Voi olla että mullakin on asenne ongelma miehen työtä kohtaan..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja NeitiNasu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä en jaksaisi kovin kauaa katsoa miestä kotona, jos siis sille olisi töitä tarjolla. Asia on sitten ihan toinen, jos työt loppuvat. Tarvitsemme elämiseen rahaa, seurustelu-upseeria en itselleni kaipaa.

Onko miehesi koskaan sanonut, miltä hänestä tuo kamojen pakkaaminen tuntuu? Ainakin tällä järjellä minä ajattelen, ettei minun kamppeita kyllä kovin monesti tarvitsisi pakata.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Matkatyömiehen eukko:
Minä en jaksaisi kovin kauaa katsoa miestä kotona, jos siis sille olisi töitä tarjolla. Asia on sitten ihan toinen, jos työt loppuvat. Tarvitsemme elämiseen rahaa, seurustelu-upseeria en itselleni kaipaa.

Onko miehesi koskaan sanonut, miltä hänestä tuo kamojen pakkaaminen tuntuu? Ainakin tällä järjellä minä ajattelen, ettei minun kamppeita kyllä kovin monesti tarvitsisi pakata.

Pahalta tuntuu tietysti. Mutt niin kauan tätä jatkuu, kun mä en voi luottaa siihen, että se pysyy meidän kanssa. Se tietää sen kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Carlos74:
Kyllä mäkin mielellään olisin kotona päivät pitkät jos siitä joku mulle maksais, vaan eipä ole sellasta tahoa vielä löytynyt. Ja kun en viitsi yhteiskunnan elätiksi alkaa, töitä on tehtävä, ja ne kun monesti tällä alalla on reissutöitä. Ja kyllä mullekin elämässä on pääasia mun perhe, olen monta kertaa sanonut vaimolle, että ilmoittaa mulle sitten kun ei enää jaksa yksinään hoitaa kaikkea arjen askareita. Tai oikeestaan mielellään ennen sitä "viimeistä pisaraa".

Mun mies on sitä verta uskollinen työnteolle että ei usko ennen sitä viimeistä pisaraa, tai ei ymmärrä laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.

Onneks sillä alkaa nyt sitt opiskelut taas talveksi, niin jos unohtuisi toi työlle eläminen, hetkellisesti, tai jäisi ainakin vähemmälle.

Nää on vähän vaikeita tilanteita. Joko on töitä liikaa, tai sit niitä on liian vähän ja sitä kautta tulee taloudellinen ahdinko, ja sitä kautta stressiä ja riitaa ja ahdistusta ja masennusta, ja ja ja ja... Voi kun osaisikin löytää sen kultaisen keskitien mitä kulkea :/
 
Luin tuon edellisen kirjoitukseni, ja tökerösti sanoin tuon seurustelu-upseeri-jutun. Puhuin siis vain omista tunnoistani, en tarkoittanut, että sinä moista kaipaisit :(

Jaksamisia sinne, uskon, ettei kaikille tosiaan tällainen elämä sovikaan. Mun isä oli myyntiedustaja, joten lapsena jo totuin tällaiseen, äiti harrasteli ja eli omaa eloaan, ja onnellisesti yhdessä ovat ollet jo yli 40v. Ehkä siksi tämä ei tunnu minusta oudolta, oudompaa melkein on, jos mies on kotona esim. kuukauden putkeen (kesäloma) :)

Toivottavasti asiat ratkeaa parhain päin teillä :hug:
 
saat sä ton alati sohvalla makaavan tai koneella pelaavan työttömän luuserin. on maannut tossa jo 12 vuotta, joten ei pelkoa, että siit johki, varsinkaan töihin, livistäisi. mä voisin ottaa sun toimeliaan ja virkeän namupalan! takasinvaihto-oikeutta ei ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaihdetaan!:
saat sä ton alati sohvalla makaavan tai koneella pelaavan työttömän luuserin. on maannut tossa jo 12 vuotta, joten ei pelkoa, että siit johki, varsinkaan töihin, livistäisi. mä voisin ottaa sun toimeliaan ja virkeän namupalan! takasinvaihto-oikeutta ei ole.
:laugh: :laugh: :laugh:

 
Alkuperäinen kirjoittaja Veera:
Sääliks käy sun miestä jos sillä tollanen nariseva akka on.

No näin on. Ei kelpaa mikään. Elämän realiteetit ihan kateissa. Haluaa vaan osteskella kaikkea. Töissä ei kuitenkaan viitsi käydä, ja miehenkin pitäisi keskittyä palvelemaan Arvon Kuningatarta. Ja vielä kotiapukin tarvitaan kunnalta hoitaan Vapaarouvan lapset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Paras vaan kun olisit tyytyväinen, että miehellä on töitä näinä aikoina. Saatpa palstailla rauhassa.

Joo, olenkin. Mutta jos vaihtoehdot on mies jonka työ on perseestä, ja työtön mies, valitsen sitten työttömän. Kaikella kunnioituksella vaan kaikkia kohtaan. Samaan en lähde, mitä viime talvi elettiin.

Anteeksi kauheesti jo etukäteen, mutta olisko tuossa nyt niin et se työ on nyt vaan sun mielestä perseestä ei miehen? :ashamed: Kun eihän nyt jokainen työ voi olla niin persiistä, johon se eksyy?
 
Sulla on kyl ihme asenne. Olisit onnellinen että miehellä yleensä on töitä!

Meidän perheessä tilanteeseen kuin tilanteeseen yritetään sopeutua. Välillä tuntuu että sinä yrität keksiä syitä joiden varjolla sitten potkit ukkos pihalle.
 
Minä voisin väittää että jos mieheni tekisi reissutyötä tai työtä mistä en tietäisi koska on kotona ja koska taas menossa niin se varmasti aiheuttaisi tyytymättömyyttä minussa. Varmasti harmittaisi, ja kiukuttaisi ja väsyttäisi ihan eritavalla kuin nyt mutta siltikään en uhkaisi miestä erolla ellei työajat muutu :/
Kertoisin kyllä mitkä asiat harmittaa ja miltä se miusta tuntuu mutta en silti laittaisi sitä minkään valinnan eteen. Tuskin hän kiusallaan kuitenkaan töissä olisi :)

Ymmärrän kyllä että arjen pyörittäminen yksin on rankkaa ja kyllä sitä ukkokultaa vierelle kaipaa muutenkin kuin lapsia kaitsemaan. Ihan vaikka vaan seuraksi ja parisuhteeseen keskittymään :)
 
Ap kyllä itsekkin laittaa aika kovan painolastin miehelle nalkuttamalla ja varsinkin pakkailemalla kamoja. Aika lapsellista touhua. Ja erota miehestä sen työn takia? Meillä ainakin tuo mies ja sen työ on yksi ja sama "persoona".
 
Meillä mies paiskii töitä kanssa kovasti, ja todella unohtaa ilmotella jos huomaa että päivä alkaa taas venymään, ja päivät venyy jatkuvasti. Olin tosi tyytymätön tilanteeseen ja riideltiin paljon asiasta, kunnes itsekkin katsoin peiliin ja tajusin että oikeestaan mä en ookkaan niin pahana sen töissä viihtymisestä vaan mä oon pahana siitä kuinka se kohtelee mua, eli miten vähäisenä se pitää kun ei ilmota menostaan ja me lasten kanssa päivät täällä ootetaan et millon se oikein tulee eikä voida suunnitella mitään kun ei oo pätkääkään tietoa millon tulee. Mies todella eli omaa elämäänsä tossa sivussa, tämä kun saatiin puhuttua, että miltä tää kummastakin tuntuu, niin homma alkoi pelaamaan ja ei yhtään haittaa enää että tekee pitkiä päiviä, kun itsekkin taas tuntee itsensä tarpeelliseksi tässä kuviossa. Eli tiivistetysti mun tympeys miehen työtä kohtaa johtuikin siitä etten ollut tyytyväinen omaan asemaani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja matkatyömiehen eukko:
Alkuperäinen kirjoittaja Carlos74:
Valitettavia tilanteita. Onneks mun vaimo on oppinut elämään omaa elämää yhteisessä parisuhteessa. En nimittäin osaa sanoa edes päivää milloin tulen monesti kun töihin lähden. Viikon sisään kuitenkin yleensä töistä kotiin palaan :)

Mulla on vaimona sama tilanne-ja oikeastaan olen yksinolosta (tai jos nyt voi sanoa yksinoloksi neljän lapsen kanssa olemista :)) jopa nauttimaan. Arki pyörii kyllä näinkin. Sitten kun on mies kotona, ollaan perheenä-en minä töiden takia viitsi valittaa... Jos kapakassa notkuisi, olisi eri juttu.

Työllään mahdollistaa minun kotona olon vielä parin vuoden ajan, sitten palailen omaan työhöni

Vaikka suomi on vapaa maa, ja tämä keskustelu palsta kaikille avoin, tähän ketjuun on ihan turha tulla kiillottamaan sädekehää kenenkään pään ympärille: oman, tai sen miehen, joka sitkeästi reissutöitä tekee. Mä olen elänyt sitä arkea itse lapsena, ja mä olen elänyt sitä avovaimona, vaimona ja äitinä melkein 7 vuoden ajan, kahden eri miehen kanssa. Ja nyt on vaan kertakaikkiaan mitta täynnä. Se ei ole mitään elämää, että "on oppinut nauttimaan " yksin olosta, jos haluaisi nauttia siitä mitä on yhdessä. Sekään ei ole mitään elämää, että kuukauden kohokohta on isin käyminen kylässä kotona. Meidän perheessä sellainen elämä ei enää tule kysymykseen.


Ei kai kukaan ole sädekehää kiillottanutkaan, en minä ainakaan ole sellaista huomannut kenenkään kirjoituksesta. Saa kai hyvä ihme ihmisillä olla erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia aiheesta, vai?

Toki. Mä ihan vähän rohkenen vaan epäillä näiden tyytyväisten reissareiden puolisoiden puheita: mä olen itsekin tähän asti sujuvasti todistellut sitä, kuinka tyytyväinen olen elämään juuri tälläisenään. Ja mun kokemuksen mukaan jokainen tekee niin, suurimmaksi osaksi silkkaa tyytymättömyyttään. Mutta voi toki olla oikeastikin tyytyväisiä, ei siinä mitään.

Oikeasti, meitä tyytyväisiä vaimokkeita on. On ihanaa, kun mies tulee kotiin toisesta maasta, mutta on se myös ihanaa, kun ukko lähtee. Suhde pysyy hyvänä meillä, eikä typeriä riitoja käydä. Lapset on tyytyväisiä, kun isä jaksaa leikkiä ja olla arjessa mukana. Ei jaksaisi, jos kotoa tekis samoja hommia, vaan olisi väsyny työpäivän jälkeen. Joillekin tämä sopii, kaikille ei.
 
kaikkihan me ollaan erilaisia, mutta aika raakaa minusta on toiselle työstä kiukkuilla.... Itsekin entisessä työssäni saatoin joutua jäämään töihin pidemmäksi aikaa kun piti. Kun niitä potilaita ei voinut yksinkään osastolle jättää, ja tuli tilanteita, ettei sijaista vaan kertakaikkiaan saatu :( Paljon joutui ukko niinä vuosina joustamaan.

Ja kyllä minusta nykyään saa hyvillään olla, kun niitä töitä kuitenkin on. Meillä näyttäisi lähitulevaisuus siltä, ettei välttämättä työtä oo, kummallakaan... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras :
Ap kyllä itsekkin laittaa aika kovan painolastin miehelle nalkuttamalla ja varsinkin pakkailemalla kamoja. Aika lapsellista touhua. Ja erota miehestä sen työn takia? Meillä ainakin tuo mies ja sen työ on yksi ja sama "persoona".

Mä olen myös sitä mieltä, että nalkuttamalla ja kamojen pakkailemisella ap aiheuttaa melkosen raskaan taakan miehen harteille.Mietin myös että miksi erota miehen työn vuoksi?Näinä päivinä saa olla kiitollinen, että on töitä.Eihän se tietty aina niin mukavaa ole, kun puoliso paljon poissa, mutta töitähän hän tekee perheensä eteen ja perheen hyvinvointia ajatellen.
Ei mulle ainakaan koskaan ole tullut mieleen erota miehen työn vuoksi.Onhan se vaimolle raskasta kun suurimmaksi osaksi vastuu arjen pyörittämisestä lasten kera kasautuu yhden harteille, mutta ei se helppoa ole miehellekkään painaa ns niska limassa töitä, etenkin kun toinen osapuoli vielä asettaa lisäpaineita omalla käytöksellään.Varmasti miestä rasittaa myös se, kun tietää että perheen yhteinen aika jää vähiin, mutta toisaalta töitäkin on tehtävä.
 
Kyllä mä vähän ymmärrän ap:tä vaikka en ymmärräkään :) Siis mullakin on asenne ongelma mieheni työtä kohtaan, tai lähinnä varmaan miestä itseään. Mies tekee pitkää päivää, n. 10-11 tuntia, mutta se ei ole se ongelma. Vaan se, että mies vihaa omaa työtään niin paljon, että me saadaan täällä kotona kärsiä. Mies on kiukkunen, turhautunut, loppuunpalanut ja masentunut. Ja hän todellakin purkaa pahaa oloaan meihin. Olen monta kertaa sanonut, että vaihtaisi työpaikkaa, hakisi sairaslomaa, olisi vaikka työttömänä vähän aikaa, mutta kun hän ei kuitenkaan halua luopua asemastaan ja palkastaan. Joten ollaan pattitilanteessa. Miehen ollessa kotona, yritetään lapsen kanssa vaan pysyä pois sen tieltä et ei saada huutoja niskaan :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras :
Ap kyllä itsekkin laittaa aika kovan painolastin miehelle nalkuttamalla ja varsinkin pakkailemalla kamoja. Aika lapsellista touhua. Ja erota miehestä sen työn takia? Meillä ainakin tuo mies ja sen työ on yksi ja sama "persoona".

Mä olen myös sitä mieltä, että nalkuttamalla ja kamojen pakkailemisella ap aiheuttaa melkosen raskaan taakan miehen harteille.Mietin myös että miksi erota miehen työn vuoksi?Näinä päivinä saa olla kiitollinen, että on töitä.Eihän se tietty aina niin mukavaa ole, kun puoliso paljon poissa, mutta töitähän hän tekee perheensä eteen ja perheen hyvinvointia ajatellen.
quote]

Mä vastaan vain tähän, nyt kun kerran koneelle tulin.
On eriasia jos tilanne on kaikille ok, mutta meillä niitä töitä on tehty miehen oman ja mun terveyden kustannuksella: silloin siinä ei enää yhteinen hyvä toteudu mun mielestä, kun toinen syö masennuslääkkeitä, ja toinen kärsii fyysisiä vaivoja kuten sydämmen rytmihäiriöitä ja paniikkikohtauksia. Tai siis, no kohtahan me ollaan masislääkityksellä molemmat, tosiaan. :D
Me ollaan yhdessä sovittu että tästä tilanteesta (tai viimetalvesta ) toipumiseen tarvitaan enemmän yhteistä aikaa, keskustelua, ja mä tarviin aikaa. Mä olen saanut sitä aikaa ennen omien töiden muodossa, mutta kun mies alko tekeen töitä, mä en tietenkään niin paljon voinut enää tehdä, kun lapsenvahtiapu oli isovanhempien varassa. Nyt oon siinä kunnossa, että tällä hetkellä en töihin jaksakaan, toistaiseksi.
Sovittiin myös, että työpäivien pituus on kohtuullinen, kun sellaiseen on mahdollisuus. Ja tämä ei toteudu. Ja se mua kaikista eniten veetuttaa.
Mutt se tästä aiheesta, nyt kivempiin.. :D
 

Yhteistyössä