Voi kauhia! (elämää)

Juuri tajusin että ei elämää todellakaan voi pitää itsestään selvyytenä. Eikä ketään ihmistä.

Täällä itkeä pillitän ja mietin miten voin elää jokaisen päivän niin kuin se olisi viimeinen :'(

Toisaalta alkoi hirveästi pelottamaan se että menetänkö ehkä juuri tänään jonkun läheisen ihmisen. Ehkä parhaan ystävän tai oman lapsen :'(
Milloin olen heille viimeksi sanonut suoraan rakastavani heitä tai osoittanut jotenkin muuten että he ovat tärkeitä elämässäni, enkä pidä heitä itsestään selvyytenä.

Ahdistaa niin ettei henki kulje.


Jos itselleni kävisi huonosti ja tämä olisi viimeinen päiväni, millaisena läheiset ihmiset muistaisivat minut.
Olen ollut viime aikoina ihan kamala. En ole ollut mihinkään tyytyväinen, valittanut vain joka asiasta. Lapsillekin olen tiuskinut jostain helvetin huoneen siivoamisesta tai roskapussin viemisestä Ihan kuin olisi ollut sen arvoista.

Onko oikeasti aihetta rääkyä naama punaisena ihmiselle jota rakastaa? Entäs jos ne sanat jäävät viimeisiksi?

:'( :'( :'( :'(

 

Tuo olisi hyvä muistaa aina, mutta ihminen on inhimillinen, ja aina joskus tulee puhuttua rumasti tai sanottua turhasta.
Mut oikeesti uskon, että jos vaikka siulle kävis huonosti, niin ei niitä pikkunalkutuksia kukaan muistelisi vaan vain niitä hyviö asioita :hug:
Ja sitä hellyyttä ja rakkauden tunnustuksia on hyvä jakaa aina silloin tällöin, niin ei ainakaan kellekään rakkaalle jää sanomatta =)
Minusta on mukava laittaa aina esim. siskon, ystävän tai vanhempien kanssa vaihdettuun tekstiviestiin loppuun että "Rakas olet". Siitä tulee aina hyvä mieli.
Miehelle tulee sanottua monta kertaa viikossa kanssa. Ei oo lainkaan huono tapa minusta =)

 

Ei elämää voi elää niin, että jokaisena päivänä ajattelee, että tämä voisi olla mun viimeinen. Ihan oikeesti! Elämää pitää elää just niin, ettei ajattele koko asiaa ollenkaan. Sinä olet varmasti ollut ihan täydellinen ihminen, aivan kuten muutkin ihmiset. Kuolema joskus järkyttää!

 

Niin no onhan se noinkin. Tuli vaan nyt jostain tollanen ajatus päähän ihan yks kaks.