Vinkkejä kun 4-vuotias temppuilee AINA uloslähtiessä pukemisen kanssa?

Vetkuilee, eikä ota kuuleviin korviinsa lähteä ulos, vaikka sanon hyvissä ajoin. Pukemisessa vetkuilee ja pikkuveli joutuu sitten odottamaan kuumissaan kaikki vaatteet päällä. Tähän mennessä kokeiltu:

-suosikkilelu jäähylle kaapin päälle
-lapsi jäähylle
-autan pukemisessa, puen
-teen vaateradan lattialle, leikin kautta
-tarra palkinnoksi kun pukee reippaasti
-lasken viiteen ja puen väkisin (auttaa, mutta inhottavaa)


Ulkona on kivaa, ei siitä pitäisi olla kiinni, mutta nuo lähdöt jotain ihan kamalaa...Varsinkin jos on pakko joutua jonnekin tiettyyn aikaan.

 

mä uhkaan jättää kiukuttelevan kakaran yksin kotiin ja menen rappuun odottamaan

 

Meillä on 3 ja puolivuotias ja ainoa, mikä auttaa on väkisin pukeminen. Sitten, kun on päästy ulos on kaikki hyvin. Myös aamulla päivävaatteiden päälle saaminen on taistelua. Vaikeimmillaan tämä oli kesällä, nyt lapsi on selvästi hyväksynyt sen, että vaatteet pitää pukea mutta silti protestoi aina aluksi.

 

Jätä yksin sisälle, toimii, vaatteet menee yllättävän nopeasti päälle sen jälkeen.

 

[QUOTE="vieras";25328016]mä uhkaan jättää kiukuttelevan kakaran yksin kotiin ja menen rappuun odottamaan[/QUOTE]

Tuo ei toiminut meillä. Lapsi jäi tyynesti eteiseen ja kun vartin päästä raotin ovea, kun oli ollut koko ajan niin hiljaista, lapsi leikki kengillä.

 

Tuota teen myös ja auttaa, mutta ärsyttävää kun usein pitää siihen mennä...

 

Pukemisesta on selvästi tullut lapsellesi vallankäyttötapa. Meidän nelivuotiaallemme voi jo monta asiaa selvittää puhumalla, tosin toistoa toistoa toistoa tarvitaan.

Minä puhuisin lapselle ulkovaatteiden pukemisesta. Sanoisin, että aikuinen päättää, milloin mennään ulos ja miten pukeudutaan. Lapsi pukeutuu. Piste. Jos ei pukeudu itse, puetaan. Toistoa käytännön harjoitteilla. Ei mitään ylimääräistä temppua, viivyttelyä eikä viihdykettä.

Nelivuotiaasi ei ilmeisesti ole päiväkodissa? Onko ollutkaan? Miten pukeminen siellä sujuu? Moni nelivuotias päiväkotilapsi oikein kilpailee siitä, kuka pukee nopeimmin ja itsenäisimmin.

 

Jaa-a.. meilläkin on jonkunasteista temppuilua kaikilla muksuilla paitsi nykyisellä 5-vuotiaalla, hän pukee jo itse ja reippaasti päälle kun pääsee pihalle odottelemaan et me muut ollaan valmiita. Mutta herra tietää millasta temppuilua se hänenkin kanssaan joskus vielä oli, kyllä huutoa ja itkua ja raivoamista oli ja hiki päässä istuttiin saunassa jäähypenkillä toppavaatteissa. (ei ollut sauna päällä.. )

Tämänhetkisillä fiiliksillä varmaan sinuna tekisin niin että uloslähtöä alettaessa tekemään antaisin nelivuotiaalle tiedoksi että nyt aletaan tekemään lähtöä ulos ja jos etä itse ole pukenut siihen mennessä kun pikkuveli ja minä ollaan valmiita niin sitten minä puen väkisin. Ja jos ei vaatteet ole päällä kun pikkuveli ja itse ootte valmiina niin väkisin sitte vaan. Selviää nopeammin.

Ei mun hermot kestä alkaa neuvottelemaan tuollaisesta asiasta jos vaihtoehtokin on hyvissä ajoin annettu. Lapsen luonteesta riippuen jonkun aikaa kun väkisin pukee niin luulis että alkaa mieluummin pukea sitten itse kun huomaa ettei siitä temppuilusta ole mitään hyötyä.

 

Sanot, että nyt lähdetään, ja silloin lähdetään. Lapsi mukaan vaatteet päällä tai ilman. Aika nopeasti hän ulkona huomaa, että vaatteet kannattaa pukea.

 

Lohduttavaa kuulla, että muillakin... Tosiaan tuo väkisin pukeminen on ainoa tämä, joka on tehonnut. Eli pitäisi tosiaan ottaa suoran kylmä linja, eikä jäädä lässyttämään itsekään. Päiväkoti alkaa ensi viikolla ja tuntuu ihanalta, että siellä ainakin joutuu pukemaan reippaasti. Tosin ne aamulähdöt kauhistuttaa jo nyt...

 

4-vuotias on vielä tosi tosi pieni. JOtkut lapset kehittyvät hitaasti ja omatoimisuus on vaikeaa. Lapsi ei taatusti välttämättä tahallaan tee tuota pukemattomuutta, vaan hänelle on ehkä vaikeaa se. Meillä on samanlainen lapsi ja hän on alkanut oppia pukemaan vasta nyt 4,5-vuotiaana. Hän tarvitsee rutkasti tukea, apua, kannustusta ja AIKAA.

Lapset ovat yksilöitä, ja voivat kehittyä hyvin eri tahtiin. Joillekin lapsille pukeminen omatoimisesti voi olla vaikeaa vielä kouluiässäkin.

Auttaisiko se, että pukisit osan ja lapsi pukisi osan? Kannustus, ja myönteinen ilmapiiri voivat myös edistää, uhkailut ja kiristykset ja rangaistukset tekevät pukemisesta entistä vaikeampia ja voivat saada pukemisen tuntumaan entistä inhottavammalta.

Tsemppiä!

 

Mä kans sanon että jää kotiin jos ei oo kohta pukenu. Harvoin edes on mitään ongelmaa mutta toi toimii joka kerta.

 

Meillä on myös tosi työlästä toi pukeminen mutta tällä hetkellä toimii se jatkuva selittäminen pukiessa esim. kerrataan viime kesän lomareissua ja mikä siellä oli kivaa ja mihin voisi joskus lähteä lomareissulle tms. Saa kyllä puhua ku ruuneperi mutta siinä saadaan vaatteet huomaamatta samalla päälle. Pitää kyllä osata aloittaa juttu tosi jännästi tai kuiskaamalla että onnistuu edes herättämään pojan mielenkiinnon kuuntelemiselle..

 

Meillä se pahin vaihe on pukemisen aloitus, kyllä se sitten sujuu, kun saa lapsen eteiseen aloittamaan pukemisen.

 

"Kuka saa vaatteet päälle kaikista nopeimmin?" Sekuntikellosta otetaan aikaa ja aina voi yrittää parantaa omaa suoritustaan

 

Meillä uloslähtö perutaan jos kiukuttelu ei tokene kolmannesta varoituksesta ja sen jälkeen sisällä ei ole luvassa mitään kivaa useampaan tuntiin vaan hyvin itsellistä leikkiä, kun minä keskityn kodinhoitoon. Sääntö on tehtylapselle selväksi ja muistutan siitä vartti ennen uloslähtemistä.

Kun tämän muutaman kerran toteutin, niin viime aikoina on ollut aika helppoa ulos lähteminen.

 

Mä laitan kellon piippaamaan ja sanon sulla tämä aika pukea päälle kun kello soi emme mene enää ulos.

 

Kiitos vastauksista. Tuohon kannustamiseen ja myönteiseen ilmapiiriin pitäisi pyrkiä, harmittaa joka kerta kun pukemisesta tulee taistelua. En vain ole keksinyt tapaa, jolla kannustaa niin, että pukeminen sujuisi. Ei oikein halua, että äiti pukee mitään. Pahinta tosiaan on saada lapsi eteiseen pukemaan, jatkaa vaan leikkejään, eikä ota kuuleviin korviinsa kehoitusta uloslähdöstä, vaikka varoitan hyvissä ajoin...

 

[QUOTE="vieras";25328401]"Kuka saa vaatteet päälle kaikista nopeimmin?" Sekuntikellosta otetaan aikaa ja aina voi yrittää parantaa omaa suoritustaan [/QUOTE]

ei kilpailua....

 

Älkää hyvät ihmiset uhkailko tuolla kotiin jättämisellä, pieni lapsi ottaa kaiken kirjaimellisesti ja luulee että oikeasti jätätte heidät yksin!!

 

Omakotitalon etuna on kylmä kuisti. Jos ei pue lämpimässä eteisessä niin sitten vaatteet kuistille ja tenava sinne kun muu väki pääsee jo pihalle touhuamaan. Kylmyys ja muiden iloiset riemunkiljahdukset kyllä pistävät töpinää hidastelijaan.

 

Meillä 4-vuotias tyttö nyt tehnyt tuota, vietettyään aikaa mummolassa. Siellä mummoa voi "vetää höplästä" ja leikkiä avutonta, kotona ei onnistukaan. Kotona tulee, "emmä osaa, nää on ihan tyhmiä" ja vaatteet lentelee pitkin seiniä ja saadaan itkupotkuraivareita. (Tarhassa pukee reippaasti ja on usein "vetämässä junaa" ensimmäisenä.) Lähinnä käytän ensin "jompikumpi"-taktiikkaa, eli annan lapsen valita esim. kahden pipon väliltä kumman tahtoo ja tämä toimii usein. Ei ole laisinkaan niin tyhmät välihousut kun ne saa itse valita. Toinen keino on harhautus. Juttelen jotain juttua hänelle samalla kun puemme ja kyselen häneltä välissä mielipidettä ja sanon, "hei nyt kengät jo jalkaan -- niin ja mitäs mieltä oot jos--" sujuu noin meillä. Huomattavasti parempi, rauhallisempi taktiikka kun riehuminen ja huuto ja lapsen tasolle taantuminen maltinmenetyksen myötä. Kantapään kautta opittuja juttuja, jotka tepsivät yhdelle lapselle, muttei välttämättä muille. Tsemppiä pukuhetkiin, ne voi olla helvetillisiä.

 

mä oon sanonu että js ei pueta niin sitten ei lähdetä ulos. ja sitte ei kans lähdetä. ´sitte yleensä menee vähän aikaa taas hyvin kun on kerran jätetty ulkoillu väliin.
harmittaa kyllä kovasti että menee tuommoseksi riitelyksi monesti se uloslähtö. usein silti saa leikin varjolla lapsen pukemaan.

mä oon pukenu pikkuveljen vasta kun isommalla on päällä. tai sitte niin että oon laittanu pienemälle jalat haalariin ja kengät jalkaan niin on nopeaa heittää haalari vaan niskaan sittekun on valmista. pipot ja hanskat, haalarin jalkalenksut yms laitetaan usein vasta ulkona tai rappukäytävässä jossa viileämpää niin kaikilla on mukavampaa.

täytyski koittaa tuota että liikkeelle lähdetää, oli puettu tai ei. minustakin on kohtuutonta että uhmaikäinen päättäisi milloin lähdetään ulos ja milloin ei, ja miten kauan siinä menee.

 

Meillä lapsi hakee juuri sitä ettei lähdetä ja saisi vaan jatkaa sisällä leikkejään. Jos sanoisin, että sitten ei mennä, niin mielestäni silloin lapsi saa päättää uloslähdöstä...

 

Täällä myös oli n.4v tuota vetkuilua ja nyt se alkoi taas herra 6v :headwall:
Ei "kiristys, uhkaus, lahjonta" auta...ihan kuin haaveilisi jotain eikä vaan saa vaatetta liikkumaan mihinkään suuntaan