Voi että menee hermo äitini alko-ongelman kanssa taas!

[äitylipäityli]

Huomenna on meidän keskimmäisen syntsät ja mummulla taasen juomisputki päällä.Sitten vielä soittelee ja sössöttää,että leipoisko jotakin huomiseksi ja on niin tulevinaan sitten kans.Sanoin suoraan,että jos ei kaljottelu nyt lopu niin ei ole tulemista.En todellakaan halua humalaista mummua tänne,huh!

Niin raivostuttavaa,kun meidän äiti ei ikinä myönnä että sillä on alko-ongelma,että ei tuo sen viikon jatkuva juominen ole normaalia.Ja sitten se yrittää olla niin normaalia,vaikka pää pöhnässä..Muka leipoo ja siivoilee..Näin se oli lapsuudessakin,teki kyllä ruoat(vaikka joskus oli palaneita pöperöitä)ja siioili,vaikka samalla oli ihan kännissä..Sitten vetosikin riitatilanteessa siihen,että aina on meidät hoitanut ja ruokaa on ollut kaapissa ym ym.

Taitaa jäädä taas yhdet synttärit mummulta väliin..Voi tyttöparkaa,kun sitten taas kyselee,että miksi mummu ei tuu..Onneksi toinen mummu tulee

Ei oo helppoa olla tuurijuopon tytär..Kun niitä kuivia kausia on ja luulee kaiken olevan hyvin niin sitten tulee taas tämä.. :ashamed:

 

[Miä]

:hug: Mä tiedän niin hyvin mistä sä puhut.. Äiti on nykyään kuollut mutta samanlaista oli meilläkin lapsena.. Onneks meillä korjaantu välit ennen kun äiti kuoli..

 

[LisaMarie]

Mä laitan tän saman linkin tänne, kun tone vähän aikaa sitten toiseen keskuteluun: www.minnesota-hoito.fi ja sieltä kattelet niitä "läheisten hoito" linkin alta löytyviä sivuja.
Kun kyseessä on äiti, sinulla ei juuri ole muita vaihtoehtoja, kun oppia elämään asian kanssa, eli tehdä omasta elämästäsi siedettävää ja opia uskomaan, ettet asialle todellakaan mitään voi :/

 

[äitylipäityli]

Kiitos teille.Mulla on ollut se ongelma,että oon aina jotenkin kieltänyt itseäni hyväksymästä äidin ongelman..Mutta nyt oon ajatellut asian niin,että haluan antaa kaikkeni niille ihmisille,jotka oikeasto on tärkeitä,ja joilta saan myös vastakaikuna hyvää..Oma perhe,ystävät.Äiti on aiheuttanut niin monta murhetta ja mielipahaa ja osaltaan niin vaikuttanut omankin perheen elämään mun kauttani,että ei vaan enää jaksa sitä..Tulkoon synttäreille,jos tulee,mut humalassa ei tule(tapellahan sen kans siitä tietty taas saa),ottakoon yhteyttä,jos haluaa jne.En enää jaksa olla aina se,joka ottaa yhteyttä ja huolehtii..
Pakkohan tämän kanssa on oppia elämään ja nin,ettei se vaikuttais niin paljon omaan mieleen..Ainahan se vaikuttaa.Jotenkin tuntuu,että avuttomuus on muuttumassa välinpitämättömyydeksi mun osalta..Onko se sit hyvä vai paha,en tiedä.

 

[LisaMarie]

Kiitos teille.Mulla on ollut se ongelma,että oon aina jotenkin kieltänyt itseäni hyväksymästä äidin ongelman ---Jotenkin tuntuu,että avuttomuus on muuttumassa välinpitämättömyydeksi mun osalta..Onko se sit hyvä vai paha,en tiedä.

Toi kieltäminen on niin tuttu ongelma!
Mieheni sanoi mulle jo seurustelu aikana 18 vuotta sitten että hän on alkoholisti ja hänen on joskus lopetettava juominen. Viimiset 5 vuotta elämä oli aika karseeta, 2 vuotta sietämätöntä ja silti mä suostuin tunnustamaan ongelman vasta tässä muutama kuukausi sitten Siis kylähän mä sen olin tienny ja tajunnu, muta silti koitin salailla ja peitellä ja kieltää!
Ja toi avuttomuus on myös tunne, joka on tuttu jokaiselle alkoholistin läheiselle, joka tavalla. Se jotenkin ihmeellisesti leviää siitä ihmissuhteesta jokaiselle elämän osa-alueelle.
Lopulta elämässä lähinnä vaihteli välinpitämättömyys ja raivo. Oli pakko opetella elämään omaa elämäänsä selviytyäkseen.
Nyt mies on tulut tuolta Minnesota-hoidosta kolme viikkoa siten, eli ollu juomatta kaikkiaan 7 viikkoa ja ihme kylä, tämäkin vaatii totuttelua! Nyt se pakottaa mut puhumaan asioista, kun toistakymmentä vuotta aktiivisesti koitin lakasta nepiiloon suojellakseni itseäni ja sitten perkele sorkkii muutenkin mun asioita, siivoaa ja komentelee lapsia ja...Siis mulla on asenneongelma! Muttaoikeasti ei se raitistuminenkaan ole läheisille helppoa, kun kaikki totutut kaavat menee uusiksi!

 

[Miä]

Kiitos teille.Mulla on ollut se ongelma,että oon aina jotenkin kieltänyt itseäni hyväksymästä äidin ongelman..Mutta nyt oon ajatellut asian niin,että haluan antaa kaikkeni niille ihmisille,jotka oikeasto on tärkeitä,ja joilta saan myös vastakaikuna hyvää..Oma perhe,ystävät.Äiti on aiheuttanut niin monta murhetta ja mielipahaa ja osaltaan niin vaikuttanut omankin perheen elämään mun kauttani,että ei vaan enää jaksa sitä..Tulkoon synttäreille,jos tulee,mut humalassa ei tule(tapellahan sen kans siitä tietty taas saa),ottakoon yhteyttä,jos haluaa jne.En enää jaksa olla aina se,joka ottaa yhteyttä ja huolehtii..
Pakkohan tämän kanssa on oppia elämään ja nin,ettei se vaikuttais niin paljon omaan mieleen..Ainahan se vaikuttaa.Jotenkin tuntuu,että avuttomuus on muuttumassa välinpitämättömyydeksi mun osalta..Onko se sit hyvä vai paha,en tiedä.

Sä teet ihan oikein! Sä tiedät ettet asialle mitään voi ja vaikka se miten pahalle tuntuu niin elä omaa elämääsi, mummo tulee selvänä sitten jos haluaa.. Se ei ole sun ongelmasi äläkä turhaa pode syyllisyyttä mistään :hug:

 

[Vanilja]

Varmaan parasta olisi tehdä etukäteen selväksi, että hän on tervetullut synttäreille ja voi leipoakin, jos haluaa, mutta että vain ihan selvin päin voi tulla juhliin. VOi harmi sentään, kyllä tuollainen ahdistaa. Mutta ei kukaan halua humalaisia vieraita lapsen synttäreille.

 

[no]

Siis mulla on asenneongelma! Muttaoikeasti ei se raitistuminenkaan ole läheisille helppoa, kun kaikki totutut kaavat menee uusiksi!

Tätä mäkin pelkään, siiis jos mies joskus raitistuu...

 

[LisaMarie]

Siis mulla on asenneongelma! Muttaoikeasti ei se raitistuminenkaan ole läheisille helppoa, kun kaikki totutut kaavat menee uusiksi!

Tätä mäkin pelkään, siiis jos mies joskus raitistuu...

Riippuu tietty miehenkin asenteista -ja hoidosta- suhtautuminen, mutta toi kävi ainakin läpi niin rankan todellisuusterapian, että siitä on tulu niin hyvä puhuman, ettei riitoja enää tule. Ei ole ollu yhtään riitaa -siis sellasta et molemmat olis huutanu- miehen kotiutumisen jälkeen, vaikka mulla välillä onkin pinna kireellä. Kyllä ne selvii puhumalla, mutta se vaatii tietty opetelua.

 

[Henrietta]

Riippuu tietty miehenkin asenteista -ja hoidosta- suhtautuminen, mutta toi kävi ainakin läpi niin rankan todellisuusterapian, että siitä on tulu niin hyvä puhuman, ettei riitoja enää tule. Ei ole ollu yhtään riitaa -siis sellasta et molemmat olis huutanu- miehen kotiutumisen jälkeen, vaikka mulla välillä onkin pinna kireellä. Kyllä ne selvii puhumalla, mutta se vaatii tietty opetelua.
[/quote]


Aika hurjan outo olo siellä sulla varmaan...oliskohan sun kanssa hyvä käydä jossain puhumassa?ei kai kukaan siellä oleta että sun on helppo olla nyt yhtäkkiä kun toinen on saanut itsensä kuntoon?

 

[LisaMarie]

Riippuu tietty miehenkin asenteista -ja hoidosta- suhtautuminen, mutta toi kävi ainakin läpi niin rankan todellisuusterapian, että siitä on tulu niin hyvä puhuman, ettei riitoja enää tule. Ei ole ollu yhtään riitaa -siis sellasta et molemmat olis huutanu- miehen kotiutumisen jälkeen, vaikka mulla välillä onkin pinna kireellä. Kyllä ne selvii puhumalla, mutta se vaatii tietty opetelua.

Aika hurjan outo olo siellä sulla varmaan...oliskohan sun kanssa hyvä käydä jossain puhumassa?ei kai kukaan siellä oleta että sun on helppo olla nyt yhtäkkiä kun toinen on saanut itsensä kuntoon?
[/quote]


Tuohon miehen hoitoon kuului perhe viikonloppu ja lisäksi keran viikossa jatkohoito, johon voi osallistua kaikki, jotka oli siellä perheviikonlopussa.
Mä kyllä olin ite aloitanu ja aiemmin psykoterapeutilla käymisen -tai me, se alkoi pariterapiana- ja jatkan ainakin toistaiseksi.

 

[mammuska]

Hei ap, et ole yksin.. :hug: Meillä lapsilla molemmat mummut samanmoisia. Nuorimmaisemme ei ole mummujaan nähnyt kun kaikki 3-4 kertaa 10 kk aikana, juuri sen takia kun ovat alkkareita. Ja niitä ees kiinnosta meidän muksut ja meidän elämä..

 

[äitylipäityli]

Ei päässyt mummu synttäreille saakka,kuten ajattelinkin..Sisko kertoi,että siellä makoi kännipäissään tyhjä viinapullo pöydällä ja lisää aneli..Että näin.Viina vei taas voiton
mut en jaksa enää ees suuttua,kuten joskus tein.On sellainen "ihan sama"-olli kivat synttärit ja se on tärkeintä.Itsepähän siellä sitten rypeköön taaas itsesäälissä,kun näin valitsi..
Surku,mut tätä se nyt taas on

 

[Charlottis74]

No mun äitini ei ole kertaakaan ollu tytön synttäreillä eikä edes ristiäisissä. Sano syyks ettei voi tulla kun mun isäkin siellä on. Tosi syy oli se että kalja maistu enempi ja oli parempi. Ja on edelleenkin. Niin pahanakin että on pakkohoidossakin ollut alkoholin aiheuttamista hulluus ym kohtauksista!

 

[Charlottis74]

Ei päässyt mummu synttäreille saakka,kuten ajattelinkin..Sisko kertoi,että siellä makoi kännipäissään tyhjä viinapullo pöydällä ja lisää aneli..Että näin.Viina vei taas voiton
mut en jaksa enää ees suuttua,kuten joskus tein.On sellainen "ihan sama"-olli kivat synttärit ja se on tärkeintä.Itsepähän siellä sitten rypeköön taaas itsesäälissä,kun näin valitsi..
Surku,mut tätä se nyt taas on

Asiasta toiseen koskas tai siis minä päivänä tuo 03/05 tyttö on syntynyt. Itsekkin omistan tytön joka on syntynyt 27.3.05

 

[äitylipäityli]

Meillä syntynyt tänä päivänä-05 3-vuotiaat on ihanan kamalassa iässä :heart: Eipä tytteli kysellyt mummun perään edes,oli niin mukava päivä muutenkin.Harmittaa vaan,jos pienessä päässään silti miettii,että joku puuttui...Kuitenkin äitini asuu suht lähellä ja ollaan aina käyty kylässä,kun on ollut selvänä,ja tytöt tykkäävät mummusta.
Mutta seuraavan kerran,kun selvä päivä koittaa niin aion sanoa ainakin sen,että ei enää KOSKAAN ainakaan lapselle puhu,että meinaa tulla synttäreille,jos ei sitä lupausta voi pitää!kUn ei näköjään todellakaan voi..Sitten oli vielä kehdannut kummastella siskolle,että miksi eivät hakeneet häntä synttäreille tänään(vaikka itse ei edes ollut avannut hakijoille ovea vaan oli sammunut keittiön lattialle).. |O Aivan todellisuudentaju mennyt hältä..

 

[Charlottis74]

Meillä syntynyt tänä päivänä-05 3-vuotiaat on ihanan kamalassa iässä :heart: Eipä tytteli kysellyt mummun perään edes,oli niin mukava päivä muutenkin.Harmittaa vaan,jos pienessä päässään silti miettii,että joku puuttui...Kuitenkin äitini asuu suht lähellä ja ollaan aina käyty kylässä,kun on ollut selvänä,ja tytöt tykkäävät mummusta.
Mutta seuraavan kerran,kun selvä päivä koittaa niin aion sanoa ainakin sen,että ei enää KOSKAAN ainakaan lapselle puhu,että meinaa tulla synttäreille,jos ei sitä lupausta voi pitää!kUn ei näköjään todellakaan voi..Sitten oli vielä kehdannut kummastella siskolle,että miksi eivät hakeneet häntä synttäreille tänään(vaikka itse ei edes ollut avannut hakijoille ovea vaan oli sammunut keittiön lattialle).. |O Aivan todellisuudentaju mennyt hältä..

Mä en muista ees koska mä oon nähnyt mun äitiä :ashamed: Ja aina kun se soittaa se on juovuksissa mut ei se sitä myönnä. Nyt ei taida moneen kuukauteen soittanut.

 

[Charlottis74]

Niin ja onnittelut päivänsankarille Mistäspäin olet?

 

[Charlottis74]

Nostoa josko ap vielä ois paikalla?