Voihan p......reikä!!!

Vauva kolme kuukautta ja mies ilmoittaa ettei tiedä onko valmis isäksi!!! Siis mitä helvettiä!!!
Vauva toivottiin yhdessä kovasti ja mies oli se joka ehdotti ensimmäisenä ehkäisyn lopettamista!!

 

elämä on.

 

Otan osaa! Koin saman kohtalon odottaessani lastamme. Ja niin vain mies lähti kävelemään, kun olin kuudennella kuulla. Kovasti oli toivottu lapsi ja yhteiseloa takana jo kymmenisen vuotta. Toivottavasti teillä asiat päättyvät onnellisesti, mikä hyvänsä se onni sitten onkaan...

 

Toivottavasti kyse on vain ohimenevästä väsymyksestä ja hämmennyksestä. Kannattaisi varmaan käydä juttelemassa jossain yhdessä.

 

Ah, mikä ihana edesvastuuttomuus <3 potkase h*levettiin tollaset luuserit, kyllä sitä jonain päivänä ketuttaa kun ei ollutkaan mukana lapsen elämässä.. Ei vaan, ehkä häntä vaan pelottaa kaikki tuleva, tosin mun mielestä aika myöhäinen vaihe 3kk lapsen syntymän jälkeen rupee miettimään noinkin syvällisiä..

 

Mun exälle riitti isyydestä 10 ekaa raskausviikkoa, reilun kahden vuoden yrityksen jälkeen.
Koville otti, mutta minä ja muksu selvittiin loistavasti.
Ehkä sun miehelläs on vaan joku väliaikapaniikki?

 

Tämäkin on vain tämän aikakauden ajattelun ilmentymä. Kertoo paljon koko yhteiskunnasta, jos tällaisia 'aikuisia' on enemmänkin. Jotain on pahasti vialla.

Koko yhteiskunta keskittyy vain MINUN OIKEUKSIINI, velvollisuudesta viis.
Miettikääpä vaikka 50 vuotta takaperin, kun vanhemmaksi tultiin paljon nuorempina kuin nykyisin. Olisiko kenellekään tullut mieleenkään että hei en mä haluukaan... tai jos tuli mieleen niin piti taatusti suunsa kauniisti supussa.

Ihmiset jää jonnekin 5v tasolle henkisesti. Mulle kaikki heti nyt, jos MÄ haluun. En mä enää jaksa, tää on tylsää. MULLA on nyt uusia suunnitelmia, muista viis.

Suosittelisin aikuiseksi kasvamista ap.n miehelle. Uusi tilanne voi pelottaa, mutta hanskoja ei lyödä tiskiin, vaan aletaan kasvaa vastuulliseksi vanhemmaksi.

 

Puhumista, puhumista ja vielä kerran puhumista sen miehen kanssa. Näin ulkopuolisena saa nyt sen kuvan että mies on jotenkin järkyttynyt siitä mitä vauvan hoito oikeasti on ja mitä isänä olo vaatii. Ja on luultavasti yliväsynyt ja rasittunut eikä ajattele selkeästi, kokee että on sietokykynsä äärirajoilla ja etsii pakokeinoa, on luultavasti jo jonkin aikaa pyöritellyt noita ajatuksia päässään ja tullut tuohon lopputulokseen.

Siis en tietenkään sitten tällä sitä sano etteikö äitikin koe väsymystä jne. ja luultavasti useimmiten vielä enemmän kuin mies. Mieheen on nyt vain ilmeisesti iskenyt joku pakokauhu tilanteesta ja jos sitä ei saada rauhassa puhuttua auki niin voi hyvinkin tapahtua se pahin.

 

Tuttu tunne. Aviomies nro 2 kertoi eräänä iltana hankkineensa asunnon ja muuttavansa pois, koska ei ollutkaan kivaa, kun on pieni vauva kotona jne. Mikäs siinä sitten, ei ole pian 10v tytärtään turhan usein nähnyt.

 

Potki se mulkero pihalle ja äkkiä! Pärjäätte paljon paremmin ilman moista luuseria.

 

Huh. Voisko pikainen keskusteluapu olla saatavilla, sekä yhdessä että erikseen samalle tyypille mieluiten.
Miestä ahdistaa, mutta vastuunkanto ei aina ole kivaa. Olet varmaan aika raivona, mutta oliskohan siitä hyotyä, jos pystyt, koittaa keskustella rauhassa asiasta ja kertoa miehelle että haluat jakaa kaiken pahan olon mikä hänellä on ja etta yhdessä selvitään? Jos miehellä on minkäänlaista selkärankaa, luulen että hänellä on omassa pääkopassa asiat todella pahassa jamassa, jos näin kamalan asian kaataa rakastamansa puolison niskaan.

Tai sitten mies on vain täydellinen äälio, ei ole vaan tullut ilmi aiemmin. Jos näin, parempi päästä eroon. Ties mitä parempaa saattaa odottaa nurkan takana, elämällä on tapana yllättää...

Rankkaa, ja lähetän tsemppiä.

 

[QUOTE="Muuan";28288831]Tämäkin on vain tämän aikakauden ajattelun ilmentymä. Kertoo paljon koko yhteiskunnasta, jos tällaisia 'aikuisia' on enemmänkin. Jotain on pahasti vialla.

Koko yhteiskunta keskittyy vain MINUN OIKEUKSIINI, velvollisuudesta viis.
Miettikääpä vaikka 50 vuotta takaperin, kun vanhemmaksi tultiin paljon nuorempina kuin nykyisin. Olisiko kenellekään tullut mieleenkään että hei en mä haluukaan... tai jos tuli mieleen niin piti taatusti suunsa kauniisti supussa.

Ihmiset jää jonnekin 5v tasolle henkisesti. Mulle kaikki heti nyt, jos MÄ haluun. En mä enää jaksa, tää on tylsää. MULLA on nyt uusia suunnitelmia, muista viis.

Suosittelisin aikuiseksi kasvamista ap.n miehelle. Uusi tilanne voi pelottaa, mutta hanskoja ei lyödä tiskiin, vaan aletaan kasvaa vastuulliseksi vanhemmaksi.[/QUOTE]

Amen!!!

 

elämä on.

:headwall:

 

Ei kyllä ensimmäiseksi tule mieleen sanoa, että "laita pihalle moinen luuseri". KYllä sekä äiti että isä saattavat kriiseillä pienen vauvan kanssa. "Tässäkö tämä elämä nyt on?" tai "Minusta ei olekaan tähän!" ovat molemmat ihan ymmärrettäviä reaktioita. Se, että mies sanoo asian ääneen voi johtaa hyväänkin, jos vain suostuu lähtemään johonkin asiasta puhumaan. Kahdestaan puhumalla on vaikeampi tuota solmua selvittää. Älä sinä heti heitä hanskoja tiskiin vaan taistele parisuhteesta, mikäli koet sen tärkeäksi.

 

Kai mies saa sanoa noin jos ei aio kuitenkaan karata? Aikooko ap miehesi jättää sinut? Jos ei, voisit jutella asiasta hänen kanssaan. Jos rupeaa kakaraksi, voit sanoa että se on nyt vähän myöhäistä miettiä onko valmis, lapsi tulee joka tapauksessa.

 

Lisään vielä, että ketju olisi toisenlainen, jos nainen sanoisi, että vauva on kolme kuukautta ja nyt on tunne, ettei ole valmis äidiksi. Lohdutettaisiin sillä, että jonkinlainen synnytyksen jälkeinen masennus tai muu ohimenevä kriisi, ja kehotettaisiin juttelemaan neuvolassa.