Perjantai-ilta lösötään, on jotain herkumpaa ja silloin saa mennä kylään tai pyytää kaverin yökylään meille. Lauantai on siivouspäivä, eli lauantaina pojat osallistuvat siivoamiseen. Jos jollakin on jotakin kauppa-asiaa (käsineet, kalsarit tms.) hän voi lähteä mukaani ostoksille kantamaan maitoa ja muuta tulevalla viikolla tarvittavaa, sille samalla aikaa kun mies siivoaa minä käyn "isot ostokset" joilla pärjätään maitotäydennyksien avulla melkein koko viikko.
Iltapäivällä meillä on lauantaisin suuri vaara löytää itsensä kuorimasta perunoita, tekemästä sämpylätaikinaa, salaattia tai sekoittamassa paahtokasviksien marinadia, eli teemme yhdessä iltapäivällä aika ison määrän ruokaa viikonlopuksi ja alkuviikoksi. Joku saattaa lukea ääneen viihdyttääkseen touhuavia, tai sitten kiistellään kovaäänisesti pitsan täytteistä tai jostakin puhuttavasta. Jossain vaiheessa potkaiset jätkät pellolle elleivät he itse huomaa mennä rakentamaan hyppyrimäkeä tai tekemään jotakin muuta arveluttavaa. Pienin on löytänyt lauantaiksi itselleen jousiammunnasta harrastuksen, joten myös tämä kuuluu jollain tavalla viikonloppuun.
Ylipäätään me puhumme paljon, erityisesti viikonloppuna. Kavereista, opettajista, koulusta, elämästä ja olen lapsien puhekumppanina heidän selvittäessään itselleen maailmaa ja elämää. Lauantai-iltana kaikki jotenkin tiivistyy, lapset ovat siinä lähellä, vierellä, juttelevat edelleen tai lukevat omia kirjojaan, lötköttävät kainalossa. Ja meidän on kaikkien hyvä olla.
Viikonloppuisin me siis olemme yhdessä. Ihan rauhassa ja onnellisen tavallisesti, välillä tiuskien ja välillä halaten.
Piika-äiti