Voiko 4 vuotiaan viedä kattomaan ruumista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rouvaliini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

rouvaliini

Aktiivinen jäsen
24.09.2007
4 613
0
36
Ukin hautajaiset siis tiedossa ylihuomenna eli lauantaina. Ilmeisesti olis mahdollista käydä ukkia katsomassa vielä ennen siunausta. Mietin vaan et voinko ottaa 4 vee tytön mukaan vai meenkö yksin? Onko kukaan vieny tollaseen lapsia vai ootteko jättäny ulkopuolelle? Tai onko kukaan lapsena nähny ruumista?
 
Meidän esikoinen oli 7v kun minun mummoni haudattiin. Tyttö oli hautajaisissa mun vanhempien kanssa, ja siellä oli ollut arkku auki jonkun aikaa siellä kirkossa.
Ei tyttö ollut ihan läheltä sitä mennyt katsomaan, mutta olihan hän nähnyt mummon makaamassa siellä arkussa.
 
Itse en veis. Musta tuntuu, että hautajaiset on lapsille muutoinkin jo tarpeeksi ahdistava kokemus, kun eivät vielä kunnolla ymmärrä kuolemaa ja sitä, miksi aikuiset itkee.
 
no en mä ottais tuon ikäistä sinne mukaan katsomaan. tuon ikäinen ei tajua mitä on kuolema. mä olen nähnyt, mutta olin jo 12 vuotias, oman äitini näin. isääni en edes halunnut katsoa, vaikka olin aikuinen, halusin jotenkin että jäi sellainen elävä kuva mieleen. enkä mä ymmärrä sitäkään, kun ihmiset ottaa kuolleesta kuvia. no meni sivu aiheesta
 
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Itse en veis. Musta tuntuu, että hautajaiset on lapsille muutoinkin jo tarpeeksi ahdistava kokemus, kun eivät vielä kunnolla ymmärrä kuolemaa ja sitä, miksi aikuiset itkee.

Itse veisin juuri tämän takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Itse en veis. Musta tuntuu, että hautajaiset on lapsille muutoinkin jo tarpeeksi ahdistava kokemus, kun eivät vielä kunnolla ymmärrä kuolemaa ja sitä, miksi aikuiset itkee.

Ehkäpä tuon näkemisen avulla lapset vähän ymmärtäisivät asiaa...

Mä olen vienyt lapseni katsomaan molempia isomummujaan muutama päivä kuoleman jälkeen. Silloin isomummut siis haettiin sairaalasta, laitettiin arkkuun ja vietiin ruumishuoneelle. Ekalla kerralla isompi oli vajaa 5 ja pienempi hitusen vajaa 2. Toisella kerralla isompi oli 6 ja pienempi 3,5.

Lapsille ei jäänyt mitään traumoja. Isompi ainakin ymmärtää, että isomummu ei ollut enää siellä arkussa, vaikka ruumis olikin. Puhuu kovasti siitä, että isomummu on taivaassa katsomassa meitä.
 
En vielä nelivuotiasta veisi, vaikka itsekkin olen samanikäisenä nähnyt pappani arkussa. Ei siitä traumoja jäänyt, mutta nyt äidin näkökulmasta en nelivuotiasta veisi. Tietysti, voihan olla niinkin että levollisen ruumiin näkeminen auttaa jopa ymmärtämään kuolemaa paremmin tai päinvastoin lapselta menee pää ihan pyörälle. Itse tunnet lapsesi =)
 
Mun kuopus oli 4-vuotias ukkini hautajaisten aikaan. Kävimme katsomassa avointa arkkua. Eipä tuo mittään erikoista siihen kommentoinut, laittoi arkkuun mukaan vielä viimeisen piirustuksen isoukille matkaan. Tytöt myös lauloivat siunaustilaisuuden jälkeen Pienen pieni veturi -laulun ukille, ukki kun oli ikänsä VR:llä töissä.

Minusta tyttöjen oli hyvä nähdä, miksi äiti ja mummi jne. ovat niin surullisia. Eikä kuolema saisi koskaan olla tabu. Olemme puhuneet siitä ennenkin. Ukki ei voi enää tehdä mitään, mutta ukkia ei satu.

Lisäys: En halua kuoleman olevan lapsilleni maaginen ja mysteerinen. Se on hyvin paljon läsnä aina ja kaikkialla, mutta ei siitä tarvitse ahdistua. Ihminen kuolee yleensä vanhana, joskus jo aiemmin onnettomuudessa tai sairauden takia tms.

Paljon parempi nähdä kuollut, käydä ne rituaalit läpi, jotka suruun kuuluvat kuin että tärkeät ihmiset vain katoavat elämästä ja ei itsekään oikein tiedä, että minne ne häviävät. Lapsi kuitenkin elää hyvin tiukasti tätä hetkeä.
 
Itse olen aikuinen, enkä ole koskaan nähnyt ruumista. En pidä kuolleen näkemistä pelottavana tai kammottavana mitenkään, mutta en ole vaan katsonut tarpeelliseksi mennä pällistelemään (juu juu, taas väärä sanavalinta, mutta tää ei ole mielestäni oleellista tässä) olen nähnyt kuolemaa tekevän päivittäin ennen sitä kuolemaa ja se riittää tajuamaan mikä oli homman nimi.
 
Vaikea kysymys... Toisaalta lapsi ei pidä kuolemaa samanlaisena asiana kuin me aikuiset, lapselle siellä on ennemminkin nukkuva ihminen kuin lopullisesti poismennyt läheinen. Toisaalta voisin ottaa lapsen mukaan (itselläni myös 4v. lapsi) sillä meillä on puhuttu paljon kuolemasta ja se ei tunnu olevan lapselle pelottava asia, mutta toisaalta taas mietityttäis, miten lapsen suhtautuminen kuolemaan muuttuisi, jos hän näkisi oikeasti kuolleen ihmisen. Alkaisiko hän pelkäämään sitä... Toisaalta, jos aikuinen peittelee ja pimittää kuolemaa ja sen näkemistä lapselta, onko se syy miksi sitten myöhemmin lapsi sitä pelkää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Itse en veis. Musta tuntuu, että hautajaiset on lapsille muutoinkin jo tarpeeksi ahdistava kokemus, kun eivät vielä kunnolla ymmärrä kuolemaa ja sitä, miksi aikuiset itkee.

Itse veisin juuri tämän takia.

Mutta onko se sitten hyväksi lapselle, jok aon jo valmiiksi ahdistuneen ja hämmentyneen oloinen? Mielestäni 4 vuotias on vielä niin pieni, että sitä on ihan hyväkin pitää vielä hetki pumpulissa ja yrittää opettaa jollain pehmeämmällä keinolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Pornanen:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Itse en veis. Musta tuntuu, että hautajaiset on lapsille muutoinkin jo tarpeeksi ahdistava kokemus, kun eivät vielä kunnolla ymmärrä kuolemaa ja sitä, miksi aikuiset itkee.

Ehkäpä tuon näkemisen avulla lapset vähän ymmärtäisivät asiaa...

Mä olen vienyt lapseni katsomaan molempia isomummujaan muutama päivä kuoleman jälkeen. Silloin isomummut siis haettiin sairaalasta, laitettiin arkkuun ja vietiin ruumishuoneelle. Ekalla kerralla isompi oli vajaa 5 ja pienempi hitusen vajaa 2. Toisella kerralla isompi oli 6 ja pienempi 3,5.

Lapsille ei jäänyt mitään traumoja. Isompi ainakin ymmärtää, että isomummu ei ollut enää siellä arkussa, vaikka ruumis olikin. Puhuu kovasti siitä, että isomummu on taivaassa katsomassa meitä.

Samaa mieltä olen. Ahdistava kokemus voi jäädä, jos lapsi saa sellaisen mielikuvan, että arkussa on elävä ihminen. Kannattaa tietysti ennen näyttämistä keskustella lapsen kanssa asiasta ja sitten kysyä vielä häneltä itseltään, että haluaako nähdä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Itse en veis. Musta tuntuu, että hautajaiset on lapsille muutoinkin jo tarpeeksi ahdistava kokemus, kun eivät vielä kunnolla ymmärrä kuolemaa ja sitä, miksi aikuiset itkee.

Itse veisin juuri tämän takia.

Mäkin veisin, juuri siksi, että tajuaisi paremmin mistä on kyse. Kuollut ei kuitenkaan ole pelottavan näköinen, van hyvin levolisen näköinen.

 
Keskustelisin miehen kanssa... Mutta henkilökohtaisesti kyllä harkitsisin vakavasti ja tyttöni tuntien hänet ottaisin mukaan ja valmistautuisin kysymysryöppyyn.

Mutta kuten sanottu, riippuu lapsesta. Ja vanhemmista, että miten paljon jaksaa sitten olla vastaanottamassa kysymyksiä sillä hetkellä ja jatkossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Itse en veis. Musta tuntuu, että hautajaiset on lapsille muutoinkin jo tarpeeksi ahdistava kokemus, kun eivät vielä kunnolla ymmärrä kuolemaa ja sitä, miksi aikuiset itkee.

Itse veisin juuri tämän takia.

Mutta onko se sitten hyväksi lapselle, jok aon jo valmiiksi ahdistuneen ja hämmentyneen oloinen? Mielestäni 4 vuotias on vielä niin pieni, että sitä on ihan hyväkin pitää vielä hetki pumpulissa ja yrittää opettaa jollain pehmeämmällä keinolla.

Minusta tämä asia ei ole niin yksioikoinen. Itse olin juuri 4v täyttänyt ja ukin näkeminen vain hämmensi, muutenkin oli pelottavaa. Sen sijaan vuotta vanhempi sisko ei saanut mitään traumoja ja molemmat siskot ovat senkin jälkeen katsoneet vainajia, minä en. Lapsetkin ovat erilaisia tässä asiassa ja ajattelen että vanhemmat tuntevat lapsensa ja sen olisko näkeminen huono juttu vai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Itse en veis. Musta tuntuu, että hautajaiset on lapsille muutoinkin jo tarpeeksi ahdistava kokemus, kun eivät vielä kunnolla ymmärrä kuolemaa ja sitä, miksi aikuiset itkee.

Itse veisin juuri tämän takia.

Mutta onko se sitten hyväksi lapselle, jok aon jo valmiiksi ahdistuneen ja hämmentyneen oloinen? Mielestäni 4 vuotias on vielä niin pieni, että sitä on ihan hyväkin pitää vielä hetki pumpulissa ja yrittää opettaa jollain pehmeämmällä keinolla.

Minusta tämä asia ei ole niin yksioikoinen. Itse olin juuri 4v täyttänyt ja ukin näkeminen vain hämmensi, muutenkin oli pelottavaa. Sen sijaan vuotta vanhempi sisko ei saanut mitään traumoja ja molemmat siskot ovat senkin jälkeen katsoneet vainajia, minä en. Lapsetkin ovat erilaisia tässä asiassa ja ajattelen että vanhemmat tuntevat lapsensa ja sen olisko näkeminen huono juttu vai ei.

T¨hän on helppo sanoa, että olen samaa mieltä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Itse en veis. Musta tuntuu, että hautajaiset on lapsille muutoinkin jo tarpeeksi ahdistava kokemus, kun eivät vielä kunnolla ymmärrä kuolemaa ja sitä, miksi aikuiset itkee.

Itse veisin juuri tämän takia.

Mäkin veisin, juuri siksi, että tajuaisi paremmin mistä on kyse. Kuollut ei kuitenkaan ole pelottavan näköinen, van hyvin levolisen näköinen.

3vkoa kuolleena ollut on jo muuttunut, juuri kuolleen ja vielä normaalin näköisen voisi näyttää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Japetus:
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Pornanen:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Itse en veis. Musta tuntuu, että hautajaiset on lapsille muutoinkin jo tarpeeksi ahdistava kokemus, kun eivät vielä kunnolla ymmärrä kuolemaa ja sitä, miksi aikuiset itkee.

Ehkäpä tuon näkemisen avulla lapset vähän ymmärtäisivät asiaa...

Mä olen vienyt lapseni katsomaan molempia isomummujaan muutama päivä kuoleman jälkeen. Silloin isomummut siis haettiin sairaalasta, laitettiin arkkuun ja vietiin ruumishuoneelle. Ekalla kerralla isompi oli vajaa 5 ja pienempi hitusen vajaa 2. Toisella kerralla isompi oli 6 ja pienempi 3,5.

Lapsille ei jäänyt mitään traumoja. Isompi ainakin ymmärtää, että isomummu ei ollut enää siellä arkussa, vaikka ruumis olikin. Puhuu kovasti siitä, että isomummu on taivaassa katsomassa meitä.

Samaa mieltä olen. Ahdistava kokemus voi jäädä, jos lapsi saa sellaisen mielikuvan, että arkussa on elävä ihminen. Kannattaa tietysti ennen näyttämistä keskustella lapsen kanssa asiasta ja sitten kysyä vielä häneltä itseltään, että haluaako nähdä.

Kuule, lapset ymmärtävät yllättävän paljon asioita. Heitä ei kannata pitää ihan idiootteina. Jos kuolemasta ollaan puhuttu kotona ja valmisteltu lapsi oikein, että mummoa ei enää ole ja lapsi näkee ruumiin, ei hän varmastikkaan kuvittele ruumista katsoessaan että hän on elossa tai että mummo vain nukkuu.
 

Yhteistyössä