voi ei, mä en kestä tätä pettymystä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja puliukko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

puliukko

Vieras
Mulla on la ihan näinä päivinä ja lapsen isä lähti ensin viime vkolla etelän lomalle tuulettaan päätään(mikä ajankohta) ja tänään sitten tuli, mutta on alkanut reissussa ryyppäämään ja putki päällä(tuurijuoppo)! Se ei tule selviämään synnytykseen mun tueksi ja turvaksi ja mua niin harmittaa ja itkettää! Ollaan oltu nyt erossa, mutta lapsesta piti yhdessä kantaa vastuuta ja synnytykseen oli mielellään tulossa mukaan, mutta tässä sitä sitten ollaan:(
 
Tää tuntuu vaan niin pahalta, kun mies on seilannut kenkä oven välissä koko raskausjan ja aina mieli mennyt suuntaan jos toiseen, kerran otin jo takasinkin, että yritetään mutta ei siitä mitään tullut! Olis pitäny silloin vaan pitää pää kylmänä ja pysyä erossa koko miehestä...en käsitä miten kukaan voi olla noin kylmä ja vastuuntunnoton ihminen, etenkään kun kyse ei ole enää nuoresta miehestä!? Miten sen uskaltaa päästää lapsen elämään säätämään jos krta toisensa jälkeen tuottaa vaan lapselle pettymyksiä? Onko kellään kokemusta tämmösestä "isästä?"
 
Tuollaisia miehiä tämän palstan naisilla riittää, valitettavasti. Todennäköisesti isä ei pysty myöskään lasta tapaamaan säännöllisesti, peruu tapaamisia, tekee ohareita, laittaa viinan ja muut naiset lapsen edellä. Sydämesi särkyy joka kerta kun lapsi odottaa isää ikkunassa ja itkee illalla kun isä ei tullutkaan.
 
On ystäviä,mutta en usko että saan ketään näin lyhyellä varotusajalla mukaan kun kaikilla on työnsä ja perheensä! Tilanteen tekee hankalksi, että tämä tuli näin yllättäin ja viime metreillä meni koko pakka sekasin! Taht.kesk.itse synnytykseen ja vauvan tuloon, mutta nyt niin mieli maassa, että...eri asia jos tähän olis valmistutunu alusta asti yksin, mutta en alkujakaan lähtenyt hankkimaan lasta yksin vaan yhdessä, mutta monen mutkan kautta siis nyt tässä tilanteessa!
 
Juu juu valitsin valitsin, mutta aina ei kaikki mene oppikirjojen mukaan! Tulin yllätysraskaaksi ja ajat.tehdä abortin, mutta mies vastusti ja itsekin emmin! Lapsi päätettiin sitten pitää vaikka suhde oli aika uunituore(8kk), mutta siihen asti oli kaikki menny kivasti vaan siitäpä se alamäki sitten alkoikin! Tuli esille tämä miehen "tuurijuoppous"yms lähtemiset ja tulemiset...vihelsin pelin poikki ja päätin jatkaa yksin, mutta 2,5kk eron jälkeen mies tuli vannomaan rakkauttaan ja sanoi hakeneensa apua ongelmiinsa yms, että voitasko lapsen takia vielä mitenkään yrittää ja minä pönttö nielin tuon saippuan!!! Jälkiviisas on helppo olla!
 

Yhteistyössä