Voi luoja, että osaa olla rasittavia lapsia

Paatunut Parahdus

Aktiivinen jäsen
12.09.2008
7 370
-5
38
Ensimmäinen pistää kellon soimaan jo puoli kuudelta ja siirtelee sitten torkkua, kun ei jaksa herätä. Menee sitten suihkuun ja viipyy siellä puoli tuntia, olkoon myöhässä herännyt tai ei. Föönää hiuksiaan ja tuijottaa itseään peilistä poseeraten joka kerta kun vain ohi menee. Bussille mennään viime tingassa, ja sitten soitetaan kiukkuissaan kun bussi ajoi ohi ja vielä kiukkuisempana, kun kukaan ei heitä häntä autolla kouluun.

Toinen haahuilee. Seisoo eteisessä 5 minuuttia pistämässä kenkiä jalkaan tai miettien mitä muka tarvitsee pyörällä ajaessa (kypärä). Lähtee ilman reppua ja palaa takaisin viiden minuutin kuluttua. Ei muista myöskään avaimia, ei puhelinta, ei mitään mitä pitäisi, kaikesta pitää erikseen muistuttaa. Maleksii niin paljon, että 15 minuutin kävelymatkassa menee yli puolituntia. Eikä auta, vaikka kengät tunkisin jalkaan ja ovesta ulos tungen. Ovella sanoin, että jos myöhästyy koulusta tänään, ei pääse luokkaretkelle. Porukat lähtee 9:ltä koululta ja hän jää koululle eväinensä ja jätskirahoineen. Mitä poika tekee? Lähtee laahustamaan kouluun kuin ei mitään kiirettä taas olisi, aikaa 20 minuuttia. Sen sijaan, että olisi katsonut mihin sen kypäränsä laittoi. Olisiko esimerkiksi varastossa, siellä missä pyöräkin. Jos on muistanut pyöräänsä edes varastoon pistää :|

Saattaa tulla muistoja mieleen. Vähänkö olen ollut rasittava lapsi. Äkkiä tulee sellainen säälinsekainen ymmärrys niistä kaikista tuskaisista aamuista ja reissuun lähdöistä, missä omat vanhemmat ovat nyppineet hiuksia päästään.
 
No siis meillä ihan tuo 27v mies aiheuttaa mulle harmaita hiuksia kun johonkin ollaan lähdössä. Laittaa aina tasan itsensä valmiiksi 5min. ennen kuin auton pitäisi startata. Minä sitten huolehdin itseni, lapset, lahjan, miehen vaatteet ja sen, että mieskin ajoissa menee suihkuun. Sitten kun pakkaan muuta perhettä autoon, niin mies vielä pyörii ympäri kämppää ja etsii avaimia, kännykkää, rahapussia tai laittaa kaikessa rauhassa hiuksiaan.. Jotkut vaan on.
 
vähänkö menisi hermot. Itse kun olen sellainen, että 15min. ja olen autossa vaikka sängystä nousisin ja niin on kaikki muksutkin. Tuollaista haahuilua en meidän talossa siedä yhtään. Kyllähän lapsille voi noitakin asioita opettaa!!!
 
Minkäikäisisitä kyse?
Meillä ei onnistuis, ei todellakaan.
Oon sen verran natsi että pistän nuo lapset aamuisin toimimaan väsytti tai ei. Aamulla kello soi siihen aikaan että ehtii rauhassa pukea ja syödä mutta mitään ylimääräistä lorvi aikaa ei ole.

Ekaluokkalaista saan vielä hoputtaa ja komentaakin välillä että NYT ne vaatteet ym päälle. Yläasteikäinen on aina ajoissa. On tuossa luonne erojakin mutta jotku perus säännöt on kaikilla. Meillä ei myöhästellä sen takia että ei vaan saa aikaiseksi lähteä aikanaan. Meillä lapsia 6 joten joku käsitys noista luonne eroistakin.

Vanhin on nyt kasilla ja ei tässä vuosien mittaan oo kuin muutama kerta ollu kun myöhästyneet ja sekin ollu sitte että kello ei ole herättänyt. On sitte esim tällä viikolla viidesluokkalainen meni 10 min myöhässä kun vahti pikkuveljeään kun käytin toista hammaslääkärissä. Mutta noitakin tulee todella harvoin.
 
No siis meillä ihan tuo 27v mies aiheuttaa mulle harmaita hiuksia kun johonkin ollaan lähdössä. Laittaa aina tasan itsensä valmiiksi 5min. ennen kuin auton pitäisi startata. Minä sitten huolehdin itseni, lapset, lahjan, miehen vaatteet ja sen, että mieskin ajoissa menee suihkuun. Sitten kun pakkaan muuta perhettä autoon, niin mies vielä pyörii ympäri kämppää ja etsii avaimia, kännykkää, rahapussia tai laittaa kaikessa rauhassa hiuksiaan.. Jotkut vaan on.
Sitä on liikkeellä :D
Mun mies usein (ei aina, mutta usein) hoputtaa mua ja lapsia: "hopi hopi, laittakaa itsenne valmiiksi, pian lähdetään". Ja sitten minä & lapset ollaan valmiina pihassa odottamassa, kun herra ajaa partaansa, etsii avaimiaan ja kännykkäänsä, tai silittää paitaansa. Se nyt vaan on tuollainen :)

Tässä huushollissa aamu meni niin, että äiti painoi torkkua useamman kerran, ja tokaluokkalainen huolehti itse itsensä aamupalapöydän kautta bussipysäkille ja kouluun :ashamed:. Ilmeisesti. Ei se kotona ainakaan enää ollut, kun heräsin.
 
toivottavasti auto oikeasti lähtee sinne luokkaretkelle jos on noin hemmoteltu ja itsekäs ja tahallisesti hidastelee eikä välitä vaikka toiset odottavat.

Luottaa vaan että on niin hieno persoona ja tärkeä että kyllä häntä odotellaan. Yök.
 
:attn: Meillä ei opeteta mitään! Meillä lapset elää pellossa! Eikä ole mitään rajoja! :D Sen vuoksi en olekaan käskemässä pistämään vauhtia. Enkä vahtimassa illalla, että pistävät repun kuntoon. En tietysti missään nimessä. Melkein jopa päivä ne lapset myöhästyy koulusta, ihan varmasti. Läpipasko koko perhe :D :attn:
 
:attn: Meillä ei opeteta mitään! Meillä lapset elää pellossa! Eikä ole mitään rajoja! :D Sen vuoksi en olekaan käskemässä pistämään vauhtia. Enkä vahtimassa illalla, että pistävät repun kuntoon. En tietysti missään nimessä. Melkein jopa päivä ne lapset myöhästyy koulusta, ihan varmasti. Läpipasko koko perhe :D :attn:

Haloo. tuon ikäisten kuuluu itse muistaa pakata reppunsa.
 
ootte jotain maaseudun isokenkäisiä, kunnan päättäjiä, kun lapset noin kermaperseitä

Meilläkin hidastellaan mutta todellakin juostaisiin jos luokkaretki kyseessä ja kiire on.
 
Keskimmäisen vielä jotenkin tietysti ymmärtää, koska tiedän sen, ettei aina yksinkertaisesti muista, vaan vetää vaikeimman kautta ihan siitä syystä, ettei hänen työmuisti aina toimi ihan toivotulla tavalla.

Unohtaa asioita, kiire vain pahentaa, koska menee ihan sekaisin siitä miten toimia seuraavaksi. Edistyksenä voidaan tietysti pitää sitä, että muistaa mennä hakemaan tavaransa jotka unohti. Hän on kahtena kouluvuotena myöhästynyt yhden kerran koulusta ja sekin oli minun vikani, koska nukuin pommiin.

Täytyisi pistää varmaan oveen ihan oikeasti kuvat, mitkä muistuttaa mitä pitää vielä tarkistaa. Rutiinit kun auttaa, mutta aamut, joissa joku asia menee pieleen, vetää koko pojan ihan ymmälle.
 
Sitä on liikkeellä :D
Mun mies usein (ei aina, mutta usein) hoputtaa mua ja lapsia: "hopi hopi, laittakaa itsenne valmiiksi, pian lähdetään". Ja sitten minä & lapset ollaan valmiina pihassa odottamassa, kun herra ajaa partaansa, etsii avaimiaan ja kännykkäänsä, tai silittää paitaansa. Se nyt vaan on tuollainen :)

meiltä löytyy ihan samanmoinen mies :D
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
:attn: Meillä ei opeteta mitään! Meillä lapset elää pellossa! Eikä ole mitään rajoja! :D Sen vuoksi en olekaan käskemässä pistämään vauhtia. Enkä vahtimassa illalla, että pistävät repun kuntoon. En tietysti missään nimessä. Melkein jopa päivä ne lapset myöhästyy koulusta, ihan varmasti. Läpipasko koko perhe :D :attn:

Miksi ne sitten käyttäytyy noin jos teillä hoputetaan ja rajat on kunnossa? Eikö retket kiinnosta?
 
No jollei äiteen neuvot ja hoputtelut auta, niin sitten se vaan on heidän opittava kovemman kautat. Muutaman kerran kun myöhästyy jostain tärkeästä, niin... virheistähän oppii parhaiten. Kyl musta sun rooliin kuuluu muistutella ja huomautella, että olisivat ajoissa, mutta jollei neuvoista huolimatta välitä, niin sittenhän se kuulostaa siltä, että on kasvamassa itsenäisiä lapsia. Kurjat kokemukset kasvattaa...me vanhemmat vaan haluttais päästää pienokaisemme vähän vähemmällä.
 
Haloo. tuon ikäisten kuuluu itse muistaa pakata reppunsa.

Ekaluokkalaisten kanssa muuten kehoitetaan vielä auttamaan muistamisessa, jos on ongelmia sillä tavoin, että helpotetaan aamuja katsomalla yhdessä että reppu on pakattu, liikunta aamuina autetaan vaikka pistämällä liikuntatarvikkeet valmiiksi eteiseen. Toiset muistaa jo hyvin kaiken tarvittavan, kaikki eivät ole vielä siihen kypsyneet. Tuo ekaluokka on vielä kasvun aikaa.

Noh, aina se aika ei silti auta. Ei tuon pojan päähän pistetä muistia huutelemalla "haloo". Kun ei muista, niin ei muista. Kakkosluokkalaisena saa edelleen muistuttaa ja sitä minun pitää tehdä, koska se kuuluu osana siihen auttamiseen, kasvattamiseen ja aikuisena ohjaamiseen. Eikö vain? Niissä asioissa, joissa on vaikeuksia pitää tukea.
 
Viimeksi muokattu:
Ekaluokkalaisten kanssa muuten kehoitetaan vielä auttamaan muistamisessa, jos on ongelmia sillä tavoin, että helpotetaan aamuja katsomalla yhdessä että reppu on pakattu, liikunta aamuina autetaan vaikka pistämällä liikuntatarvikkeet valmiiksi eteiseen. Noh, aina se ei silti auta. Ei tuon pojan päähän pistetä muistia huutelemalla "haloo". Kun ei muista, niin ei muista. Kakkosluokkalaisena saa edelleen muistuttaa ja sitä minun pitää tehdä, koska se kuuluu osana siihen auttamiseen, kasvattamiseen ja aikuisena ohjaamiseen. Eikö vain? Niissä asioissa, joissa on vaikeuksia pitää tukea.

itse havainnut aivan päinvastaista. Ei sen tarvitse yrittää mitään kun sinä häärit. Myöhemmin ehkä tyttöystävä joutuu. tai sinä edelleen.

Toivottavasti saa kovan koulun joskus.
 
Sitä on liikkeellä :D
Mun mies usein (ei aina, mutta usein) hoputtaa mua ja lapsia: "hopi hopi, laittakaa itsenne valmiiksi, pian lähdetään". Ja sitten minä & lapset ollaan valmiina pihassa odottamassa, kun herra ajaa partaansa, etsii avaimiaan ja kännykkäänsä, tai silittää paitaansa. Se nyt vaan on tuollainen :)

Tässä huushollissa aamu meni niin, että äiti painoi torkkua useamman kerran, ja tokaluokkalainen huolehti itse itsensä aamupalapöydän kautta bussipysäkille ja kouluun :ashamed:. Ilmeisesti. Ei se kotona ainakaan enää ollut, kun heräsin.

:D

Noh. Meillä minä alan pistämään itseäni valmiiksi yleensä liian ajoissa. Hermoilen lähtö, koska pelkään kroonisesti myöhästymistä. Minun mieheni harvoin mistään myöhästyy, mutta minusta on silti raivostuttavaa se, että minä olen jo lähtövalmiina takki päällä ja mies pistää laittamassa Axea kainaloon.

Huvittavinta tuossa esikoisessa on se, että pelkää myöhästymistä kuten minä. Silti niitä myöhästymisiä on tullut tänä vuonna.
 
Meillä on pitänyt heti ekan luokan alusta asti.

Olen laiska :snotty:. Mutta puen sen mielummin muotoon "Haluan lapseni ottavan ikätasolleen sopivasti vastuuta itsestään, koulunkäynnistään ja tekemisistään" :saint:

Minäkin olen tätä mieltä. Siksi esikoiselle tokaisin melkoisen raa'asti, että myöhästymisestä koituneet wilmamerkinnät kuitataan juuri sellaisina kuin ne on. Mikäli syy myöhästymisessä ei ole bussissa (joita tässä kaupungissa on yllättävän paljon ollut) tai muissa inhimillisissä syissä (joihin ei lasketa meikkaamisen vuoksi myöhästymistä tai peilikuvalle laulamista), niin korvaa sen koulussa. Aresti myös auttoi, sekä viimeinen wilma merkintä, johon kirjoitin, ettei myöhästymiselle ole mitään järkevää selitystä.

Toisaalta, nosta esikoiselle hattua siitä, että pystyy handlaamaan paljon. Hoitaa harkkansa itse, hoitaa kalenteriaan itse, kulkee itsenäisesti esiintymisiinsä, harjoituksiin, näytelmiin, hoitaa itselleen ottamansa projektit.
 
Viimeksi muokattu:
:D
Tiedätkö, minua tämä lukemani lohdutti.:hug:

Meillä on hoputettavaa mallia kuopus,jota saa hoputtaa joka ainoan vaatekappaleen kohdalla. Tyttö puhua pälättää, unohtuu laulelemaan, näpräilemään sohvatyynyä jne.
Keskimmäistä ei vielä tarvitse, ja esikoisenkin kohdalla oli pitkään kausi, jolloin tytär selviytyi ripeästi kouluun.
Nyt vetkuilee sängyllä, lukee kirjaa, viestittelee kännykällä, valitsee vaatteita, vaihtaa vaatteita jne.
Ja minä, huolimatta siitä, että joka-aamuisesti päätän, että tänään en hoputa ketään, en patista, en hermostu... niin... no eihän se niin mene.
Olen miljoona kertaa päättänyt, etten hoputtaisi tuota esikoista, että myöhästyisi sitten. Siinähän sitten oppisi, mutta sellainen kontrolliltani pitelemätön kiekaus kellon käymisestä ja kiirehtmisestä kuitenkin aina sihahahtaa suustani.
 
[QUOTE="noh";26286504]

Toivottavasti saa kovan koulun joskus.[/QUOTE]

Kuule. Juuri sitä tässä yritetään ja juuri siihen tässä tähdätään, ettei tarvitse niin kovaa koulua käydä. Ettei tarvitse rämpiä ja epäonnistua kerta toisensa jälkeen. Lapsen on osattava ottaa vastaan pettymyksiä, lapsen on koettava pettymyksiä. On opittava tietyssä suhteessa kantapään kautta. Mutta lapselle, joka harmittelee kerta toisensa jälkeen omaa muistamattomuuttaan ja selvästi välillä enemmän kärsii siitä, ei minusta todellakaan tarvitse potkintaa, vaan tukea löytääkseen niitä keinoja, rutiineita ja tapoja, joilla selvitä ilman jatkuvaa rämpimistä.

En minä yritä kasvattaa pojastani sellaista, että kaikki tehdään puolesta. Minä yritän saada sen pojan luottamaan siihen, että pystyy, muistaa ja osaa. Ja se kannattaa, siinä onnistumisessa.
 
:D
Tiedätkö, minua tämä lukemani lohdutti.:hug:

Meillä on hoputettavaa mallia kuopus,jota saa hoputtaa joka ainoan vaatekappaleen kohdalla. Tyttö puhua pälättää, unohtuu laulelemaan, näpräilemään sohvatyynyä jne.
Keskimmäistä ei vielä tarvitse, ja esikoisenkin kohdalla oli pitkään kausi, jolloin tytär selviytyi ripeästi kouluun.
Nyt vetkuilee sängyllä, lukee kirjaa, viestittelee kännykällä, valitsee vaatteita, vaihtaa vaatteita jne.
Ja minä, huolimatta siitä, että joka-aamuisesti päätän, että tänään en hoputa ketään, en patista, en hermostu... niin... no eihän se niin mene.
Olen miljoona kertaa päättänyt, etten hoputtaisi tuota esikoista, että myöhästyisi sitten. Siinähän sitten oppisi, mutta sellainen kontrolliltani pitelemätön kiekaus kellon käymisestä ja kiirehtmisestä kuitenkin aina sihahahtaa suustani.

Huomenta Ultris :) :hug: Sihisevien vanhempien aamukokous käynnissä.
 

Yhteistyössä