Voi juma, että tuo äijä jurppii välillä niin pahasti!!!

[ergeretta]

Siis nyt esim. pyysi poikaa kanssaan ulos..mulla oli imurointi ym. kotityöt kesken. Koskaan ei mies viitsi itse etsiä kakaroille vaatteita, vaan odottaa, että laitan kaikki valmiiksi VÄHINTÄÄN ovelle odottamaan, jos en niitä valmiiksi lapsille pue. Nyt oli ITSE eilen heittänyt lasten läpimärät ja kuraiset vaatteet terassille ja alkoi mulle huutamaan, että missä sen vatteet on???! ja kun muistutin, lähti ulos ja kun menin perässä tivaamaan, että muistatko, kun itse jätit ne siihen, niin huusi vaan, että miksen MINÄ oo niitä vienyt sisälle, jos kerran oon ne huomannut??!! Ja just mulle sisällä valitti, kun jätin vesiastian lattialle hetkeksi odottamaan muualle siirtämistä, että miksi jätin ton tohon ja kun sitten hetken päästä kun astui siihen, kysyin, että mikset siirtänyt kun huomasit, marisi mulle, että HÄNHÄN ei sitä siirrä, kun MINÄ olen sen siihen jättänyt!!!!
Aamuisinkin valittaa, kun vie lapsia hoitoon, että "missä niitten vaatteet taas on, kun täältä ei ikinä löydä mitään...blaablaavalivali!!!" Menee vaatehuoneeseen jopa joskus etsimään vaatteita naama mutturalla ja tulee simppaillen, niinkuin pikkukakarat, takaisin, kun ei löydä.. lähtee vaan ulos ja jättää tenavat vaikka alasti odottamaan, että etsin niille vaatteet.
Ja siis yleensäkin, KAIKKI on mun syytä, jos vaikka itse on hukannut avaimensa tms! "Täältä kämpästä ei koskaan löydä mitään!!!!" ja jättää itse kaiken niinkuin paska perseestään minne sattuu ja kun yritän siirtää hieman sivummalle esim. keskeltä lattiaa/ ruokapöytää jotain, niin heti oon kadottanut tavaran. Samoin, jos autossa on jotain vikaa, syy on mun, koska yleensä sillä ajan!
Anteeksi sekava ja pitkä sepustus, tuskin kukaan jaksaa lukea, mutta sainpahan purkautua! V*tuttaa joskus vain niiiiiiiin ankarasti, ettei ikinä nää itsessään mitään vikaa! Mä tunnen toisinaan niin suurta raivoa tuota kohtaan, etenkin näin raskausaikana, etten osaa sanoin kuvailla

 

[täällä kans]

*halaus* täällä kohtalotoveri, miten noi miehet voikin olla niin avuttomia?!

 

["hertta"]

mulla on ihan samanlainen mies.

 

[:)]

tuosta kun ottaa hormonihuurut pois niin ei paljon mitään jää

 

["vieras"]

mulla oOLI tuommoinen poikaystävä. Jostain syystä en mennyt hänen kanssaan naimisiin.

 

["mie"]

ymmärrän.. omakin mies jurppii aika lailla välillä. Toivoisin että vajaa 10 vuoden aikana se tietäis jo PIKKASEN enemmän kotihommista, yms... mutta tää on niin tätä. Onneks hänes on ne hyvätki puolet.

 

[Justinchen]

Mun mies on pitkälti samanlainen. Toi avuttomuus etsiä vaatteet ynnä muut.... Siis edes omansa, saati lasten. Ja silti on mun tekemisistä ja tekemättä jättämisistä koko ajan jotain sanomista. Raivostuttaa juu, ja raskaanakin olen. Tsemppiä meille!