S
saankopurkautua
Vieras
Alkuun varoitan, että olen nukkunut jo viikkoja parin tunnin yöunia. Eli olen väsynyt ja uupunut ja siksi myös ärtynyt. Tiedän, että yksinhuoltajat tekevät nämä minun valittamani asiat ympäri vuoden näin ja silti jaksavat. Mutta minä olen kohta loppu.
Tuttavani valittaa jaksamistaan, vaikka saa lapsensa hoitoon isovanhemmilla ja naapurilla 1-2 päivänä/iltana viikossa. Tuttava siis käy itse töissä ja lapset on hoidossa päiväkodilla. Tekevät miehen kanssa yhdessä kauppareissut sun muut. Isovanhemmat auttavat lastenhoidossa säännöllisesti. Jnejne... Jos tuttava nukkuu yhden yön huonommin, soittaa hän työllistymispaikkaansa ja valittaa olevansa sairaana. Jää siis kotiin "lepäämään".
Minäkin olen naimisissa, mutta mies on potenut selkäänsä kaksi kuukautta. On siis kirjaimellisesti maannut olkkarin lattialla tai sängyssään kaksi kuukautta, välillä päässyt pienille kävelyille. On leikkausjonossa selän suhteen. Ennen selkäepisodia anoppi oli 3 kuukautta hyvin sairaana ja mies reissasi töittensä jälkeen iltaisin 70km päähän anoppilaan ja oli siellä viikonloput apuna ja anopin tukena. Hieno juttu ja mieheni on ihana, mutta silti se kulutti minua.
Minä olen siis viime loppukesästä asti hoitanut lapset iltaisin ja viikoloppuisin, käynyt päivätöissä, hoitanut kauppa-asiat, kotiasiat, siivoamiset, harrastuksiin viennit, kouluasiat jnejnejne, eli pyörittänyt kodin. Meillä ei ole isovanhempia, jotka voisivat katsoa lapsia, eikä sukulaisia, jotka haluaisivat vahtia heitä. Olen ajatellut, että tämä on sitä normaalia arkea ja pitää vaan jaksaa. Omiin harrastuksiin tai tuttavia tapaamaan en juuri pääse. Harrastan sitten lasten kanssa hiihtoa, luistelua jne.
Mutta nyt jaksamiseni alkaa olla lopussa, ja se näkyy huonoina yöunina. Usean viikon ajan olen nukkunut tosi huonosti; viime yönä 1,5 tuntia. Käyn töissä, josta "en voi olla" poissa.
Mutta en pysty olemaan missään yhteydessä tuttavaani, koska hän aina valittaa jaksamistaan. Nyt tuntuu, että pinnani on niin tiukalla, että räjähtäisin varmaan hänelle
Tuttavani valittaa jaksamistaan, vaikka saa lapsensa hoitoon isovanhemmilla ja naapurilla 1-2 päivänä/iltana viikossa. Tuttava siis käy itse töissä ja lapset on hoidossa päiväkodilla. Tekevät miehen kanssa yhdessä kauppareissut sun muut. Isovanhemmat auttavat lastenhoidossa säännöllisesti. Jnejne... Jos tuttava nukkuu yhden yön huonommin, soittaa hän työllistymispaikkaansa ja valittaa olevansa sairaana. Jää siis kotiin "lepäämään".
Minäkin olen naimisissa, mutta mies on potenut selkäänsä kaksi kuukautta. On siis kirjaimellisesti maannut olkkarin lattialla tai sängyssään kaksi kuukautta, välillä päässyt pienille kävelyille. On leikkausjonossa selän suhteen. Ennen selkäepisodia anoppi oli 3 kuukautta hyvin sairaana ja mies reissasi töittensä jälkeen iltaisin 70km päähän anoppilaan ja oli siellä viikonloput apuna ja anopin tukena. Hieno juttu ja mieheni on ihana, mutta silti se kulutti minua.
Minä olen siis viime loppukesästä asti hoitanut lapset iltaisin ja viikoloppuisin, käynyt päivätöissä, hoitanut kauppa-asiat, kotiasiat, siivoamiset, harrastuksiin viennit, kouluasiat jnejnejne, eli pyörittänyt kodin. Meillä ei ole isovanhempia, jotka voisivat katsoa lapsia, eikä sukulaisia, jotka haluaisivat vahtia heitä. Olen ajatellut, että tämä on sitä normaalia arkea ja pitää vaan jaksaa. Omiin harrastuksiin tai tuttavia tapaamaan en juuri pääse. Harrastan sitten lasten kanssa hiihtoa, luistelua jne.
Mutta nyt jaksamiseni alkaa olla lopussa, ja se näkyy huonoina yöunina. Usean viikon ajan olen nukkunut tosi huonosti; viime yönä 1,5 tuntia. Käyn töissä, josta "en voi olla" poissa.
Mutta en pysty olemaan missään yhteydessä tuttavaani, koska hän aina valittaa jaksamistaan. Nyt tuntuu, että pinnani on niin tiukalla, että räjähtäisin varmaan hänelle
