voidaanko suomessa laittaa pakkohoitoon... (taas samaa avautumista sorry)

Pärjäätkö oikeasti lapsen kanssa vai onko mies myös apuna? Kellä tahansa äidillä on välillä vaikeeta väsymyksen yms. kanssa, saati sitten sellaisella, joka on masentunut, itsetuhoinen ja viiltelee itseään. Missä lapsi on, kun viiltelet? Mieti oikeasti mikä on itsesi ja lapsen etu. Ehkäpä laitosjakson jälkeen sinulla olisi paremmat resurssit hoitaa lasta. Lääkäriltä kannattaa kysellä noista huoltajuusasioista, mutta niin kauan kuin hoidat itseäsi sinulla on paremmat mahdollisuudet pitää oikeudet lapseen.

 

Pärjäätkö oikeasti lapsen kanssa vai onko mies myös apuna? Kellä tahansa äidillä on välillä vaikeeta väsymyksen yms. kanssa, saati sitten sellaisella, joka on masentunut, itsetuhoinen ja viiltelee itseään. Missä lapsi on, kun viiltelet? Mieti oikeasti mikä on itsesi ja lapsen etu. Ehkäpä laitosjakson jälkeen sinulla olisi paremmat resurssit hoitaa lasta. Lääkäriltä kannattaa kysellä noista huoltajuusasioista, mutta niin kauan kuin hoidat itseäsi sinulla on paremmat mahdollisuudet pitää oikeudet lapseen.

siis en nyt ole viiltänyt itseäni kk ja teen sitä vaan silloin kun ahdistus käy sietämättömäksi... kun en osaa muuten itkeä.. ja enimmäkseen olen siis polttanut itseäni.. mutta lääkäriin mun ei ole koskaan tarvinnu mennä.. että jotenkin järki pysyny siinä matkassa... mutta siis yleensä ahdistus iskee öisin.. kun poika nukkuu ja itellä on aikaa ajatella asioita.. mä olen hoitanut poikaa viimeset 1v2kk ja pärjännyt hyvin.. mies ei ole paljoakaan osallistunut.. nyt kun olen ollut aika rikki niin mies on joutunut hoitamaan kotia mutta ehkä se on sille vaan hyväksi 5 vuoden täyshoidon jälkeen.. nyt se on ihan loppu kun on joutunut viikon huolehtimaan pojasta.. oon ite ollu töissä... ja sillä oli eilen pokkaa sanoa mulle että mun pitää mennä ajoissa nukkumaan jotta en nuku koko paivää sitte... (se ite on pitänyt tiukasti kiinni yörytmistä koko tämän ajan kun meillä on lapsi ollut.. ja vapaapäivinäänkin nukkunut ilta 5 asti...) joten ihmettelen miten sillä riitti pokka sanoa mulle aiheesta viikon jälkeen... |O |O mutta nyt siis lähti jo sivuraiteille tää mun teksti... eli mä olen pääsääntöisesti se joka huolehtii pojan ja kaikki sitä koskevat asiat.. joten kenelläkään ei pitäisi olla mitään epäilystä siitä ettenkö pärjäis...

 

ja siis yksi syy mun väsymykseen (joka masennusta pahentaa) on se että kun olen pääsääntöisesti se joka pojasta huolehtii niin joudun valvomaan vuorokaudenkin putkeen kun menen yöksi töihin.. ja sitten en saa nukkua seuraavana päivänä kuin 4-5 tuntia.. mutta senkin kestän kun rakastan poikaani ja tarvitsen työtäni.. mies on vaan se joka sitä ei kestä.. ja näin ollen joudun hoitamaan miehenkin osan tästä lapsen hoidosta..

 

ja siis yksi syy mun väsymykseen (joka masennusta pahentaa) on se että kun olen pääsääntöisesti se joka pojasta huolehtii niin joudun valvomaan vuorokaudenkin putkeen kun menen yöksi töihin.. ja sitten en saa nukkua seuraavana päivänä kuin 4-5 tuntia.. mutta senkin kestän kun rakastan poikaani ja tarvitsen työtäni.. mies on vaan se joka sitä ei kestä.. ja näin ollen joudun hoitamaan miehenkin osan tästä lapsen hoidosta..

Enempää taustoja tietämättä mä näen kaksi vaihtoehtoa; joko menette yhdessä terapiaan, eli juttelet tilanteesta läkärillesi ja joko menette hänen luo yhdesä, jos lääkärisi suostuu tai sitten pyydät häneltä lähetteen pariterapiaan. Jos mies ei suostu keskustelemaan niin mies pihalle. Ethän sä voi toipua, jos oudut olemaan yksin vastuussa kaikesta ilman kunnon unta! Mä nukuin pahimpina aikoina aina yli 12 tuntia vrk, 16 ei ollu mikään harvinaisuus.
Joko mies pitää saada ymmärtämään tilanne ja tukeman sinua tai laittaa ulos koko kuviosta!

 

No en todellakaan usko, että ne voi siut hoitoon pakottaa

mutta oisko teoriassa mahdollista että ne voi kiristää mut menemään hoitoon.. siis sillä että vie pojan pois ja sanoo että näen sen vaan jos menen esim. kellokoskelle hetkeks... kun isältä en voi lasta poliisien kanssa hakea... vai voinko...?? ja siis tää on vaan nyt ihan teoreettista pohdiskelua.. kun en vaan saa ajatukselta rauhaa... :ashamed:

No kun sinne hoitoon ei vaan mennä. Ei ole varmaa että pääset sinne, vaikka itsekkin kuinka haluaisit.
Mielenterveyspotilaiden asema on todella heikko ja hoidon saanti kiven alla.

tämä on kyllä aivan totta *just seurasin tällästä tilannetta ihan vierestä, potilasta palloteltiin sinne sun tänne ja lopulta kotiin, kunnes eräs sinnikäs nainen kotisairaanhoidosta pisti lääkärin koville ja potilaspaikka löytyi ja nyt on jo kotiutunutkin useamman sairaalaviikon jälkeen ja aloittelee pikkuhiljaa elämään taas normia kotielämää*

 

Siis jos oikeasti on vaaraksi muille tai itselleen, niin silloin voidaan laittaa vastentahtoisesti hoitoon. Lääkäri kai arvioi tilanteen.

Mutta vaikka ois kuinka pimeä, mutta ei ole vaaraksi, niin ei voida laittaa hoitoon, jos ei sitä itse halua.

 

ja siis yksi syy mun väsymykseen (joka masennusta pahentaa) on se että kun olen pääsääntöisesti se joka pojasta huolehtii niin joudun valvomaan vuorokaudenkin putkeen kun menen yöksi töihin.. ja sitten en saa nukkua seuraavana päivänä kuin 4-5 tuntia.. mutta senkin kestän kun rakastan poikaani ja tarvitsen työtäni.. mies on vaan se joka sitä ei kestä.. ja näin ollen joudun hoitamaan miehenkin osan tästä lapsen hoidosta..

Enempää taustoja tietämättä mä näen kaksi vaihtoehtoa; joko menette yhdessä terapiaan, eli juttelet tilanteesta läkärillesi ja joko menette hänen luo yhdesä, jos lääkärisi suostuu tai sitten pyydät häneltä lähetteen pariterapiaan. Jos mies ei suostu keskustelemaan niin mies pihalle. Ethän sä voi toipua, jos oudut olemaan yksin vastuussa kaikesta ilman kunnon unta! Mä nukuin pahimpina aikoina aina yli 12 tuntia vrk, 16 ei ollu mikään harvinaisuus.
Joko mies pitää saada ymmärtämään tilanne ja tukeman sinua tai laittaa ulos koko kuviosta!

pariterapiaa kokeiltiin, kun mut sinne kiristettiin.. mutta lopulta terapeutti totesi kolmannella käynnillä että turha jatkaa ennenkuin mä olen kunnossa... ja kun en edes halua avioliittoa jatkaa.. tässä on sanottu ja tehty liikaa asioita jo vanhojen asioiden lisäksi että turha korjata täysin tuhoutunutta...
mutta kun lähteminen ei ole tässä tilanteessa mitenkään helpppoa, meillä on omistusasunto josta tulee jäämään velkaa molemmille, perhe on tehnyt selväksi että saan sitte todella pärjätä yksin ja mies on sitä mieltä että tuhoan pojan mielenterveyden jos laitans en vuorotyöläisten päiväkotiin, hän ei aio jakaa pojan hoitovastuuta, koska kuulemma eron sattuessa hänellä täytyy olla omakin elämä työn lisäksi... joten kaiken syyllistämisen,kiristämisen ja yksinjättämisen takia en ole vielä kyennyt lähtemään.. nyt meillä on menossa välirauha elokuuhun asti.. sitten katsotaan miten eteenpäin.. mä olen vieläkin eron kannalla mutta jos nuo muut on sitä mieltä että olen "hullu" niin ikään kuin tää ero menis mitenkään helposti...

 

pariterapiaa kokeiltiin, kun mut sinne kiristettiin.. mutta lopulta terapeutti totesi kolmannella käynnillä että turha jatkaa ennenkuin mä olen kunnossa... ja kun en edes halua avioliittoa jatkaa.. tässä on sanottu ja tehty liikaa asioita jo vanhojen asioiden lisäksi että turha korjata täysin tuhoutunutta...
mutta kun lähteminen ei ole tässä tilanteessa mitenkään helpppoa, meillä on omistusasunto josta tulee jäämään velkaa molemmille, perhe on tehnyt selväksi että saan sitte todella pärjätä yksin ja mies on sitä mieltä että tuhoan pojan mielenterveyden jos laitans en vuorotyöläisten päiväkotiin, hän ei aio jakaa pojan hoitovastuuta, koska kuulemma eron sattuessa hänellä täytyy olla omakin elämä työn lisäksi... joten kaiken syyllistämisen,kiristämisen ja yksinjättämisen takia en ole vielä kyennyt lähtemään.. nyt meillä on menossa välirauha elokuuhun asti.. sitten katsotaan miten eteenpäin.. mä olen vieläkin eron kannalla mutta jos nuo muut on sitä mieltä että olen "hullu" niin ikään kuin tää ero menis mitenkään helposti...

No jopas oli terapeutti! Mulla tosin on oma terapeutti myös pariteapeutti, mutta käyme ihan fiiliksen mukaan joko minä yksin tai yhdesä. Jaterapeutti sanoi joskus etä erota ei kannata ennen kuin minä olen kunnossa, mutta selvää oli, että paranemisprosesi on molempien asia ja myös miestä tarvitaan mukaan terapiaan aina toisinaa, jotta hän tietää missä mennään! Parisuhteessahan ei voi vaan toinen voida huonosti, kyllä toisen ongelmat on yhteisiä!

 

pakkohoitoon joutuu jos on a) itselleen tai muille vaaraksi b) sairauden tila pahenee huomattavasti jos ihmistä ei toimiteta hoitoon c) muut mielenterveys palvelut ovat riittämättömiä.
Ja näiden kaikkien kriteerien on täytyttävä. Hoitoon itse pääsee lähetteellä terveyskeskuksen kautta suhteellisen helposti. Se taas on eri asia kauanko katsovat tarpeelliseksi pitää...
Muuhun en valitettavasti osaa vastata. Jos teillä on yhteishuoltajuus niin tuntuisi että sinulla on samanlainen oikeus lastasi pitää kun miehelläsi. Eli ei voi noin vain lapsen kanssa lähteä jos sinä kiellät. Mutta kannattaa miettiä itsekin että kumman kanssa lapsen on nyt parempi olla...

 

Suomessa on tiukka pakkohoitolaki. Joku lääkäri esim. tk:sta voi laittaa sinut sairaalaan selvitykseen. Siellä tutkitaan 2-3 vuorokautta, jonka jälkeen tulee päätös, onko pakkohoidon tarvetta vai ei. Kriteerit ovat tiukat. Jos on vaaraksi itselleen, se ei vielä riitä, vaan pitää olla näyttö selkeästä mielen sairaudesta yms. Eräs ystäväni on mielisairas ja vaaraksi muillekin kuin itselleen, mutta silti pakkohoitopäätöstä ei voitu tehdä, koska kaikkien kriiterikohtien on täytyttävä.

Pakkohoito tarkoittaa sitä, että on kokoajan valvonnan alaisena. Jos menet vapaaehtoisesti laitoshoitoon, sinulla on vapaus tulla ja mennä. Mielisairaala ei ole vankila. Voit silti tavata lastasi, ja pitää vaikka joskus illan vapaata kotosalla ja palata yöksi sairaalaan. Olet nyt ollut avohoidossa, mikä sekin on hyvä vaihtoehto ja monille sekin riittää.

Arvelen, että sinulla olisi mahdollisuus saada kunnan perhetyöntekijä kotiin väsymyksen ja mielenterveyden vuoksi. Työntekijä huolehtii lapsesta. Myös tukiperhe voisi olla hyväksi. Myös seurakunta tarjoaa monenlaista apua. Täällä paikallisessa lehdessä joku kiitti julkisesti erästä diakonissaa hänen avustaan, kun hänellä oli vaikeaa perheessä ja lapsen hoidossa. Mielenterveyden kannalta on tärkeää, että nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Aivot eivät omaksu väärää päivärytmiä, ja lisäksi synkät ajatukset valtaavat mielen juuri öisin. Tseppiä sinulle! Hyvä, että jaksat huoltaa myös itseäsi ja haet tukea terveydellesi niin netistä kuin muualtakin!

 

Vaikka nautitkin työstäsi, niin sinun pitää saada nukkua. Eli olisiko sairaslomasta apua, jos et pysty hankkimaan vuorohoitoa lapselle? Voimia sinulle!

 

itse olin muutamia vuosia sitten siinä pisteessä, että laitoshoitoa suositeltiin. mua ei pakotettu tai mitään, mutta suositeltiin, koska kaikki läheiset ympärillä ja hoitavat lääkärit olivat huolissaan mun itsetuhoisuudesta. se ensimmäinen askel laitoshoitoon on vaikea ja monasti hyvin negatiivinen kokemus siinä hetkessä, mutta se kannattaa!
en tiedä, mutta uskoisin myös, että nykyisessä tilanteessa sun lapsen huoltajuus menisi lapsen isälle, koska hän on se tasapainoinen vanhempi tällä hetkellä. vaikka kuinka sanoisit, että et vahingoita lastasi, niin se ei merkkaa mitään, jos kuitenkin itseäsi vahingoitat noin vakavasti.
mene ihmeessä laitoshoitoon ja lataa akut rauhassa, ehkä lääkitystäkin voidaan siellä vielä korjailla. musta on tosi huono juttu, jos nyt sulta vietäis ns. matto jalkojen alta ja sut pakotettais hoitoon. vapaaehtoisena meneminen on NIIIIIIIN paljon parempi juttu. usko mua... anna ihmisten auttaa sua, siksi ne siellä on, että ne haluaa auttaa.
tosi paljon voimia, että pääset masennuksesta yli.

 

sä oot aika kovan paineen alla. Ei siinä hulluksi tule, mutta ahdistus on kova. itse olin tuossa 7 viikon sairaslomalla, mies oli siitä 2 vko kesälomalla, että lepo teki tehtävänsä.
masentuneelle ihmiselle on vaikea sanoa että mitä pitää tehdä, koska pelot on suuret ja sä et pysty keskittymään oma kontrolli on heikko. sitä vaan pelkää että joku aamu onkin ihan pimeä ja muisti pettää.
Mutta helpotti se asia, mitä mun terapeuttikin sanoi, kun pelkäsin totaali hulluutta, että ne jotka sitä kovin pelkää, eivät sellaisiksi tule, koska terveillä ihmisisllä on itsesuojeluvaisto, tässä tapauksessa sairauden tunto.
Etkö voi vain ottaa ja lähteä, sä et sillä rahalla mitä jäät talosta velkaa, vois ostaa edes tervettä järkeä, mutta sillä elämällä mitä haluat voit sen saada. :hug:

 

Kriteerit M1-lähetteelle ovat:

1) hänen todetaan olevan mielisairas;

2) hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että

* hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai
* vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka
* muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta, ja

3) mitkään muut mielenterveyspalvelujen vaihtoehdot eivät sovellu käytettäväksi tai ovat riittämättömiä.

Kaikkien kolmen edellytyksen mielisairauden, hoidontarpeen ja muiden mielenterveyspalvelujen riittämättömyyden on oltava voimassa samanaikaisesti.

Tämä on siis se ensimmäinen lähete, tarkkailulähete. Se ei ole vielä sama asia kuin tahdosta riippumaton hoito. Sen päätöksen tekee eri lääkäri tarkkailuajan pääytyttyä.

 

kiitos kaikille vastanneille. En mä tiiä onko näissä mun peloissa mitään järkeä, mutta ne vaan tulee kun mies,äiti ja sisko antaa noita kommentteja... eilen yritin mieheltä kysyä että mihin ne perustaa väitteensä että mulla viiraa päässä pahemmin kuin pelkkä masennus ja ahdistus, ei suostunut vastaamaan.. kierteli ja kaarteli.. sitten syytti että kuulen omiani ja kuvittelen asioita... kuulemma syytän muita aiheetta... ja en ymmärrä mitä muut mulle sanoo.. enkä suostu uskomaan muiden mielipiteitä... koitin siihen selittää että jos mä kuvailen omaa olotilaani niin muiden mielipiteillä ei siinä asiassa ole merkitystä... koska ne on mun tunteita...
no, huudokshan se taas meni.. sitten mies yritti taas vetää parisuhde keskustelut mukaan kuvioihin... lopetin sen hyvin lyhyeen... ja kysyin uudelleen mihin ne perustaa sen että mulla viiraa vintissä... sanoi että mun käytös, mutta ei että mikä siinä... :headwall:
eli ne tekee johtopäätöksiä jostain mitä ei suostuta mulle edes kertomaan.. |O
tänään soitin työpaikka lääkärille, koitan sitä kautta päästä psykiatrille, ja terapiaan.. alan kyllä itekkin huolestua omasta päästäni.. nyt on iskenyt taas se vaihe ettei mua nukuta... sunnuntai-maanantaina valvoin 32 tuntia.. eilen valvoin 18 ja sitte nukuin 4 tuntia ja nyt pitäis olla taas ehreillä aamu yhdeksään... sitte saan nukkua klo 14 ja siitä sitten taas iltaan asti jaksaa.. tosin sitte saankin yöllä nukkua, jos saan unenpäästä kiinni...
mietin kyllä itekkin että jos koittais päästä latailemaan akkuja johki paikkaan... mutta pelkään vaan että sitte kaikki pitää mua ihan hulluna ja se taas pahentaa mun oloa, kun ongelmista suurimpia on se että koen että mua pidetään iha paskana etc..

 

määrättäessä, täytyy täyttää seuraavat kriteerit. Potilaalla on diagnoosi, potilas on vaaraksi itselleen tai ympäristölle ja viimeisenä se, että muut avopuolella tarjottavat hoitomuodot eivät ole riittävät. Nuo sanamuodot ei nyt ole ihan oikeen, mutta tuolla periaatteella edetään. M1-lähetteen kirjoittaa (lähettävä ) ensimmäinen lääkäri. Sen jälkeen tarvitaan vielä vastaanottavan lääkärin allekirjoitus.

 

määrättäessä, täytyy täyttää seuraavat kriteerit. Potilaalla on diagnoosi, potilas on vaaraksi itselleen tai ympäristölle ja viimeisenä se, että muut avopuolella tarjottavat hoitomuodot eivät ole riittävät. Nuo sanamuodot ei nyt ole ihan oikeen, mutta tuolla periaatteella edetään. M1-lähetteen kirjoittaa (lähettävä ) ensimmäinen lääkäri. Sen jälkeen tarvitaan vielä vastaanottavan lääkärin allekirjoitus.

no noista ei kyl täyty sitten oikeestaan ykskään.. ja hyvä niin

 

määrättäessä, täytyy täyttää seuraavat kriteerit. Potilaalla on diagnoosi, potilas on vaaraksi itselleen tai ympäristölle ja viimeisenä se, että muut avopuolella tarjottavat hoitomuodot eivät ole riittävät. Nuo sanamuodot ei nyt ole ihan oikeen, mutta tuolla periaatteella edetään. M1-lähetteen kirjoittaa (lähettävä ) ensimmäinen lääkäri. Sen jälkeen tarvitaan vielä vastaanottavan lääkärin allekirjoitus.

no noista ei kyl täyty sitten oikeestaan ykskään.. ja hyvä niin

Lisään, että tuohon ensimmäiseen, diagnoosin olemassaoloon riittää epäily siitä, että potilaalla on mielisairaus (esim. psykoosin kaltainen tila). Lisäksi tuohon kakkoskohtaan kuuluu sellainen pykälä, että mikäli voidaan olettaa, että hoitamatta jättäminen oleellisesti haikentäisi potilaan tilaa...

Voimia sinulle.Älä kuitenkaan epäile hakea apua.