vitsit mikä aamu, nyt on äidillä itku kurkussa :(

Se ekat kaksi viikkoa hoidon aloituksesta on yleensä sitä "kuherruskuukautta" ja sitten alkaa kapina, narina, itku... Mutta menee ohi. =) Meillä on jo kolmas hoitopaikka menossa sitten kesäkuun alun joten tiedän mitä on odotettavissa.. Halit, suukko ja moi moi. Tiedän että jos siellä iskee katastrofi-itku niin hoitaja kilauttaa ja jutellaan tytön kanssa hetki.

 

Sen siitä saa, kun liian kauan kotona pitää, eikä lapsi osaa olla kenenkään muun seurassa kuin vanhempien.

Ei se ole aina noin mustavalkoista. Meillä on mm. kerhoiltu vauvasta saakka ja pojun hieman kasvettua pääsi omaan kerhoon, jossa siis olivat ilman vanhempia pari tuntia päivässä.

 

miksköhän noin iso poika ei totu? vai onko se juuri se, että on ollut kotona näinkin pitkään, ja on jo niin iso, että ajattelee enemmän kuin esim. 1vuotiaat?? itkerköhän se vielä koulussakin, apua...

Julius on melkein 4 v, eikö? Profiiliin kurkkasin (ja kauniit lapset sulla, by the way ).
Uhmaa...periaatetta...kaikkea pitää vastustaa ja kokeilla jospa itkeminen auttaisi. Ja osaahan tuon ikäinen toki ajatella & kyseenalaistaa enemmän kuin yksivuotias.
Voihan tuo pitkään kotona oleminenkin olla osasyy, mutta tuskin se siitä on kiinni. Lapset on vaan eri luonteisia: toiset tottuu hoitoon nopeammin, toisilla kestää hieman kauemmin. Ja kolme viikkoa on lyhyt aika. Kyllä se siitä helpottaa, ihan varmasti :hug:

joo, eli julius täyttää 4 lokakuussa, iso pitsu siis jo. minttu on toisaalla hoidossa, mietin olisko sitten helpompaa jos olisivat samassa tarhassa?
mutta kun ne kotonakin vaan nahistelee, ajateltiin, että saisivat edes olla pvän erossa toisistaan, tappelu pukarit.
ja minttu on sukulaisella hoidossa, julius tosiaan ihan kunnalisella.

Se kylllä helpottaisi eroahdistusta jos olisivat samassa päiväkodissa(olisivatko samanikäisten ryhmässä?).Kokemusta on.meillä ei lapset kertaakaan itkeneet kun jäivät yhdessä ryhmikseen.Nyt eri juttu kun ovat samassa päiväkodissa mutta eri ryhmissä.

 

eivät varmaan tosiaan kerkeäkkään paapoa, ja ymmärrän kyllä, jos hermokin menee, onhan se rasittavaa... toivottavasti kuitenkaan mikää päiväkoti ei ala kohtelmaan lasta sitten "huonommin" jos ei ole ns. helppo lapsi...

Mutta ei ole kiva kuulla kommenttia, että "ai Matti tulee tänne taas itkemään. Siinä kyllä menee kaikkien tunnelma..." ja sanojan ilme on tällainen :/
Onneksi saimme pojan nyt parempaan paikkaan!

 

miksköhän noin iso poika ei totu? vai onko se juuri se, että on ollut kotona näinkin pitkään, ja on jo niin iso, että ajattelee enemmän kuin esim. 1vuotiaat?? itkerköhän se vielä koulussakin, apua...

Julius on melkein 4 v, eikö? Profiiliin kurkkasin (ja kauniit lapset sulla, by the way ).
Uhmaa...periaatetta...kaikkea pitää vastustaa ja kokeilla jospa itkeminen auttaisi. Ja osaahan tuon ikäinen toki ajatella & kyseenalaistaa enemmän kuin yksivuotias.
Voihan tuo pitkään kotona oleminenkin olla osasyy, mutta tuskin se siitä on kiinni. Lapset on vaan eri luonteisia: toiset tottuu hoitoon nopeammin, toisilla kestää hieman kauemmin. Ja kolme viikkoa on lyhyt aika. Kyllä se siitä helpottaa, ihan varmasti :hug:

joo, eli julius täyttää 4 lokakuussa, iso pitsu siis jo. minttu on toisaalla hoidossa, mietin olisko sitten helpompaa jos olisivat samassa tarhassa?
mutta kun ne kotonakin vaan nahistelee, ajateltiin, että saisivat edes olla pvän erossa toisistaan, tappelu pukarit.
ja minttu on sukulaisella hoidossa, julius tosiaan ihan kunnalisella.

Se kylllä helpottaisi eroahdistusta jos olisivat samassa päiväkodissa(olisivatko samanikäisten ryhmässä?).Kokemusta on.meillä ei lapset kertaakaan itkeneet kun jäivät yhdessä ryhmikseen.Nyt eri juttu kun ovat samassa päiväkodissa mutta eri ryhmissä.

tyttö vasta 1v6kk... ja kyseessä on ryhmäperhepvähoito eli samassa olisivat... jos siis samaan paikkaan pääsisivät.

 

kyllä se siitä!!!! =)
ja kuten moni muukin on sanonu, niin yleensä itkut loppuu ku äiti lähtee
olen sekä lapsen tarhaan viejä että toiminut tarhantätinä ja useimmissa tapauksissa lapsi alkaa touhuaan heti ku äiti lähtee. sit on näitä pepparin mainitsemia tyyppejä jotka lietsoo lapsen ihan hysteeriseks sellasella paniikinomasella hössötyksellä ja sillä et sanotaan 10 kertaa heippa ja halaillaan ja suukotellaan. mitä "välinpitämättömämmin" se lapsen hoitoon jättö käy, sen helpompaa se on. siis hyvää tarhapäivää kulta, äiti hakee sit sillon ja sillon, sukkohali heippa ja ulos ovesta.

 

kiitos kaikille nyt tsempistä, mukava kuulla myös just nimenomaan tarhatätien kommentteja näistä "hankalista" tapauksista

 

Ihmettelen kun aina neuvotaan jättämään itkemään. Mä en jättänyt ikinä lasta itkemään, vaan olin tarhassa niin kauan kuin tarvitsi. Maksimisaan 15 min meni tässä, katsottiin leluja ym. Poika oli 2,5 v kun aloitti. Olin opiskelija, joten ei haitannut niin paljon vaikka myöhästyi. Jotkut tädit yritti raastaa lapsen sylistä ja sano, että jätä vaan ja lähde, mutta en suostunut, aina sain hänet itse rauhoittumaan. En tiedä, ei välttämättä toimi kaikilla.

 

No se muutes on totta että kun äiti häviää näkyvistä niin lapsi pyyhkii nenänsä ja alkaa leikkiä tyytyväisenä toisten lasten kanssa.
Jotkut äidit oikein heruttavat omalla surullisella käytöksellä lapsestakin itkuisen. En siis sano että sinä välttämättä niin teet.

siis varmasti meni enemmän "paniikkiin" kun huomasin, että minäkin murruin. mutta kovasti koitin pysyä reippaana

miksköhän noin iso poika ei totu? vai onko se juuri se, että on ollut kotona näinkin pitkään, ja on jo niin iso, että ajattelee enemmän kuin esim. 1vuotiaat?? itkerköhän se vielä koulussakin, apua...

Sen siitä saa, kun liian kauan kotona pitää, eikä lapsi osaa olla kenenkään muun seurassa kuin vanhempien.

No haista jo sanonko mikä! :kieh:
Meidän esikoinen ei käynyt päiväkodissa vaan ensimmäinen kodinulkopuolinen "hoitopaikka" oli eskari ja kertaakaan ei jätettäessä itkenyt eikä ollut suruissaan. Kakkosella parin viikon päästä edessä sama homma eikä vaikuta mitenkään hermostuneelta hänkään. Tilannetta tosin helpottanee se, että naapurustosta tulee paljon tuttuja kavereita eskarikaveriksi.

Juliuksen äidille :hug: Eiköhän se pieni pian totu tuohon uuteen arkeen.

 

No se muutes on totta että kun äiti häviää näkyvistä niin lapsi pyyhkii nenänsä ja alkaa leikkiä tyytyväisenä toisten lasten kanssa.
Jotkut äidit oikein heruttavat omalla surullisella käytöksellä lapsestakin itkuisen. En siis sano että sinä välttämättä niin teet.

siis varmasti meni enemmän "paniikkiin" kun huomasin, että minäkin murruin. mutta kovasti koitin pysyä reippaana

miksköhän noin iso poika ei totu? vai onko se juuri se, että on ollut kotona näinkin pitkään, ja on jo niin iso, että ajattelee enemmän kuin esim. 1vuotiaat?? itkerköhän se vielä koulussakin, apua...

Sen siitä saa, kun liian kauan kotona pitää, eikä lapsi osaa olla kenenkään muun seurassa kuin vanhempien.

No haista jo sanonko mikä! :kieh:
Meidän esikoinen ei käynyt päiväkodissa vaan ensimmäinen kodinulkopuolinen "hoitopaikka" oli eskari ja kertaakaan ei jätettäessä itkenyt eikä ollut suruissaan. Kakkosella parin viikon päästä edessä sama homma eikä vaikuta mitenkään hermostuneelta hänkään. Tilannetta tosin helpottanee se, että naapurustosta tulee paljon tuttuja kavereita eskarikaveriksi.

Juliuksen äidille :hug: Eiköhän se pieni pian totu tuohon uuteen arkeen.

Minä olen myös hoitanut kaikki kolme lasta kotona n. 4 vuoden ikäiseksi ( esikoista eskari- ikään asti ) ja ei ole ollut mitään ongelmia hoitoon jäämisessä! Ovat hyvin jääneet hoitoon ja kouluun ja ovat sosiaalisia jne..
Lapset on niin erilaisia, toiset sopeutuu hyvin ja toiset ei

 

kannattaisi varmaan laittaa lapset samaan hoitopaikkaan?miksi ovat eri paikoissa?eikö oo rankkaa viedä kahteen paikkaan lapsia?

 

Neiti oli ihan samanlainen aloittaessaan 3 vuotiaana tarhan. Ensimmäinen vuosi oli vaikea, sitä seuraava jo aamuisin mukavampi. :hug:

 

sinuna kysyisin lapselta miksi hän ei halua mennä tarhaan. tuon ikäinen osaa jo kertoa syitä mikä tarhassa ei miellytä. ja kannattaa sitten keskustella myös päiväkodin henkilökunnan kanssa, miten lapsen tarhassaoloa voisi helpottaa ja miten tehdä siitä miellyttävämpää.

 

No se muutes on totta että kun äiti häviää näkyvistä niin lapsi pyyhkii nenänsä ja alkaa leikkiä tyytyväisenä toisten lasten kanssa.
Jotkut äidit oikein heruttavat omalla surullisella käytöksellä lapsestakin itkuisen. En siis sano että sinä välttämättä niin teet.

Valitettavasti aina ei ole näin, että itku loppuisi äidin lähdettyä. :/ Jotkut lapset eivät vaan aina sopeudu joka hoitopaikkaan.

No se on oikeasti ikävä tilanne jos töihin pitää mennä, kaikki eivät voi olla kotona lapsen ekaa 7 vuotta. Sitten vain pitää miettiä mitä tilanteessa tekee, vaihtaa hoitopaikkaa, ottaa hoitajaa kotiin, heittäytyy sossun luukulle jne.
Mulla ei ole ollut vaihtoehtoja, mutta mulla ei onneksi ole koskaan jääneet lapset itkien hoitoon. Mutta meillä hoito on aloitettu jo pienestä pitäen, ja muutenkin lapset ovat tottuneet että ollaan ihmisten ilmoilla ja välillä hoidossa sukulaisilla ja kavereilla.

 

Meillä lähinnä ongelmaa tuottaa aamulla lähteminen. POika ei oikein ole tottunut lähtemään "sutinalla", muuten jää mielellään päiväkotiin.

 

Meillä on tuo nuorimmainen just 5v. Päiväkotiin meni kun täytti kolme; eka vuosi oli aika kamala, mutta suurimmaksi osaksi siksi, että lapsi sairasteli ensimmäiset puoli vuotta lähes koko ajan; seurauksena se, ettei lapsi ehtinyt luomaan kaverisuhteita eikä tottua päiväkodin rutiineihin. Sairastelun taltuttua helpotti hieman kun sai kavereita ja paikkakin tuli kaikin puolin tutuksi. Silti vielä nytkin, 5v, ei aina haluaisi lähteä hoitoon, vaikka kivat kaverit siellä oottelee... Olisi niiiin kiva olla ÄITIN kanssa kotona ja tehdä omia juttuja, omaan tahtiin. Hyvin ne siellä pärjäävät vaikka yrittävät vedättää meitä vanhempia Voimia Juliuksen äidille, ajan myötä helpottaa - äidilläkin :saint:

Terveisin äiti, joka itki esikon hoitoon lähtöä kuukausi tolkulla työpaikalla B)

 

kannattaisi varmaan laittaa lapset samaan hoitopaikkaan?miksi ovat eri paikoissa?eikö oo rankkaa viedä kahteen paikkaan lapsia?

Meilläkin on lapset eri paikoissa, johtuen siitä että ovat eri ikäisiä....taaperoryhmä on toisessa paikassa, ja 3-5 v ryhmät taas toisaalla.

Ei ole rankkaa viedä lapsia kahteen eri paikkaan, lähekkäinhän nuo ovat. Ja meillä esikoinen on sen verran huolehtivainen tapaus pikkuveljeään kohtaan & pikkuveli taas isosiskonsa perskärpänen että kummankaan hoitopäivistä ei tulisi oikein mitään jos olisivat samassa paikassa. Keväällä olivat pari viikkoa samassa ryhmässä, ja esikoinen huolehti koko ajan veljestään, vahti tätä, stressasi eikä osannut keskittyä muuhun kuin siihen että veli saa vettä kun sillä on jano, veli saa leluja, veli nukahtaa päiväunille, jne. Eli liikaa stressiä esikoiselle, joka ei voi sille mitään, että on luonteeltaan tuollainen.

 

eli vaikka lapsi itkee, ja kovaakin, tekö halitte ja pusutatte ja sanotte naama peruslukeilla , et hei hei, ja iltapvällä nähdään? ja siinä se... sit ulos?

pystyttekö olemaan loppupvän ajattelemaat että se jäi itkee, vai tuleeko se luottamus siihen, että lapsi kyllä rauhoittuu sinne, ajan myötä?

Näin juuri,mun oli pakko luottaa et kyl sieltä soitetaan jos oikeesti hätä.ei ne lapset itkuun kuole.
nykyää vapaapäivinä poika kyselee et voiskos mennä tarhaan
se on se ero äitistä,mut kun äiti katoaa näköpiiristä ni leikit vie mennessään!
Mä tein alussa aina samoin,"pusu+hali "hyvää tarhapäivää",heihei äiti menee töihin,nähdään sitten kun työt loppuu"