Voiko joskus olla oikein pettää?

Mäkin olen aina ollut sitä mieltä että pettäminen on väärin ja muutenkin joissakin asioissa ollut aika jyrkkäkin moraalin suhteen jne. Jotenkin vanhetessa alkaa nähdä asiat asioina ja suhteellisesti, eikä niin että niihin välttämättä tarvitsisi soveltaa jotain kaikenkattavia sääntöjä joita jostain syystä (mistä tarkalleen ottaen) pitää noudattaa.

Mies on selkeästi ihan erovalmis itsekin, ei siinä kenenkään "tunteita säästä" tai ole "moraalinen" jos noudattaa jotain avioparin käskyjä pilkulleen tuollaisen kanssa. Itsekin rikkoo aviolupausta joka päivä sillä että ei ole tukena myötä- eikä vastoinkäymisissä.
Olette naimisissa käytännön asioiden takia.
Olisiko ok pettää jos olisi järjestettyssä avioliitossa sikamaisesti käyttäytyvän miehen kanssa käytännön syistä?

Mun mielestä, jos ihastut johonkin mieheen, älä tunne mitään kauheita omantunnon pistoksia. Vuosi kestettävänä, ja jos joku sitä auttaa, minä en ymmärrä miksi ei.
(Mutta älä päästä ketään uutta ihmistä sotkemaan elämääsi lisää )

 

Mäkin olen aina ollut sitä mieltä että pettäminen on väärin ja muutenkin joissakin asioissa ollut aika jyrkkäkin moraalin suhteen jne. Jotenkin vanhetessa alkaa nähdä asiat asioina ja suhteellisesti, eikä niin että niihin välttämättä tarvitsisi soveltaa jotain kaikenkattavia sääntöjä joita jostain syystä (mistä tarkalleen ottaen) pitää noudattaa.

Mies on selkeästi ihan erovalmis itsekin, ei siinä kenenkään "tunteita säästä" tai ole "moraalinen" jos noudattaa jotain avioparin käskyjä pilkulleen tuollaisen kanssa. Itsekin rikkoo aviolupausta joka päivä sillä että ei ole tukena myötä- eikä vastoinkäymisissä.
Olette naimisissa käytännön asioiden takia.
Olisiko ok pettää jos olisi järjestettyssä avioliitossa sikamaisesti käyttäytyvän miehen kanssa käytännön syistä?

Mun mielestä, jos ihastut johonkin mieheen, älä tunne mitään kauheita omantunnon pistoksia. Vuosi kestettävänä, ja jos joku sitä auttaa, minä en ymmärrä miksi ei.
(Mutta älä päästä ketään uutta ihmistä sotkemaan elämääsi lisää )

Puit aika hyvin sanoiksi mitä olen lähiaikoina mietiskellyt.
Jos tosi tilanne tulisi eteen en loppujen lopuksi tietäisi pystyisinkö kuitenkaan pettämään. Mutta luulen, että jo se tunne kun joku olisi minusta kiinnostunut saattaisi olla todella ihanaa. Joo ja onhan niitä tietenkin kaikenmoisia hiihtäjiä tarjolla jotka on valmiita pukkaamaan vaikka postilaatikkoa, mutta nyt en tarkoita sellaista huomiota.
Ehkä jos löytäisin sellaisen tuttavuuden jolle uskaltaisin purkaa sydäntäni ja hän sanoisi, että kuule, näin miehenä kerron sinulle, että olet kaunis ja hyvä ihminen. Että tilanne jossa elät ei ole oikein ja minä en tekisi noin sinulle.
Kyllä mieltä lämmittäisi!

 

[QUOTE="A.p.";30261677]Jos lähden niin mies jää taloon, kuten hänellä on oikeus. Talo laitettaisiin myyntiin, mutta siihen asti maksaisin puolet lainoista.
Mies heittäytyisi hankalaksi ja minä kävisin siivoamassa ison talon joka näyttöä varten. Oikein sieluni silmin näen kun keräilen tölkkejä ja kortsuja, en vaan pysty! Tätä voisi kestää pitkään. Talo ei hetkessä kaupaksi mene.

Tuo, että kukaan ei Suomessa nälkään kuole on oikeastaan puppua. Toimeentulotuet yms myönnetään lakien perusteella ja minä en ehtoja täyttäisi. Ja jos en saisi edes aumistukea jäisin kokonaan miinuksen puolelle joka kuukausi. Näin se vaan on.

Helvettiähän tämä on, mutta en tahdo vaihtaa toisenlaiseen jopa pahempaan helvettiin. Kun lähden niin haluan jättää tämän taakse. Alkaa parantumaan ja luoda uuden elämän. En halua enää siinä vaiheessa, että mies pääsee satuttamaan ja nöyryyttämään (kuten tekisi jos jäisi taloon asumaan).[/QUOTE]

Jos mies jää taloon, koska hänellä on siihen oikeus, on hänellä samalla velvollisuus myös maksaa siitä hyvästä sinulle, että hän asuu asunnossa, josta sinä omistat puolet. Näin homma on ainakin lähipiirissä mennyt, joten mitä luultavimmin menisi teilläkin. Ainakin lähtisin moista asiaa selvittämään, jos elämä tuntuisi helvetiltä.

Joten taloa sotkemalla ja sekoittamalla mies ei käytännössä voita juuri mitään. Toki sulla olisi rahat talossa kiinni, mutta sen nyt katson aika pieneksi ongelmaksi tuossa kohtaa.

Ei ole puppua. Jos avioero on vireillä, osoitteesi on muualla, kuin miehesi kanssa samassa osoitteessa ja tulosi ovat riittävän pienet, olet oikeutettu asumistukeen ja toimeentulotukeen. Mikäli tulosi ovat siinä määrin suuret, ettet ole em. asioihin oikeutettu, et tukia luonnollisestikaan saa. Mutta tuolloin mitä luultavimmin pystyt elättämään itse itsesi, ilman tukia.

Milloin tilanne on se, ettei mies pääse satuttamaan ja nöyryyttämään sinua? Miksi hän nyt jäisi taloon, mutta myöhemmin ei?

Mä itse ajattelen asian niin, että ennemmin lyhytkestoinen iso kasa paskaa niskaan, kuin jatkuvalla syötöllä pieni turaus. Mulle se ei siis olisi vaihtoehto, että olisin ensinnäkään elänyt tuossa liitossa noin pitkään...eikä varsinkaan se, että eläisin siinä enää edes huomenna. Mutta kukin toki tyylillään. Jos se reitti on sulle parempi, niin sitten etenet sillä.

Mutta ei se pettäminen siltikään oikein ole.

 

Voitte lopettaa suhteen vaikka asuisitte vielä jonkin aikaa yhdessä. Silloin kyse ei ole pettämisestä.

 

Jos mies jää taloon, koska hänellä on siihen oikeus, on hänellä samalla velvollisuus myös maksaa siitä hyvästä sinulle, että hän asuu asunnossa, josta sinä omistat puolet. Näin homma on ainakin lähipiirissä mennyt, joten mitä luultavimmin menisi teilläkin. Ainakin lähtisin moista asiaa selvittämään, jos elämä tuntuisi helvetiltä.

Joten taloa sotkemalla ja sekoittamalla mies ei käytännössä voita juuri mitään. Toki sulla olisi rahat talossa kiinni, mutta sen nyt katson aika pieneksi ongelmaksi tuossa kohtaa.

Ei ole puppua. Jos avioero on vireillä, osoitteesi on muualla, kuin miehesi kanssa samassa osoitteessa ja tulosi ovat riittävän pienet, olet oikeutettu asumistukeen ja toimeentulotukeen. Mikäli tulosi ovat siinä määrin suuret, ettet ole em. asioihin oikeutettu, et tukia luonnollisestikaan saa. Mutta tuolloin mitä luultavimmin pystyt elättämään itse itsesi, ilman tukia.

Milloin tilanne on se, ettei mies pääse satuttamaan ja nöyryyttämään sinua? Miksi hän nyt jäisi taloon, mutta myöhemmin ei?

Mä itse ajattelen asian niin, että ennemmin lyhytkestoinen iso kasa paskaa niskaan, kuin jatkuvalla syötöllä pieni turaus. Mulle se ei siis olisi vaihtoehto, että olisin ensinnäkään elänyt tuossa liitossa noin pitkään...eikä varsinkaan se, että eläisin siinä enää edes huomenna. Mutta kukin toki tyylillään. Jos se reitti on sulle parempi, niin sitten etenet sillä.

Mutta ei se pettäminen siltikään oikein ole.

Jos mies jäisi taloon kunnes saamme sen myytyä laina on kuitenkin edelleen meidän kummankin nimissä. Hän ei suostuisi lyhennyksistä maksamaan kuin puolet joka kuukausi. Talon myymiseen voi hyvinkin mennä yli vuosi. Sinä aikana järjestettäisiin näyttöjä ja minä tulisin niitä varten siivoamaan miehen sotkut, koska häntä ei kiinnostaisi kuinka nopeasti talo menee kaupaksi. Näin se vaan on.
Minulle jäisi maksettavaksi puolet lainan lyhennyksestä ja remonttilainasta puolet sekä uuden asunnon vuokra ja tietenkin muu eläminen.

Vuosi sitten jo tätä asiaa selvittelin ja kävi ilmi ettei meidän nykyistä lainaa voi muuttaa kesken sopimuksen. Siihen ei voi esim. saada lyhennysvapaita. Jos rikomme sopimusta ja keskeytämme sen kesken (muutamme tavalliseksi lainaksi johon saa lyhennysvapaita) joudumme maksamaan "sakkoja" jopa 7000e. Talosta ei ole luultavasti tiedossa voittoja tuonkaan vertaa.
Vuoden päästä kun lainan saa lyhennysvapaille minulle jää enemmän rahaa ja ilmeisesti myös mies on suostuvainen muuttamaan muualle talosta.

Sossusta hieman tilannetta selvittelin aiemmin ja sieltä oltiin sitä mieltä ettei asumistani lähdetä sieltä tukemaan jos minulla on jo koti jossa voin asua. Jos mies on väkivaltainen niin voin mennä turvataloon ja sitten katsotaan asiaa.

 

[QUOTE="niki";30261946]Voitte lopettaa suhteen vaikka asuisitte vielä jonkin aikaa yhdessä. Silloin kyse ei ole pettämisestä.[/QUOTE]

Tämä toimii ihmisen kanssa joka osaa käyttäytyä erosta huolimatta asiallisesti ja hienotunteisesti toista kohtaan.

 

Ainoastaan luvan kanssa. Joku voi sanoa että käy vieraissa mutta huolehdi että en kuule siitä.

 

[QUOTE="A.p.";30261961]Jos mies jäisi taloon kunnes saamme sen myytyä laina on kuitenkin edelleen meidän kummankin nimissä. Hän ei suostuisi lyhennyksistä maksamaan kuin puolet joka kuukausi. Talon myymiseen voi hyvinkin mennä yli vuosi. Sinä aikana järjestettäisiin näyttöjä ja minä tulisin niitä varten siivoamaan miehen sotkut, koska häntä ei kiinnostaisi kuinka nopeasti talo menee kaupaksi. Näin se vaan on.
Minulle jäisi maksettavaksi puolet lainan lyhennyksestä ja remonttilainasta puolet sekä uuden asunnon vuokra ja tietenkin muu eläminen.

Vuosi sitten jo tätä asiaa selvittelin ja kävi ilmi ettei meidän nykyistä lainaa voi muuttaa kesken sopimuksen. Siihen ei voi esim. saada lyhennysvapaita. Jos rikomme sopimusta ja keskeytämme sen kesken (muutamme tavalliseksi lainaksi johon saa lyhennysvapaita) joudumme maksamaan "sakkoja" jopa 7000e. Talosta ei ole luultavasti tiedossa voittoja tuonkaan vertaa.
Vuoden päästä kun lainan saa lyhennysvapaille minulle jää enemmän rahaa ja ilmeisesti myös mies on suostuvainen muuttamaan muualle talosta.

Sossusta hieman tilannetta selvittelin aiemmin ja sieltä oltiin sitä mieltä ettei asumistani lähdetä sieltä tukemaan jos minulla on jo koti jossa voin asua. Jos mies on väkivaltainen niin voin mennä turvataloon ja sitten katsotaan asiaa.[/QUOTE]

Mieshän on väkivaltainen, joten miksi et mene turvataloon?

Ei sinne mennäkseen tilanteen tarvitse olla sellainen, että on saanut tunnin turpaan. Myös henkinen väkivalta on aivan pätevä syy.

 

Mielestäni voit hyvin tilanteessasi "pettää" ja jopa suosittelisin sitä, että saisit edes vähän hauskuutta ja iloa elämääsi. En edes näkisi toisen kanssa olemista tilanteessasi pettämisenä, sillä liittonne on käytännössä jo kuollut.

 

En ymmärrä miksi raha-asiat estävät eron.
Sossusta saa tukea jos on eri osoitteet, en muista itse sen kummempia sinne todistelleeni. Omistusasunnon puolikkaani myin miehelle, joten jos hän olisi halunnut asunnon myydä, olisi ongelma ollut hänen, ei minun.

 

Mieshän on väkivaltainen, joten miksi et mene turvataloon?

Ei sinne mennäkseen tilanteen tarvitse olla sellainen, että on saanut tunnin turpaan. Myös henkinen väkivalta on aivan pätevä syy.

Eihän oikeastaan ole koskaan kotona. Kun käy ja jos yritän puhua hän saattaa olla hyvin tympeä tai sivauttaa jotain ilkeää. Enää ei oikeastaan vaivaudu edes haukkumaan koska emme enää mitään keskustele. Koitan olla näkymätön etten ärsytä silloin kun hän on kotona. Sattuu silti paljon kun hän taas lähtee ja itse haluaisin selvittää vähän tilannetta.
En kyllä näe tässä mitään tilanteessa mitään perusteluja raahata lapsia kauas turvataloon ja laittaa heidän elämää sekaisin. Nyt koitan keskittyä siihen, että jaksan tehdä heidän kanssa jotain kivaa, olla heille rakastava. He tuovat kavereita kylään ja heillä on harrastukset ja leikit. En halua rikkoa sitä ja joutua selittämään miksi lähdetään johonkin ankeaan paikkaan kauas, missä ei ole kavereita eikä mitään.

 

[QUOTE="A.p.";30261703]Mietin kyllä syy ja seuraussuhdetta. Mutta kun on tarpeeksi paha olla ja eteenpäin pitäisi jaksaa niin sitä miettii kaikkia keinoja. Mistä ihmeestä ammennan sen voiman. Menettäisin kyllä osan itsekunnioituksesta ja ylpeydestäni pettäessäni, se on totta. Mutta tilanne tuntuu melkein samalta kuin se, että olisin nääntymässä nälkään, mutta eteenpäin olisi jaksettava. Varastanko ruokaa vai en? (ok, ei todellakaan sama kun henki ei ole vaarassa, mutta sinne päin).[/QUOTE]

Muutos lähtee aina yksilöstä itsestään. Mikäli miehesi ei halua muuttua, on se hänen ongelmansa. Mikäli olette käyttäneet järjelliset vaihtoehdot parisuhdeterapiasta alkaen, jäljelle ei jää oikeastaan muu kuin ero.

Talousasioita sinun ei kannata pohtia. Joiltakin saattaa palaa koko omaisuus tulipalossa ja silti he selviävät. Yhteiskunta tukee kyllä. Materiaa ei kannata ajatella vaan sitä, mitä haluat olla tulevaisuudessa. Mikäli olet jo 13-vuotta tapellut, ei asiat enää siitä muutu.

Ehkä tappelusta on jo tullut rituaali, joka kuuluu osana elämään. Ihan niin kuin sairaus tai vaikkapa stressi. Kun stresaantunut ottaa etäisyyttä elämään, ihmettelee hän miten hän on voinut koskaan tehdä niin paljon, esimerkiksi töitä. Ihminen tuppaa sokaistumaan todellisuudelle ja tajuaa vasta "lintuperspektiivistä" mikä elämässä oli pielessä.

 

[QUOTE="A.p.";30262007]Eihän oikeastaan ole koskaan kotona. Kun käy ja jos yritän puhua hän saattaa olla hyvin tympeä tai sivauttaa jotain ilkeää. Enää ei oikeastaan vaivaudu edes haukkumaan koska emme enää mitään keskustele. Koitan olla näkymätön etten ärsytä silloin kun hän on kotona. Sattuu silti paljon kun hän taas lähtee ja itse haluaisin selvittää vähän tilannetta.
En kyllä näe tässä mitään tilanteessa mitään perusteluja raahata lapsia kauas turvataloon ja laittaa heidän elämää sekaisin. Nyt koitan keskittyä siihen, että jaksan tehdä heidän kanssa jotain kivaa, olla heille rakastava. He tuovat kavereita kylään ja heillä on harrastukset ja leikit. En halua rikkoa sitä ja joutua selittämään miksi lähdetään johonkin ankeaan paikkaan kauas, missä ei ole kavereita eikä mitään.[/QUOTE]

Jätä lapset miehelle.

 

[QUOTE="A.p.";30261818]Uskon tuon.
Tosin, kuten kerroin, en kaipaa seksisuhdetta ja pikasuhteita. En kaipaa mitään jännitystä ja itseasiassa pelkään etten kilttinä tunnollisena ihmisenä pystyisi pitämään asiaa salassa ja katsomaan toista silmiin (vaikkei me kauheasti kyllä toisiamme nähdäkkään).

Kaipaan ehkä jotain uskoa rakkauteen ja yleisesti mieskuntaan. Ei ne kaikki voi olla tuollaisia ja kyllä minäkin voin elämässäni ansaita ihan kunnon miehen. En voi olla niin tyhmä ja ties mitä minulle uskotellaan nyt. Kaikki ystävät ainakin kehuvat viisaaksi ja tein kyllä mensan testinkin, joka meni kai aika hyvin. Suurin tyhmyyteni on olla tässä tilanteessa nyt. Miksi en lähtenyt jo aikoja sitten ja nyt olen pattitilanteessa.[/QUOTE]

Fakta on se, että seksiä tulet saamaan helposti, mutta miehet harvemmin hakevat rakkautta. Osan kanssa kyllä voi olla silti oikein antoisia keskusteluja ja mukavia hetkiä, vaikka seksi onkin pääosissa tapaamisissa. Usko pois, kyllä nekin antavat paljon.

 

Aina väärin pettää, se kertoo jotakin ihmisen moraalista ja sielunelämästä jos pettää.

Joillakin on vain kyky valehdella jopa itselleenkin että se on ok.

 

Fakta on se, että seksiä tulet saamaan helposti, mutta miehet harvemmin hakevat rakkautta. Osan kanssa kyllä voi olla silti oikein antoisia keskusteluja ja mukavia hetkiä, vaikka seksi onkin pääosissa tapaamisissa. Usko pois, kyllä nekin antavat paljon.

Näin se vain on. Hyvät miehet ovat varattuja nuoresta saakka, loput ovat pohjasakkaa, jotka kiertelevät tekemänsä tarpeensa antaviin naisiin.

 

Mies on selvästikin jo jättänyt sinut, joten en näe siinä mitään väärää, että alat elämään omaa elämääsi ja toteutat niitä asioita, jotka tuottavat sinulle mielihyvää. Varmasti saisit uutta potkua elämääsi ja paremman mielen, jos löydät itsellesi mukavan sivusuhteen.

Älä kuuntele näitä moralisoijia, vaan tee juuri niin kuin itsellesi on parasta. Ota vain sivusuhde itsellesi. Olet kärsinyt jo ihan riittävästi, etkä ole tuollaiselle kusipäälle mitään velkaa.

Aamen tälle

 

Tähän voin omasa puolestani sanoa, että ei ole koskaan oikein pettää. Jos asiaa jotuu miettimään, niin silloin tietää jo että peli on siinä suhteessa menetetty. Ensin ero, vaikka se päätös vaikealta tuntuukin.

 

[QUOTE="Orvokki";30262355]Tähän voin omasa puolestani sanoa, että ei ole koskaan oikein pettää. Jos asiaa jotuu miettimään, niin silloin tietää jo että peli on siinä suhteessa menetetty. Ensin ero, vaikka se päätös vaikealta tuntuukin.[/QUOTE]

Asioita joutuu aina miettimään jos ne on valtakäsityksiä ja totuttua vastaan. Ei sillä ole välttämättä mitään tekemistä "oikean ja väärän" kanssa. Joku lahkolainen voi miettiä päänsä puhki syyllisyydentuskissa, että voisikohan mitenkään värjätä hiuksiaan.

 

Ei kannata täältä kysellä lupia tai oikeutusta mihinkään. Aina riittää joka asiaan tuomitsijoita. Itse tiedät parhaiten tilanteesi, joten toimi, kuten itse parhaaksi näet.