Voi vinku vinku ja elämä!! :D

["poikia3"]

[QUOTE="onni";28926442]Jotkut vaan arvostavat lapsiaan ja perhettään enemmän kuin toiset. Kaikilla pitäisi olla mahdolllisuus itse valita ovatko pienten lasten kanssa kotona vai ovatko töissä.[/QUOTE]

Tämä on jo todella mauton. Oletko nyt nostanut itsesi korkealle jakkaralle, kuvitteletko olevasi hirmuisesti parempi kuin muut! Millä perusteella kuvittelet tietäväsi, minkä verran joku toinen perhettään arvostaa? Sinulla on mahdollisuus valita, että hoidat lapsesi kotona vaikka 18-vuotiaaksi asti, sen sijaan yhteiskunnalla ei ole velvollisuutta maksaa siitä lanttiakaan. Lisäksi mitä teidän perheessänne ja puolisossasi on vialla, jos hän ei kelpaa lasten hoitajaksi siihen asti kunnes pieninkin on kolmevuotias? Ja ennen kuin joku sanoo tästäkin, niin yhteiskunnalla ei ole myöskään velvollisuutta tukea päivähoitoa. Yhteiskunnan tukien varaan ei pidä laskea yhtään mitään.

Perhettään voi arvostaa myös tekemällä itse oman osansa perheen elatuksen eteen, mahdollistamalla palkkatuloilla perheelle asioita, jotka muuten olisivat mahdottomia. Myös osa-aikatyö ja lyhennetty työaika ovat mahdollisia. Perhettään voi arvostaa myös siten, että antaa sille isälle mahdollisuuden tulla läheisimmiksi lastensa kanssa hoitovapaan aikana.

Ja esim. oma äitin on hoitanut meidät kouluikäisiksi asti kotona. Se on mahdollistunut ottamalla hoitolapsia, ja vähän myöhemmin tekemällä iltatöitä, miksei tämä ole tänä päivänä mahdollista? Vai tahdotko sinä vain päästä helpolla?

 

["poikia3"]

[QUOTE="viima";28926479]Onni Olet oikeassa!

Mä olen oppinut ainakin tämän elämän kolhujen myötä arvostamaan perhettäni ja läheisiäni enemmän kun mitään muuta maailmassa!!!! Niin Kolme vuotias on valmis hoitoon,mutta vielä 9kk ei ole jollon loppuu äityispäiväraha!!!Sitten alkaa kodinhoitotuki ja sitä on ollu mahollista saada siihen päivään asti kun lapsi täyttää 3 vuotta!Minulle itselleni ja miehelleni on ollut mahottoman tärkeitä hetkiä ne kun ollaan itse päästy näkemään kun lapsi oppii uusia taitoja..eikä vaan tarhasta EHKÄ kuulla että lapsi oppi uuden asian tänään! Jopa mies joka on koko ajan käynyt töissä jos ei ole ollut lomautettuna...on nauttinut noista hetkistä aivan silmin nähden mahottomasti!!![/QUOTE]

Näähän vain paranee, koko ajan. Kerrotko onko se sun miehesi vaan sattunut olemaan aina kotona, kun lapsesi oppii uusia taitoja? Vai oletko sinä kertonut noista taidoistasi miehellesi? Ja miten tämä poikkeaa miehesi osalta siitä, että lapsi olisi ollut päivähoidossa? Ja eikö sun miehellesi olisi ollut itsellään oikeus olla paikalla, ja todistaa omin silmin näitä asioita, joita lapsi on oppinut.

9 kk ja 3-vuoden välilläkö ei ole mitään muuta vaihtoehtoa? Ja eihän nyt koko kotihoidontukea olla poistamassa, lapsi voi edelleen olla kotihoidossa kolmivuotiaaksi, jos vain isä saa hoitaa lasta. Se, että suo sen mahdollisuuden myös puolisolleen, voi tehdä myös itselleen hyvää.

 

[Keittiönoita]

Muistan vielä oikein hyvin, kun kotihoidontukea alettiin 1990-luvun alussa pienentää. Tietysti harmitti, kun suunnitelmat menivätkin uusiksi. Erityisesti harmitti se, että oli tullut työnantajalta jo haettua hoitovapaata, se myönnetty ja sijainenkin palkattu, mutta hoitovapaani lopussa alati pienenevän kotihoidontuen vuoksi olisin halunnutkin päästä jo takaisin töihin. Tämä ei kuitenkaan työnantajalle käynyt, koska sijaistani ei lain mukaan voinut viskata pihalle ennen määräaikaisen työsopimuksen päättymistä, mutta vakituisena viranhaltijana en ollut myöskään oikeutettu menemään "kilpailijan" palvelukseen. Siinä sitten loppuaika sumplittiin rahoitusta, mutta asioilla on tapana järjestyä ja niin järjestyi tuokin. Ymmärrän siis oikein hyvin harmin, jota tämä rakennemuutos tulee ihmisten jo tekemiin suunnitelmiin aiheuttamaan.

Kuitenkin ne, jotka eivät ole vielä raskaanakaan, voivat tehdä omat suunnitelmassa tulevan rakennemuutoksen mukaan. Voisinko jo alkaa säästämään rahaa tulevaa lasten kotihoitoa varten? Haluanko todellakin tehdä lapseni juuri tämän ihmisen kanssa? Otammeko todellakin asuntolainan, jonka maksu edellyttää parempituloisen työssäkäyntiä? Voisimmeko tyytyä vähempään? Kuinka tärkeä vakituinen työpaikkani minulle lopulta on vai voisinko irtisanoa itseni ja olla kotona pidempään säästöjen turvin? Entä jos mitoittaisimme elämämme niin, että vaimon ei tarvitse mennä enää lainkaan töihin? Ei lasten ollessa pieniä eikä lasten ollessa isoja? Tai onko se päivähoito nyt kuitenkaan lapsille niin vaarallista?

Tähänkin asti ihmiset ovat joutuneet pohtimaan näitä asioita jo ennenkuin äitiysloma on päättymässä. Kumpi jää hoitamaan lapsia vai menevätkö lapset päivähoitoon? Onko meillä kummallakaan varaa jäädä hoitovapaalle? Houkutteleeko työelämä ja leveämpi leipä enemmän kuin lasten kotihoito, asuntolainan lyhennysvapaa vuosi ja sentinvenytys? Nyt joudutaan vain tekemään toinen asiaa koskeva päätös, kun lapsi alkaa lähestyä sitä 1 v 10 kk ikää ja pitää päättää, jääkö isä hoitovapaalle, jääkö äiti kokonaan pois työelämästä vai laitetaanko lapset päivähoitoon?

Esikoinen oli 1 v 10 kk, kun siihen aikaan oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontuki loppui. Olihan se aika rääpäle päiväkotiin mennessään, mutta ihan ihminen siitä silti kasvoi. Kuopus sai olla sen 3 vuotta kotona (ja myös esikoinen sai 5-vuotiaana jäädäkin kotiin ja mennä sen jälkeen vasta ekalle luokalle kouluun) ja siitä olen kiitollinen, mutta jos siihenkin aikaan oikeus hoitovapaaseen olisi ollut sama 1 v 10 kk, niin töihinhän sitä olisi palattu sen kummemmin harmittelematta.

Uskoisin, että perheet ovat edelleenkin aivan kykeneviä tekemään itselleen parhaita ratkaisuja ja voisin jopa kuvitella, että erityisesti lasten kotihoitoa arvostavissa perheissä naiset jättäytyvät kokonaan pois työmarkkinoilta ja jäävät hoitamaan kotia ja lapsia pidempäänkin kuin nykyisen 3 vuotta. Varsinkin niissä perheissä, joissa mies tienaa merkittävästi enemmän kuin nainen eikä naisen hankkima ammatti ole sellainen, josta saisi mitenkään merkittävästi muuta iloa kuin pienen palkan.

 

["viima"]

Kyllä mieheni kanssa oli puhetta kumpi meistä kotia sillon joskus jäi.Ja valinta oli että minä äitinä jäin.
Mieheni on semmosella alalla millä sattui juuri sillon olemaan lomautuksia kun lapset olivat alle kolme vee.Ja sattui olemaan monesti monesti sillon läsnä jopa kotitilan töiden sivussa.Mies nautti ja on itsekkin sanonut miten antosaa se on ollutkaan kun on päässyt omin silmin näkemään kun lapset kasvaa ja kehittyy. Eikä ole minun kertomana kuulla uusia taitoja.Meillä nautitaan siitä että nähdään lasten kehitys.Onhan ne meidän omia lapsia...niitä ei ole tehty muita varten vaan ihan omasta rakkaudesta omia lapsia kohtaan itsellemme.

Et tainnut lukea tekstiä ihan oikein.

 

["viima"]

Miestäni ei todellakaan häirinnyt se sillon kun oli lomautettuna vaikka oikea työmies on.Mies ei voisi elää ilman että ei olisi tekemistä.Mieheni ei ole mikää sohvaperuna joka killittää sohavn nurkassa olutta kaiken vapaa aikansa.Mies tekee kotonakin paljon.Ja niin teen minäkin.Teemme asiat niin että lapset ovat kaikessa touhussa mukana.Asumme maalla ja touhua riittää. Ja tykkäämme siitä.

 

["viima"]

Lapset ovat vain kerran pieniä ja se aika on lyhyt!
Miksi se aika pitäisi puurtaa töissä niskalimassa kun voi nauttia omista rakkauden hedelmistään jotka on haluttuja ihan kotona etes toinen vanhemmista?!Meillä tosin kävi onni että se joka halusi töihin kummiski sai olla lomautettuna kotona pienten lasten kanssa ja luoda ihanat lämpimät turvalliset välit lapsiinsa.Meillä molemmilla oli onni että niin meni meillä.
Vaikka kuinka valtion elätettävinä...mutta valtiolle myös tulevaisuutta tuoden...

 

["vieras"]

Mä meen mielelläni töihin mutta mun lasta ei hoida päiväkoti, vaan omat sukulaiset, minähän en mihinkään varastoon lastani vie!
Ihan älytöntä tunkea suuri määrä lapsia johonkin laitokseen työpäivän ajaksi!!