Oho, mä vasta nyt tajusin että meitähän ei ole tässä pinossa kuin muutama enää jäljellä... Päästäisköhän me jo kaikki tuonne odottajien puolelle tästä kierrosta...
Täällä ei mitään ihmeellistä, testit polttelee taas vessan laatikossa ja koitan hokea itelleni ettei vielä kannata testailla...kuitenkin onnistumatta tässä mantrassa, eli olen sortunut jo tänä aamuna tekemään yhden nega testin. :kieh: Ei kyllä todella ole meikäläistä pilattu kärsivällisyydellä. Ja mä kun kuvittelin että tän kierron otan rennosti, en ole edes greippimehua tms koittanut juoda. Ei näköjään auta rennosti ottamiset enää tässä vaiheessa. Ei kyllä ole yhtään tärppi olo vaan pikemminkin on vähän sellainen fiilis että olen täällä kuumeilijoiden puolella vielä pitkään.
Joulu meni vielä kun jaksaisin kerätä joulukoristeet pois ennen kuin mun työt jatkuu muuten ne on pian juhannuksenakin meillä. Muksu sai kauhean määrän lahjoja... Koirat meinasi olla vähän kateellisia likan pakettivuoresta.. Mun äiti kävi eilen meillä ja antoi koirille yhteisen paketin niin toinen koirista omi sen äkkä itselleen ja kiikutti piiloon, että näköjään elukatkin ymmärtää lahjojen päälle...jopa enemmän kuin tuommoinen yksi vuotias. Lemppari lahja lapselle taisi olla pulkka, koska siinä tyttö istui kunnes mä vein sen pulkan pihalle. Kaikin puolin oikein rauhallinen joulu.
Tuntuu että meillä on niin hiljaista että mä nukahda kohta. Tyttö on päiväunilla ja mies iltavuorossa töissä, koiratkin on aika rauhallisia kun oltiin reilu tunti ulkona koko perheen voimin. Heiteltiin koirille frisbeetä ja likka touhusi lumihangessa. Reppana erehtyi ottamaan koirien frisbeen käteen niin meidän pari vuotias vöyhkääjä taklasi tytön hankeen niin että tuli vertakin huulesta. En tiedä kumpi säikähti enemmän tyttö vai koira (vai vanhemmat). Pitää päiväunien jälkeen tarkastella tuliko siinä rytäkässä mustelmia kun tuota koko eroa kuitenkin on koiran ja tytön välillä ihan riittävästi. Olen koittanut itselleni hokea että kun on koira ja lapsia saman katon alla niin joskus sattuu vahinkoja, mutta ikävältä nuo vahingot silti tuntuu. Tyttö ei vielä ymmärrä miten koira toimii tietyissä tilanteissa, onneksi koirat normaalisti varoo tyttöä ja antaa tytön joskus taputtaa vähän kovakouraisemminkin jos ei ehditä hätiin, mutta vielä on oppimista niin koirilla kuin tytölläkin. Että tällaista arkea ja ajantappoa meillä, arki rullaa lähes omalla painollaan eteen päin. Ainut että mä olen vähän muissa maailmoissa kun odottelen tädin tuloa ja haaveilen että josko sittenkin olisi onnistunut tärppäämään.
Täällä ei mitään ihmeellistä, testit polttelee taas vessan laatikossa ja koitan hokea itelleni ettei vielä kannata testailla...kuitenkin onnistumatta tässä mantrassa, eli olen sortunut jo tänä aamuna tekemään yhden nega testin. :kieh: Ei kyllä todella ole meikäläistä pilattu kärsivällisyydellä. Ja mä kun kuvittelin että tän kierron otan rennosti, en ole edes greippimehua tms koittanut juoda. Ei näköjään auta rennosti ottamiset enää tässä vaiheessa. Ei kyllä ole yhtään tärppi olo vaan pikemminkin on vähän sellainen fiilis että olen täällä kuumeilijoiden puolella vielä pitkään.
Joulu meni vielä kun jaksaisin kerätä joulukoristeet pois ennen kuin mun työt jatkuu muuten ne on pian juhannuksenakin meillä. Muksu sai kauhean määrän lahjoja... Koirat meinasi olla vähän kateellisia likan pakettivuoresta.. Mun äiti kävi eilen meillä ja antoi koirille yhteisen paketin niin toinen koirista omi sen äkkä itselleen ja kiikutti piiloon, että näköjään elukatkin ymmärtää lahjojen päälle...jopa enemmän kuin tuommoinen yksi vuotias. Lemppari lahja lapselle taisi olla pulkka, koska siinä tyttö istui kunnes mä vein sen pulkan pihalle. Kaikin puolin oikein rauhallinen joulu.
Tuntuu että meillä on niin hiljaista että mä nukahda kohta. Tyttö on päiväunilla ja mies iltavuorossa töissä, koiratkin on aika rauhallisia kun oltiin reilu tunti ulkona koko perheen voimin. Heiteltiin koirille frisbeetä ja likka touhusi lumihangessa. Reppana erehtyi ottamaan koirien frisbeen käteen niin meidän pari vuotias vöyhkääjä taklasi tytön hankeen niin että tuli vertakin huulesta. En tiedä kumpi säikähti enemmän tyttö vai koira (vai vanhemmat). Pitää päiväunien jälkeen tarkastella tuliko siinä rytäkässä mustelmia kun tuota koko eroa kuitenkin on koiran ja tytön välillä ihan riittävästi. Olen koittanut itselleni hokea että kun on koira ja lapsia saman katon alla niin joskus sattuu vahinkoja, mutta ikävältä nuo vahingot silti tuntuu. Tyttö ei vielä ymmärrä miten koira toimii tietyissä tilanteissa, onneksi koirat normaalisti varoo tyttöä ja antaa tytön joskus taputtaa vähän kovakouraisemminkin jos ei ehditä hätiin, mutta vielä on oppimista niin koirilla kuin tytölläkin. Että tällaista arkea ja ajantappoa meillä, arki rullaa lähes omalla painollaan eteen päin. Ainut että mä olen vähän muissa maailmoissa kun odottelen tädin tuloa ja haaveilen että josko sittenkin olisi onnistunut tärppäämään.