Olen lukenut nämä pinot alusta loppuun ja seurannut keskusteluja jo kauan, mutta enpä ole aikaisemmin kommentoinut. Nyt oli pakko. Rakastan siis kirjoja ja olen ne lukenut moneen kertaan, osan myös englanniksi. Päivittäin menee ihan liikaa aikaa fanisivuistoilla ja eka leffakin on katottu niin moneen kertaan, että sen osaa jo melkein ulkoa.
Olen 37-vuotta ja ilokseni voin todeta, että lisäkseni myös kaikki kolme lastani ovat Twilight faneja myös teini-ikäinen poika. Oltiin perjantaina ensi-illassa koko perhe (myös mies) ja elokuva vei jalat alta. Oli ihan hiki ja pää pyörällä kun leffa loppui. Ei siinä uni tahtonut silmään tulla. Lapset tykkäsivät myös ja mieskin vähän, mutta eka leffa oli hänen mielestään parempi. Itse olen ihan toista mieltä.
No, eilen oli ihan pakko päästä leffaan uudestaan ja tällä kertaa menin sinne ystäväni ja 13-vuotiaan tyttöni kanssa ja taas oli teatteri täynnä väkeä. Ekalla kertaa oli paljon teinejä, mutta nyt vanhempaa väkeä mikä oli mukavaa, sillä nyt ei kikateltu niin paljon. Oli muuten myös miehiä ja poikia (eikä kaikilla ollut edes tyttöjä mukana!). Toisella kerralla leffa oli vielä parempi kuin ekalla. Nyt todella uppouduin siihen ja kylmät väreet menivät vähän väliä. Mieletön kokemus. Kolmannen kerran voisin mennä katsomaan vaikka heti, mutta mies taitaisi kyllä sitten jo alkaa vähän hermostua, joten parasta yrittää hillitä itseään hetken.