Mäkin olen aina ollut sitä mieltä että pettäminen on väärin ja muutenkin joissakin asioissa ollut aika jyrkkäkin moraalin suhteen jne. Jotenkin vanhetessa alkaa nähdä asiat asioina ja suhteellisesti, eikä niin että niihin välttämättä tarvitsisi soveltaa jotain kaikenkattavia sääntöjä joita jostain syystä (mistä tarkalleen ottaen) pitää noudattaa.
Mies on selkeästi ihan erovalmis itsekin, ei siinä kenenkään "tunteita säästä" tai ole "moraalinen" jos noudattaa jotain avioparin käskyjä pilkulleen tuollaisen kanssa. Itsekin rikkoo aviolupausta joka päivä sillä että ei ole tukena myötä- eikä vastoinkäymisissä.
Olette naimisissa käytännön asioiden takia.
Olisiko ok pettää jos olisi järjestettyssä avioliitossa sikamaisesti käyttäytyvän miehen kanssa käytännön syistä?
Mun mielestä, jos ihastut johonkin mieheen, älä tunne mitään kauheita omantunnon pistoksia. Vuosi kestettävänä, ja jos joku sitä auttaa, minä en ymmärrä miksi ei.
(Mutta älä päästä ketään uutta ihmistä sotkemaan elämääsi lisää )
Mies on selkeästi ihan erovalmis itsekin, ei siinä kenenkään "tunteita säästä" tai ole "moraalinen" jos noudattaa jotain avioparin käskyjä pilkulleen tuollaisen kanssa. Itsekin rikkoo aviolupausta joka päivä sillä että ei ole tukena myötä- eikä vastoinkäymisissä.
Olette naimisissa käytännön asioiden takia.
Olisiko ok pettää jos olisi järjestettyssä avioliitossa sikamaisesti käyttäytyvän miehen kanssa käytännön syistä?
Mun mielestä, jos ihastut johonkin mieheen, älä tunne mitään kauheita omantunnon pistoksia. Vuosi kestettävänä, ja jos joku sitä auttaa, minä en ymmärrä miksi ei.
(Mutta älä päästä ketään uutta ihmistä sotkemaan elämääsi lisää )