Voiko äänikirjojen kuuntelulla paikata satujen lukemattomuutta lapsille?

Vai onko ne verrattavissa..

 

Kai se sama asia on, jos lapsi jaksaa kuunnella. Itselläni keväällä 4 v täyttävä poika, joka jaksaa kuunnella luettuna vaikka 20 sivua pientä printtiä ilman kuvia, mutta äänikirjat eivät kiinnosta ainakaan vielä yhtään.

Niin ja totta kai aikuisen pitää kuunnella samat äänikirjat, koska aftertalk on aika iso osa satukokemusta, varsinkin jos on pelottavia juttuja.

 

Kyllä varmaan kieltä ajatellen. Mutta se muu jää paitsioon mikä tulee kun itse lukee. Väliin käytin pojan kanssa äänikirjoja kun se oli kyltymätön kuuntelija. Mutta lukenu olen paljon ja luen edelleen.

 

Mun mielestä ne äänikirjat on vähän korvikkeita...sulle että saa istua äidin kainalossa ja voi kehittää itse lapsen kanssa kaikkia omia hassutteluja kirjan pohjalta. Eli että joko lukeminen ja kirja on yhteinen elämys tai yksinäinen kokemus.

 

Kyllä mä sanoisin, että satujen lukemisessa tärkeintä on vanhemman läsnäolo ja läheisyys, ei niinkään se satu itsessään.

 

Meillä lapset ovat aina tykänneet siitä, että yhdessä luetaan. Oppivat kirjaimet nopeasti kun saavat kysyä mikä mikäkin kirjain on. Meillä tuo 5v tavaa itsekkin jo sanoja. Tuo äänikirja ei ihan sama asia ole mielestäni.

 

Mun mielestä äänikirjat on hyvä juttu sitten kun lapsi haluaa kuunnella 300 sivuisen romaanin, muta äitiä ei kiinnosta lukea niin pitkää kirjaa.

Alle kouluikäisille olen lukenut ja sitten ovat enemän siirtyneet äänikirjoihin. Varsinkin esikoinen joka oppi todella hitaasti lukemaan ja lukee edelleen hitaasti, kuuntelee mielellään äänikirjoja. Olisi sääli jos lapsi jäisi paitsi tarinoista vain lukivaikeuden takia. Ja ei en ala esiteini/ihastumis/pusuttelu kohtauksia sille lukemaan.

 

Ei voi paikata. Juuri tuo läheisyys, yhdessä oleminen ja tekeminen. Kielen kehittyminen, mielikuvituksen kehittäminen vaatii vastavuoroisuutta. Äänikirjalta lapsi ei voi kysyä. Toimisko jos kuuntelisitte yhdessä lähekkäin kirjoja? Ehkä jossakin määrin.

 

Tuskin sillä on merkitystä, jos itse olet siinä mukana, että oletko sinä se ääni vai joku toinen lukija.

Jos taas laitat hänet itsekseen kuuntelemaan sen äänikirjan, niin se on eri juttu.

 

Ei ole minusta sama asia. Keskustelu on tärkeä osa lapselle lukemista. Ja ainakin meillä keskustellaan siinä lukemisen lomassa, lapselle tulee mieleen kysymyksiä tai kommentteja. Välikeskustelu äänikirjan kanssa ei oikein toimi, vaikka vanhempi olisi paikalla.

Myöhemmässä vaiheessa lukemisesta on hyötyä myös lapsen omaan lukemaan opettelun kannalta, kun näkee samalla kirjaimet ja sanat kirjassa.

Äänikirja voi olla parempi kuin ei mitään ja tietysti poikkeustilanteissa voisi lukemisen sillä korvata. Mutta sama asia se ei ole.

 

Äänikirjat ovat loistava juttu esim. automatkoilla. Pojalla on ollut 2 vuotiaasta asti oma cd-soitin huoneessaan ja on saanut halutessaan kuunnella musiikkia ja kirjoja. Aina silloin tällöin laittaa soimaan jokun kivan kirjan, vaikka on jo 8 vuotias. Iltasadun lukee aina vanhempi ja sitä ei voisi kuvitellakaan korvattavan levyllä.

 

Ei.

 

Ei.

Moro :kiss:

 

Vähän sama kuin kysyisi, voiko robitilla korvata äidin huolenpidon.
Ei kone koskaan voi korvata oikeaa ihmistä ja vuorovaikutusta.
Äänikirjat ovat laiskoille vanhemmille tai hätätapaukseen.

 

Ei voi korvata, eikä yleensä alle kouluikäiset jaksa kuunnella. Mutta jos kuitenkin haluaa päästä helpommalla niin suosittelen Satukirjasto-palvelua jossa on Disneyn satuja ääneen luettuna ja ovat kuvakirjoja, esim Ipadille saa. Sitä meidän lapset kuuntelee mielellään. Esim jos oon ihan loppu niin lapset kuuntelee iltasadun siitä, samoin monesti päivisinkin tykkäävät kuunnella. Korvaisi ehkä, jos kuuntelisi yhdessä, ja keskustelisi lapsen kanssa sadusta.

 

Meillä tykkäs pupesta autossa 3v pitkällä lomareissulla. Ja miinasta&manusta. Etenkin autossa kuuntelee edelleen 7v,Ronja suosikki. Kotioloissa lapsi on itsekin halunnut huoneessaan kuunnella satulevyjä. Sen ohella että pyytää usein lukemaan.

 

Väittäisin että se ammattilainen lukee sen tekstin usein huomattavasti paremmin kuin keskivertoaikuinen. Varsinkin jos kyse on mistään muusta kuin pikkulasten parin lauseen kuvakirjasta.
Meillä kuunnellaan tiettyjä äänikirjoja harva se ilta, vaikka lapsista nuorempikin on täyttänyt jo 12.

 

Väittäisin että se ammattilainen lukee sen tekstin usein huomattavasti paremmin kuin keskivertoaikuinen. Varsinkin jos kyse on mistään muusta kuin pikkulasten parin lauseen kuvakirjasta.
Meillä kuunnellaan tiettyjä äänikirjoja harva se ilta, vaikka lapsista nuorempikin on täyttänyt jo 12.

En tiedä, miten huono lukutaito keskivertoaikuisella on, mutta eiköhän melkein jokainen suomalainen osaa lukea sujuvasti. Tekstin rytmittäminenkin on enemmän viitseliäisyydestä kuin osaamisesta kiinni - jos on joskus kuunnellut radiota tai katsonut telkkaria, tietää kyllä miten lauseet muotoillaan. Lapsen kysymyksiin taas vastaa huonokin lukija paremmin kuin äänikirja.

 

En tiedä, miten huono lukutaito keskivertoaikuisella on, mutta eiköhän melkein jokainen suomalainen osaa lukea sujuvasti. Tekstin rytmittäminenkin on enemmän viitseliäisyydestä kuin osaamisesta kiinni - jos on joskus kuunnellut radiota tai katsonut telkkaria, tietää kyllä miten lauseet muotoillaan. Lapsen kysymyksiin taas vastaa huonokin lukija paremmin kuin äänikirja.

Juuri näin !
Meillä (lapset 4 v ja 2 v) osallistuvat iltasadun lukemiseen muutenkin kuin vain kuuntelemalla "sivistyneesti".

Miettivät alussa, keskellä ja lopussakin "entäs jos.." vaihtoehtoja.

Kuvia katsellaan yhdessä, isoveli osoittaa sormellaan jotain yksityiskohtaa ja kysyy pikkusiskoltaan "mikä tämä on?" ja pikkuinen sitten vastaa.

Jos pelkän sadun lukemiseen (jos aikuinen yksin ääneen lukisi) menisi vaikkapa 3 minuuttia niin meillä aikaa siihen uppoaa puolisen tuntia kaikkine näine asiaan kuuluvine juttuineen. Ja se on minusta ihan hyvä asia.

Äänikirjat ovat varmaan ihan okei jo lukutaitoisille lapsille, hehän osaavat jo keskittyä miettimään asioita omassa päässään ilman että aikuisen on oltava tukena ja turvana. Mutta pienille ihmisille ei varmastikkaan äänikirjalla voi korvata satutuokiota.

 

Meillä se ei onnistuis.
Nyt 2-vuotias kun haluaa itse päättää mistä kerrotaan satua (kaivibkoneesta ja kuorma-autosta). Ja sitten vanhempi alkaa kertomaan satua, siis keksimään päästä tarinaa. Välissä lapsi kekkaa, että lisäjuttuja tarinaan, vaikka että mummon auto oli rikki ja lapsi ja iskä lähtevät auttaa mummoa kaivinkoneella, kohta jatkaa että vaikka mummon autosta oli bensaletku rikki o-oou, mitäs nyt tehdään, no sit vaikka pitää lähteä ostaa ketun varaosaliikkeestä uusi bensaletku. Jne

Äänikirjoissa ei ole ketun varaosakauppaa
Eikä äänikirjoilla voi keskustella päivän tapahtumista, tai huomisen suunnitelmista