Voi helv.tti mulla meni totaalisesti hermot!

ei se huuto auta, kokemusta on! ite kun menet auttamaan vähän sitä siivoilua siihen, niin vähitellen ne lapset siittä oppii, että nyt kerätään vähän leluja, mahtuu sit paremmin taas leikkiin! :hug: oon ite muutaman kerran kans tiltannu tuohon tyyliin, mut ei se auta!! helpommalla sie pääset kun menet siihen lasten tasolle ja keräilet lasten kaverina niitä!! ja mitä pieni sotk haittaa?! jos oot kerta viimesillään raskaana, ni anna olla!!! helpommin sä pääset liikkuun ja siivoileen sit kun vauva on maailmassa! =) :hug: :hug:

 

Huuda ja raivoo vähän vielä lisää,huomaat että se auttaa.Tai hankkiudu taas raskaaksi kun mahastasi pääset kun on niin hyvät hermot.

No vittuilemisen sijaan voisit antaa jonkun hyvä vinkin jolla tän sais toimimaan, kun sulla ilmeisesti sellainen on?

1.Kone kiinni ja vahdi lapsiasi.
2.Älä vaadi lapsilta sellaista mihin heidän kehitystasonsa ei vielä riitä.
2v. ja 4v. ei velä ymmärrä miten lelut kerätään oikeaoppisesti joka leikin jälkeen riviin sinne minne ne kuuluvat.
3.Anna leluja kerrallaan vain sen verran minkä itse viitsit siivota,kaikki turha pois.
4.Älä hanki enenpää lapsia kun hermot ei kestä olemassaoleviakaan.

No sähän osaat piristää ja kannustaa. =)

ai piristystä ja kannustustako kaipasit. Mun mielestä noi ohjeet oli just hyvät. Turha miettiä miksei lapsi kuuntele/tottele kun järkevämpää olisi miettiä mitä itse voisi tehdä toisin, että tottelisi/kuuntelisi

 

Niin kai meneekin. Mua vaan ahdistaa jo valmiiksi tuleva kun ei tuohon näytä tulevan parannusta.

Tuolle 4-vuotiaalle varmaan tekis hyvää se osapäivähoito tms. aktiviteetti. Varmaan osittain ärsyttää sinua tahallaan tekemisen puutteessaan...

Niin tekis, tiedän. Olne vienyt lapsiparkin tyyliseen molempia silloin tällöin ja vanhemmalla on harrastus kerran viikossa. Ajattelin että iloitan sen johonkin kerhoon, missä on pysyvät kaverit, kunhan saan tän vaavin maailmaan ja pystyn alkaa kuskaamaan.

Eli kyllä se siitä! Sulla on elämäntilanne nyt siinä vaiheessa, että ymmärrän äärettömän hyvin sen, että hermot on kireällä!

Milloin on muuten la?

 

Minkä verran sä keskityit niihin muksuihin samalla, kun olit koneella?

Ja se liittyy tähän millä lailla?
Meinaatko että mun pitäisi 100% ajastani vahtia ja kytätä niitä ja unohtaa itseni ihan kokonaan?

Ei vahtia ja kytätä vaan olla läsnä.

No sitä niin mutta enkö mä saa ottaa itselleni aikaa edes hetkeä siinä samalla kun ne leikkivät kahdestaan eivätkä kaipaa mua siihen leikkiin?

En ole mikään yliäiti joka jaksaa koko ajan olla läsnä, siis 24h, ja tuskin kukaan lapsi sitä tarviikaan.

Saan kai mä nipistää itselleni hieman omaa aikaa kun kuitenkin olen tässä vieressä??? Etkö sä tee päivän aikana mitään muuta kuin vietät lastesi kanssa aikaa ja olen 24h läsnä?

Tässä varmaan haettiin sitä, että ole läsnä sillon kun vaadit lapsilta lelujen raivaamista tai muuta vastaavaa toimintaa, tietty sillon otat aikaa itelles kun lapset leikkii. Mutta jos esität lapsille vaatimuksen niin ole mukana puuhassa ja katso että sitä vaatimusta aletaan noudattaa heti ekalla sanomisella.

 

Huuda ja raivoo vähän vielä lisää,huomaat että se auttaa.Tai hankkiudu taas raskaaksi kun mahastasi pääset kun on niin hyvät hermot.

No vittuilemisen sijaan voisit antaa jonkun hyvä vinkin jolla tän sais toimimaan, kun sulla ilmeisesti sellainen on?

1.Kone kiinni ja vahdi lapsiasi.
2.Älä vaadi lapsilta sellaista mihin heidän kehitystasonsa ei vielä riitä.
2v. ja 4v. ei velä ymmärrä miten lelut kerätään oikeaoppisesti joka leikin jälkeen riviin sinne minne ne kuuluvat.
3.Anna leluja kerrallaan vain sen verran minkä itse viitsit siivota,kaikki turha pois.
4.Älä hanki enenpää lapsia kun hermot ei kestä olemassaoleviakaan.

No sähän osaat piristää ja kannustaa. =)

Kokeile tuota kannustamista niihin lapsiisi sen huutamisen sijaan niin huomaat että siitä on isompi ilo.

 

"hyvä että saan tärkeimmät kotihommat tehtyä niin kyllä vituttaa ja ankarasti kun jatkuvasti levitetään ja kannetaan sitä tavaraa ympäriinsä vaikka mitä sanois[/quote]

Aika pitkästi ehdit tänne kuitenkin kirjotella....meinaan et ton sepustuksen aikana oisit kyllä ehtiny selittää lapsille miksi lelut pitää siivota...

 

Juu, ihan sama juttu meillä, että hermot menee tässä sotkun määrässä. Meillä on pienempi ruvennut yllättäen siivoilemaan, mutta isompi (keväällä neljä) ei meinaa totella millään. Sitten kun yrittää ajatella positiivisesti, että kyllä kai ne sit isompina, niin tulee mieleen, miten sotkuinen mun mies on, joten kai tämä on loputonta...

 

1.Kone kiinni ja vahdi lapsiasi.
2.Älä vaadi lapsilta sellaista mihin heidän kehitystasonsa ei vielä riitä.
2v. ja 4v. ei velä ymmärrä miten lelut kerätään oikeaoppisesti joka leikin jälkeen riviin sinne minne ne kuuluvat.
3.Anna leluja kerrallaan vain sen verran minkä itse viitsit siivota,kaikki turha pois.
4.Älä hanki enenpää lapsia kun hermot ei kestä olemassaoleviakaan.


Näinpä!

 

Huuda ja raivoo vähän vielä lisää,huomaat että se auttaa.Tai hankkiudu taas raskaaksi kun mahastasi pääset kun on niin hyvät hermot.

No vittuilemisen sijaan voisit antaa jonkun hyvä vinkin jolla tän sais toimimaan, kun sulla ilmeisesti sellainen on?

1.Kone kiinni ja vahdi lapsiasi.
2.Älä vaadi lapsilta sellaista mihin heidän kehitystasonsa ei vielä riitä.
2v. ja 4v. ei velä ymmärrä miten lelut kerätään oikeaoppisesti joka leikin jälkeen riviin sinne minne ne kuuluvat.
3.Anna leluja kerrallaan vain sen verran minkä itse viitsit siivota,kaikki turha pois.
4.Älä hanki enenpää lapsia kun hermot ei kestä olemassaoleviakaan.

No sähän osaat piristää ja kannustaa. =)

Kokeile tuota kannustamista niihin lapsiisi sen huutamisen sijaan niin huomaat että siitä on isompi ilo.

Siis luuletko sä että jos mä kerran saan totaalisne raivarin siksi kun mikään keino ei auta niin en muuta teekään kuin raivoin päivät pitkät?

Mä luovutan, en jaksa enää joka ikiseen vittuiluun vastata, joten olkaa missä käsityksessä tahansa.
Tiivistettynä:
Kyllä, kannustan lapsiani päivittäin ja kehun hyvistä jutuista.
En huuda jatkuvasti.
Ohjaan siivousta ystävällisetsi, mutta silloinkin se on tooooodella vaikeeaa ja lapsi nitisee ja natisee.

Mä en ymmärrä tuota kun sanotaan että mitä sillä siivolla on väliä?
En mä coi antaa sotkun kasaantua ja kasaantua koska siitä tulee mulle koko ajan vaikeampaa.

Hikiharrastusta en voi aloittaa, jos ei pistänyt silmään että en ole parhaimmassa kunnossa.


SUURI KIITOS niille jotka ymmärsivät ja antoivat positiivista vinkkiä ja ymmärrystä.

Kun aina ei tarvi mollata vaikka ois tehnyt kuinka väärin.

JA, sinä just: yritä keksiä joku parempi loukkaus kuin tuo että älä tee lapsia jos et niitä kestä. Se on jo vähän liian kulunut tällä palstalla.

Moido!

 

aloittaja puutteessa?

 

Minullakin on mennyt hermot samalla tavalla samasta asiasta. Poika on nyt reilu3,5 vuotias ja kun käsken siivoamaan, niin katsoo vaan silmiin ja sanoo EI. En tiedä miten, mutta kyllä mä pikkuhiljaa olen saanut jonkunlaista järjestystä tähän touhuun. Ollaan välillä jäähypenkillä istuttu niin kauan kunnes siivous maistuu. Meillä on nyt semmonen systeemi, että joko otetaan legot TAI autot TAI junarata TAI joku muu laatikko sieltä hyllystä. Välillä täytyy taas suuttua kun ne kaikki on siellä yhtäaikaa, mutta pääasiassa poika jo tajuaa siivota edelliset pois ennen uutta leikkiä. En sitten tiedä miten tuon kuopuksen kanssa kun hän tulee isommaksi, mutta nyt ainakin menee ihan hienosti.
Ja kannattaa oikeesti välillä purkaa sitä kiukkua johonkin muuhun. Tieteysti raskaus nyt estää, mutta vaikka myöhemmässä vaiheessa. Kunnon urheilusessio tai jotain niin mieli pysyy vakaampana, vaikkakaan ei mullakaan täysin auta noihin hermojen kiristelyyn...
Tsemppiä :hug:

 

Tällastahan tämä on täällä. Välillä epäilen että onko noilla harmailla jotka aina on kuittailemassa ja pätemässä ollenkaan omia lapsia. Kun tuntuvat äiteinä olevan niin ylivoimaisen eteviä.
kyllä se on kotiäidilläkin ne heikot hetkensä, luulen että kaikki äidit sen tietää.
No voimia ap, kyllä se siitä. :flower:

 

Tämäkin aika mikä meni tähän ketjuun vastatessa alkuperäiseltä,oli hukkaanheitettyä aikaa.Olisi ehtinyt keräämään ne lelut mainiosti.
Annoin neuvot kuten alkuperäinen pyysi mutta vittuilunahan ne otettiin vastaan.Aivan hyviä neuvoja joita noudattamalla olen itse selvinnyt siivouksista lelujen suhteen.
Lasten lukumäärästä sen verran että jos kahden kanssa jo on hermot tuossa pisteessä niin mitä enemmän lapsia,sen enemmän työtä ja siivousta,ei siis vittuilua sekään vaan ihan tosiasia.

 

Huuda ja raivoo vähän vielä lisää,huomaat että se auttaa.Tai hankkiudu taas raskaaksi kun mahastasi pääset kun on niin hyvät hermot.

No vittuilemisen sijaan voisit antaa jonkun hyvä vinkin jolla tän sais toimimaan, kun sulla ilmeisesti sellainen on?

1.Kone kiinni ja vahdi lapsiasi.
2.Älä vaadi lapsilta sellaista mihin heidän kehitystasonsa ei vielä riitä.
2v. ja 4v. ei velä ymmärrä miten lelut kerätään oikeaoppisesti joka leikin jälkeen riviin sinne minne ne kuuluvat.
3.Anna leluja kerrallaan vain sen verran minkä itse viitsit siivota,kaikki turha pois.
4.Älä hanki enenpää lapsia kun hermot ei kestä olemassaoleviakaan.

No sähän osaat piristää ja kannustaa. =)

Kokeile tuota kannustamista niihin lapsiisi sen huutamisen sijaan niin huomaat että siitä on isompi ilo.

Siis luuletko sä että jos mä kerran saan totaalisne raivarin siksi kun mikään keino ei auta niin en muuta teekään kuin raivoin päivät pitkät?

Mä luovutan, en jaksa enää joka ikiseen vittuiluun vastata, joten olkaa missä käsityksessä tahansa.
Tiivistettynä:
Kyllä, kannustan lapsiani päivittäin ja kehun hyvistä jutuista.
En huuda jatkuvasti.
Ohjaan siivousta ystävällisetsi, mutta silloinkin se on tooooodella vaikeeaa ja lapsi nitisee ja natisee.

Mä en ymmärrä tuota kun sanotaan että mitä sillä siivolla on väliä?
En mä coi antaa sotkun kasaantua ja kasaantua koska siitä tulee mulle koko ajan vaikeampaa.

Hikiharrastusta en voi aloittaa, jos ei pistänyt silmään että en ole parhaimmassa kunnossa.


SUURI KIITOS niille jotka ymmärsivät ja antoivat positiivista vinkkiä ja ymmärrystä.

Kun aina ei tarvi mollata vaikka ois tehnyt kuinka väärin.

JA, sinä just: yritä keksiä joku parempi loukkaus kuin tuo että älä tee lapsia jos et niitä kestä. Se on jo vähän liian kulunut tällä palstalla.

Moido!

älä kysele täällä jos minkään näköstä kritiikkiä et kestä.ota ittees niskasta kiinni ja vilkase peiliin B)

 

Ap:lle haleja ja voimia!! Älä välitä noista aukojista. Mä olen samanlainen, en halua että koko kämppä on täynnä leluja koska ei ole kivaa kun niiden päälle astuu tai kaatuu niihin. Olis kiva nähdä ihmisten asunnot jotka sanoo että annan sotkujen olla... Meillä onneks poika, 3v6kk, osaa ja ymmärtää kerätä lelut pois enne kun alottaa uudet leikit. Ei tietty joka kerta mutta kiltisti kerää kun pyydetään. Ja joo, täällä myös joudutaan joskus ääntä korottamaan kun ei muuten tapahdu mitään. Kyllä lapsi oppii itse lelut laittamaan paikoilleen kun ensin vähän neuvoo ni ei siinä joka kerta tarvitse olla neuvomassa vieressä. Yritä ap saada isompi lapsi opettamaan pienempää lelujen siivoamisessa ni jospa se kannustaisi isompaakin siivoamaan kun saa opettaa pienempää. Tuntee itsensä erilailla tärkeäksi ja isoksi ku ei aina äiti autakaan pienempää.

 

Minkä verran sä keskityit niihin muksuihin samalla, kun olit koneella?

Ja se liittyy tähän millä lailla?
Meinaatko että mun pitäisi 100% ajastani vahtia ja kytätä niitä ja unohtaa itseni ihan kokonaan?

siis kun mä olen koneella vähänkin aikaa nii alkaa mieletön ralli ja tappelu
ja huusholli on ku pommin jäljiltä. poika (4) usein sanoo, " äiti, tule katsomaan kun minä leikin legoilla" siis, lapsi tykkää kun äiti tekee ruokaa, imuroi, puuhastelee jotain. on siis arjessa läsnä, on se ihminen jolle voi mennä puhumaan jossain välissä. katsoo kun lapsi ajaa autolla ja sanoo siihen väliin jotain. mutta kun äiti on ihan hiljaa ja raivoaa vaan koneelta käsin, on siis "poissa" niin ei siinä paljon auktoriteettia synny äidlille. nyt muksut nukkuu ja ah tätä hiljaisuutta kun saa syödä jätskiä ja olla rauhassa koneella. :xmas:

 

Tämäkin aika mikä meni tähän ketjuun vastatessa alkuperäiseltä,oli hukkaanheitettyä aikaa.Olisi ehtinyt keräämään ne lelut mainiosti.
Annoin neuvot kuten alkuperäinen pyysi mutta vittuilunahan ne otettiin vastaan.Aivan hyviä neuvoja joita noudattamalla olen itse selvinnyt siivouksista lelujen suhteen.
Lasten lukumäärästä sen verran että jos kahden kanssa jo on hermot tuossa pisteessä niin mitä enemmän lapsia,sen enemmän työtä ja siivousta,ei siis vittuilua sekään vaan ihan tosiasia.

jos hermot on välillä tuossa pisteessä, se on normaalia, eikä tarkoita sitä etteikö kolmas tai neljäskin lapsi olisi toivottu ja rakastettu.
Ja eiköhän se jokaiselle raskaana olevalle/olleelle ole tuttua, että välillä kuohahtaa tavallista helpommin.
Ja ne hyvät neuvotkin voi sanoa monella eri tapaa, hyväntahtoisesti tai sitten kettuiluna. ja lasten lukumäärästä vihjailu on sitä jälkimmäistä ihan itsessäänkin.

 

En kerkee koko ketjua lukee, mut kommaan nyt ja luen illalla. Oletko ajatellut et isompi lapsistasi on vasta 4-vuotias lapsi!!!! Ja oletko kuullut mallioppimisesta? Näytä sitä esimerkkiä ja auta pieniä lapsias. Keksi joskus porkkana isommalle lapsellesi: Kun teet näin ja näin auttaaksesi äitiä saat jotain mitä sun 4v arvostaa tai tykkää. Meillä 4v siivoaa lelut paikoilleen vartin pleikkarin peli ajasta. Ja jos meillä ei kuunnella mitä sanon, kun autan lapsia lelujen siivouksessa eli hääriivät omiaan, haen muovipussin ja tungen leluja sinne ja laitan kaappiin odottamaan päivää parempaa.

 

1.Kone kiinni ja vahdi lapsiasi.
2.Älä vaadi lapsilta sellaista mihin heidän kehitystasonsa ei vielä riitä.
2v. ja 4v. ei velä ymmärrä miten lelut kerätään oikeaoppisesti joka leikin jälkeen riviin sinne minne ne kuuluvat.
3.Anna leluja kerrallaan vain sen verran minkä itse viitsit siivota,kaikki turha pois.
4.Älä hanki enenpää lapsia kun hermot ei kestä olemassaoleviakaan.

1. jokainen äiti saa ottaa itselleen joskus, sopivaksi katsomallaan hetkellä, omaa aikaa
2. Kyllä nelivuotiaan pitäs osata pikkuhiljaa jo siivota lelunsa takaisin. Jos ei ymmärrä vielä järjestelmää niin opetellaan yhdessä niin kauan että ymmärtää.
3. Miksi äidin pitäis siivota leikin jäljet? Minun mielestä lasten pitää opetella siivoamaan omat sotkunsa.
4. Kiillota sädekehääsi lisää täydellinen äiti.

 

niin ja meillä heittää elämä härän pyllyä jos istun lasten aikaan koneella, ei tosin aina mut usein. Lapset tuntevat et sama se mitä äiti sanoo kun se sanoo sen miljona kertaa kuitenkin. Mun auktoriteetti tosiaan kärsii ituessanikonella la´sten aikaan

 

Minkä verran sä keskityit niihin muksuihin samalla, kun olit koneella?

Ja se liittyy tähän millä lailla?
Meinaatko että mun pitäisi 100% ajastani vahtia ja kytätä niitä ja unohtaa itseni ihan kokonaan?

siis kun mä olen koneella vähänkin aikaa nii alkaa mieletön ralli ja tappelu
ja huusholli on ku pommin jäljiltä. poika (4) usein sanoo, " äiti, tule katsomaan kun minä leikin legoilla" siis, lapsi tykkää kun äiti tekee ruokaa, imuroi, puuhastelee jotain. on siis arjessa läsnä, on se ihminen jolle voi mennä puhumaan jossain välissä. katsoo kun lapsi ajaa autolla ja sanoo siihen väliin jotain. mutta kun äiti on ihan hiljaa ja raivoaa vaan koneelta käsin, on siis "poissa" niin ei siinä paljon auktoriteettia synny äidlille. nyt muksut nukkuu ja ah tätä hiljaisuutta kun saa syödä jätskiä ja olla rauhassa koneella. :xmas:

Just näin!

 

Mikä teidän lapsilla on ku ei hetkeä osaa itekseen leikkiä vaan heti on kämppä ku pommin jäljiltä jos äiti hetkeks istahtaa koneelle tai juo kahvia ihan rauhassa?! Oletteko opettaneet lapsenne siihen että äiti on koko ajan vieressä vahtimassa leikkejä eikä se saa itselleen edes viittä minuuttia omaa aikaa? Ja entäs jos kaikilla ei lapset nuku päikkäreitä, mites sit sitä omaa aikaa voi äippä ottaa? Mä en ymmärrä teitä!!Ja kyllä, ennen ku kukaan kysyy, on itselläni lapsia kaksi!

 

Mulla on 4 v ja 2 v lapset, jotka ei todellakaan tottele jos olen koneella ja pyydän heitä tekemään jotain. Mutta kun nostan perseeni tästä tietokonetuolista ja menen heidän seurakseen lastenhuoneeseen, korjaan lelun tai kaksi, niin lapsetkin siivoaa reippaasti. =)

 

Mikä teidän lapsilla on ku ei hetkeä osaa itekseen leikkiä vaan heti on kämppä ku pommin jäljiltä jos äiti hetkeks istahtaa koneelle tai juo kahvia ihan rauhassa?! Oletteko opettaneet lapsenne siihen että äiti on koko ajan vieressä vahtimassa leikkejä eikä se saa itselleen edes viittä minuuttia omaa aikaa? Ja entäs jos kaikilla ei lapset nuku päikkäreitä, mites sit sitä omaa aikaa voi äippä ottaa? Mä en ymmärrä teitä!!Ja kyllä, ennen ku kukaan kysyy, on itselläni lapsia kaksi!

kaikki lapset on yksilöitä, kaikilla on omat tarpeet. ei se oo aina se miten kasvattaa, pohjana on lapsen oma luonne. kaikki ei ole sun kullan nuppusia.

 

Mikä teidän lapsilla on ku ei hetkeä osaa itekseen leikkiä vaan heti on kämppä ku pommin jäljiltä jos äiti hetkeks istahtaa koneelle tai juo kahvia ihan rauhassa?! Oletteko opettaneet lapsenne siihen että äiti on koko ajan vieressä vahtimassa leikkejä eikä se saa itselleen edes viittä minuuttia omaa aikaa? Ja entäs jos kaikilla ei lapset nuku päikkäreitä, mites sit sitä omaa aikaa voi äippä ottaa? Mä en ymmärrä teitä!!Ja kyllä, ennen ku kukaan kysyy, on itselläni lapsia kaksi!

Mun lapset osaa leikkiä itsekseen, aniharvoin varsinaisesti leikin heidän kanssaan.
Mutta siltikään he eivät yleensä ala siivoamaan lelujaan, jos istun koneella ja hihkaisen että siivotkaas lelunne oikeille paikoilleen.