Voi kökkö, olisin voinu tänään kuolla, ja mies vain seisoi ja ihmetteli.

Tiedän tunteen. Sain kesällä epäsuorasti ukkosesta. Salama tuli siis sähköverkon kautta ja minä sitä maadoitin. Mies ei uskonut että se oli ihan ehta tälli. Eikä varmaan uskoisi vieläkään jos ei hänen sukulaisensa olisi ollut vieressä ja säikähtänyt perusteellisesti, samoin kuin meidän poika.

Valokaaria lentelee, mut ei se varmaan mikään ollut...

:ashamed:

 

:ashamed:

Toiset vain ovat luontaisesti loistavia ja sahakoita...

 

Todennäköisesti tuo käytös kumpuaa kyvyttömyydestä kohdata heikkoutta. Tämä taas on peräisin miehesi lapsuuden kokemuksista (epäilen ainakin vahvasti). Jos miehesi on kasvanut perheessä, jossa heikkoutta ei ole suvaittu, eivätkä perheen aikuiset ole välittäneet tai näyttäneet välittävänsä lapsen kivusta tai pelosta, lapsesta on kasvanut aikuinen, joka ei osaa kohdata toisen ihmisen kipua tai heikkoutta millään muulla tavalla kuin suuttumalla. Miehesi kaltainen ihminen tahtoo ratkaista asian toimimalla, tekemällä jotain asian eteen, mutta jos toinen vain huutaa tuskasta, eikä kykene toimimaan järkevästi, miehesi hermostuu ja turhautuu. Se hermostuminen todellakin laukaisee tuollaisen raivon, jota tuossa viestissäsi kuvailet.

Mutta sen verran voin sinua lohduttaa, ettei tämä tee miehestäsi empatiakyvytöntä. Hän voi olla hyvinkin empatiakykyinen, mutta peittää sen, eikä osaa näyttää tunteitaan. Myötätunnon osoittaminen voi aiheuttaa hänelle jopa voimakasta häpeää tai nolostuttaa. En siis tiedä, onko miehessäsi jotain muuta vikana, mutta vahvasti kuvailusi perusteella veikkaisin, että kyse on tästä.

Meillä ainakin mies usein suuttuu jos mulla on joku hätä, vaikka en todellakaan ole mikään turhasta valittava hysteerikko. Ja syynä on juuri tuo yllä mainittu, se on ihan selvä. Sen verran olen kuullut varsinkin miehen isän käytöksestä, kun mieheni on ollut lapsi ja nuori, ja kyllä sen huomaa appiukosta edelleen. Appi ei suvaitse heikkoutta ollenkaan, ja varmaan pelkää itse hysteerisesti vanhenemista ja heikkenemistä omassa mielessään. Jonkin verran olen saanut taottua miehen päähän, että lähimmäisen hätä ei ole mikään suuttumisen asia vaan pitää auttaa.

 

Ihmettelen täs vain että miksi nämä "hysteriaviestit" on aina samallalailla kirjoitettu, sama kirjoitustyyli. Onko jollakin todella niin tylsää, että pitää tällaisia keksiä, että saisi huomiota??

 

sori, mutta osaan kuvitella tilanteen ja

 

Ap "kuuli tarkasti" mitä lapsi sanoi isälle, tietää että mies katseli 10 min ovelta, tietää että siinä kuikuillessa "pää vain näkyi oven raosta"...

Tulee niin elävästi mun oma äiti mieleen. Sekin sai aina kaikenlaisia "huimauskohtauksia" ja muita dramaattisia olisin-voinut-kuolla -kohtauksia, ja sitten jälkikäteen paasasi kuinka sinäkin vaan katoit vierestä ja plaa plaa plaa. No kai nyt katon vierestä kun tiedän kenestä on kyse. Joskus soitettiin "tajuttomalle" ambulanssi, ja jälkeenpäin saatiin satikutia kun kerrottiin "tajuttomasta" ihan väärin tiedot ambulanssimiehelle. Joopa joo... Jos sattuisin taloon kun äitiä taas huimaa, en edes menis sinne ovenrakoon vaan jatkaisin tyynesti syömistä...

 

Tajuttomana saatanallisessa polvikivussa makaa hangessa ja kuuntelee mitä lapsi puhuu ja näkee pään oven välissä! Tämähän on kuulkaas joulun ihme! Ensi jouluksi voit varastaa jostain tyhjän unitablettipurkin ja täyttää sen kalkkitabuilla ja makaat sitten draamallisesti nilkat ojennettuina sängyllä.

 

Ja miten se vanhainkoti liittyy ammattitaitooni..? Työskentelen kylläkin ensiavussa,joten ei sillä niin väliä Edelleenkään en tajua, että miten se polven kolauttaminen liittyy pyörtymisen...kyykyssä olo kylläkin, koska kun sieltä ponkaisit ylös niin RR jäi alas. Ja pyörryit. Ja miehesi ei ottanut lapsesi höpöttelyä tosissaan. So what? Elämä jatkuu, olet hengissä jne. Jos et olisi sieltä hangesta noussut, niin eiköhän se miehesi olisi tullut katsomaan tilannetta.
Summa summarum: et ollut kuolla tänään, joten älä hysterisoi.

Huh tällaista porukkaa muka ensiavussa :O Musta toi kuulostaa sokilta, itse olen mennyt sokkiin polven satuttamisesta ja siinä musteni näkö ja tuli näköhäiriöitä, pyörrytti ja oksetti. Mene takaisin koulun penkille.

 

No hui jos vähän joskus huimaa.

Jos mä olisin sä, tarviisin 24/7 hoitsun vierelle.

 

[QUOTE="apua";27728019]Huh tällaista porukkaa muka ensiavussa :O Musta toi kuulostaa sokilta, itse olen mennyt sokkiin polven satuttamisesta ja siinä musteni näkö ja tuli näköhäiriöitä, pyörrytti ja oksetti. Mene takaisin koulun penkille.[/QUOTE]

No ei siellä ensiavussakaan ekana niiden luo mennä ketkä valittaa ja ulisee ei niill ole mitään hätää.

 

10min makasit siellä ihmetellen miehen päätä ovenraossa.. hankkikaa elämä.

 

Sori en pysty

 

No et sä nyt varmaan ollut kuolemassa tossa tilanteessa. Lähellekään sitä.

Tosin, jos mun lapsi juoksis isänsä tykö että tule auttamaan, äiti kuolee, niin kyllähän tuo perseensä nostais äkkiä ylös ja lähtis katsomaan.

 

Hyvin on uponnut Disneyn tarinat teihin niistä hätiin valkoisilla ratsuilla saapuvista rinsseistä.
Ei ne oikeesti tuu, tai ei ainakaan nopeesti, iloinen saa olla jos nyt jossain vaiheessa edes paikalle lyllertää.

 

Kyllä mä samaistun mieheesi .. just ruoka lautasella ja sit marinaa kuinka "joku kuolee" ja onkin vaan pyörtyneenä..

 

sorry minua alkoi ekana naurattamaan toi miehesi kommentti että on ruoka lautasella.....mun ukko ois varmaan huutanut että ei oo sitä ruokaa, tuu laittaan
No siis oikeesti mieheni on tosi huolehtiva ja jos vaan ymmärtää että on oikeasti hätä, niin varmasti hätääntyy ja on ollut esim monesti viemässä minua sairaalaan yöllä kun on koskenut mahaan sairaasti (menkat)(ite oon joutunut toppuuttelemaan ettei ole mitään hätää ja ei tarvitse lähteä).
Mutta miehillä toi älyn sytytyslanka on vaan vähän hitaampi kuin meillä naisilla Eli kun ei ymmärretä että on oikeasta tilanteesta kyse, niin ollaan niin junttimaisen tyhmiä kuin olla ja voi.
Ja jos olet pyörtynyt, niin pyörryksissä ei olla kauaa (yleensä), eli miehesi ei varmaan nähnyt sinua pyörryksissä. Sinusta varmaan tuntui että olit tajuttomana pitkän aikaa, mutta todellisuudessa saattoi mennä alle minuutti.

 

No, sanoisin, että loppu hyvin kaikki hyvin tässäkin jutussa. Kukaan ei sitten kuollutkaan ja joku sai syödäkseenkin

 

lukekaa nyt hyvät hysteerikot noi mun viestit. Mä en oo koko aikaa maannut hangessa vahdaten miehen päätä VAAN SIINÄ VAIHEESSA KUN ALOIN MAAILMASTA JOTAIN TAJUTA . Opetelkaa lukemaan ja ymmärtämään luettua! Mä en löytäny kohtaa missä olisin tarkkoja minuutteja teille kertonut ? Vaan mies kertoi minulle! Vittu ku osa teistä vaan on tyhmiä? Ehkä osan palstalaisista olis kannattanu käydä koulut loppuun ennenku niitä lapsia alettiin puskea maailmaan...

 

[QUOTE="vieras";27726697]Meillä ainakin mies usein suuttuu jos mulla on joku hätä, vaikka en todellakaan ole mikään turhasta valittava hysteerikko. Ja syynä on juuri tuo yllä mainittu, se on ihan selvä. Sen verran olen kuullut varsinkin miehen isän käytöksestä, kun mieheni on ollut lapsi ja nuori, ja kyllä sen huomaa appiukosta edelleen. Appi ei suvaitse heikkoutta ollenkaan, ja varmaan pelkää itse hysteerisesti vanhenemista ja heikkenemistä omassa mielessään. Jonkin verran olen saanut taottua miehen päähän, että lähimmäisen hätä ei ole mikään suuttumisen asia vaan pitää auttaa.[/QUOTE]

Se on harmi, että tällaiset lapsuudessa omaksutut vääristymät ovat periytyvää sorttia, koska lapsi, joka on nähnyt vanhempiensa kyvyttömyyden kohdata heikkoutta kasvaa helposti siihen samaan muottiin. On hyvä jutella avoimesti, mutta riitelemättä, tästäkin asiasta jos vaan toinen kykenee sitä käsittelemään. Teillä on onnellinen tilanne siinä mielessä, että olette voineet ottaa asian puheeksi ja miehesi on kuunnellut, kun olet esittänyt oman kantasi. Kaikilla asiat eivät näin hienosti mene. Joskus tällainen ihminen leimataan aiheettomasti lähes sosiopaattiseksi, koska sen raivon takaa toisen ihmisen on mahdotonta nähdä minkäänlaista myötätuntoa. Onneksi teillä on avoin keskusteluyhteys!

 

Anteeksi, mutta mua naurattaa tuo miehen kommentti


Mutta ei muakaan olis naurattanut siinä rähmälläni hyisessä maassa maatessani.
Mutta ei kai tuossa nyt silti ihan kuolema ollut likillä.... kuitenkaan?:hug:

 

Missä vaiheessa AP olisi millään todennäköisyydellä kuolla jos
a) löi polven lumeen
ja
b) huimasi/päästä heitti?

Pitäisikö toisen aikuisen aina olla vahtimassa jottei vaan voi kuolla?

 

No et sä nyt varmaan ollut kuolemassa tossa tilanteessa. Lähellekään sitä.

Tosin, jos mun lapsi juoksis isänsä tykö että tule auttamaan, äiti kuolee, niin kyllähän tuo perseensä nostais äkkiä ylös ja lähtis katsomaan.

Mun mies olisi sanonut vaan että vitut se mitään kuole kuitenkaan, kunhan lupailee vaan.

 

[QUOTE="vieras";27728880]Mun mies olisi sanonut vaan että vitut se mitään kuole kuitenkaan, kunhan lupailee vaan.[/QUOTE]

 

Tää ketju alkaa väkisin naurattaa, sekä alotus että vastaukset.

Sori ap.:ashamed:

 

Hulvaton ketju, kiitokset!