Voi kökkö, olisin voinu tänään kuolla, ja mies vain seisoi ja ihmetteli.

[QUOTE="alkup";27725531]Otan osaa potilaittesi puolesta ja ei heti uskoisi kommenttisi jälkeen sitä et missä oot töis. Johan tossa lukee miten
se polven kolauttaminen liittyi siihen.[/QUOTE]

Mutta jos otsikkosi alkaa: Voi kökkö, olisin voinut tänään kuolla...

PIM - olet hengissä Pyörryit, et sen kummempaa. Miehesi toimi vähän hitaanlaisesti, mutta et silti kuollut. Ja jos olisit kuollut, ei hänen ripeäkään toiminta olisi varmastikaan sinua pelastanut.

 

Tavallaan joo ymmärrän, että miten tuo pyörtyminen voi olla mahdollista polven kolauttamisen jälkeen. Itse kerran liukastuin jäälle ja löin häntäluuni, jumalaut että teki kipeää! Ponkaisin kuitenkin pystyyn ja sainkin sitten viettää hetkosen laskeskelemassa tähtiä, joita silmien edessä vilkkui. En pökertynyt, mutta lähellä oli.

Mies kans tuossa ihmettelee, että olipa pöllö ukko. Vaikkei nyt hengenlähtö ollutkaan lähellä, niin kai tuollaisessa tilanteessa kuitenkin tullaan katsomaan, että mitä tapahtui!

 

Mutta jos otsikkosi alkaa: Voi kökkö, olisin voinut tänään kuolla...

PIM - olet hengissä Pyörryit, et sen kummempaa. Miehesi toimi vähän hitaanlaisesti, mutta et silti kuollut. Ja jos olisit kuollut, ei hänen ripeäkään toiminta olisi varmastikaan sinua pelastanut.

Ja jos lukisit viestin nro 3 vai mikä se oli. Siinä on tarkennus.

 

Mutta jos otsikkosi alkaa: Voi kökkö, olisin voinut tänään kuolla...

PIM - olet hengissä Pyörryit, et sen kummempaa. Miehesi toimi vähän hitaanlaisesti, mutta et silti kuollut. Ja jos olisit kuollut, ei hänen ripeäkään toiminta olisi varmastikaan sinua pelastanut.

Vallan tirisee empatiaa tämä sinun asenteesi.

 

[QUOTE="alkup";27725556]Ja jos lukisit viestin nro 3 vai mikä se oli. Siinä on tarkennus.[/QUOTE]

Mutta jos olisit kuollut, niin mitäpä sillä miehellä enää olisi kiire ollut? No ei, ymmärrän kyllä että miehesi toiminta ottaa aivoon ja niin pitääkin ottaa. Hän kämmäsi, ok. Varmasti tuon jälkeen tuntuu, ettei hän arvosta sinua tai ota tosissaan, mikä ei varmasti ole kiva tunne. Ehkä hänellä oli vain huono hetki tms?

 

Repesin Sori, mut niin miesmäinen kommentti!

 

Repesin täysin tuolle "mulla on ruoka lautasella" tulee mieleen joku lihava himosyöppö, joka ei voi jättää ruokalautasta katsoakseen vaimon kuntoa, riittää että hengittää.

Oikeasti voi olla että mies ei ihan tajunnut missä mennään. Aika ikävän ja pelottavan kuuloinen tilanne kyllä!

 

Tiedän tunteen. Sain kesällä epäsuorasti ukkosesta. Salama tuli siis sähköverkon kautta ja minä sitä maadoitin. Mies ei uskonut että se oli ihan ehta tälli. Eikä varmaan uskoisi vieläkään jos ei hänen sukulaisensa olisi ollut vieressä ja säikähtänyt perusteellisesti, samoin kuin meidän poika.

Valokaaria lentelee, mut ei se varmaan mikään ollut...

 

Kyllä mun mies olis viivana tullut paikalle! Nähtyään mut vielä maassa makaamassa! Kantaa musta muutenkin huolta, jos en oo sen puheluihin vastannut, enkä oo töissä niin lähettelee jo huolestuneita viestejä ja soittelee niin kauan että saa mut kiinni. Ja sanoo olleensa huolesta soikeena. Ja aina mulle "jäkättää" kuinka puhelinta pidetään AINA mukana! Soittelee kaikki lähitututkin läpi että tietääkö kukaan musta mitään. Sitten mä soitan sille myöhemmin että mitä asiaa, puhelin oli makkarissa peittojen alla

 

No ei kyllä hirveesti luottoa oo siihen et jos oikeesti jotain vakavempaa sattus, et se tietäis mitä tehdä, tai jos pyörryn enkä herääkään. Se varmaan hakis peiton ettei ainakaa kylmä tulis siinä hanges maata ja söis ruokansa loppuun ja ehkä sitten voisi soittaa häkeen...

Nyt mä tiedänkin mitä hommaan sille joululahjaks. Ilmoitan sen heti seuraavalle ensiapukurssille

 

Kuulostaapa kurjalta. Itse löin pääni auton takakontin oveen ja päätä pidellessäni, maassa istuessa, hätääntynyt lapsi juoksi sisälle hakemaan isäänsä. Mies juoksi boksereissa paljain jaloin ulos kerrostalon parkkipaikalle ja sain vakuutella olevani ihan kunnossa moneen kertaan että uskoi.

 

Kaikki ihmiset eivät pysty toimimaan onnettomuuksissa, vaan menevät kipsiin. Olen itse meinannut hukkua, eikä kukaan älynnyt hetkeen yhtään mitään. Olen myös ollut itse vastaavassa tilanteessa, jossa vain tuijotin jähmettyneenä mitä tapahtuu. Olen inhonnut itseäni sen vuoksi, minkä vuoksi en pystyisi tuomitsemaan miestäsi.

Siksi on keksitty ensiaputaidot, jotta voi edes harjoitella miten toimia. Jos miehesi on samaa tyyppiä kuin minä, älä huuda, vaan käy läpi miten seuraavan kerran toimitaan. Harjoitelkaa koko perhe onnettomuustilanteita, koska kokemus on sinua niin hirvittänyt. Minua siis auttoi EA1-kurssi ja olen tietoisesti harjoitellut miettimään, miten toimin jatkossa onnettomuuden sattuessa. Se ihan oikeasti auttaa.

 

Kuulostaapa kurjalta. Itse löin pääni auton takakontin oveen ja päätä pidellessäni, maassa istuessa, hätääntynyt lapsi juoksi sisälle hakemaan isäänsä. Mies juoksi boksereissa paljain jaloin ulos kerrostalon parkkipaikalle ja sain vakuutella olevani ihan kunnossa moneen kertaan että uskoi.

Oih. Jotenkin hellyyttävää, että tuollaisiakin ihmisiä on olemassa. Antaa jonkinlaista aavistusta siitä, että ihmiskunnalla saattaisi sittenkin olla toivoa.

 

No vittu säkö olisit viivana paikalla jos mies vähän pihalla pötköttää!

Mistä vetoa niin et olisi.

 

Kyllä mun mies olis viivana tullut paikalle! Nähtyään mut vielä maassa makaamassa! Kantaa musta muutenkin huolta, jos en oo sen puheluihin vastannut, enkä oo töissä niin lähettelee jo huolestuneita viestejä ja soittelee niin kauan että saa mut kiinni. Ja sanoo olleensa huolesta soikeena. Ja aina mulle "jäkättää" kuinka puhelinta pidetään AINA mukana! Soittelee kaikki lähitututkin läpi että tietääkö kukaan musta mitään. Sitten mä soitan sille myöhemmin että mitä asiaa, puhelin oli makkarissa peittojen alla

No ei tuokaan musta normaalilta kuulosta, että heti ollaan "huolesta soikeena" jos ei puhelimeen vastata. Ette ole ilmeisesti kumpikaan elänyt lankapuhelinaikaa, jolloin todettiin, ai jaa se ei ole kotona, jos puhelimeen ei vastattu?

Kuulostaa ahdistavalta, että mies alkaa heti soitella tuttuja läpi jos vaimo ei vastaa puhelimeen. Ei mun mies ainakaan ensimmäisenä ajattele, että mulle on sattunut jotain, jos en heti vastaa.

 

Mä luulen, että se tajun lähteminen liittyi siihen kovaan kipuun, ihan niin kuin tähtien näkeminenkin. Ei siis huimaamiseen. Mulla käy juuri noin, jos kipu on yllättävä ja todella kova. Myös kasvot valahtavat kalpeaksi, ja olo on todella huono ja hutera.

Ja ap:n mies toimi todella typerästi.

 

[QUOTE="VIERAS";27726503]No ei tuokaan musta normaalilta kuulosta, että heti ollaan "huolesta soikeena" jos ei puhelimeen vastata. Ette ole ilmeisesti kumpikaan elänyt lankapuhelinaikaa, jolloin todettiin, ai jaa se ei ole kotona, jos puhelimeen ei vastattu?

Kuulostaa ahdistavalta, että mies alkaa heti soitella tuttuja läpi jos vaimo ei vastaa puhelimeen. Ei mun mies ainakaan ensimmäisenä ajattele, että mulle on sattunut jotain, jos en heti vastaa.[/QUOTE]

Samaa mieltä.

Tästä ap:n tapauksesta, minusta hän vähän liioittelee tämän kuolemisen kanssa. Pitäähän sitä apua mennä antamaan ja katsomaan, mikä toisella on hätänä, mutta ei kai tähän nyt kuolemanvaaraa tarvi sekoittaa ja sillä asiaa kuorruttaa.

 

Kyllä mun mies olis viivana tullut paikalle! Nähtyään mut vielä maassa makaamassa! Kantaa musta muutenkin huolta, jos en oo sen puheluihin vastannut, enkä oo töissä niin lähettelee jo huolestuneita viestejä ja soittelee niin kauan että saa mut kiinni. Ja sanoo olleensa huolesta soikeena. Ja aina mulle "jäkättää" kuinka puhelinta pidetään AINA mukana! Soittelee kaikki lähitututkin läpi että tietääkö kukaan musta mitään. Sitten mä soitan sille myöhemmin että mitä asiaa, puhelin oli makkarissa peittojen alla

Minustakin tämä on nyt sitten se toinen ääripää. Onko sinulla jokin sairaus taustalla mikä selittäisi miksi mies on aina huolissaan, jos ei tavoita sinua? Tai onko joskus sattunut jotain, jolloin mies ei ole sinua tavoittanut ja tästä syystä pelkää tilanteen toistuvan?

Ap:n mies oli kyllä törppö. Olisihan ap:lla voinut olla joku pahempikin sairauskohtaus tai olisi voinut vaikka lyödä päänsä johonkin kaatuessaan ja mies vaan huutelee kun on ruoka lautasella :O

 

No onpa taas hysteeristä. Kun kerran olit hengissä niin miksi mies ei olisi voinut rauhassa jatkaa syömistä. Ja jos olisit kuollut, ei tilanne olisi muuttunut yhtään sen paremmaksi, joten mies olisi saattanut edelleen jatkaa ruokailuaan kaikessa rauhassa.

 

No mitä sitten muuta on äkillisen ylösnousun jälkeen silmissä tähtien näkyminen, jalkojen pettäminen ja näkökentän sumentuminen kuin ortostatismia? Aivokasvain? Halvaus? Älä naurata!

Ihminenkö pyörtyessään ajattelee "mitä väliä, ei tämä ainakaan aivokasvain ole, kops doing"
Mitä ihmettä oikein sönkkaat tässä ketjussa. Totta kai ap oli avun tarpeessa kun pyörtyi hankeen. Siinä vaiheessa ei mitään diagnooseja ole tarjolla.

 

Meillä eilen illalla samanlainen tilanne.. Oltiin ulkona pihahommissa, jätin sormeni ison metallioven väliin puristuksiin kynnen kohdalta. Aivan saatanallinen kipu, tuntui että taju lähtee ja pystyin vaan huutamaan kivusta (Ikinä en ole aikuisällä kivusta itkenyt, eilen itkin). Mies tuli sanomaan, että katso sitä sormea. Siinä kivuissani ulisin, että en pysty katsomaan, sattuu niin pajon (Tässä vaiheessa olin polvillani hangessa ja kieriskelin kivusta). Mitä tekee tämä kultakimpale? Suuttuu, sadattelee vittua ja lähtee jatkamaan hommiaan..

Menin sisälle huutamaan kipua, ettei naapurit turhaan ihmettele, mies tulee sisälle ja ärähtelee että miten nuo hommat tuolla pihalla nyt hoidetaan loppuun. Vastasin siinä edelleen kivusta huutaen, mies painui takaisin ulos.

Loppuilta menikin siihen, että mies huusi minulle pää punaisena ja mm. nosteli sohvaa ilmaan jossa istuin, kun koitin saada selvitettyä tilannetta (Olin kyllä haukkunut miestäni empatiakyvyttömäksi idiootiksi hänen kiukuttelujensa jälkeen, siitä minulle kyllä iso miinus) ja selitettyä miehelle, että tuntuu melkoisen itsekkäältä ja suoranaiselta väkivallalta, että aina kun minulla on joku hätä (henkinen tai fyysinen), mies suuttuu minulle. JOKA KERTA. Mistä ihmeestä tuollainen käytös oikein kumpuaa?

 

Miehesi ei selvästikään ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, vaikka täytyy kyllä sanoa, että suurin osa varmasti ymmärtäisi jos lapsi tulee huutamaan, että "äidillä on jokin hätä". Ei siitä tarvitse perheriitaa tehdä, asiallisestikin olisit voinut asiasta miehellesi kertoa, ja asiallisesti kerrottuna mieskään ei olisi mennyt noin puolustuskannalle, olisit saanut pointin läpi paljon paremmin kuin huutamalla. Se kyllä jäi vähän huolettamaan, että millaisen kuvan se lapsirukka tilanteesta sai. Jos lapselle jää se mielikuva, ettei aikuiselta saa apua, kun sitä menee pyytämään, se voi aiheuttaa epävarmuutta ja turhaa huolta. Ehkä kannattaisi jutella sen lapsenkin kanssa. On nimittäin lapsen kannalta todella pelottava tilanne...

 

Mutta jos otsikkosi alkaa: Voi kökkö, olisin voinut tänään kuolla...

PIM - olet hengissä Pyörryit, et sen kummempaa. Miehesi toimi vähän hitaanlaisesti, mutta et silti kuollut. Ja jos olisit kuollut, ei hänen ripeäkään toiminta olisi varmastikaan sinua pelastanut.

Mammat ei tajuu. Ap ei siis tosiaan väittänyt olleensä tuossa tilanteessa kuolemassa, vaan ajoi sitä takaa että mitä jos kyse oisi ollut vaikka sairaskohtauksesta ja mies ei tullut katsomaan. En tajua miten toi voi mennä joltain ohi, ite tajusin jo heti ekasta viestistä mitä ap tarkoitti.

 

Mammat ei tajuu. Ap ei siis tosiaan väittänyt olleensä tuossa tilanteessa kuolemassa, vaan ajoi sitä takaa että mitä jos kyse oisi ollut vaikka sairaskohtauksesta ja mies ei tullut katsomaan. En tajua miten toi voi mennä joltain ohi, ite tajusin jo heti ekasta viestistä mitä ap tarkoitti.

Samoin.

 

[QUOTE="vieras";27726636]Meillä eilen illalla samanlainen tilanne.. Oltiin ulkona pihahommissa, jätin sormeni ison metallioven väliin puristuksiin kynnen kohdalta. Aivan saatanallinen kipu, tuntui että taju lähtee ja pystyin vaan huutamaan kivusta (Ikinä en ole aikuisällä kivusta itkenyt, eilen itkin). Mies tuli sanomaan, että katso sitä sormea. Siinä kivuissani ulisin, että en pysty katsomaan, sattuu niin pajon (Tässä vaiheessa olin polvillani hangessa ja kieriskelin kivusta). Mitä tekee tämä kultakimpale? Suuttuu, sadattelee vittua ja lähtee jatkamaan hommiaan..

Menin sisälle huutamaan kipua, ettei naapurit turhaan ihmettele, mies tulee sisälle ja ärähtelee että miten nuo hommat tuolla pihalla nyt hoidetaan loppuun. Vastasin siinä edelleen kivusta huutaen, mies painui takaisin ulos.

Loppuilta menikin siihen, että mies huusi minulle pää punaisena ja mm. nosteli sohvaa ilmaan jossa istuin, kun koitin saada selvitettyä tilannetta (Olin kyllä haukkunut miestäni empatiakyvyttömäksi idiootiksi hänen kiukuttelujensa jälkeen, siitä minulle kyllä iso miinus) ja selitettyä miehelle, että tuntuu melkoisen itsekkäältä ja suoranaiselta väkivallalta, että aina kun minulla on joku hätä (henkinen tai fyysinen), mies suuttuu minulle. JOKA KERTA. Mistä ihmeestä tuollainen käytös oikein kumpuaa?[/QUOTE]

Todennäköisesti tuo käytös kumpuaa kyvyttömyydestä kohdata heikkoutta. Tämä taas on peräisin miehesi lapsuuden kokemuksista (epäilen ainakin vahvasti). Jos miehesi on kasvanut perheessä, jossa heikkoutta ei ole suvaittu, eivätkä perheen aikuiset ole välittäneet tai näyttäneet välittävänsä lapsen kivusta tai pelosta, lapsesta on kasvanut aikuinen, joka ei osaa kohdata toisen ihmisen kipua tai heikkoutta millään muulla tavalla kuin suuttumalla. Miehesi kaltainen ihminen tahtoo ratkaista asian toimimalla, tekemällä jotain asian eteen, mutta jos toinen vain huutaa tuskasta, eikä kykene toimimaan järkevästi, miehesi hermostuu ja turhautuu. Se hermostuminen todellakin laukaisee tuollaisen raivon, jota tuossa viestissäsi kuvailet.

Mutta sen verran voin sinua lohduttaa, ettei tämä tee miehestäsi empatiakyvytöntä. Hän voi olla hyvinkin empatiakykyinen, mutta peittää sen, eikä osaa näyttää tunteitaan. Myötätunnon osoittaminen voi aiheuttaa hänelle jopa voimakasta häpeää tai nolostuttaa. En siis tiedä, onko miehessäsi jotain muuta vikana, mutta vahvasti kuvailusi perusteella veikkaisin, että kyse on tästä.