Vittu mä oonkin raskaana.

[Itku]

Kivakiva, sitä en pitänyt edes mahdollisuutena ja sepä se sitten olikin. Onko joku muu tullut vastoin kaikkia taiteen sääntöjä raskaaksi, joka siis todellakaan ei ole ollut toivottu?

Miten suhtautuminen asiaan raskauden edetessä on muuttunut, vai onko? Entäpä lapsen synnyttyä?

Huoh. Voi kun tämä raskaus aika saisi mut kypsymään rakastamaan tätä lasta.

 

[kapsu]

miten kaikkia taiteensääntöjä vastaisesti raskaaksi?

 

[huoh]

Suhtautuminen oli nihkeää koko alkuraskauden. Olin jo varannut ajan aborttiin, mies sai puhuttua ympäri, myös varhaisraskauden ultrakuvan sydämen syke vaikutti asiaan.
Ei mulla kovin lämpöiset välit ole tuohon lapseen koskaan ollutkaan, kun sairastuin myös raskaudenaikaiseen/synnytyksen jälkeeiseen masennukseen, niin jotenkin se äiti/lapsi-suhde kärsi. :/

 

[vieras]

Sulla on kyllä aikaa tottua ajatukseen. Eiköhän se vielä ala hyvältä tuntumaan, kun alat tuntea potkut ja liikkeet!

 

[ap]

miten kaikkia taiteensääntöjä vastaisesti raskaaksi?

Mieheltä pantu piuhat poikki 6 vuotta sitten.

 

[kaisa]

onneksi luonto on järjestänyt että raskaus kestää 8kk + 1:n vuoden (ne viimeiset pitkät päivät ennen synnytystä)

 

[Minä vain]

Minä en tullut vahingossa raskaaksi, mutta vastentahtoisesti kylläkin. Typeryyksissäni annoin periksi miehen vauvakuumeen edessä. Sairastuin masennukseen raskausaikana. Välillä tunsin kiintymystä lapseen, mutta hänen ollessaan 1,5-vuotias huomasin ensimmäisen kerran rakastavani häntä. Sen verran meni aikaa siihen. Tosin ongelmat eivät vielä siihen päättyneet, mutta silloin aloin uskoa selviäni elämästäni, vaikka minulla on lapsi.

 

[?]

miten kaikkia taiteensääntöjä vastaisesti raskaaksi?

Mieheltä pantu piuhat poikki 6 vuotta sitten.

ethän ole käyny vieraissa?

 

[v]

Minkä ikäinen olet, elämäntilanne ja parisuhde?

 

[kapsula]

miten kaikkia taiteensääntöjä vastaisesti raskaaksi?

Mieheltä pantu piuhat poikki 6 vuotta sitten.

valitettavasti niin voi käydä

 

[minmin]

Oho, no todellakin vastoin kaikkia taiteen sääntöjä! Mitä mieltä isä on asiasta?

 

[huoh]

miten kaikkia taiteensääntöjä vastaisesti raskaaksi?

Mieheltä pantu piuhat poikki 6 vuotta sitten.

Mies varmaan haluu käydä antamassa siemennestenäytteen, tai vaihtoehtoisesti teettää isyystestin. Ihan vinkkinä: tuo sperma-analyysi on edullisempi vaihtoehto.

 

[ap]

Suhtautuminen oli nihkeää koko alkuraskauden. Olin jo varannut ajan aborttiin, mies sai puhuttua ympäri, myös varhaisraskauden ultrakuvan sydämen syke vaikutti asiaan.
Ei mulla kovin lämpöiset välit ole tuohon lapseen koskaan ollutkaan, kun sairastuin myös raskaudenaikaiseen/synnytyksen jälkeeiseen masennukseen, niin jotenkin se äiti/lapsi-suhde kärsi. :/

Mulle se abortti ei ole ollut edes vaihtoehto, mutta pelottaa että jos mä en oikeasti rupeakkaan sitten lasta rakastamaan, kun nyt tuntuu että sän tulee tavallaan pilaamaan meidän elämää.. :/

Todella todella toivon että tämä vielä iloksi muuttuu, mies on onneksi enemmän innoissaan ja jospa se sitten tarttuisi minuunkin.

 

[Marilii]

Olipa ihana tapa ilmoittaa odottavansa lasta.

 

[vieras]

onneks se 9kk on kohtuu pitkä aika tottua ajatukseen mulla lapsi oli toivottu, mutta silti koin odotusaikana ahdistuneita tuntemuksia ja halua peruuttaa koko juttu, onnellinen äiti olen kannattaa varautua koko mahdolliseen tunneskaalaan odotuksen aikana (ja jälkeenkin).

 

[ap]

Minkä ikäinen olet, elämäntilanne ja parisuhde?

Ylemmille: ei, en ole käynyt vieraissa, ihan on oman talouden tuotteita tämä. Jotain on mennyt pieleen.

Minä olen 26-vuotias. 11 vuotta kestänyt, erittäin onnellinen parisuhde takana, hyvin menee ja toivon mukaan menee jatkossakin.

Ei olisi enää senttiäkään velkaa, lapsikin jo 11-vuotias, kohta olisi alkanut aika vaan olla ilman erityisiä vaatimuksia.

 

[kaisa]

Itellä ei ainakaan yksikään 4:stä toivotusta raskaudesta ole aiheuttanu plussan tultua tikkuun mitään ILON kiljahduksia.. aina se alkaa siinävaiheessa hirvittämään, kun todellisuus "paljastuu" (vaik kaikki toivottuja onki)

 

[emm]

Esikoisemme sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Tilanne ei silloin ollut paras mahdollinen: kävin juuri läpi elämäni pahinta kriisiä ja parisuhde oli ajautunut niin huonoon tilaan, että asuimme erillämme. Siihen päälle vielä se, että olin aina ajatellut, että minusta ei koskaan tule äitiä... mutta siitä kaikesta selvittiin ja nyt olen äärimmäisen onnellinen, että tapahtui vahinko. Parasta mitä meille on koskaan sattunut!! Parisuhde voi hyvin ja olemme naimisissa. Ja lapsia on nykyään jo kaksi.

Huonoista lähtötilanteista huolimatta meistä tuli onnellinen perhe! Jaksamista. Toivottavasti kaikki menee teillä hyvin.

 

[ap]

Itellä ei ainakaan yksikään 4:stä toivotusta raskaudesta ole aiheuttanu plussan tultua tikkuun mitään ILON kiljahduksia.. aina se alkaa siinävaiheessa hirvittämään, kun todellisuus "paljastuu" (vaik kaikki toivottuja onki)

Mutta siis kun meille on ollut viimeiset 11 vuotta varmaa että lisää lapsia ei tule. ennen käytettiin pillereitä ja kortsua yhessä, aina, silkasta raskauden pelosta.

operaation jälkeenkin vaadin kumin käyttöä yli 2 vuotta raskauden pelossa :/

 

[wesuwius]

Oho, aika hurja sattuma.. sen täytyy olla tarkotus

Mulle kävi just noin, vahinko kävi mut sit keskusteltiin ja oli todellakin oikea päätös. Se kun se lapsi syntyy niin käsitykset asioista muuttuu ihan vitusti vaikkei ois uskonu. Siis parempaan, kaikki turhat jutut jää taakse. Ja tuntee et ei oo koskaan sellasta hetkeä että sul on tylsää ja sinuu ei tarvita ja miks mie ees elän.. Ja on se vaan niin saatanan sulonen kun se hymyilee sulle
En siis itsekää koskaa oo tykänny lapsista. Oon melkein inhonnu.. mut on se täysin eri asia kun on oma. En olis koskaa ollu valmiimpi kuitenkaa äidiks, olisin aina vaan sanonu et no ei vielä, mut oikeesti mikää ei ois muuttunu koskaa. Jos vahinkoa ei ois käyny niin en ois varmaan koskaan hankkinu tarkotuksella lasta.
Ja sitäpaitsi äitiys on kuitenki sellanen asia et se on kokemisen arvoinen. Sitä on niin ihana seurata kun lapsi oppii uutta. No mulla poika vasta 1,5 kk, mut silti. Se on jo muuttunut paljon siitä kun se synty.

 

[Maira]

No vahingossa raskaaksi tulleena, kyllä se siitä iloks muuttuu... :hug: Mä olin alussa tosi nihkee asian suhteen, enkä oikein tienny et mitä pitäis tehdä, mut niin vaan pikkuhiljaa alko ajatus tuntuu ihan ok:lta ja kun ekat liikkeet tuntu tuli se viimeinen ahaa elämys et jes, meille tulee vauva.

 

[kaisa]

Itellä ei ainakaan yksikään 4:stä toivotusta raskaudesta ole aiheuttanu plussan tultua tikkuun mitään ILON kiljahduksia.. aina se alkaa siinävaiheessa hirvittämään, kun todellisuus "paljastuu" (vaik kaikki toivottuja onki)

Mutta siis kun meille on ollut viimeiset 11 vuotta varmaa että lisää lapsia ei tule. ennen käytettiin pillereitä ja kortsua yhessä, aina, silkasta raskauden pelosta.

operaation jälkeenkin vaadin kumin käyttöä yli 2 vuotta raskauden pelossa :/

onneksi tässä on aikaa!!! Näin itsekki ajattelen.. tämä neljäs sai alkunsa vähän puolihuolimattomasti, nyt on menossa rv18 eikä vielä osaa ajatella vauvaa vauvana, enkä ole tottunut ajatukseen raskaudesta tai edes ajatellu syntymää.. mutta uskon vahvasti siihen, että kun tästä vatsa lähtee jälleen kasvamaan, liikkeet alkaa tuntumaan ja synnytys lähestyy alkaa vauva tuntua ihan mukavalta. Tosin rakkaus edellisiinkään lapsiin mulla ei ole synttyny heti vaan on vaatinut aikaa.

 

[v]

Itellä ei ainakaan yksikään 4:stä toivotusta raskaudesta ole aiheuttanu plussan tultua tikkuun mitään ILON kiljahduksia.. aina se alkaa siinävaiheessa hirvittämään, kun todellisuus "paljastuu" (vaik kaikki toivottuja onki)

Mutta siis kun meille on ollut viimeiset 11 vuotta varmaa että lisää lapsia ei tule. ennen käytettiin pillereitä ja kortsua yhessä, aina, silkasta raskauden pelosta.

operaation jälkeenkin vaadin kumin käyttöä yli 2 vuotta raskauden pelossa :/

Eikö mies halunnut käydä spermatestissä. Meillä odotetttiin siihen saakka, kunnes saatiin testistä tieto, ettei siittiöitä ole. Testi oli noin pari kuukautta leikkauksen jälkeen.

Leikkauksen kanssa oli alunperin ongelmia. Eka kerralla lääkäri oli laittanut väärän piuhan poikki ja mies joutui käymään leikkauksessa uudestaan.

 

[Kootikko]

Minkä ikäinen olet, elämäntilanne ja parisuhde?

Ylemmille: ei, en ole käynyt vieraissa, ihan on oman talouden tuotteita tämä. Jotain on mennyt pieleen.

Minä olen 26-vuotias. 11 vuotta kestänyt, erittäin onnellinen parisuhde takana, hyvin menee ja toivon mukaan menee jatkossakin.

Ei olisi enää senttiäkään velkaa, lapsikin jo 11-vuotias, kohta olisi alkanut aika vaan olla ilman erityisiä vaatimuksia.

Siis sulla on 11v. lapsi? jonka olet saanut ollessasi 15v? jos miehellä nyt vauvainnostus, niin miksi steriloitu??

 

[KorpiKuusenKasvattaja]

Itellä ei ainakaan yksikään 4:stä toivotusta raskaudesta ole aiheuttanu plussan tultua tikkuun mitään ILON kiljahduksia.. aina se alkaa siinävaiheessa hirvittämään, kun todellisuus "paljastuu" (vaik kaikki toivottuja onki)

Mutta siis kun meille on ollut viimeiset 11 vuotta varmaa että lisää lapsia ei tule. ennen käytettiin pillereitä ja kortsua yhessä, aina, silkasta raskauden pelosta.

operaation jälkeenkin vaadin kumin käyttöä yli 2 vuotta raskauden pelossa :/

Eikö mies halunnut käydä spermatestissä. Meillä odotetttiin siihen saakka, kunnes saatiin testistä tieto, ettei siittiöitä ole. Testi oli noin pari kuukautta leikkauksen jälkeen.

Leikkauksen kanssa oli alunperin ongelmia. Eka kerralla lääkäri oli laittanut väärän piuhan poikki ja mies joutui käymään leikkauksessa uudestaan.

Anteeksi.. Pakko kysyä: Väärän piuhan?