Voi itku jos mulla todetaan reuma. En tiedä kuinka jaksan...

[....]

Olen jokapaikasta kipeä. Kankea aamuisin ja kipuja on siis ihan koko ajan. Lasten kanssa leikkiminen on hankalaa.
Ensi viikolla jatkotutkimuksiin ja pelottaa ihan sikana. Et jos on reuma mutta toisaalta jos ei olekaan niin mikä näitä mun kipuja aiheuttaa...

Tuskaa.
Onko muita?

 

[Miuski harmailee]

Itselläni isän puolelta reumasairas suku ja olen henkisesti valmistautunut siihen, että jonain päivänä diagnoosin saan. Kipuja on silloin tällöin, mutta ei onneksi vielä mitään kovin kovaa. Reumatekijä multa on tutkittu eikä sitä löynyt, mutta sehän ei kerro, voiko reuma puhjeta.

Ajattelisin niin, että jos ja kun reuma todetaan, on se helpotus, koska silloin on mahdollista saada oireenmukaista hoitoa. Isälläni kesti aika pitkään ennen dg:n saamista ja kun sopiva hoitovaste vihdoin löytyi, oli se suurensuuri helpotus kipujen kannalta. Toivottavasti sullekin löytyy apu!!!! Voimia!!!!

 

[PölyEsteri]

Eikö se olisi hyvä, että jotain todettaisi, että voisit saada asianmukaista hoitoa?

 

["ööö"]

Siis miks et jaksa ja onks sulla vaihtoehtoja?

 

["..."]

juu varmaan mutta kauhea ajatella kuinka joku sairaus leimaa ihmisen.

Mutta ei tämäkään kivaa oo. Kauhea väsy kokoajan, jos lattialla leikkii lasten kanssa, ei meinaa päästä ylös ja kun pääsee niin kovat kivut jaloissa ja selässä mutta lapsille ei voi näyttää niitä. Aamuisin kestää tunnin kaks ennenku kankeus ja kivut kaikkoaa liikkumisen alle. Purkkeja ei saa enää avattua ku käsiin sattuu...

Huoh. Yritä nyt tässä olla virkeä ja jaksaa töissä ja lasten kanssa ku on kipuja... Yötkin on kamalia.

 

[valdemaria]

Mulla on reumasairaus ja kyllä sen kanssa voi elää ihan täyspainoista elämää. Sopeutumista se tietenkin vaatii. Peesaan harmaata Miuskia. Parempi että tietää mitä on vastassa, kun sillä on nimi.
On paljon pahempiakin diagnooseja. Jos saat diagnoosin, kannattaa hakea vertaistukea paikallisesta reumayhdistyksestä tai Reumaliitosta.

 

["vieras"]

Minulla on seronegatiivinen reuma-tauti, se on ollut jo 19-vuotiaasta asti ( olen nyt 40). Syön nyt taas lääkkeitä, mutta olen välillä ollut vuosia ilman lääkitystä. Olen saanut myös viisi lasta reumasta huolimatta. Ilman lääkitystä taudin tullessa pahenemisvaiheeseen, nivelet kipeytyvät ja turpoavat, en pääse sängystä kunnolla ylös ja aamu on yhtä takkuamista. Kipujen ja jäykkyyden takia muutun pirttihirmuksi zombieksi. Onneksi on olemassa hyvät lääkkeet! Alkuun sopivan lääkiytyksen läytäminen voi olla hakemista, mutta sitten menee paremin, kun sopiva löytyy. Minulla on nyt viides lääke menossa ja olen käyttänyt sitä pari vuotta. Minusta ei näy mitenkään päällepäin sairauteni. Voin liikkua ja leikkiä, ainoastaan juoksemisen olen joutunut jättämään väliin nivelten kipeytymisen takia.

 

[Maine Coon/]

Kyllä reuma diagnoosin kanssa jaksaa.Itselläni ei vielä ole todettu, mutta epäillään, vaikka verikokeissa ei näy.Kipuja on, aamukankeutta ym.Helpottavaa on, kun tietää mikä vaivaa.Isälläni oli reuma, joten ihan vieras asia se ei ole.Jos tämä sitten osoittautuu joksikin muuksi, niin sitten sen asian kanssa myös eletään, eikä jäädä suremaan.