Mä komensin tota meidän jätkää tänään ekan kerran: tai ehkä komentaa on väärä sana, mutt pidin sellasen tiukan ilmeen ja keskustelin vakavasti siitä, saako äidin naamarasvaa käyttää koiran rasvaamiseen. Pieni pillahti itkuun, ja hyppäsi kaulaan kiinni.
:heart: Voi pientä. Kyll se sitt oli taas mun paras ystävä kun siitä shokista selvisi ensin, että häntä pidetään nyt jotenkin tuhmana tässä tilanteessa. 