Toggle sidebar

voi ei!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja marma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

marma

Vieras
toivottavati en kirjoittele ihan väärälle palstalle. anteeksi mikäli näin pääsi käymään.
(itseasiassa tämä palsta, vauvahaaveet ovat minun kohdallani juuri toisinpäin)
olemme eläneet avomieheni kanssa yhdessä nelisen vuotta. hän haluaisi aivan välttämättä lapsen perheeseemme juuri nyt ja heti.
mieheni on 26 ja minä 23.itse en ole millään tavoin vielä valmis tähän, en kykene huolehtimaan elämässä vielä paljostakaan, aloittelen kunnolla vasta työelämääni ja rahaa ei "Ylimääräiseen" jää LAINKAAN! haluan lapsia jossain vaiheessa elämääni, sitä en tiedä milloin, mahd. 4-5 vuoden kuluttua, mutta vielä en,enkä ole läheskään valmis.
mieheni vain painostaa tähän toistuvasti kutsuu minua itsekkääksi.
olenko todella ? alkaa tuntua siltä. mistä tässä nyt on kyse, pitäisikö minun väistyä hänen elämästään ja antaa hänen mahdollisuus kokea se isyys jonkun muun kanssa kenties pikemmin?
kamalaa.suhteemme muutoin on toiminut niin hyvin ja olen erittäin rakastunut häneen.
nyt vain on ollut tällainen asia esiin, joka valitettavasti tietenkin varjostaa myös suhdettamme.
 
Minusta et kuulosta ollenkaan itsekkäältä, vaan päin vastoin hyvinkin järkevältä. Aika harva on valmis äidiksi tuloon 23-vuotiaana, en minä ainakaan ollut. Silloin on niin paljon tärkeätä tekemistä, ja nimenomaan sellaista, joka sitten tulevaisuudessa on hyväksi sille perheellekin. Nyrkkisääntöhän on, että elä elämääsi ennen kuin tuotat uutta elämää.:)

Onko miehelläsi joku kriisi elämässä, kun pitää noin painostaa, vaikka olet noin nuori, ja tiedät mitä haluat ja mitä et halua? Halusiko hän jo 23-vuotiaana isäksi? IKINÄ ei ole hyvä merkki se, että lapsi halutaan juuri nyt ja heti. Silloin halutaan oikeasti jotain ihan muuta, ja nyt olisi tärkeää selvittää, että mitä tämä muu on. Mitä tahansa teet, älä suostu tulemaan raskaaksi vaan koska miehesi haluaa. Silloin parisuhteesi ainakin kärisisi, ja paljon. Kaikkien meidän parisuhteissa on tämäntyyppisiä kriisejä, että haluataan eri asioita, tai samoja asioita mutta eri aikaan. Ne vaan kuuluu elämään, ja niistä selvitään puhumalla. Painostus ei kuitenkaan kuulu reiluun parisuhteeseen, eikä sitä pidä sallia. Eroajatusten kanssa kannattaa myöskin olla varovainen; jos suhteesta ollaan lähtemässä, vaikka teillä on tämän asian kanssa vielä vuositolkulla peli - ja neuvotteluvaraa, niin silloin se ei ole lapsenkestävä suhde, ja voimavarat kannattaa keskittää siihen, että ymmärrätte toisianne, puhutte toistenne kanssa ja vahvistatte hyviä asioita suhteessanne.
 
kiitos neuvoista. oli todella lohduttavaa lukea tuota tekstiä :)
pieni jutteluhetki olisi ehkä paikallaan..siitä tosin usein aiheutuu vain riitaa. :`( en ymmärrä miksi kaikki muuttui tällaiseksi. ja tämäkin asia, lasten teko, tuli kuin tuulesta temmattu. alkoi vain yksi ilta (kuten varmaasti yleensäkkin), ja siitä asti sitä painostusta on riittänyt.
tiedän todellakin etten mitenkään kykene vielä lapsesta huolehtimaan..
toivon vain ettei tämä nyt ole ns. ylitsepääsemätön asia, tai siis.. kunpa mieheni mielen saisi muuttumaan ja hänkin ymmärtäisi että haluan samaa - myöhemmin!
toivon ennen lasten hankkimista, että voisimme viettää kahdenkeskistä elämää, matkustella, ym. Lapsi kuitenkin sitoo loppuelämäksi (ei siis sido pahalla tavalla, lasten saaminen on lahja), ja kun lasten aika on, haluan että he saavat rakastavan ja vakaan perheen. ihmettelen vain, miten tästä tuli näin vaikeaa, ja miksi hoppu.
Ohessa mieheni on puhunut satunnaisia kertoja pelkäävänsä että menettää minut.
Jos tämä vauva-asia nyt on kytköksissä siihen, niin voisinko ajatella, että hän yrittäisi sitoa minua itseensä, tekemällä kanssani lapsen? :O Miten tätäkin lähteä purkamaan..Kun sanat eivät riitä todistamaan, että hänestä en koskaan (vaikkei koskaan saa sanoa että koskaan) halua luopua.. voi hurja. Jossakin ILMEISESTI mättää.
 
Okei... Mulla tuli kanssa jotenkin mieleen, että homman nimi saattaa olla se, että miehesi tosiaan pelkää menettävänsä sinut ja tämän johdosta kiirehtii vauvaa. Voit kuitenkin lukea täältäkin vastaavia tilanteita, joissa naiset haluavat lapsia, mutta mies toppuuttelee... Täällä ollaan noissa asioissa oltu oikeastaan tämän lasta toivovan naisen puolella, joten tuntuu tietenkin oudolta, ettei miehesi saisi tukea sitten asialleen myöskin. Onhan 23 nuori ikä hankkia lapsia... Miehelläsi on kuitenkin muutama vuosi enemmän alla, vaikkei hänkään mikään ikäloppu ole, eikä tuo (pakollinen) biologinen kello hällä tikitä...

Jos miehesi tosiaan haluaa lapsen ihan aidosti sen takia, että hän haluaa jakaa jotain niin ihanaa kanssasi ja hänellä on aito vauvakuume, niin hatun nosti hänelle. Jos hän taas haluaa lapsen sen takia, että haluaa jollain lailla väärin aikein vangita sinut itselleen, niin miettisin uudestaan koko suhdetta.

Ei se elämä kuitenkaan siihen vauvan saantiin lopu ja vaikka nyt suostuisitkin vauvaan, niin kyllä siitä pienestä ihmeestä tulisi sulle todellakin tärkeä. Harvoin sitä jälkikäteen miettii, että voisipa perua koko pikkuisen. Ei kaikkien käytännön asioiden tarvitse olla suunniteltu viimeistä silausta myöten, kun lapsia suunnitellaan. Sanomattakin on selvää, että harvalla on nuorella iällä jo asuntolainat sun muut maksettu pois.

Hankala on kyllä tilanteesi jos miehesi todellakin aidosti ja oikeilla syillä haluaa sitä lasta nyt. Ei kaikki vain ole niin kotiin ja perheeseen päin orientoituneita. Uskon kyllä, että tietenkin jossain määrin olet, mutta jos itse olisin ollut tuossa iässä tilanteessasi, niin mitä luultavimmin olisin ollut valmis pyöräyttämään vauvan. Minulle ei matkustelu ja sen sellainen elämä ole prioriteetti, vaan perhe on tullut aina ykkösenä. Minä "jouduin" odottaa siihen asti kunnes olin 26, että sain ensimmäisen vauvani.

Toivottavasti pääsette asiassanne yhteisymmärrykseen! Ei niitä lapsia kuitenkaan kannata vielä tehdä, jos pelkäät, että mitä luultavimmin katkeroidut, kun et saanut "elää" tarpeeksi ennen sitoumuksia. Aika huono juttu, jos näkee kodin vankilana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotihiiri...:
Sanomattakin on selvää, että harvalla on nuorella iällä jo asuntolainat sun muut maksettu pois.
Click to expand...

Aika harvalla kai on asuntolainat maksettu siinä iässä, kun lapsia on fyysisestikään mahdollista saada. Tai ainakaan ennen kuin viedään ihan viimeisiä mahdollisuuksia tulla äidiksi. Isäksi tulohan nyt on aivan eri asia - toisaalta valitettavasti, sillä moni lapsia muka-haluamaton mies saattaa muuttaa mielensä vasta siinä vaiheessa, kun vaimon kannalta alkaa olla myöhäistä ja eihän siinä auta kuin vaihtaa nuorempaan tai jäädä ilman lapsia.

Minä olin periaatteessa samassa tilanteessa ap:n kanssa, mutta melkein 10 vuotta vanhempana. Miehellä valtava vauvakuume (ihan oikeista syistä meidän tapauksessamme), mutta minulla ei niin ollenkaan. Ymmärsin kyllä järjellä, etten voi asiaa enää kovin pitkään vetkutella, kun ikää oli jo yli 30. Pelkäsin (ja pelkään vieläkin) vaikka mitä, mutta sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että luonto hoitaa pelkoni ja epävarmuuteni sen 9 kuukauden aikana, kun lapsi on tuloillaan. Jos on tullakseen... Eikä se tietysti niin varmaa ole lapsien saaminenkaan (1,5 vuotta lähes tuloksetonta yritystä). Toisaalta olet, ap, fyysisesti ihan parhaassa lapsentekoiässä, mikä nyt ei välttämättä ole ollenkaan nykypäivänä tärkein asia. Itse en todellakaan olisi sinun iässäsi ollut valmis äidiksi. Tosin eipä ollut miestäkään silloin, joten asia ei ollut ajankohtainen millään lailla.

Kannattaa miettiä todellakin miehen varsinaisia motiiveja lapsentekoon. Jos haluaa vain sitoa sinut loppuiäkseen itseensä, minä ainakin miettisin haluanko sellaista miestä ollenkaan. Olette molemmat nuoria, joten biologinenkaan kello ei tikitä. Kyllä minusta miehenkin pitää uskoa, jos haluat vielä muutaman vuoden odottaa. Aina (tälläkin palstalla) syyllistetään naisia, jotka tulevat "vahingossa" raskaiksi miehensä toivomusten vastaisesti - täytyyhän miehenkin saada päättää asiasta. Minusta painostaminen äidiksi on ihan yhtä väärin - kyllä päätöksen pitää olla yhteinen ja ilman painostusta tehty. Toisaalta ei se lapsi varmastikaan elämää niin paljon sotke kuin voisi luulla. Tai niin ainakin minä uskottelen itselleni :D
 
Sano miehellesi että tehdään vaikka 5 vauvaa heti, jos hän kärsii raskauden ja synnytyksen sekä ottaa _vähintään_ 70% vauvanhoitovastuusta itselleen.

(Paitsi että niitäkin isejä on nähty, jotka hinkuu lasta syystä tai toisesta ja vannoo osallistuvansa sen hoitoon, mutta kas kummaa kun vauvan tultua onkin alvariinsa ylityötä ja duunireissua ja ja ja...)

Älä tee lasta, ennen kuin aidosti koet ITSE haluavasi sitä. Tämä on niin valtavan suuri asia, että pelkästään toisen mieliksi ei kenenkään pitäisi ryhtyä vanhemmaksi - etenkään äidiksi, jolta lapsen hankkimisessa vaaditaan kaikkein eniten, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Lisäksi kuulostaa todellakin siltä, että mies haluaa sulle vaan "pallon jalkaan" ettet karkaa häneltä.
 
Niin, ensin siitä että näkisinkö kotini vankilana. En todellakaan. Ei se minulle sitä tarkoita, että mikäli saan lapsia, kotini on vankilani.
En ole vain valmis vielä lapsen saamiseen. Olen mielestäni kykenemätön huolehtimaan vielä pikkuisesta, eikä minulla ole mitään haluakaan tässä vaiheessa. Nautin elämästäni niinkuin se nyt on. (menen ja tulen pitkin ja poikin miten haluan milloin vain)Lukuunottamatta tätä meidän "kriisiämme" nyt.

Puhuin aamulla mieheni kanssa ja hän ihmetteli kantaani näin :"Mikä siinä on niin hankalaa olla kotona lapsen kanssa, minä toisin kuitenkin sen rahan meille. Eihän sinun tarvitse montaakaan vuotta olla vain ja ainoastaan lapsen kanssa".
No niin. Lainaten siis, Eihän sinun tarvitse montaa vuotta olla vain ja ainoastaan lapsen kanssa. Mitähän tämä lie nyt tarkoitti. Minun? Montaakaan vuotta?
Vain ja ainoastaan?

Kuten jo kerroinkin että olen juuri vasta aloittelemassa kunnolla työelämääni, tarkoitti, että olen saanut kauan toivomaltani alalta työpaikan, ja nyt siis koeajalla.
Rakastan työtä jo kahden viikon jälkeen ja tällä hetkellä minulle (siis jälkeen mieheni) tärkeintä on tämä työ. en kyllä tiedä yhtään. parisuhdeneuvontaan vaan, jos sattus olemaan apua.
Minulla on ollu aina ajatuksena/haaveena, jo paljon nuoremmasta pitäen, että haluan ensin naimisiin, sitten elää yhteistä, kahdenkeskistäelämää.Saada sitten lapsia.
Mutta tämä on tietysti minun haaveeni..Kunpa saisin jotenkin selville että mitä mieheni nyt todella on hakemassa tällä.

Kiitti muuten mielipiteistänne ja neuvoistanne taasen!
 
Moi,
itse sain ensimmäisen lapsen reilusti yli kolmikymppisenä ja silloin harmittelin, etten enää ehdi tehdä kamalan isoa katrasta. Toisaalta kun hieman sinua vanhempana äitini mummokuumeisena yritti varovasti kysellä, joko olisi aika, sanoin, että lapsi pilaisi minun elämäni. Minusta lapset tulee tehdä, silloin kun on itse siihen valmis. Inhottaa nähdä nuoria äitejä "baanalla" ja lapset dumpattuna mummolaan yökylään alle puolen vuoden iässä. Ettei vaan jäis nuoruus kokematta. Tietty jos tulee vahingossa raskaaksi, niin se on eri juttu, mutta suunnitelmalliseen lapsen tekoon ei minusta pidä ryhtyä, ennen kuin on menojalka lakannut vipattamasta. Vieläkin haaveilen siitä, että olis hienoa aina joskus vain lähteä extempore kaupunkilomalle tms, mutta kaksi lasta kotona ei edesauta sitä. Lasten kanssa kotona oleminen oli kuitenkin elämäni parasta aikaa, mutta olisinko kokenut sitä niin, jos se ei olisi ollut oma valintani?

Kun sinulla on työura tuossa pisteessä, niin luulisi jokaisen järkevän miehen ymmärtävän, jos haluat ottaa esim puolen vuoden aikalisän. Eli mitä jos sanot tiukasti miehelle, että tää on mun unelmaduuni, ja haluan olla hyvä tässä. Puhutaan vaikka toukokuussa asiasta uudestaan. Ja sulattelet ajatusta samalla itse. Olet saanut miettiä asiaa rauhassa, niin vastauskin on sitten harkittu kyllä tai ei. Jos muuten ystävillänne tai sukulaisillanne on pieniä lapsia, niin ottakaapa niitä vaikka viikonloppuhoitoon. Antaisitte vanhemmille hetken omaa aikaa hoitaa parisuhdettaan ja pääsisitte tutustumaan lapsiperheen arkeen. Ja sitten et hoida itse kaikkea ruuanlaittoa, vaipanvaihtoa, syöttämistä ja sekasotkua mitä nuo pikkuiset aiheuttavat :-) Tiedä vaikka vauvakuume puraisisi!
 
Mielenkiintoinen ketju, sillä yleensä tosiaan tällä palstalla naiset haluaisivat sen lapsen, mutta mies ei.

Helposti tulee sellainen mielikuva, että mies haluaisi jollain tavalla "kahlita" sinua kotiin, vaikka sitten lapsen avulla. Kerroit miten helppo nyt on tulla ja mennä ja tietysti se on totta. Kuljetteko yhdessä miehen kanssa, vai onko sinulla paljon omia menoja? Jospa mies kokee jollain tavalla olevansa sivussa, varsinkin nyt kun sinulla on työpaikkakin, josta pidät. Ehkä hän haluaisi enenmmän jakaa asioita kanssasi? No tämä on tällaista keittiösykologiaa, mutta ehkä voisitte keksiä enemmän yhteisiä asioita, jos se nyt sitten on mikään ongelma nytkään.
 
Mielenkiintoinen dilemma tosiaan, mutta sanoisin, että lapsen tekeminen tuossa tilanteessa olisi täysin käsittämätön ratkaisu. Mikäli miehesi ei ole itse halukas jäämään hoitovapaalle lapsen kanssa, ei hänellä mielestäni ole suurtakaan oikeutta "vaatia" sinua tekemään hänelle lasta. En nyt tarkoita tällä provosoida ketään, itse en tekisi mitän mieluummin kuin jäisi kotiin kaipaamani lapsen kanssa. Ymmärrän kuitenkin, että kaikki eivät koe samoin, ja etenkin jos työ on sinulle todella tärkeää... Älä tee lasta ennen kuin itse haluat. Pahimmassa tapauksessa vain katkeroidut miehellesi. Hyvä idea tosiaan olisi ottaa tuttavien lapsia hoitoon - jopa yökylään - ja katsoa siinä sitten, miten mies tilanteen hoitaa, vai hoitaako ollenkaan.

Paljon tilanteeseen vaikuttaa mielestäni myös teidän perheen työnjako, millä tarkoitan sitä, että kumpi teistä tekee kotityöt yleensä? Miehesi kommentista päättelin hänen pitävän itsestäänselvyytenä sitä, että äiti jää lapsen kanssa pariksi vuodeksi ihan vain kotiin. Näinhän ei KUKAAN äiti tee ellei sitä itse tahdo (tai ole työttömänä vastoin tahtoaan)! Kuten edelläkin jo mainitsin, hoitovapaata voi pitää mieskin, mahtaako hän tietää asiasta?

Mutta suurempi vaikuttava tekijä lienee kuitenkin henkinen kypsyys ja valmiudet vanhemmuuteen. Itse olisin jo 23-vuotiaana ollut valmis äidiksi, mutta luonto päätti kohdallani toisin. En itsekään kannustaisi hankkimaan lasta nuorena - vaikka se silloin onkin fyysisesti helpointa - mikäli se sitten tarkoittaa lasten kippaamista mummolaan hoitoon joka viikonloppu. Eli mieti asiaa ihan oman napasi ympärillä ja vaadi mielellään vähintään tuo puolen vuoden harkinta-aika! :)
 
Noniin. Eli, miehen kanssa tehdään asioita, miten sen sanoisi.. kohtalaisen paljon yhdessä. Käydään elokuvissa (vaikkei hirvesäti ehkä varaa olisi), usein hän on illanvietoissani mukana ja teemme ruokaakin monesti yhdessä. Sen verran, että kerran pari viikkoon ihan haluan nähdä ystäviäni kahden..jolloin hänkin usein on omien ystäviensä seurassa. yhteinen uusi harratus tosin voisi olla kiva..
Olemme puhuneet naimisiinmenostakin, (ajoittuisi ensi kesälle), aikaisemmin olin tämän ajatuksen puolella.. nyt en enää ole ihan varma. En ehkä halua tällaisia vastaavia tilanteita elämääni (vaikkakin, eiköhän niitä väistämättä tule..).

hyvän ystäväni ihana pieni riku-poika on ollut hoidossa meillä muutamana viikonloppuna, kevään korvilla. Pikkuinen siis silloin oli vuoden ja nelisen kuukautta.
Aika oli aivan ihanaa, viettää sellainen erilainen viikonloppu, tehdä kaikkia ihania lasten juttuja ( ja katsoa sallitusti disneyn elokuvia, heh :) ).
Vaikka pidinkin tästä hurjasti, näiden kertojen jälkeen olen tiennyt aina tarkemmin, että nyt vielä (kuten edellä on mainittu) menojalkaa vipattaa.
En olisi tähän valmis täyspäiväisenä enkä täysviikonloppuisena enkä muutenkaan.
En todella halua kiikuttaa lastani hoitoon juuri tuon alle puoli vuoden jne. ikäisenä , koska nyt on meno päällä! :O
Minusta sitten on niin, kun tulee lapsia, että sitten ollaan ja ennenkaikkea halutaan viettää aikaa lapsen kanssa. (ja en tarkoita, etteikö siis missään voisi enää sittemmin käydä).
Kuten "minninni" kertoi, että olisi ihana lähteä extempore kaupunkilomalle, sitä juuri olen tässä tarkoittanutkin! Nyt kun aukeaa mahdollisuus vihdoin tämän työn myötä(rahan suhteen) lähteä kahdestaan matkalle ja rentoutumis lomille viikonloppuisin, todella haluaisin elää tällaista elämää ainakin muutamia vuosia.

Yritin kertoa miehelleni että haluaisin nyt tehdä tätä työtä mistä pidän. mielestäni olen saanut mahtavan lahjan elämältä jo siinä, että löytyi ja sain työn mikä on oikeasti IHANAA. ( voiko työ olla :) )
Mutta ei. "Miksi työ on tärkeämpää kuin perheen perustaminen?"
Niinpä. Miten tuota selittämäänkään. Ei se ole minulle elämässä tärkeämpää, mutta katsottuna NYT tätä hetkeä, niin valitettavasti, on. Täytyyhän minun jollain turvata tulevaisuudessa vauvallekkin hyvinvointia. Ja itselleni samalla, etten ihan puilla paljailla ole.
Mieheni tulot eivät riitä kolmihenkistä perhettä elättämään, ja siihen lisäksi äitiysraha + lapsilisä, ei onnistu. Haluan itsekkäästi että voin itsellenikin joskus, lapsen kuuluessa perheeseen ostaa jotakin & laittaa kotia.(ja nyt taas en tarkoita, etteikö kukaan äitiysrahalla oleva muka voisi koskaan mitään ostaa)

Niin muuten, huomasin itsekkin. Täällä on paljon kirjoituksia siitä, kun mies ei innostu vauvanhankinnasta. Tilanne näköjään voi olla myös toisinpäin.
Harmi tosiaan, että minun kohdallani mies on tuota mieltä, miksei voisi olla juuri toisin. Jonkun miehen mieli, joka ei vielä ole valmis lapsien tekemiseen, siirtyisi minun mieheeni, ja minun mieheni mieli taas sellaiseen mieheen, joka ei halua :D
Nyt sanoin varmaan väärin. Hokasitteko pointin? heh. :D Oon huono selittämään.

Kiitti taas neuvoista, kaikki tulee tarpeeseen!
Kattelin jo parisuhdeterapeutinkin numeroa. ehdotan illalla sellaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elsainkeri:
no hyvä testihän miehellesi olisi siis ottaa riku teille hoitoon päiväksi, mutta niin että miehesi hoitaa poikaa koko ajan?! (noin niinkuin kärjistetysti)
Click to expand...

Niin, tai mieluummin vaikka koko viikonlopuksi, että pääsee kokemaan mitä yöt on vauvan/pikkulapsen kanssa.
 
Heips,
Itse pähkäilen tässä ihan samaa lapsen teon kanssa. Itselläni oli vauvakuume jo kauan sitten ja olisin todella halunnut lapsen, mutta mies ei. Nyt koko kuvio on toiste päin. Enkä tiedä mitä tehdä. Meillä on kaikki todella hyvin, olemme naimisissa, kummallakin vakituiset työt ja oma asunto. Mutta jotenki ite ei vaan oikein ole kiinnostunut asiasta. Sen verren hyvin tunnen jo mieheni että hän on todella tosissaan, koska hän ei tee mitään ellei sitä koko sydämestään halua.
En tiedä sitten pelkäänkö nykyään asiaa niin paljon ettei se oikein maistuisi.Mietin vain että jos se vain tapahtuisi että tulisi raskaaksi ja kasvaisi asiaan sen myötä. Mutta pelkään sitten sitä että jos tulen asiasta pitemmän päälle katkeraksi tai jos en vaan kasva niin että rakastaisin vauvaa.
Koko homma on mennyt miehen pillin mukaan jos niin voisi sanoa. Aina kun siitä ennen puhuttiin hän vaan sanoi että katotaan muutaman vuoden päästä. Ja nyt ollaan tilanteessa jossa mä mietin pitäisikö siirtää tai oikeesti unohtaa kokonaan.

Tää ei voi olla normaali...auttaa =(
 
Minna S kirjotti: "Onko miehelläsi joku kriisi elämässä, kun pitää noin painostaa, vaikka olet noin nuori, ja tiedät mitä haluat ja mitä et halua? Halusiko hän jo 23-vuotiaana isäksi? IKINÄ ei ole hyvä merkki se, että lapsi halutaan juuri nyt ja heti. Silloin halutaan oikeasti jotain ihan muuta, ja nyt olisi tärkeää selvittää, että mitä tämä muu on." Eli mieshän oli 26-vuotias. En nyt sanoisi, että ikinä ei ole hyvä merkki, että lapsi halutaan juuri nyt ja heti. Itselleni halu tuli ainakin kuin salama kirkkaalta taivaalta ja halusin lapsen HETI. Ihan hyvä asia ja tunne. Outoa ajatuksenkulkua väittää, että silloin halutaan oikeasti jotain ihan muuta...? jEiköhän me jokainen ihan oikeasti sitä vauvaa haluta, sehän on biologinen vietti ja täysin normaalia. Miksi siinä pitäisi jotain ihme kuvioita lähteä selvittelemään... On outoa nykyaika, jos lastakaan ei saa haluta ihan vain lapsen takia, nuorenakin, vaan pitää alkaa miettiä, että mikähän siinä takana on.
No, ap:lle. Odota, että sinullekin tulee se halu ja tarve saada lapsi. Se on aivan ihana tunne. Miehesi tuntee sitä ihanaa tunnetta juuri nyt. Toivottavasti te tunnette sitä joskus yhtäaikaa, se yhdistää parisuhteessa jos mikä. Anna itsellesi aikaa. Toivottavasti miehesi painostus ei nyt nujerra niitä luonnollisia haluja, joita useimmilla kuitenkin on. Voi toki olla, että oma halusi herää vasta 10 vuoden päästä. Silloin miehesi voi olla jo useamman lapsen isä, jos ette yhteisymmärryskeen pääse...
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa