V
"vieras"
Vieras
Tai oikeammin kysymys kai kuuluisi, osaako elää parisuhteessa, jos sitä ei ole koskaan 40v aikana elänyt.
E
epäilevä tuomas
Vieras
Tekis mieli vastata että tottakai voi, mutta rehellisesti sanottuna voi olla tosi vaikeaa kun on omat tavat ja tottumukset niin juurtuneet jo. Tosi kovasti jos rakastuu niin silloin toki voi olla mahdollista.
?
...
Vieras
voi olla ettei kukaan mies uskalla sellaisen naisen kanssa, etenkin jos on sellaists "itsetietoista " sorttia se nainen ja sen vuoksi sinkkunakin pysytellyt.
?
...
Vieras
tarkoitin siis sellaista tsetietoista, ja itseriittoista tyyppiä, joka kirvoittaa puheet tyyliin "mikään ei ole niin fiksu kuin keski-ikäinen nainen..."
U
uik
Vieras
M
Meillä onnistunut hyvin
Vieras
Kyllä se voi löytyä kunhan vaan puolin ja toisin muistetaan joustaa ja opetella elämää... Oma ukko oli 38v kun lyötiin hynttyyt yhteen. Ei aikaisempia vakavampia seurusteluita takana. Kohta on 5v oltu yhdessä eikä meillä mitään vaikeuksia ole ollut sen takia että toinen olis kokemattomampi. Yhteinen lapsi on nyt reilu 1v.
Ainahan sitä voi toivoa, mutta kyllä mua ainakin mietityttäis mitä ihmisessä on vialla jos ei ole koskaan seurustellut ja ikää on jo 40......
B
brisa
Vieras
totta kai on mahdollista. mutta ei varmaan kovinkaan todennäköistä ellei ko sinkku tosissaan mieti mistä seurustelemattomuus mahtaisi johtua, ja muuta jotakin itsessään (lähinnä käytöksessään kiinnostuneita miehiä kohtaan). Sinkkuuteenhan voi olla vaikka miten monia erilaisia syitä, sen löytäminen olisi tärkeää, ja "esteiden" poistaminen. Jos itse ei keksi mistä sinkkuus johtuu, esim ystävien tai muiden läheisten ihmisten kanssa asiasta juttelu voisi auttaa (ne jotka ovat seuranneet läheltä sinkun toimimista ihmisten kanssa voisivat antaa joitain vinkkejä miksi ehkä parisuhdetta ei ole syntynyt). Jonkinlaista muutosta se varmasti vaatii itsessä, jos noin ison asian haluaa muuttaa elämässään. Ulkoiset muutokset vaativat tapahtuakseen usein ensin jonkinlaisen sisäisen muutoksen.
S
"sesse"
Vieras
Tiedän yhden parin, josta molemmat olivat piintyneitä "sinkkuja" tai ehkä voisi sanoa vanhapoika ja vanhapiika. Tapasivat aikoinaan palvelutalossa asuessaan, siis yli 70-vuotiaina ja pikkuhiljaa muutaman vuoden kuluessa suhde syventyi ystävyydestä rakkaudeksi ja kumppanuudeksi ja sitten menivät naimisiin ja asumaan yhteiseen kotiin. No tuo on tietenkin poikkeus, mutta kaikki on mahdollista...
P
Pessimisti
Vieras
Harva "osaa seurustella" ekassa tai tokassakaan suhteessa, vaan yleensä se ensimmäinen (-set) suhde/suhteet menee aina persiilleen. Juurikin siksi, ettei vielä tiedä miten parisuhteessa ollaan, miten toista kohtaan käyttäydytään, tai ihan jo siksi, ettei tiedä millaisen kumppanin oikeasti itselleen haluaa (se on monesti hyvin eri kuin se, mitä LUULEE haluavansa). Jos tähän opettelusuhteeseen mennään 4-kymppisenä, törmää siis todennäköisesti samoihin ongelmiin kuin se 16-vuotiaana seurustelemaan alkanut on törmännyt omassa ekassa suhteessaan. Ja persiilleenhän se menee.
Eli: itse en alkaisi enää tässä iässä (30) kenenkään ekaksi tyttöystäväksi. Ei minulla ole aikaa tuhlata vuosia siihen, että mies vasta opettelee suhdetta ja todennäköisesti vielä muuttaa mielensä siitä millaisen kumppanin ja parisuhde-elämän haluaa.
Disclaimer: toki on niitäkin, jotka elävät ekan kumppaninsa kanssa onnellisina elämänsä loppuun asti. Poikkeus he kuitenkin ovat, ja erittäin hyvä tuurisia. Itse en moista riskiä enää viitsisi ottaa ja alkaa ketään "tavoille opettamaan".
Eli: itse en alkaisi enää tässä iässä (30) kenenkään ekaksi tyttöystäväksi. Ei minulla ole aikaa tuhlata vuosia siihen, että mies vasta opettelee suhdetta ja todennäköisesti vielä muuttaa mielensä siitä millaisen kumppanin ja parisuhde-elämän haluaa.
Disclaimer: toki on niitäkin, jotka elävät ekan kumppaninsa kanssa onnellisina elämänsä loppuun asti. Poikkeus he kuitenkin ovat, ja erittäin hyvä tuurisia. Itse en moista riskiä enää viitsisi ottaa ja alkaa ketään "tavoille opettamaan".
A
"ansku"
Vieras
"pessimisti" on mielestäni osittain kyllä oikeassa, kyllä se on niin että parisuhdetta pitää harjoitella. Mutta olen eri mieltä siitä että olisi poikkeuksellista elää ekan kumppaninsa kanssa onnellisena yhdessä pitkään. Päinvastoin, käsittääkseni se on todella yleistä, kun mietin omaakin tuttavapiiriä. Lisäksi, 16-vuotias ja 40-vuotias eivät todellakaan ole vertailukelpoisia ensiseurustelijoita. Kyllähän nyt elämänkokemus ja ihmissuhdekokemus auttaa tulemaan toimeen eri ihmisten kanssa, ja 40-vuotiaalla sitä on väkisinkin kertynyt (vaikka ei juuri seurustelukokemusta olisikaan), ellei nyt ihan erakkona ole elänyt. Jokainen ihminen johon tutustuu ja jonka kanssa viettää aikaa kyllä hioo niitä särmiä ja auttaa tulevissa suhteissa, oli ne sitten parisuhteita tai ystävyyssuhteita.
J
jaaaa
Vieras
Väität siis, että 16-vuotiaalla ja seurustelemattomalla 40-vuotiaalla on samanlainen elämänkokemus, itsetuntemus ja suhtautuminen muihin ihmisiin (ystäviin)??
