Jehovat, tuo kirottu lahko.
Meillä oli aikoinaan yksi perhetuttu (kun olin lapsi) me lapset leikimme ja viihdyimme yhdessä ja kivaa oli.
Kaikki kukoisti ja oli hienosti kunnes aikansa kirotut jehovat kävi perheenäitiä käännyttämässä ja hän sitten kääntyi jehovaksi.
Hänen miehensä ei kääntynyt ja avioerohan siitä seurasi kun ei saanut ei jehovan kanssa olla.
Myös ihmettelin kun emme enää menneet tuonne kylään leikkimään ja äiti ei suostunut enää puhumaan tuosta perheestä.
Yhteydenpito katkesi vaan koetti tuo perheen äiti meitä lapsia kirjeitse käännyttää, emmehän me osanneet lukea
ja arvaa suostuiko äitimme tuollasta paskaa meille lukemaan
Olihan niitä lappusia kiva leikellä
Nyt myöhemmin, lapsellani oli jehova kaveri, tuo oli kuin iilimato kiinni kun sai irti ei meinannut päästä.
Siinä oli oikea ärsyttävä tenava.
Meillä koetti kovasti käännytys työtä tuo lapsi tehdä vaan kielsin heti moisista puhumisen, emmehän mekään omasta uskonnostamme hänelle puhu ja koeta aivopestä.
Sen jälkeen loppui ystävyys meidän vääräuskoisten kanssa kun tuon tuolle tenavan äidille sanoin
Luojan lykky he muuttivatkin hetken päästä toisaalle, joten ei onneksi enää mitään riesaa
Ainut vaan että sen jälkeen vielä pitkään meillä kävi näitä heidän hihhuliuskontonsa edustajia ovemme takana ja sanoit niille nätisti se heitä yllytti tulemaan uudelleen sanoit ei niin nätisti taas yllytti kunnes oikeasti nyt viimeisen kerran karjuin niille että
-kattokaakin saatanan hihhulit ettei meille tarvi ikinä tulla tai seuraavan kerran minulla on kättä pidempää esillä
Nyt ei ole näkynyt vuoteen