Voi kettu, mikä tilanne...(miesasiaa, apua kaivataan)

Nyt kaivataan siskot mielipiteitä. Tilanne on aika kinkkinen.
Olen eronnut jokin aika sitten pitkästä suhteesta. Eron jälkeen olen tavannut kaksi miestä, joiden kanssa on tullut seurusteltua/deittailtua.

Toinen on aivan aivan mielettömän ihana, seurusteltiin puolisen vuotta. Meidän elämäntyylit vaan ei sovi yhteen, eikä mies halua/jaksa kiinteää parisuhdetta. On muutenkin ihmisenä tosi vaikea. Tykätään kyllä samoista asioista ja meillä on yhdessä tosi kivaa. Tavataan nykyään noin kerran viikossa-kahdessa mielettömän ihanan seksin ja muutenkin illan ja yön vieton merkeissä. Tuntuu kuin kuuluisin siihen syliin enkä minnekään muualle.

Mutta...olen tavannut erään toisen miehen, jonka kanssa olen tapaillut ja reissannut ja harrastanut nyt parisen kuukautta kaikenlaista kivaa yhdessä. Mies on ihan täydellinen: hyvä isä, huomaavainen, fiksu ja hellä. Ja rakastunut. Ja meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita.Tämän miehen kanssa saisin taatusti hyvän ja kivan elämän, ja varmaan meidän lapsetkin tulisivat hyvin juttuun keskenään (samanikäisiä). Mutta se jokin puuttuu, minulla ei ole hänen kanssaan samanlaista "kuulun tähän" -fiilistä kuin tuon toisen kanssa. Enkä ole rakastunut. Seksi on hyvää, muttei mieletöntä, kuten tuon toisen kanssa.

Nyt voisitte valaa järkeä mun päähän, kun en itse asiaa osaa ratkaista. Eikö olisi kaikinpuolin fiksua ottaa tuo jälkimmäinen hyvä mies ja unohtaa tuo eka, vaikka se tosi vaikealta tuntuukin? Näin järjellä ajateltuna. Varmaan joku toteaa, että jätä molemmat ja ole yksin, mutta se ei nyt tunnu hyvältä vaihtoehdolta sekään
Mitään uutta isää lapsilleni tai elättäjää en ole etsimässä, eli esimerkiksi taloudellisella puolella ei ole merkitystä tässä valinnassa. Kivaa on vaan kun on joku, jonka kanssa tehdä asioita yhdessä, harrastaa ja matkustaa jne.

Mitä minä teen? Olisiko hyviä vinkkejä. Tämä asia alkaa jo tosissaan rassata ja pakko mun on joku päätös asiassa tehdä. Tilanne ei ole reilu kellekään.

"avaan sateenvarjon", koska varmaan tulee rapaa ja ilkeitä kommentteja...

 

Ensimmäinen ei rakasta sinua ja sinä et rakasta toista. Haluatko elää suhteessa, jossa rakkaus on yksipuolista? Jos haluat, niin valitse se vaihtoehto, kumpi rakkaus on tyydyttävämpää, siis saatu vai annettu.

 

[QUOTE="vieras";28307493]Ensimmäinen ei rakasta sinua ja sinä et rakasta toista. Haluatko elää suhteessa, jossa rakkaus on yksipuolista? Jos haluat, niin valitse se vaihtoehto, kumpi rakkaus on tyydyttävämpää, siis saatu vai annettu.[/QUOTE]

Itse asiassa en ole ihan varma siitä, etteikö tuo "eka" rakastaisi. Sen perusteella en siis voi valintaa tehdä. Meillä on ollut ihan mielettömän hellä suhde ja voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne alusta lähtien. Kaikki vaan ei elämässä mene niin kuin strömsössä ja siksi ei seurustella tämän tiiviimmin. Vaikeaa...

Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että oppiiko toista ajan kanssa rakastamaan, jos kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta ei tunnu rakastuneelta?

Kiitos sinulle kuitenkin ystävällisestä vastauksesta

 

Mä valitsisin vaihtoehdon C.

Miksi ottaa kumpaakaan noista, kun kumpikaan ei ole sellainen, millainen miehesi tulisi olla?

Mä haluaisin ennemmin koko paketin, enkä mitään puutteita. Joten jatkaisin etsimistä.

 

Itse asiassa en ole ihan varma siitä, etteikö tuo "eka" rakastaisi. Sen perusteella en siis voi valintaa tehdä. Meillä on ollut ihan mielettömän hellä suhde ja voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne alusta lähtien. Kaikki vaan ei elämässä mene niin kuin strömsössä ja siksi ei seurustella tämän tiiviimmin. Vaikeaa...

Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että oppiiko toista ajan kanssa rakastamaan, jos kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta ei tunnu rakastuneelta?

Kiitos sinulle kuitenkin ystävällisestä vastauksesta

No sitten valitset ekan, joka saattaa rakastaa ja olet suhteessa sen yhden illan ja yön kerran viikossa tai kahdessa. Kuulostaako hyvältä suhteelta?

 

Ekan ottaisit, mutta et saa. Toinen olisi järkevä vaihtoehto, jota et halua. Miksi pitää valita näistä kahdesta? Ei kuullosta kumpikaan oikealta valinnalta.

Ehkä jatkat seksiä ensimmäisen kanssa ja lopetat seksin toisen kanssa?

 

[QUOTE="vieras";28307546]No sitten valitset ekan, joka saattaa rakastaa ja olet suhteessa sen yhden illan ja yön kerran viikossa tai kahdessa. Kuulostaako hyvältä suhteelta?[/QUOTE]

No ei kuulosta ei. Hitto kun olisi kristallipallo niin tietäisi, palataanko joskus vielä yhteen "kunnolla" vai ei. Mutta kun ei ole, niin oletan että ei palata vaan jatketaan näillä mitä on, ellen pistä sille stoppia.

 

No ensimmäinenhän ei selvästi rakasta sinua eikä halua vakavaa eikä kunnon suhdetta. Voi kyllä välittää sinusta jollain tasolla mutta ei sillä tavalla että hauaisi jakaa elämänsä kanssasi, olisi kyllä tehnyt sen selväksi jos haluaisi. Pitää sinun kanssa hauskaa niin kauan kunnes kyllästyy tai löytää jonkun johon oikeasti ihastuu.

Tuo toinen taas, eihän siitä edes voi tulla mitään niin kauan kun olet vakuuttanut itsesi siitä että olet rakastunut toiseen ja että tuo toinen on se jonka luo kuulut. Ja mun mielestä sun pitäis kyllä kertoa tilanne tälle miehelle jos hän on sanonut olevansa vakavissaan ja luulee sinun olevan myös täysillä mukana.

Ja oliskohan myös niin että tuo ensimmäinen tuntuu niin oikealta koska häntä joudut vähän saalistamaan ja hän ei ole sinun omasi. Ja taas tuo toinen on siinä mielessä vähän tylsä että hän ilmeisesti ei ole "vetelemässä verkkoja" muualle kuin sinun luo.

Voihan tuohon joku ratkaisu jossain vaiheessa tulla, en usko kyllä että kovin hyvä pitkällä tähtäimellä jos et voi olla rehellinen itselle etkä miehille. Parhaiten pääsisit selville omista tunteista olemalla yksin.

 

No ei kuulosta ei. Hitto kun olisi kristallipallo niin tietäisi, palataanko joskus vielä yhteen "kunnolla" vai ei. Mutta kun ei ole, niin oletan että ei palata vaan jatketaan näillä mitä on, ellen pistä sille stoppia.

Tai niin pitkään kunnes mies tapaa sen naisen, jonka kanssa haluaa sitoutua ja aloittaa oikean suhteen.

 

No kun toinen kuulee että jaat toiselle samaan aikaan ei jää kuin yksi vaihtoehto.

 

Unohtaisin herrat A ja B sekä lähtisin etsimään miestä C.

Lopulta A:n kanssa satuttaisit itseäsi, B:n tapauksessa satuttaisit miestä. Jätä kumpikin taakseen, niin näet myös itse etäisyyden päästä tämän asian kirkkaammin.

 

Meillä naisilla on aina tämä sama ongelma: tavataan mies jonka kanssa ehkä pidempäänkin ollaan tapailtu ja hänen kanssa on todella ihanaa viettää aikaa ja jutella kaikesta ja seksikin aivan ihanaa. Ja tunnetaan sielujen sympatiaa. Sitten kuitenkin mies ei halua sitoutua.

Ja kun joku ehdottaa että mies ei ole oikeasti rakastunut niin ei uskota koska ajatellaan että mies voi kuitenkin rakastaa koska miehelläkin on aina niin ihanaa minun kanssani ja haluaa viettää aikaa kanssani ihan yhtä lailla kuin minäkin ja on aina niin huomioiva ja hellä.

Miehet ei ole noin monimutkaisia, jos he oikeasti rakastuvat ja haluavat naisen, he tekevät sen kyllä niin selväksi ettei jää mitään mietittävää! Vaikka kuinka olis vaikea elämäntilanne, mies kyllä kertoo jos haluaa naisen oikeasti.

 

Mitä SINÄ haluat?

Satunnaista seksiä eikä muuta vai miehen elämääsi?

 

Siis sulla on kaksi miestä kierroksessa samaan aikaan? Jäisin sinuna odottelemaan sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin olla ja joka haluaisi olla kanssani.

 

[QUOTE="vieras";28307608]Tai niin pitkään kunnes mies tapaa sen naisen, jonka kanssa haluaa sitoutua ja aloittaa oikean suhteen.[/QUOTE]

Hänellä on takana yli kymmenen vuoden vuoden avioliitto eikä omien sanojensa mukaan aio enää ikinä edes muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja uskon tämän, sillä meillä on ollut tapana jutella tuntikausia ja hyvin avoimesti ja rehellisesti. Tunnen hänet ja hänen ajatusmaailmansa aika hyvin. Suhteen jatkaminen tällä tavalla oli minun ideani, ei hänen.

Molemmat miehet ovat tietoisia siitä, että muitakin on, koska en kummankaan kanssa seurustele. En siis vedätä ketään enkä valehtele kenellekään. Tämä jälkimmäinen mies toivoo kyllä vakavampaa suhdetta ja siksi minun on aika alkaa tehdä näitä päätöksiä.

 

tuossa tapauksessa en huolisi kumpaakaan

 

"Hänellä on takana yli kymmenen vuoden vuoden avioliitto eikä omien sanojensa mukaan aio enää ikinä edes muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja uskon tämän, sillä meillä on ollut tapana jutella tuntikausia ja hyvin avoimesti ja rehellisesti. Tunnen hänet ja hänen ajatusmaailmansa aika hyvin. Suhteen jatkaminen tällä tavalla oli minun ideani, ei hänen."



Niin, onhan noita nähty, ja sitten kun mies löytää oikeasti jonkun johon rakastuu, lentää nuo periaatteet romukoppaan. Ja voi myös olla että vaikka mies kuinka olisi jopa itselleen saanut vakuutettua että on jo aikoja sitten toipunut tuosta avioerosta jne. niin se ettei kuitenkaan ole kunnolla käsitellyt sitä loppuun asti voi aiheuttaa pitkälti sen että on tuota mieltä mitä nykyään on.

Ja mies voi hyvinkin vasta paljon myöhemmin tajuta tuon, luultavasti sitten kun se oikea rakkaus kävelee vastaan. Ja tuohan on miehelle oikein ihannetilanne kun sinä ehdotit tuollaista jatkamista suhteelle, saa pelkät "rusinat pullasta" eikä tarvitse kuitenkaan olla ilman naista. Ja tällä en nyt tarkoita etteikö saisi naisia ollenkaan.

 

[QUOTE="Juu";28307624]No kun toinen kuulee että jaat toiselle samaan aikaan ei jää kuin yksi vaihtoehto.[/QUOTE]tämä

 

[QUOTE="jep";28307859]tämä[/QUOTE]

Totesin jo aiemmin että tietävät että muitakin on...

 

"Hänellä on takana yli kymmenen vuoden vuoden avioliitto eikä omien sanojensa mukaan aio enää ikinä edes muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja uskon tämän, sillä meillä on ollut tapana jutella tuntikausia ja hyvin avoimesti ja rehellisesti. Tunnen hänet ja hänen ajatusmaailmansa aika hyvin. Suhteen jatkaminen tällä tavalla oli minun ideani, ei hänen."



Niin, onhan noita nähty, ja sitten kun mies löytää oikeasti jonkun johon rakastuu, lentää nuo periaatteet romukoppaan. Ja voi myös olla että vaikka mies kuinka olisi jopa itselleen saanut vakuutettua että on jo aikoja sitten toipunut tuosta avioerosta jne. niin se ettei kuitenkaan ole kunnolla käsitellyt sitä loppuun asti voi aiheuttaa pitkälti sen että on tuota mieltä mitä nykyään on.

Ja mies voi hyvinkin vasta paljon myöhemmin tajuta tuon, luultavasti sitten kun se oikea rakkaus kävelee vastaan. Ja tuohan on miehelle oikein ihannetilanne kun sinä ehdotit tuollaista jatkamista suhteelle, saa pelkät "rusinat pullasta" eikä tarvitse kuitenkaan olla ilman naista. Ja tällä en nyt tarkoita etteikö saisi naisia ollenkaan.

No eipä se ihan epäitsekästä ollut minultakaan jatkaa sitä suhdetta, kun halusin kuitenkin sitä läheisyyttä ja loistavaa seksiä, hyviä keskusteluja sun muuta.
Se on nyt sinänsä sivujuonne että löytääkö hän joskus jonkun vakavan parisuhteen vai eikö, mutta vakaasti kyllä uskon että ei edes halua sellaista. Me nimittäin erottiin koska todettiin, että halutaan suhteelta eri asioita, minä jossain vaiheessa että suhde etenee yhteen muuttamiseen ja muuhun aikanaan ja hän ei. Mutta tässä sitä nyt sitten ollaan

 

Olet juuri eronnut, et tarvitse heti vakavaa suhdetta!!! Miksi sulla on pakottava tarve alkaa suhteeseen jomman kumman kanssa, vaikka molemmissa on jotain mätää??? Ole hetki itseksesi tai korkeintaan harrasta villiä seksiä silloin tällöin ilman sitoutumista. Kyllä se oikea syli sieltä joskus vastaan kävelee!

 

En vaan ymmärrä miten voi olla tuolla lailla kahden kans yhtä aikaa, eikö siinä mee ihan rikki?

 

jos tarttee apua miesasioissa eiole tavannut sitä oikeaa. Molemmat pihalle ja uutta pesään.

 

Siis sinuako ei haittaisi vaikka mies löytäisi jonkun johon rakastuisi oikeasti? Vaikka itse kerroit kuinka haluaisit juuri tämän miehen ja hänen kanssa tuntuu niin oikealta?
Ja siis tietenkin halusit sitä läheisyyttä ja seksiä ja keskusteluja jne. jos kerran tunnet olosi niin hyväksi hänen seurassaan, en sitä epäillytkään.

Tarkoitinkin sitä että miehellehän tämä järjestely käy hyvin koska on kertonut mitä mieltä on ja sinä olit kuitenkin valmis jatkamaan hänen ehdoillaan.

Ja siis tottakai on aina mahdollista että kuka tahansa suhteessakin oleva voi löytää jonkun toisen mutta minusta silloin kun ihminen on sinkku ( vaikkakin tapailee jotain jonka kanssa on mukavaa viettää aikaa mutta ei halua vakavempaa ) niin silloinhan on vapaa aloittamaan oikean suhteen kun sellainen ihminen tulee vastaan johon rakastuu.

Mutta eihän tässä sitten ole mitään ongelmaa jos tuo kaikki käy sinulle, jätät vain sen kakkosvaihtoehdon pois johon ei ole oikeanlaista tunnetta.

 

Itse tapasin jo hieman ennen lopullista avioeroani miehen, jonka kanssa tunsin sielujen sympatiaa 100 prosenttisesti. Meillä oli aivan mahtavaa yhdessä. Koska olin kuitenkin naimissa, emme voineet viedä suhdettamme sen pidemmälle. Eron jälkeen olisin voinut olla tähän mieheen uudelleen yhteydessä, mutta jotenkin tajusin, että hänen elämänsä ja tapansa eivät olisi sopineet yhteen kahden pienen lapsen yyhoon kanssa. Sydäntä kyllä raastoi tämä ajatus pitkän aikaa. Pian eron jälkeen tapasin kuitenkin toisen miehen, joka rakastui minuun täydestä sydämestään. Itsekin ihastuin/melkein rakastuin ja aloimme seurustella. Meillä oli mukavaa, hauskaa ja turvallista yhdessä, vaikka varsinaista MIELETÖNTÄ rakkauden tunnetta en aina tuntenutkaan.
Mutta faktaa: Nykyään olen tämän miehen kanssa edelleen yhdessä jo kuudetta vuotta. Meillä on yhteinen perhe (minun lapseni siis) ja yhteinen elämä. RAKASTAN tätä miestä nykyään yli kaiken ja arvostan kaikkea,mitä hän minun ja lasteni eteen tehnyt. Mieheni kertoo minulle joka päivä, miten onnellinen on kanssani ja kuinka paljon minua rakastaa. Minulla on todella hyvä olla mieheni kanssa. Ja juu, seksikin on nykyään aivan mieletöntä (hieman vain harjoitusta vaadittiin).