Voi että miten ärsyttävää... Hyvähän se on yhden lapsen äitinä neuvoa...

[Esikoista odottava]

Kerroin eräälle sukulaiselleni odottavani esikoistamme. Hän oli heti neuvomassa, että jos vain toisenkin haluamme, niin heti perään vaan sitten yritystä - menee kuulemma niin paljon helpommin sitten pikkulapsiaika kun kaksi menee siihen samaan konkurssiin kuin yksikin. "Ja olisi sitten se kaverikin siinä suht samanikäinen."

No joo joo, paras tyyppi neuvomaan onkin se, joka itse jätti lapsenteon melkein liian myöhään (melkein 4-kymppiseksi) ja hänellä on nyt vain se ainokainen, jonka on lellinyt ihan piloille. On kuulemma välillä vähän yksinäistä kun pojalla ei ole kavereita... Daa, menisivät johonkin, tekisivät jotakin muutakin kuin nyhjöttäisivät kotona!

Sanoin kyllä ihan suoraan, että aikomuksenani on nauttia yhdestä pikkulapsesta kerrallaan, niin vähän aikaa ne kuitenkin vain pieniä ovat, ja tärkeämpää minusta on kunkin äidin oma mielipide asiasta kuin jonkun toisen "kokeneen" äidin mielipide...

En voi sille mitään, mutta hiillyin tuosta hieman. Kuka HÄN on sanomaan meille, kuinka monta lasta ja millä aikavälillä pitäisi hankkia. Hän on perustanut itse oman perheensä parhaaksi katsomallaan tavalla, me teemme sen tavallamme. Onko muilla kokemuksia ulkopuolisten "hyvistä" neuvoista?

 

[pöh]

teet niikuin parhaaksi itse katsot jätä nyt tuommoiset kommentit omaan arvoonsa

 

[Es. od.]

teet niikuin parhaaksi itse katsot jätä nyt tuommoiset kommentit omaan arvoonsa

Joo, tiedän että pitäisi... Otti vaan niin pannuun kun heti sieltä tuli se "kokemuksen syvällä rintaäänellä"... PAH!

 

[joo]

No kokemustahan aina löytyy, kaikilla muilla on aina ne parhaat neuvot... =) Turhaa niitä kuuntelee, kun itse tietää kuitenkin mikä sopii omaan elämäntilanteeseen parhaiten. Ite annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Neuvokoot, mä en kuuntele =)

 

[nibbler]

joo noita kommentteja ja sitte päinvastasia tulee vastaan vielä monta kertaa.

ja aina sillä kokemuksen syvällä rintaäänella riippumatta siitä tietääkö ne mitään vai ei

 

[vieras]

Noita tietäjiä riittää aina... Mulle avautui samasta asiasta yksi entinen työkaveri, norjalainen mies, jolla ei ollut yhtään lasta. Kuitenkin hänen mielestään meidän olisi pitänyt suoltaa lapsia samantien tulemaan pari-kolme, ettei tule liian pitkät ikäerot... Tehtiin kuitenkin tasan oman halumme mukaan, halusimme myös pidemmät ikäerot, ja nyt on neljän vuoden välillä kaksi poikaa. Saa nähdä, tuleeko kolmatta vai ei, aika näyttää... Älä välitä, jollekinhan tuonkin mamman pitää saada päteä

 

[Es. od.]

joo noita kommentteja ja sitte päinvastasia tulee vastaan vielä monta kertaa.

Eli pitää vaan varautua jatkonkin varalle... Ei millään vaan jaksaisi kuunnella tollasta.

 

[tissipapu]

Älkää nyt noin pienestä hiiltykö. Ei kai sitä kerkiä muuta tekemäänkään kuin olemaan suuttunut ja loukkaantunut jos kaiken ottaa itseensä. Tuskinpa tuo kaverisi mitään pahaa tarkoitti.

 

[-]

Joo, meillä anoppi neuvoi vähän samansuuntaisesti.. Sen pojilla ikäeroa melkein 15 vuotta, että paraskin sanomaan....

 

[KiiajaVille]

Meidän ensimmäisillä lapsilla on ikäeroa 1v4kk ja täytyy sanoa että kyllä se alkuun oli rankkaa. En muista keskimmäisen vauva-ajasta mitään. Muutakuin sen että huusi ja paljon, valvotti ja itseä väsytti.
Hieman se harmittaa.

Nyt noi on 4,5v ja 3v3kk, kuin paita ja peppu. Leikkivät yhdessä todella paljon ja hyvin, toki myös tappelevat mutta se kuuluu elämään.
Keskimmäisen ja kuopuksen välillä on ikäeroa vajaa 3v, nuorimmainen nyt 6kk joten siitä ikäerosta en vielä osaa sanoa mitään onko hyvä vai huono sitten kun nuorimmainen tulee leikki-ikään.

Mutta kuten sanottu jokainen tekee kohdallaan itselleen sopivan ratkaisun. Meille se oli selvää että lapset tehdään pienellä ikäerolla ja kakkonen sai luvan tulla heti kun mahdollista.
Kaikille se ei sovi enkä tietenkään ala omaa mielipidettäni tuputtamaan muille sinä ainoana ja oikeana.

Odottele rauhassa ja katso miten vauva-aika menee ja jos menee hyvin ja hyvältä tuntuu niin miksei toinen heti perään... tai vasta muutaman vuoden kuluttua.. tai mikäli yksi tuntuu riittävältä niin sekin on hyvä ratkaisu.

 

[neitiperho]

Suotta tuollaisesta loukkaannut. Vaikka ymmärrän toki mitä tarkoitat. En usko, että juuri kukaan haluaa kuulla muilta kuinka lapsesi pitäisi kasvattaa tai kuinka omaa elämääsi elää. Mutta näitä nyt tulee aina. Itsekin edelleen saan kuulla jatkuvasti kuinka vietän ihan liikaa lapseni kanssa, kuinka liikaa kannan sylissä, kuinka en lastani komenna jne. Niin ja lapsi siis 7kk...sitähän nyt pitäisikin komentaa jo todella paljon, olla välittämättä koko lapsesta..et sellasta

Mutta tsemppiä itsellesi ja ihania hetkiä lapsesi kanssa =) :flower:

 

[vieras]

Nyt noi on 4,5v ja 3v3kk, kuin paita ja peppu. Leikkivät yhdessä todella paljon ja hyvin, toki myös tappelevat mutta se kuuluu elämään.
Keskimmäisen ja kuopuksen välillä on ikäeroa vajaa 3v, nuorimmainen nyt 6kk joten siitä ikäerosta en vielä osaa sanoa mitään onko hyvä vai huono sitten kun nuorimmainen tulee leikki-ikään.

Mulla kokoemusta melkein samoista ikäeroista. On käynyt niin, että kahdella vanhemmalla on ihan oma maailmansa, omat yhteiset leikkinsä ja tiivis side, ja muutaman vuoden nuorempi kuopus on sitten vähän niin kuin kolmas pyörä toisinaan. Kuopuskin tätä joskus valittelee. Kaikki kolme osaavat kyllä leikkiä yhdessä ym.

 

[hmm]

Mulle myös ystävä on selvittänyt tuota saamaa.Vaikkikn välillä muistan kuinka valitti välillä kun aivan väsy,että EI olisi pitänyt tehdä lapsia näin pienellä ikäerolla.JA muutoinkin hän on aina neuvomassa ehdottomine mielipiteineen VAIKKA välillä aina itsekin pyörtää ne mielipiteensä ja onkin toista mieltä ELI anna puhua ja pälistä ja tee niin kuin itse parhaaksi näet.
Sen olen ystäväni ärsyttävyydestä oppinut etten ikimaailmassa neuvo muita ja kerro ehdottomia mielipiteitäni. tehköön kukin niin kuin haluaa,mutta jos joku neuvoa kysyy,niin kerron mikä meillä on toiminut ja mikä ei,mutta sanon,että teilläpä asia voi olla toisin.

 

[karoline76]

Toi on niin .... Olisit vaan sanonut että ymmärrän kun nuin sanot teithän omasi vasta vanhalla iällä ja jatkanut tyyliin et kerkiän minä vielä vuosien päästäkin tehä pikku-veljen tai sisaren...

 

[Viblsp-]

Jospa ystäväsi sanoi sen siksi, kun itse huomannut tehneensä virheen jättäessään yhteen ja tehdessään sen nelikymppisenä?

No juu, itelläni on 4 ja syntyivät 3,5 vuoden sisällä. Voisin sanoa, että nyt kun pienimmät ovat pian 2v, alkaa helpottaa. Mutta kun kaksoset maaliskuussa -07 syntyivät, olihan se melkoista rumbaa ja usein mietin, että hulluutta tää on. Nyt alkaa tosiaan hiukan helpottaa, muksut kasvavat yhdessä isoksi, jos noin voi sanoa. Eikä tarvi enää valvomis- ja vaipparumbaan hypätä mukaan. Kyllä alkurankkuuden kestää. Kamalampaa itelleni olisi se, että olisi vaikkapa 4v ja sitten tulee taas vauva taloon ja kaikki alkaa alusta. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja kokevat asiat eri tavalla. Ite olen ollu kotiäitinä esikoisen syntymästä lähtien ja kunhan kaksoset ovat tarpeeksi vanhoja p.hoitoon, alkaa mulla elämä myös kodin ulkopuolella. Sitten ei tarvi myöskään jäädä äitiyslomalle, vaan voi keskittyä katkotta työskentelyyn/opiskeluun/mihin haluaakaan.

 

[KiiajaVille]

Nyt noi on 4,5v ja 3v3kk, kuin paita ja peppu. Leikkivät yhdessä todella paljon ja hyvin, toki myös tappelevat mutta se kuuluu elämään.
Keskimmäisen ja kuopuksen välillä on ikäeroa vajaa 3v, nuorimmainen nyt 6kk joten siitä ikäerosta en vielä osaa sanoa mitään onko hyvä vai huono sitten kun nuorimmainen tulee leikki-ikään.

Mulla kokoemusta melkein samoista ikäeroista. On käynyt niin, että kahdella vanhemmalla on ihan oma maailmansa, omat yhteiset leikkinsä ja tiivis side, ja muutaman vuoden nuorempi kuopus on sitten vähän niin kuin kolmas pyörä toisinaan. Kuopuskin tätä joskus valittelee. Kaikki kolme osaavat kyllä leikkiä yhdessä ym.

Sen takia mietinkin nyt että pitäiskö vielä yrittää neljättä pienellä ikäerolla kuopukseen nähden vai vaan nauttia nyt näistä kolmesta ja olla tyytyväinen.

Järki sanoo että nyt riittää, mutta ne tunteet, ne tunteet...

 

[Es. od.]

Jospa ystäväsi sanoi sen siksi, kun itse huomannut tehneensä virheen jättäessään yhteen ja tehdessään sen nelikymppisenä?

No niinpä just... Mutta kun itse olen vielä sen verran nuori (27), ettei vielä ole kiireen häivääkään. Olisi tehnyt itse niin kuin neuvoo, ja antakoon toisten elää tyylillään. Eniten ärsytti kun hän jotenkin tyrmäsi mun mielipiteet asiasta, kun eihän mulla "vielä ole tarvittavaa elämänkokemusta". Ts. siis, kun mä en ole tehnyt sellaisia virheitä elämässäni kuin hän... No, ton jätin sanomatta.

 

[hyvä neuvohan tuo on]

Kylläpä turhasta syystä valitat. Olet itsekeskeinen ihminen ja toisen hyvänneuvon käännät puukoksi toisen selkään. Tuskin kaverisi halusi että hänen hyvää hyvyyttään neuvo tulee tänne haukuttavaksesi. Eipä taida 100% varmuudella sinulla olla suunnilleen samanikäistä siskoa /veljeä. Voin vaikka vannoa!

Mun mielestä toi on hyvä neuvo
KUKA vain lapsi olisi enemmän mielissään melkein saman ikäisestä sisaruksesta kuin vaikkapa paljon vanhemmasta. Etkö muka osaisi nauttia kahden lapsen pikkulapsiajasta? Mistä voit tietää kun sinulla ei ole kokemusta? Mitä valitat?

 

[2 lapsen äiskä]

Meillä ikäeroa on 9 vuotta ja meille se tuntuu parhaalta ratkaisulta.. on ehditty saada toinen jo omatoimiseksi ja hän jopa voi auttaa vauvan kanssa. Lisäksi vanhempi oikeasti näkee ja tajuaa, miten vauva kasvaa ja voi kuvitella että hänen kanssaan oli samanlaista...että häntäkin paijattiin ja paapottiin.
Isomman elämä ei kuitenka juurikaan muutu, kun ei enää ole sylivauva niin ei jää mistään paitsi. Kuitenkin tykkää hoitaa ja helliä vauvaa, joten tuli sisältöä elämään. Hänen harrastukset ja kaverisysteemit jatkuu ihan samalla tavalla kuin ennen.
No vanhempien kannalta on tietty paljon hyvää, on vain yksi pieni ja kun on kokemusta & ikää tullut ei enää ole niin pienistä hermona, eikä kuljeta vauvaa turhaan joka paikassa.. Mun mielestä alle 2 vuotiasta on turha mihinkään kerhoihin viedä..se on enemmän vanhempien juttu eli jos äidit kaipaa sitää..vauvaahan voi leikittää, laulattaa ja tanssittaa kotonakin. Tietty tuli nyt uudestaan lapsen vaatettamiset tai siinä auttaminen jne..seuraaviksi 5-6 vuodeksi..juuri kun edellinen ne oppi...mutta yhden kanssa on mielestäni niin paljon helpompaa kuin kahden pienen... ja onhan tosiaan meitä kaksi vanhempaa sekä isovelikin joskus auttamassa.
Joten tämä ratkaisu on meille tosi hyvä..mutta tosiaan uskon että monelle tämä ei ole järkevä eikä mahdollinen ja perusteluja toiseenkin suuntaan löytyy. Kukin tyylillään.

 

[ja vielä]

ja miksi se on aina "sinun nautinto" eikä esim. lapsen hyvä?

 

[v]

Oi kuule, tulet kuulemaan todennäköisesti noita hyviä neuvoja ihan niin kauan kuin sinulla lapsia on, eli suosittelen lämpimästi opettelemaan asioiden suodatusta, eli toisesta sisään ja toisesta ulos samantien. Jos aina jäät miettimään näitä tälle tasolle asti niin hohhoijjaa.

 

[Ninniliina]

Se on ihan sama, millasilla ikäeroilla ja kuinka monta lasta hankkii, minkä ikäinen itse on jne. AINA on joku neuvomassa miten asiat kannattaisi tehdä...
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan

 

[Miseliini]

Arvelen kanssa, että sukulaisesi olisi itse halunnut lapsia pienellä ikäerolla, ja kuuluu näihin ihmisiin, jotka luulevat, että kaikkien muidenkin onni ja autuus on sama kuin hänen.