hoitoja ja apuja on tarjolla, niin on aivan luonnollista niitä käyttää. Tutkimuksiin ja hoitoihin lähdettäessähän vasta ryhdytään selvittämään, miksei vauvaa kuulu. Minusta se on ihan hyvä selvittää asia ja tietenkin mahdollisuuksien mukaan myös hoitaa.

En osaa sanoa, kuinka pitkään/ kuinka vaikeita hoitoja olisin valmis jatkamaan, meidän osaltamme hoidot eivät ole olleet ylivoimaisen raskaita/ kivuliaita/ kalliita. En keksi mitään parempaakaan, mihin sen ajan, rahan ja vaivan olisin voinut laittaa.

Pitkään hoitoja jatkaneiden puolesta en osaa sanoa - vain he itse osaavat sen kaiken kokeneena sanoa, onko se järkevää vai ei. Kai sitä jokainen toivoisi, että lapset tuosta vaan luomuna saisivat alkunsa. Tarve saada oma lapsi on monilla aika voimakas, sen eteen on valmis tekemään paljon työtä.

Saman "voiko kaikkea hallita" -kysymyksen voisi heittää myös esim. yleisemmin aina lääkäriin mennessä. "Voiko kaikkea hallita" vai pitäisikö minun vaan hyväksyä, että jos sairastun, niin sitten vaan on tarkoitettu niin ja katsotaan parannunko itsestään. En usko tällaiseen, että jotakin on puolestamme päätetty ja tapahtuu itsestään ja me vaan seurailemme asioita - kyllä omiin asioihin voi vaikuttaa ja niihin pitääkin vaikuttaa. Lapsettomuuden osalta asiaa ei voi tosiasiassa hallita, asioita voi vain hieman yrittää edesauttaa. Kyllä se viimeinen sana on aina luonnolla, onnistuuko lapsen saaminen.

 

Kaikkea ei voi hallita. Nykyihmisen on sitä vaikea ymmärtää, kun on niin paljon asioita, joita voi hallita, ainakin näennäisesti. Ja kun se hallitsemattomuus tapahtuu vain joillekin näin tärkeässä asiassa, tietysti se tuntuu epäreilulta. Aivan samoin kuin vakavasti sairastunut pitää epäreiluna, että juuri hän sairastuu. Ihminen, luonnollisesti, toivoo itselleen sattuvan onnellisia asioita.
Meillä on yksi luomusti alulle saatu lapsi. Kun toista ei kuulunutkaan, oli se todella suuri järkytys. Olemme mieheni kanssa haaveilleet neljästä lapsesta, ja yhden lapsen perhe tuntuu "liian pieneltä", koska se ei vastaa unelmiamme.
On luonnollista pyrkiä täyttämään unelmansa, lähes keinolla millä hyvänsä. Rahaa meillä on viiden vuoden aikana mennyt yli 4000 euroa, mikä olisi mennyt johonkin muuhunkin. Jos hoidoilla lapsi saadaan, kaikki on kannattanut.
Tietysti olen katkera kaikille niille, joilla (minun näkökulmastani) on niin helppoa: jätetään ehkäisy pois ja vajaan vuoden kuluttua on lapsi kainalossa. Se on niin epäreilua!!! \|O Ja varsinkaan en voi ymmärtää, miten jotkut voivat tulla vahingossa raskaaksi. Mutta minun ymmärrykseni tai ymmärtämättömyyteni ei asioihin vaikuta. En myöskään usko, että minun ei ole tarkoitettu saavan enempää lapsia kuin tämä yksi, mutta jonkun narkkariäidin on tarkoitettu saavan viisi lasta. Jos näin uskoisin, olisin varmaan jo vetänyt ranteeni auki, koska en voisi ymmärtää, miksi näin olisi.
Älä ymmärrä väärin, en tuomitse sinua, joka et ymmärrä meitä. Tämän ymmärtää vain tämän tarpeeksi läheltä tai omakohtaisesti kokenut. Haluan vain vähän valottaa, miten ongelmasta kärsivä tuntee. Eihän parantumattomasti sairaistakaan tokaista, että mitä ne ruikuttaa, mikseivät hyväksy sitä, että kuolevat. Se nyt vaan on niin, että omien suunnitelmien haluaisi toteutuvan.
Meillä on pakasteessa 13 alkiota, takana on yksi koeputkihedelmöityshoito. Olemme puhuneet, että jos näistä kaikista päästään siirtoon, siis selviytyvät sulatuksista, lopetamme tähän. Jos taas päästään esim. kahteen siirtoon, eikä raskaus ala, mietimme vielä uutta hoitorupeamaa. Ja vielä, meistä ei löydy mitään syytä lapsettomuuteemme.

 

Minun ymmärtämykseni ei riitä siihen, miksi täytyy tulla Lapsettomuus-palstalle "kiusaamaan", vaikka kuinka ei olisi takana ikäviä ajatuksia... :/ Tiedät tasan tarkkaan, että vaikka kuinka koitat ystävälliseen sävyyn ihmetellä asioita, joita nyt viestissäsi mainitsit, loukkaat taatusti monia tällä palstalla.

Toki mielipiteesi sallittakoon siinä missä muidenkin...

 

Pitikö sinun tulla tänne retostelemaan? Kiitos kun pahoitit mieleni! \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O

 

Kiitos parista hyvästä kirjoituksesta. Ymmärrän , että keskustelupalstan tärkeämpi funktio on toimia vertaistukikohtana enkä tarkoituksella retostele. Tabut kuitenkin säilyvät tabuina, jos ei niistä keskustele ja monet virheelliset käsityksetkin leijuvat ihmisten keskuudessa, jos ne pysyvät "sisäpiirin" keskuudessa. On ehkä uuvuttavaa selitellä ja perustella asioita, mutta se varmaan kannattaa jos toivoo ihmisten ymmärtävän. Voimia toivon kaikille!

 

Luin eilen juttusi ja raivo nousi päälle. En viitsinyt edes heti vastata. Monet ovat tahtomattaan lapsettomia ja se on erittäin arka asia, ei siitä niin vaan keskustella sunnutaikahvipöydässä. itse koin kesällä toisen keskenmenon, kohdun ulkopuolinen raskaus joka oli kiinnittynyt munanjohtimeen. se jouduttiin poistamaan niin että minulla toimii toinen enään. Ilman lääketiedettä olisin voinut joutua tosi huonoon kuntoon ja mahdollinen kohtutulehdus oli lähellä.
Voiko kaikkea hallita, pitäisikö kaikki lääkkeet poistaa, ehkäisyvälineet pois, syöpälääkkeet pois...! Ehkä joskus sairastut vakavasti niin osaat silloin arvostaa erilaisia hoitoja ja mielipiteesi muuttuu!!!!!

Tämä foorumi toimii monelle henkisenä tukena ja turvana. Täällä me saamme tukea samassa tilanteessa olevilta niin emme todellakaan kaipaa vastaavanlaisia viestejä. Voit olla varma että jokainen meistä on käynyt ja käy koko ajan henkistä taistelua kysymysten kanssa joihin ei ole vastauksia! Ja jossain vaiheessa tulee eteen tilanne jossa on vain tiettyihin asioihin sopeuduttava. Ja uskallan väittää että jokainen täällä olevista jos/kun saa lapsen on varmasti siitä montakertaa onnelisempi kuin sinä vahinkojesi kanssa!!!!!!!
Toivon sinulle hyvää jatkoa ja ehkä joskus ajatuksesikin avartuvat.

 

Mä pidän kanssa vähän ymmärtämättömänä ihmistä joka haluaa tulla tänne kirjoittelemaan omista "vahinko" lapsista ja sit sanoo vielä että ei menisi hoitoihin jos ei luonnollisesti saisi lapsia... helppo sanoa kun niitä saa luomusti.

Eikö ihmiset saisi hyödyntää tieteen kehitystä? Pitäisikö lasten ja aikuisten kuolla syöpään vaikka parannus keino on keksitty?Pitäisikö ihmisten kärsiä lapsettomuudesta vaikka hoidot on keksitty?

Mulle hoidot ei ole kivuliaita eikä ne musta ole ylivoimaisen kallita, johonkin ne rahat menee kuitenkin. Mä elän onnellisessa parisuhteessa vaikka käymme hoitoja läpi ja meillä on myös aktiivinen seksielämä. Ei hoidot rasita meillä liikaa rahapussia eikä parisuhdetta joten miksi emme voisi käydä hoidoissa?

 

Vielä lyhyesti:
Taisivat monet ottaa kuitenkin arvosteluna viestini.
En millään tavalla moraalisesti paheksunut ratkaisuanne. Jos teoriassa muutaman vuoden kuluttua haluaisinkin vielä lapsia eikä niitä kuuluisi ei kai hoidoista pois jättäytyminen loukkaisi teitä millään tavalla.
Tarkoitus ei ollut julistaa ajatuksiani muille ja harmihan tämä on kun asiallisen vastaamisen sijasta olen havainnoivinani piikittelyä vahinkolapsistani (=positiivisia yllätyksiä) negatiiviseen sävyyn. Ei kai onnellisuus maailmassa ole vakio, jolloin kun toisella sitä on, niin se on toiselta pois. Totta on myös se, että usein asioiden arvon ymmärtää vasta ne menetettyään, muttei se ole ehdoton edellytys. Ehkä siirryn tosiaan kirjojen pariin lapsettomuusteeman suhteen.

 

Ensinnäkin oli aika mielenkiintoista huomata että viesteissäsi kutsut meitä nimellä teitä= käsittelet lapsettomuudestä kärsiviä jo luokituksesi perusteella tietynlaisena ryhmänä..Mielenkiintoista lokerointia. en olekaan koskaan kuulunut mihinkään ryhmään, joten kerta se on ensimmäinenkin.
lapsettomuudesta kärsii ympäri maailmaa miljoonat ihmiset, nuoret,nuoremmat, vanhat ja vanhemmat, eri väriset ja eri rotuiset, miehet sekä naiset. joillakin syy on selvillä, joillakin taas ei. Jo selvitettyjä syitä on varmasti satoja erilaisia. Aika suppeaa ajttelua osoittaa siis näkökantasi. miten voi ajatella näin erijakoista ryhmää samana huolimatta joukon erilaisuudesta???

Itse en ole koskaan kokenut kärsiväni lapsettomuudestani, lopputulos on kuitenkin viimekädessä korkeimmalla taholla. Minulla on suhteellisen korkea moraali ja olen mielestäni henkisesti valveutunut. Siitä huolimatta en ole koskaan kokenut lapsen tulon auttamisessa mitään väärää. tunnen kyllä ihmisiä jotka ovat kanssani eri mieltä. Esim tuttavapariskunta joille ei vauvaa kuulunut ja kun inseminointivaihe oli ohi, mies ilmoitti ettei pysty aloittamaan koeputkihed.hoitoja, koska kokee ne epäeettisiksi ja luonnottomiksi. Tästä seurasi siis se että pariskunnan nainen joutuu lopun ikänsä olemaan lapseton, koska mies katsoo olevansa oikeutettu kieltämään häneltä lapsen saanni, tai edes yrittämisen
Nainen syö tällä hetkellä lääkkeitä masennukseen ( Onko tämä luonnollista, vai pitäisikö vaan odottaa että tekee itsemurhan???).

Kiitos kuitenkin rehellisestä kommentistasi ja avoimista kysymyksistäsi, mielestäni suvaitsevaisuutta voidaan edesauttaa juuri tällaisilla keskusteluilla, vaikka en kyllä todellakaan tarvitse tai edes ajattele luomusti lapsia saavien ajatuksia minusta tai ratkaisuistamme tässä asiassa.Eli en siis vastauksellani hae ymmärrystä keneltäkään, maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin se, että ymmärtääkö joku minun ja mieheni tuskaa lapsettomuudestamme( aika pientä verrattuna esim nälänhätään). Että näin. =)

 

Onkohan tämä Niittyrölli ihan tosissaan? Taitaa olla tavallista ilkeämpi tapaus.... \|O

 

Hyvää pohdintaa, Niittyrölli. Tässä omia ajatuksiani, jotka vaan hypähtivtä mieleeni.

Itse olen ajatellut niin, että lopetamme kun lääkäri sanoo että hoitoja ei kannata jatkaa.

Meillä on takana 2 koeputkihedelmöitystä ja yksi kuollut lapsi (ennenaikainen synnytys). Ehkä lapsemme kuolemasta johtuen meille on tullut eräänlainen pakkomielle edes yhdestä elävästä lapsesta. Kesän olemme olleet klinikan lomasta johtuen tauolla ja tauko tekee hyvää keholle ja mielelle.

Uskon, että hoidot ja lapsettomuus vaikuttavat seksielämään. AInakin jos puhutaan pelkästä yhdynnästä, niin niitä kertoja on nykyään harvemmin, mutta ainakin meillä seksuaalisuuteen kuuluu myös muu läheisyys ja hellittely. Olemme sopineet miehen kanssa, että hoidot on nyt budjetissamme ykkösasia. Kaikista laskuista olemme selvinneet, ruokaa ja lämpöä on. Säästöt menee hoitoihin, mutta menköön. Ei ne ehkä jäisi käyttämättä muutenkaan. Ja pankista saa lainaa jos sopiva talo tulee vastaan. Sellaisen hankkiminen on suunnitelmissa. Olemme molemmat ns. matalapalkka-aloilla eli keskituloisia joten taloudellisesti ihan perussuomalaisia (poliittisesti emme )

Kirjoitit, ettei lisääntymiskyky saa määritellä ihmisarvoamme. Olen itse "aiheuttanut" itselleni sen tunteen, että olen huonompi kuin muut. Kukaan ei ole sanonut minulle, että en ole saman arvoinen kuin muut naiset. Vasta kun menetimme lapsemme, sukulaiset lopettivat kyselemisen, että milloinkas te lapsia HANKITTE. Olen käynyt kovaa taistelua itseni kanssa, koska koen olevani epätäydellinen nainen, koska en voi saada lapsia luonnollisesti. Jos itse olisit samassa tilanteessa, saattaisit ymmärtää mitä mielessäni pyörii. Tai jos sinulta poistettaisiin syövän kanssa toinen tai molemmat rinnat. Media on myös luonut sen kuvan, että naisen kuuluisi olla karvaton, mutta jos kärsisit karvaisuudesta, miettisit ehkä myös että olet epätäydellinen nainen. Sille asialle tosin olisi helpompi tehdä jotain kuin sille, että munasarjat eivät toimi normaalisti.

Ja kyllä, kaikki olemme rajallisia. Emmekä pysty hallitsemaan kaikkea. Itse uskon että on Jumala, joka hallitsee. Ja voi olla, että meidän tarkoituksemme on saada lapsi jotenkin muuten kuin biologisesti. Vielä kuitenkin yritämme hoitojen avulla. Luomumahikset on tosi pienet, mutta vielä ainakin jaksan uskoa ihmeeseen, että luomulapsikin meille voisi tulla.

Tää oli tällästä tajunnan virtaa. Niin vielä, että kuten aiemmatkin kirjoittivat, olen minäkin katkera esim. narkkariäideille, jotka saavat lapsia, mahdollisesti sairaita ja heidät huostaanotetaan. Sen tarkoitusta en ymmärrä. Samoin epämieluisat "vahinkoraskaudet" ovat minulle suuri kysymys- ja huutomerkki. Herttileijaa, käyttäkää hyvät ihmiset ehkäsyä! (En nyt tarkoita sinua, Niittyrölli) Aborttia en hyväksy muussa tapauksessa kuin sellaisessa, että lapsi on todettu niin sairaaksi, että raskaus päättyisi itsestään (esim. seulonnassa todettu) tai raskaus olisi hengenvaarallinen äidille. Aina on mahdollisuus antaa lapsi adoptoitavaksi jos ei itse halua sitä pitää.

Että näin... :flower:

 

Olen varmaan joissakin asioissa ymmärtämätön, mutta tarkoitus olikin ottaa asioista selvää ja näin se ymmärrys kasvaa. Olen tässä parin päivän aikana miettinyt asioita ja luettuani viestejänne huomaan miten nurinkurisia osa käsityksistäni ovat olleet. Kiitos niille, ketkä antoivat rakentavaa palautetta.
Alkujohdannon (jossa kuvailin lastensaamista) tarkoitus oli vain myöntää kokemattomuuteni lapsettomuuden suhteen, ei sen kummempaa. Netissä myös väistämättä syntyy väärinymmärryksiä, koska kaikenkattavat viestit olisivat parin kilometrin pituisia. Lokeroinnin huomaa vasta vieraalla maaperällä, varmasti monilla on suppeita käsityksiä vaikka mistä. Sitä ei vain huomaa, koska se on tiedostamatonta, jos pyörii siinä omassa turvallisessa pienessä piirissä.
Eipä tälläkään kertaa ehdi enempää kirjoittaa..

 

Yhdyn tähän mitä itse sanoit. helppoahan sinun on olla tuota mieltä koska olet lapsesi saanut "vahingossa".
Tätä en ymmärrä, että miksi en menisi hoitoihin jos se olisi ainoa keino saada lapsi maailmaan...Mitä väärää siinä olisi...
Mutta uskon, että olisit toista mieltä JOS sinulla ei lapsia olisi ja takana olisi monen vuoden lapsettomuus.
Etkö myöskään hoitaisi syöpää lääketieteellisin turvin jos sinulla sellainen olisi? Sehän olisi luonnonkiertokulkua ja sinun olisi vain tyydyttävä kohtaloosi vai?
No, mutta eihän lapsettomuutta voi kukaan muu ymmärtää kuin he jotka siitä kärsii joten sellaisten ei kannata ottaa kantaa jotka eivät siitä mitään tiedä.
ja se, että olen valmis menemään hoitoihin ja maksamaan siitä jos vaan on mahdollisuus, että sitä kautta saisimme lapsemme. Hyvään tarkoitukseen se raha menee ja muuten se menisi johonkin vähemmän tärkeämpään.

 

Jos kuvittelet, että lapsettomuushoidoissa tulee olo, että hallitsee jotakin, olet täysin väärässä Keho ei toimi ilman keinotekoisia hormoneja, jos niilläkään, joutuu lainaamaan jonkun muun sukusoluja ja tietää, ettei lapsi ole "luomubiologisesti" omasi vaikka se sisälläsi kasvaakin.

Kyse ei todellakaan ole hallitsemisesta vaan jatkuvista myönnytyksistä ja nöyryytyksestä. Vai aikooko joku hymyillen kertoa lapselleen, miten hän sai alkunsa sairaalan pöydällä, kun lääkärisetä laittoi vauvasiemenen katetrilla äidin vauvareikään? Ei miusta ainakaan vastaa kovin romanttista ja kaunista hedelmöittymishetkeä.... Vaikka lääketiede onkin suurimpia universumin antamia lahjoja.

Me annamme periksi sitten, kun kunnallisella puolella on kaikki tarjottavissa olevat keinot käytetty. Yksityiseen hoitoon meillä ei ole varaa. Sen jälkeen turvaudumme adoptioon.

Luomuajatukset ovat kauniita. Itse elän "luomusti" sen verran, että kierrätän kaikki talousjätteet ja ostan luomukananmunia, sekä kesäisin kasvatan puutarhassa vihanneksia. Jos meillä olisi varaa, ostaisin toki aina luomutuotteita (mihin lie rahat tällä hetkellä menevät??). Lapsettomuuteen en kyllä tätä ideologiaa soveltaisi. Luomua on se, että ihminen lisääntyy :heart:

 

Niin, voiko kaikkea hallita?

Tahaton lapsettomuus on tuskallista varsinkin heti alussa ku ongelmat ilmenevàt , kun haluaisi NIIN KIPEàSTI sylin tàyteen puhdasta rakkautta...itse olen veteraaniluokkaan kuuluva yritystà takana 14 vuotta, 7 kerta ennen joulua ja rahaa on mennyt paljon ,mutta ei sità laske, sillà ne ovat vain yrityksià saada lasta ei siis rahan reikià.

Tehdà lapsia hoidoilla tai ei on jokaisen henkilòkohtainen asia, mutta ikàvà kyllà ihmiset , joilla ei ole tietoa miltà MEISTà tuntuu kun haikara lentàà aina naapurin ovelle ja oma vauva menee kesken tai ei tule ollenkaan. Monia kysymyksiàhàn sità tekee j itse itselleen...missà raja?
Ja "apua" ja kommentteja miten ne lapset tehdààn saa monilta jotka ovat vahingossa raskautuneet.


MISSà RAJA?
Raja on siinà kun tuntuu ettei vàlità enàà yrittàà.
Itse pidin 8 vuoden paussin ja nyt tuntui taas ettà haluan kokeilla. Sillà vàlin olen takonut itselleni hyvàn aseman tyòelàmàssà ja kohtuullisen kivat tulot.
En murru enkà kaadu maahan vaikkei vauvaa tulisi koskaan, mutta toistaiseksi on ihana elàà toivossa ja kiitollisena siità, èttà voi edes kokeilla.

Sama on myòs sairauksien kanssa, ketà hioitaa ja mihinkà pisteenseen..henkinen kuolema on kuolema sekin, joten MEILLà lapsettomilla on oikeus haaveilla ja monilla onnistua saada "avustettuina" ei luomu lapsia, MUTTA LAPSIA SILTI.

P.s. Henkilò joka on tàmàn keskustelun pannut alulle, toivottavasti rakkaus astuu elàmààsi vaikka katkeruus joka kày ilmi kirjoituksestasi, ettà lastesi isà ei ole enàà kanssasi. Varmasti leveàllà hymyllà ja avoimella mielellà elàmàsikin saa auringon valon sisimpààsi. Ongelmasi ei ole meidàn lapsettomuutemme vaan oma elàmàsi tilanne ja partnerin rakkauden puute. se on kaikki ympàrillàsi, riittàà kun aukaiset silmàsi ja pààstàt sen sisààn. Toivon sinulle jatkossakin luomulapsia.

:wave:

 

\

Vielä lyhyesti:
Taisivat monet ottaa kuitenkin arvosteluna viestini.
En millään tavalla moraalisesti paheksunut ratkaisuanne. Jos teoriassa muutaman vuoden kuluttua haluaisinkin vielä lapsia eikä niitä kuuluisi ei kai hoidoista pois jättäytyminen loukkaisi teitä millään tavalla.
Tarkoitus ei ollut julistaa ajatuksiani muille ja harmihan tämä on kun asiallisen vastaamisen sijasta olen havainnoivinani piikittelyä vahinkolapsistani (=positiivisia yllätyksiä) negatiiviseen sävyyn. Ei kai onnellisuus maailmassa ole vakio, jolloin kun toisella sitä on, niin se on toiselta pois. Totta on myös se, että usein asioiden arvon ymmärtää vasta ne menetettyään, muttei se ole ehdoton edellytys. Ehkä siirryn tosiaan kirjojen pariin lapsettomuusteeman suhteen.

Ei sinun hoidoista jättäytyminen luoukkaisi minua ainenkaan mutta sitä en ymmärrä MIKSI sinun piti tulla se tälle palstalle kertomaan, meille jotka KÄRSIMME lapsettomuudesta ja HALUAMME käydä hoidoissa.Jos haluat keskustella asasta niin olit ehkä vain valinnut väärän palstan , jos itse kärsisit lapsettomuudesta niin ehkä ymmärtäisit miten epäempaattiselta tekstisi vaikutti.Ei tietenkään tänne tarvise tulla meitä säälittelemään mutta ei jaksa kyllä oikein lukea juttja joissa ilmoitellaan että jos en olisi saanut lapsia luomusti niin en menisi hoitoihin ja eihän se teiltä olisi pois( kuitenkin sulla ON lapsia)Siinä oikeasti näkyy jo se että et ymmärrä alkuunkaan miltä meistä tuntuu... mutta toisaalta miten voisitkaan.

 

Onpa mielenkiintoisia juttuja ihmiset kirjoitelleet..
Voiko kaikkea hallita? Siinäpä kysymys..
Meidän valitettava lapsettomuus johtuu mieheni saamista syöpähoidoista: eli jos ei syöpää olisi hoidettu emme ehkä olisi lapsettomia, mutta voisin olla leski. En tiedä kuinka pitkälle olemme menossa hoitojen suhteen, mutta ilmeisesti ainakin kaikki julkisenpuolen hoitomahkut käytetään kiitollisina hoitojen mahdollisuudesta.
Ap:lle kaikkea hyvää vaikken ymmärtämättömyyttäsi ymmärrä.

 

niin voiko todella kaikkea hallita ja pitäisikö voida ?

Kärsin itse sekundäärisestä lapsettomuudesta ja esikoiseni olen saanut ns vahinkoraskauden kautta, pilleri jäi ottamatta ja lapsi aluille, ja nyt kun haluaisimme toisen lapsen niin hoitoja on takana puolitoista vuotta.
Joillekkin palstalaisille se on todella lyhyt aika, mutta minulle jokainen kuukausi on ollut pitkä. Tämä kun ei ole tahdon asia.

Emme ole kertoneet hoidoista kenellekkään kavereistamme koska heillä on juuri tämä asenne, että jollei luomuna tule niin ei ole tarkoitus saadakaan lasta. Se on vaan niin hiton helppoa sanoa jos oma perhekoko on jo muutaman lapsen voimin kasassa.

Se ovatko nämä hoidot ns manipulointia luontoa vastaan vai eivät niin on jokaisen hoitoon menevän pariskunnan oma asia. Itse mietin ja pohdin asiaa moneen kertaan että mitä jos emme saa tervettä lasta niin onko se sitten rangaistus siitä että olemme menneet sorkkimaan luonnon omia ratkaisuja...luotan että kaikki menee hyvin.

Uskon, en siis väitä, mutta kukaan joka näitä hoitoja ei ole läpikäynyt niin ei voi tulla asettelemaan lapsettomuudesta kärsivän henkilön arvomaailmaa siitä mikä on eettisesti oikein jne.

Mikäli lapsi sairastuu leukemiaan niin voinko suostua luuydinsiirtoon sillä siinäkin puutumme luonnon omaan kiertokulkuun ja ajatukseen että kaikella on aikansa ja paikkansa...itse ainakin uhraisin kaikkeni jotta lapsi paranisi.
Ja pienempänä esimerkkinä voin käyttää seuraavaa: kuinka moni niistä ihmisistä jotka ovat lapsettomuushoitoja vastaan niiden luonnottomuuden takia niin syövät siitä huolimatta geenimanipuloituja vihanneksia yms ?

Toivon että ap on saanut monia ajatuksia avartavia vastauksia. Monelle palstalaiselle tämä asia on ylitsepääsemättömän tuskallinen ja siten varmaan noita ap:n kirjoituksiakin luetaan osittain turhan negatiivisesti...mutta jokaisella lapsettomalla on oikeus siihen henkiseen kipuun jonka tyhjä syli aiheuttaa eikä näiden tämmöisten kirjoitusten lukeminen ole siten aina helppoa.

 

Laitan tähän vain lyhyesti, vaikka sanottavaa olisi aiheesta enemmänkin. Minussa ap:n kirjoitus sai aikaan surua ja pahaa mieltä tämän suuren henkilökohtaisen suruni keskellä, jonka lapsettomuus on aiheuttanut. Ymmärrän kaikkia niitä muita ihmisiä, jotka kärsivät/ovat joskus kärsineet lapsettomuudesta. Siihen liittyy paljon syvää tuskaa ja surua.

Lapsettomuushoitoihin ei lähdetä hetken mielijohteesta, vaan kyllä me kaikki olemme varmasti tätä asiaa punninneet ja olemme tietoisia hoitojen rankkuudesta, kalleudesta jne. Silti olemme valmiita sitoutumaan tähän kaikkeen. Ja ainakin lapsi on todella toivottu ja odotettu.

 

Voiko monessakaan tän kaliiberiluokan asiassa lähteä kommentoimaan, jos asiasta ei tiedä? Minä voisin julistaa suureen ääneen, kuinka p.aska maa yhdysvallat (esim) on asua, ihan kauheaa, ajatteleeko sinne muuttavat asiaa ollenkaan.... Ja kuitenkaan en ole jalallani yhdysvaltain maaperälle tallannut. Varmasti moni ulkomailla elämää aloitteleva loukkaantuisi, jos julistaisin että ihmisen kuuluu pysyä siellä missä syntyy.

Tää nyt oli vaan esimerkki.

Mutta ap ei varmastikaan voi hyvällä omalla tunnolla kyseenalaistaa lapsettomien valintaa hoitojen suhteen, jos tietää asiasta ainoastaan sen mitä on gynen vastaanotolla pamfletista tai netistää lukenut. Itse yli 10v asian kanssa painineena voin sanoa, että kaikki vaihtoehdot -hirttosilmukasta adoptioon on monet kerrat pohdittu.

Kun nyt kerran on oikeus puhua suunsa puhtaaksi ilman että kenelläkään on oikeus loukkaantua, en ymmärrä kuinka aikuiselle ihmiselle on syntynyt vahinkolapsia. Ja vahinkolapsi on vahinkolapsi, jos ehkäisy on ollut käytössä ja tenava syntyy -olkoonkin positiivinen yllätys.

 

\

Kun nyt kerran on oikeus puhua suunsa puhtaaksi ilman että kenelläkään on oikeus loukkaantua, en ymmärrä kuinka aikuiselle ihmiselle on syntynyt vahinkolapsia. Ja vahinkolapsi on vahinkolapsi, jos ehkäisy on ollut käytössä ja tenava syntyy -olkoonkin positiivinen yllätys.

Nyt on pakko kysyä että mikset ymmärrä kuinka aikuiselle ihmiselle voi syntyä vahinkolapsi...?
Omalta kohdaltani ajattelen asian niin että raskauden alkaminen ei ollut suunniteltua vaan ehkäisypillereistä huolimatta (nojoo, yksi jäi välistä) tulin raskaaksi. Siitä lähtien kun tiesin raskaudestani niin lapsi oli hymyssä suin odotettu.

 

\

\

Kun nyt kerran on oikeus puhua suunsa puhtaaksi ilman että kenelläkään on oikeus loukkaantua, en ymmärrä kuinka aikuiselle ihmiselle on syntynyt vahinkolapsia. Ja vahinkolapsi on vahinkolapsi, jos ehkäisy on ollut käytössä ja tenava syntyy -olkoonkin positiivinen yllätys.

Nyt on pakko kysyä että mikset ymmärrä kuinka aikuiselle ihmiselle voi syntyä vahinkolapsi...?
Omalta kohdaltani ajattelen asian niin että raskauden alkaminen ei ollut suunniteltua vaan ehkäisypillereistä huolimatta (nojoo, yksi jäi välistä) tulin raskaaksi. Siitä lähtien kun tiesin raskaudestani niin lapsi oli hymyssä suin odotettu.

En kyseenalaista ollenkaan sitä, etteikö ehkäisyn läpi alkanut lapsi voisi olla rakas ja olisikin tervetullut. Mutta JOS käyttää ehkäisyä, se kertoo jotain. Johan järki sanoo miksi ehkäisy alunperin on käytössä, vaikka sen pettäminen ei katastrofi olisikaan ja uuteen tilanteeseen olisi jälkikäteen tyytyväinen.

Lähinnä sanoin tämän mielipiteeni piikkinä ap:lle, sillä hänen kommenttinsa saivat minut lapsettomuushoitojeni keskellä itkemään kuin pieni lapsi.

Jos ap saa joskus tappavan syövän, toivottavasti hän ymmärtää olla ottamatta hoitoja koska kaikkea ei tule hallita, luontohan vaan siinä ilmoittaa kuka on oikeutettu elämään?

 

Olen itse ajatellut usein tuota lapsettomaksi jäämistäkin ja koska minulla ei siis edelleenkään ole lapsia, ymmärrän kyllä täysin että totaalilapsettomuus voi olla minulle "todellinen" vaihtoehto, halusin sitä tai en. Hoidot lopetan siinä vaiheessa kun en enää jaksa yrittää tai jos lopettamiselle on jokin lääketieteellinen peruste. Lapsellisten tulisi kuitenkin ymmärtää näitä palstoja lukiessaan että lapsettomuus on yksi suurimmista traumoista ihmisen elämässä eikä hoidoissa ole suinkaan kyse halusta hallita tms. vaan kyse on elämän suurimman vietin toteuttamisesta eli lisääntymisestä. Ihmisen perusluontoon kuuluu lisääntyminen ja joillekin vietti voi olla niin voimakas että on valmis mihin tahansa. Samalla tavalla työ, nukkuminen ja syöminen ovat ihmisen perustarpeita ja nälkää näkevä tuskin keinoja kaihtaa murkinan saamisessa. Kyllä, ilman lapsia voi elää mutta ilman lapsia eläminen, silloin kun se ei ole oma valinta, voi viedä elämänhalun.
Tälle vahinkolapsia saaneelle, ketjun aloittaneelle haluan sanoa vain että kaikki lapset ovat lahjoja.

Luppis

 

Minä en myöskään varsinaisesti tälle palstalle kuulu, mutta olen aina silloin tällöin täällä käynyt lueskelemassa juttuja. Vaikka en lapsettomuudesta kärsikään, mun on kovin vaikea ymmärtää ap:n näkökantaa. Mulla siinä vaiheessa ku ehkäisy lopetettiin, ja toivottiin lapsen tulevan, oli jo todella kova lapsen kaipuu. Jos lasta ei olisi tullut omin avuin, olisin tottakai turvautunut hoitokeinoihin. Jos lasta haluaa, mutta sitä ei luomusti voi saada, niin miksi ihmeessä luontoa ei voisi auttaa?? Ap ei ole tainnut ikinä varsinaisesti kokea sitä mitä on kaivata lasta, koska lapset ovat saaneet alkunsa vahingossa. Enkä minäkään tiedä mitä on todella kaivata lasta monta vuotta... Eräs ystäväni sai juuri lapsen pitkien hoitojen päätteksi, ja olen suunnattoman onnellinen hänen puolestaan. Monen vuoden hoitojen päätteeksi he todella ansaitsevat onnensa. On rankkaa jo katsella sivusta jatkuvaa toivomista ja pettymyksiä toisensa perään, en edes pysty kuvittelemaan millaista se olisi kokea itse. Tämän takia on mun mielestä asiatonta tulla tänne arvostelemaan muiden ratkaisua tilanteessa, jossa ei itse ole ollut ja jota ei kokemattomana voi ymmärtää...