H
hhhhh
Vieras
Lähdin poikien (toinen 4v ja toinen vauva) kanssa aamulla puistoon ku oli niin ihana ilma ja itselläkin pitkästä
aikaa hyvä olo ja iloinen mieli. Ollut masennusta pitkään ja tuntuu että maailma kaatuu päälle. Siksi oli niin ihana lähteä ulos kun kerrankin hyvä olo. Kaikki meni ihan hyvin puistossa siihen asti kunnes sinne tuli pari äitiä lastensa kanssa. Ne on tuntenut toisensa jo pitkään ja itse tiedän ne äidit vaan ohimennen, joskus ollaan vaihdettu pari sanaa mut ei pahemmin juteltu. Nyt sitten oltiin jonkun aikaa yhdessä puistossa ja juteltiin niitä näitä.
Oma poikani on välillä kova ääninen ja mielestäni ulkona saakin käyttää ääntä eikä tarvitse kuiskaamalla puhua. Yksi äideistä sitten katsoi "kauhistuneena" kun poikani sanoi kovalla äänellä (ei täysillä karjunut) että haluaa keinusta pois. Äiti sanoi vielä että olipas siinä kova ääni. Kukaan muu äiti ei reagoinut pojan ääneen mitenkään. En sitten tiedä onko tän äidin lapset aina ihan hiljaa tai puhuvat vaan kuiskaamalla kun tuollanen ääni vaikutti niin järkyttävältä.
Sitten ihmettelin että miksi tämä kyseinen äiti ei sitten reagoinut mitenkään kun yksi isompi poika (ehkä n 5v) välillä töni ja löi muita lapsia jotka puistossa leikki. Välillä myös löi sählymailalla muita. Muutenkin tällä pojalla oli vähän rajummat otteet kun pienemmillä. Eikä pojan oma äitikään mitään sanonut vaikka joka kerta näki kun poika satutti toisia. Mun oli pakko pari kertaa sanoa sille pojalle ettei toisia saa töniä kun kukaan muu ei siihen mitään sanonut.
En tiedä olisiko munkin pitänyt vaan olla ihan hiljaa ja antaa toisen satuttaa muita vai mitä olisi pitänyt tehdä. Jotenkin tuli sellanen olo siinä niiden äitien kanssa ollessa että ne ei "hyväksyneet" mun tapaa toimia. En hyväksy sitä että oma poikani satuttaa tai lyö toisia niin tottakai sekin sit ihmettelee että miks toi saa lyödä mutta mä en.
Joo olipas sekavaa tekstiä mutta eipä tää olokaan taas kovin selkee ole. Rupes taas ahistamaan tosi paljon ja ei ole haluja tehdä mitään. Varmasti oli tyhmä syy loukkaantua mut ei voi mitään.
aikaa hyvä olo ja iloinen mieli. Ollut masennusta pitkään ja tuntuu että maailma kaatuu päälle. Siksi oli niin ihana lähteä ulos kun kerrankin hyvä olo. Kaikki meni ihan hyvin puistossa siihen asti kunnes sinne tuli pari äitiä lastensa kanssa. Ne on tuntenut toisensa jo pitkään ja itse tiedän ne äidit vaan ohimennen, joskus ollaan vaihdettu pari sanaa mut ei pahemmin juteltu. Nyt sitten oltiin jonkun aikaa yhdessä puistossa ja juteltiin niitä näitä.
Oma poikani on välillä kova ääninen ja mielestäni ulkona saakin käyttää ääntä eikä tarvitse kuiskaamalla puhua. Yksi äideistä sitten katsoi "kauhistuneena" kun poikani sanoi kovalla äänellä (ei täysillä karjunut) että haluaa keinusta pois. Äiti sanoi vielä että olipas siinä kova ääni. Kukaan muu äiti ei reagoinut pojan ääneen mitenkään. En sitten tiedä onko tän äidin lapset aina ihan hiljaa tai puhuvat vaan kuiskaamalla kun tuollanen ääni vaikutti niin järkyttävältä.
Sitten ihmettelin että miksi tämä kyseinen äiti ei sitten reagoinut mitenkään kun yksi isompi poika (ehkä n 5v) välillä töni ja löi muita lapsia jotka puistossa leikki. Välillä myös löi sählymailalla muita. Muutenkin tällä pojalla oli vähän rajummat otteet kun pienemmillä. Eikä pojan oma äitikään mitään sanonut vaikka joka kerta näki kun poika satutti toisia. Mun oli pakko pari kertaa sanoa sille pojalle ettei toisia saa töniä kun kukaan muu ei siihen mitään sanonut.
En tiedä olisiko munkin pitänyt vaan olla ihan hiljaa ja antaa toisen satuttaa muita vai mitä olisi pitänyt tehdä. Jotenkin tuli sellanen olo siinä niiden äitien kanssa ollessa että ne ei "hyväksyneet" mun tapaa toimia. En hyväksy sitä että oma poikani satuttaa tai lyö toisia niin tottakai sekin sit ihmettelee että miks toi saa lyödä mutta mä en.
Joo olipas sekavaa tekstiä mutta eipä tää olokaan taas kovin selkee ole. Rupes taas ahistamaan tosi paljon ja ei ole haluja tehdä mitään. Varmasti oli tyhmä syy loukkaantua mut ei voi mitään.
