Voiko "helpon" lapsen äiti ymmärtää "vaativan" lapsen äitiä?

Mietiskelin tässä, kun kaverillani on ollut hyvin helppohoitoinen vauva: aina iloinen, nukkuu hyvin, viihtyy itsekseen leikkimässä jne. Kaverini juuri sanoi, että hänen ei ole koskaan tarvinnut lastaan kanniskella, jotta vauva rauhoittuisi.

Meidän lapsemme on taas se toinen ääripää: erittäin huono nukahtamaan/nukkumaan, koliikki, ei viihdy muualla kuin sylissä, saa kantaa jatkuvasti.

Kaverimme kanssa juttelemme paljon lasten hoidosta, ja välillä tulee vähän olo, että hän ajattelee, että on minun "vikani" että lapsemme on ns. suuritarpeinen. Mietinkin, voiko äiti, jolla on helppohoitoinen lapsi, ymmärtää miten raskasta on joskus suuritarpeisen vauvan hoitaminen.

 

Toisaalta, koskaan tilanteet ei ole samanlaisia, vaikka ne näyttäisivätkin siltä. Johtuen ihmisten erilaisuudesta. Todennäköisempää on, että omakohtainen kokemus tuo ymmärryksen erillä tavalla, mutta sitten taas se ei sulje pois, että joku ymmärtää tilanteen, vaikka ei omaa samanlaista kokemusta.
Joku taas kokee asiat erillä tavalla ja ei ymmärrä yhtään samassa tilanteessa olevaa "minäkin pärjäsin, niin miten sinä nyt et pärjää, ei ole mahdollista"

Eli siis yksinkertaistettuna, riippuu ihan ihmisestä, pystyykö ymmärtämään.

 

Se on vähän niin ja näin. Samalla lailla kuin synnytyskivun kanssa. Kipukynnys on kaikilla sama mutta kivunsietokyky vaihtelee. Meillä kaikki lapset olleet yövalvojia ja vaatineet paljon sylitystä ja tiheätä imetystä, kaksi heistä vauvaiästä asti allergikkoja mutta silti minusta he ovat hyvin helppoja lapsia. Vaikea siis vastata ap:n kysymykseen.

 

Ei täysin.
Jos oma lapsi on aina nukkunut yöt, ei sitä jatkuvan valvomisen aiheuttamaa tilannetta voi ymmärtää...

 

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei voi. Ei todellakaan voi edes arvata! Esikoiseni oli vauvana äärimmäisen helppo, siis oikeasti maailman helpoin tapaus. Kuvittelin hormoneissani, että kyseessä ei ole vain vauvan ominaistemperamentti vaan myös minun loistavat kasvatustaidot. Ihmettelin muiden tuskailua vauvojensa kanssa ja "tiesin" aina, miten asiat oikeasti pitäisi hoitaa niin ei varmasti olisi ongelmia. Sitten syntyi kuopus... Kuopus on ollut kaikkea sitä, mitä esikoinen ei koskaan ollut. Esikoisen aikana kertynyt itsetietoisuus kasvattajana on karissut aivan totaalisesti. En todellakaan ymmärtänyt vaativaa temperamenttia ennen kuin sain kuopuksen.

 

Ei täysin.
Jos oma lapsi on aina nukkunut yöt, ei sitä jatkuvan valvomisen aiheuttamaa tilannetta voi ymmärtää...

Ei. Näissä asioissa sen huomaa hyvin että välttämättä ei toinen äiti ymmärrrä toista ja vauvan systeemejä.

 

Vaikka ehkä yrittää ymmärtää, niin loppujen lopuksi ei ymmärrä. Pitää saada itse kokea se "vaikea" lapsi, että ymmärtää. Mulla esikoinen oli maailman helpoin lapsi ja sitten syntyi kuopus täynnä tulta ja tappuraa. Lapsi jolla on pippuria persiissä Ja sitten vasta ymmärsin tuon eron helpon ja vaativan lapsen välillä.

 

Helppo hoitoinen voi olla vauvana,mutta ei enää sitten kun saa jalat alleen! Näin ainakin meillä.

 

Mietiskelin tässä, kun kaverillani on ollut hyvin helppohoitoinen vauva: aina iloinen, nukkuu hyvin, viihtyy itsekseen leikkimässä jne. Kaverini juuri sanoi, että hänen ei ole koskaan tarvinnut lastaan kanniskella, jotta vauva rauhoittuisi.

Meidän lapsemme on taas se toinen ääripää: erittäin huono nukahtamaan/nukkumaan, koliikki, ei viihdy muualla kuin sylissä, saa kantaa jatkuvasti.

Kaverimme kanssa juttelemme paljon lasten hoidosta, ja välillä tulee vähän olo, että hän ajattelee, että on minun "vikani" että lapsemme on ns. suuritarpeinen. Mietinkin, voiko äiti, jolla on helppohoitoinen lapsi, ymmärtää miten raskasta on joskus suuritarpeisen vauvan hoitaminen.

Jos oikeasti on helppo lapsi niin ei voi ymmärtää hankalan vauvan hoitamisen vaikeutta. Toisaalta äidit ovat niin erilaisia, että jollekin hankala vauva voi toiselle olla ihan normaali. Tämä ei ole niin suoraviivaista.

 

Ei. Näissä asioissa sen huomaa hyvin että välttämättä ei toinen äiti ymmärrrä toista ja vauvan systeemejä.

Siihenkin törmää että helpon vauvan äiti ottaa helppoudesta kiitoksen itselleen ja antaa sitten ymmärtää että vaikeamman tapauksen vaikeus johtuu sekin vanhemmista. :/

 

Toisaalta, koskaan tilanteet ei ole samanlaisia, vaikka ne näyttäisivätkin siltä. Johtuen ihmisten erilaisuudesta. Todennäköisempää on, että omakohtainen kokemus tuo ymmärryksen erillä tavalla, mutta sitten taas se ei sulje pois, että joku ymmärtää tilanteen, vaikka ei omaa samanlaista kokemusta.
Joku taas kokee asiat erillä tavalla ja ei ymmärrä yhtään samassa tilanteessa olevaa "minäkin pärjäsin, niin miten sinä nyt et pärjää, ei ole mahdollista"

Eli siis yksinkertaistettuna, riippuu ihan ihmisestä, pystyykö ymmärtämään.

Näin. Vaativien lasten äiditkään eivät ole siis samanlaisia.

 

Vaikka ehkä yrittää ymmärtää, niin loppujen lopuksi ei ymmärrä. Pitää saada itse kokea se "vaikea" lapsi, että ymmärtää. Mulla esikoinen oli maailman helpoin lapsi ja sitten syntyi kuopus täynnä tulta ja tappuraa. Lapsi jolla on pippuria persiissä Ja sitten vasta ymmärsin tuon eron helpon ja vaativan lapsen välillä.

Vaikkei ymmärtäs niin miksi se on vaikea tajuta että vauvat ovat erilaisia...Se oma kiltti mussukka ei oo yhtäkun muutkin ja ne omat konstit eivät tepsi jokasen kohdalla.

 

Puolet vaativan lapsen vaatimuksista johtuu siitä että äiti ei osaa päästää irti vaan hyysää ja paapoo. Meillä 1v meinasi muutama ilta sitten ettei hän nuku muuten yksin, että sä nukut kanssa. No yksi ilta siihen meni että huusi aina kun lähdin ja palasin takaisin, koska en halua huudattaa. Mutta kun lapsi oli rauhottunut lähdin uudelleen ja tätä jatkoimme aikamme kunnes lapsi nukahti oikein syvään eikä enää viitsinyt huutaa. Eilen illalla käänsi kylkeänsä ja alkoi nukkumaan kun lähdin. Olisin voinut myös päättää että on vaikea lapsi ja opettanut hänet siihen että äiti tulee nukkumaan samaan aikaan.

 

Ei. Näissä asioissa sen huomaa hyvin että välttämättä ei toinen äiti ymmärrrä toista ja vauvan systeemejä.

Siihenkin törmää että helpon vauvan äiti ottaa helppoudesta kiitoksen itselleen ja antaa sitten ymmärtää että vaikeamman tapauksen vaikeus johtuu sekin vanhemmista. :/

Näin. Itse luulin olevani ylihyvä äiti ja minun hellän ja hyvän hoidon ansioita lapsi oli niin tyytyväinen ja rauhallinen. Kummasti tuo kakkonen karsi liiat luulot pois

 

Ei. Näissä asioissa sen huomaa hyvin että välttämättä ei toinen äiti ymmärrrä toista ja vauvan systeemejä.

Siihenkin törmää että helpon vauvan äiti ottaa helppoudesta kiitoksen itselleen ja antaa sitten ymmärtää että vaikeamman tapauksen vaikeus johtuu sekin vanhemmista. :/

Näin, sitten saa kuulla miten on tyhmä, laiska jne...kun ei vauva nuku, tai nukkuu muualla kun kiltisti omassa sängyssään jne...

 

Ei täysin.
Jos oma lapsi on aina nukkunut yöt, ei sitä jatkuvan valvomisen aiheuttamaa tilannetta voi ymmärtää...

Ei. Näissä asioissa sen huomaa hyvin että välttämättä ei toinen äiti ymmärrrä toista ja vauvan systeemejä.

tarkentaisin tuohon että ei myöskään toista äitiä ja toisen äidin systeemejä.Kun se kokonaisuus riippuu molemmista osapuolista eli sekä äidista (tai sitten isästä ) ja lapsesta. ei millekään vauvatyypille ole ainoastaan yhtä "oikeaa tapaa" hoitaa vaan se oikea tapa muotoutuu sekä äidin että vauvan kanssa yhdessä. Jos on "samanlainenkin" vauva niin jos äiti on kuitenkin erilainen, niin on erilaiset tavat toimia ja se sama äiti voi toimia kahden erilaisen vauvan kanssa eri tavalla. jotenkin näin ajattelisin ja sen sanoisin että ei ole mitään tiettyä reseptiä toimia vaan tilanne hakea sen oman tapansa.

 

Ei. Näissä asioissa sen huomaa hyvin että välttämättä ei toinen äiti ymmärrrä toista ja vauvan systeemejä.

Siihenkin törmää että helpon vauvan äiti ottaa helppoudesta kiitoksen itselleen ja antaa sitten ymmärtää että vaikeamman tapauksen vaikeus johtuu sekin vanhemmista. :/

Niinpä. Meillekin sanotaan koko ajan että ollaan opetettu lapsemme sellaiseksi, että se vaatii koko ajan huomiota. Siis että on muka liian pienestä otettu syliin yms. Meidän vauva vaan oli selkeesti vaativampi ja huomiohaluisempi jo synnärillä (muut nukkui, tämä itki ja halusi koko ajan syödä, oli paljon hereillä ym.), toki osittain voi olla opittuakin, mutta eiköhän vauvojen perusluonteetkin eroa toisistaan.

Miksei sitten niiden helppojen vauvojen vanhemmille sanota, että ovat opettaneet lapsensa sellaiseksi flegmaattiseksi, koska sitä ei ole koskaan huomioitu vaan aina jätetty yksin ja siksi ei enää edes yritä saada huomiota. Siis mä tiedän, ettei se ole noin oikeesti.

 

Eli siis yksinkertaistettuna, riippuu ihan ihmisestä, pystyykö ymmärtämään.

Juuri näin! Meidän esikoinen oli vaativa vauvana, samoin tuttuni vauva. Tuttuni ei kumminkaan voinut hyväksyä että jonkun toisenkin vauva voi olla vaativa, vaan minä olin huono ystävä kun en jaksanut omalta väsymykseltäni koko aikaa pitää yhteyttä. Hänen mielestään vain heillä oli vaikeaa, ei muilla.

Tällä en mitenkään tarkoita että kysyjä olisi tällainen, vaan että empatiakyky on ihmisestä kiinni, ei tilanteesta.

Tsemppiä! :hug:

 

Ei. Näissä asioissa sen huomaa hyvin että välttämättä ei toinen äiti ymmärrrä toista ja vauvan systeemejä.

Siihenkin törmää että helpon vauvan äiti ottaa helppoudesta kiitoksen itselleen ja antaa sitten ymmärtää että vaikeamman tapauksen vaikeus johtuu sekin vanhemmista. :/

Näin. Itse luulin olevani ylihyvä äiti ja minun hellän ja hyvän hoidon ansioita lapsi oli niin tyytyväinen ja rauhallinen. Kummasti tuo kakkonen karsi liiat luulot pois

Tähänkin löytyy syyllistäjiltä hyvä kommentti: et sit osannutkaan kakkosen tarpeita tulkita oikein.

Oikeasti: joskus tuntuu, että se joka ikinä on keksinyt termit varhainen vuorovaikutus ja kiintymysteoria JA on nämä populaaripsykologisoinut, voisi mun puolesta viettää jonkin verran aikaa vaikkapa löysässä hirressä. Noilla kahdella termillä on kyllä saatu niin paljon pahaa(kin) aikaan.

 

Puolet vaativan lapsen vaatimuksista johtuu siitä että äiti ei osaa päästää irti vaan hyysää ja paapoo. Meillä 1v meinasi muutama ilta sitten ettei hän nuku muuten yksin, että sä nukut kanssa. No yksi ilta siihen meni että huusi aina kun lähdin ja palasin takaisin, koska en halua huudattaa. Mutta kun lapsi oli rauhottunut lähdin uudelleen ja tätä jatkoimme aikamme kunnes lapsi nukahti oikein syvään eikä enää viitsinyt huutaa. Eilen illalla käänsi kylkeänsä ja alkoi nukkumaan kun lähdin. Olisin voinut myös päättää että on vaikea lapsi ja opettanut hänet siihen että äiti tulee nukkumaan samaan aikaan.

Pätee vissiin huutavaan 3kk ikäseenkin :headwall:

 

Puolet vaativan lapsen vaatimuksista johtuu siitä että äiti ei osaa päästää irti vaan hyysää ja paapoo. Meillä 1v meinasi muutama ilta sitten ettei hän nuku muuten yksin, että sä nukut kanssa. No yksi ilta siihen meni että huusi aina kun lähdin ja palasin takaisin, koska en halua huudattaa. Mutta kun lapsi oli rauhottunut lähdin uudelleen ja tätä jatkoimme aikamme kunnes lapsi nukahti oikein syvään eikä enää viitsinyt huutaa. Eilen illalla käänsi kylkeänsä ja alkoi nukkumaan kun lähdin. Olisin voinut myös päättää että on vaikea lapsi ja opettanut hänet siihen että äiti tulee nukkumaan samaan aikaan.

Pätee vissiin huutavaan 3kk ikäseenkin :headwall:

Pätee, päätee. Lapsen tahtohan pitää nujertaa jo synnärillä. Eikä minkäänlaisia temperamenttieroja oikeasti ole olemassa.

 

Puolet vaativan lapsen vaatimuksista johtuu siitä että äiti ei osaa päästää irti vaan hyysää ja paapoo. Meillä 1v meinasi muutama ilta sitten ettei hän nuku muuten yksin, että sä nukut kanssa. No yksi ilta siihen meni että huusi aina kun lähdin ja palasin takaisin, koska en halua huudattaa. Mutta kun lapsi oli rauhottunut lähdin uudelleen ja tätä jatkoimme aikamme kunnes lapsi nukahti oikein syvään eikä enää viitsinyt huutaa. Eilen illalla käänsi kylkeänsä ja alkoi nukkumaan kun lähdin. Olisin voinut myös päättää että on vaikea lapsi ja opettanut hänet siihen että äiti tulee nukkumaan samaan aikaan.

Pätee vissiin huutavaan 3kk ikäseenkin :headwall:

Pätee, päätee. Lapsen tahtohan pitää nujertaa jo synnärillä. Eikä minkäänlaisia temperamenttieroja oikeasti ole olemassa.

Ainiin...unikoulua viikon ikäselle jo muutenhan se tottuu siihen että joku on olemassa sitä varten :xmas:

 

Helppo hoitoinen voi olla vauvana,mutta ei enää sitten kun saa jalat alleen! Näin ainakin meillä.

Täällä sama.. jos "helpon vauvan" rutiinit rikkoutuu taaperona, ahh sitä uhmaa!!

 

Puolet vaativan lapsen vaatimuksista johtuu siitä että äiti ei osaa päästää irti vaan hyysää ja paapoo. Meillä 1v meinasi muutama ilta sitten ettei hän nuku muuten yksin, että sä nukut kanssa. No yksi ilta siihen meni että huusi aina kun lähdin ja palasin takaisin, koska en halua huudattaa. Mutta kun lapsi oli rauhottunut lähdin uudelleen ja tätä jatkoimme aikamme kunnes lapsi nukahti oikein syvään eikä enää viitsinyt huutaa. Eilen illalla käänsi kylkeänsä ja alkoi nukkumaan kun lähdin. Olisin voinut myös päättää että on vaikea lapsi ja opettanut hänet siihen että äiti tulee nukkumaan samaan aikaan.

Pätee vissiin huutavaan 3kk ikäseenkin :headwall:

Pätee, päätee. Lapsen tahtohan pitää nujertaa jo synnärillä. Eikä minkäänlaisia temperamenttieroja oikeasti ole olemassa.

Juuri näin! On vain hyviä ja huonoja äitejä.

 

Ei pysty ymmärtämään.

Meillä ollut superhelppo lapsi ja en ymmärrä yhtään naapurin äitiä ja lasta; ovat tehneet kaiken aivan erilailla kuin me.