Vituttaa, kun olen ihan hullu nykyään :'(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nimetön äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nimetön äiti

Vieras
Siis olen muuttunut tässä viimeisen reilun vuoden aikana ihan hulluksi. Riehun kaikille, siis lähimmäisilleni, joiden kuuluisi olla rakkaita. Huudan ja tappelen mieheni kanssa liian usein, liian usein asiat ärsyttävät. Tänään olen vihainen ollut siitä, kun poikani ei ole syöstynyt syömään kunnolla ruokaa. ELI SIIS IHAN MAHDOTONTA TÄMÄ MINUN SUUTTUMISENI.... :'(

Olen viimeaikoina tapellut mieheni kanssa niin, että nyrkit ovat heiluneet ja sanonut kamalia asioita.

EN HALUA OLLA TÄLLÄINEN, EN HALUA, ETTÄ LAPSENI JOUTUU NÄKEMÄÄN TAI KOKEMAAN TÄLLÄISTÄ.

Siis mulla on niin surullinen olo tästä kaikesta, että parempi olisi kaikkien ilman minun äksyilyäni....Tältä välillä tuntuu....

 
Oon varmasti väsynytkin.

Tänäänkin kutsuin lastani pennuksi :'( Siis ja sanoin, että tekisi mieli olla ilman lapsia....

Kun en minä pääse huilaamaankaan koskaan....kun ei ole ketään läheisiä auttamassa. Mieheni kanssa sitkutetaan tässä elämässä, joka on todella toivottu siis perhe! Mutta kun tuntuu, että aiheutan kaikille mielipahaa ja surullista mieltä....

Lapsi tässä eniten kärsii, kun näkee, että äitillä on paha mieli...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nimetön äiti:
Siis olen muuttunut tässä viimeisen reilun vuoden aikana ihan hulluksi. Riehun kaikille, siis lähimmäisilleni, joiden kuuluisi olla rakkaita. Huudan ja tappelen mieheni kanssa liian usein, liian usein asiat ärsyttävät. Tänään olen vihainen ollut siitä, kun poikani ei ole syöstynyt syömään kunnolla ruokaa. ELI SIIS IHAN MAHDOTONTA TÄMÄ MINUN SUUTTUMISENI.... :'(

Olen viimeaikoina tapellut mieheni kanssa niin, että nyrkit ovat heiluneet ja sanonut kamalia asioita.

EN HALUA OLLA TÄLLÄINEN, EN HALUA, ETTÄ LAPSENI JOUTUU NÄKEMÄÄN TAI KOKEMAAN TÄLLÄISTÄ.

Siis mulla on niin surullinen olo tästä kaikesta, että parempi olisi kaikkien ilman minun äksyilyäni....Tältä välillä tuntuu....

:hug:
 
Mulla on sellainen käsitys, että muilla ei ole ongelmia ja meillä vain on. Tästä olen jutellut myös äitini ja ystävieni kanssa ja he ovat sanoneet, että kyllä niitä ongelmia varsinkin lapsiperheissä on. Ja vielä, kun lapset ovat pieniä.

 
Ehkä minä yritänkin pyrkiä liialliseen täydellisyyteen ja se minut sitten kaataa maahan. Kun yritän vaan olla hyvä äiti ja koen sen takapakkina, jos minulle vähän äksyillään tms. Vaikka rakkaillehan se lapsikin kiukuttelee, ei vieraille. Koska äiti ja isi on ne rakkaimmat, joille uskaltaa purkautua.

Mutta kun mä menen niin hulluksi sitten siitä, kun minulle osoitetaan mieltä. Ja se sitten purkautuu mieheen, joka taas tekee kaiken vuokseni. Auttaa ja tukee, mutta minä vaan huudan ja kiukkuan. :'(
 

Yhteistyössä