Ä
äippä
Vieras
siis kuuluuhan hyvän miehen ymmärtää ja tukea jos rakastaa, huom.sitä ymmärrystä voi kehittää mies;kuuntelemalla,ajattelemalla,kyselemällä,lukemalla. ei vaadi paljoo mieheltä
Keskustelu tarvinnee jälleen asiantuntijan eli miehen näkökulmaa.
Seuraavat ajatukset eivät ole omia fiiliksiäni vaan vain yleinen katsaus miehen pääkoppaan.
Seksin puute voi johtua monestakin asiasta.
Mies saattaa pitää raskaana olevaa naista epäeroottisena.
Miehet eivät pidä muutoksista varsinkaan silloin kun kaikki oli hyvin. Nopeasti muotoaan muuttava nainen voi olla kummajainen ja mies kaipaa sitä tuttua ja turvallista tilannetta.
Lisäksi voi tulla pelko että yhdyntä satuttaa vauvaa.
Kaikkein pahin on ehkä se että naisen alati kasvava maha pakottaa etsimään uusia yhdyntäasentoja ja -tapoja jolloin miehen itsevarmuus joutuu kovalle koetukselle.
Etäisyys arjessa voi sekin johtua monista asioista.
Esille ovat jo tuleet raskaushormoonit. Ne ylittävät miehen järkevän ja loogisen käsityskyvyn erittäin korkealta. Pahimmillaan raskaana oleva nainen toimii miehen mielestä täysin järjettömästi ja epäloogisesti ja tämä järjenvastainen käytös saa miehen mielen järkkymään. Mies ei uskalla enää tehdä mitään kun mikään ei mene kuitenkaan oikein.
Mies voi etääntyä arjesta myös siksi että tuntee paineita seksin epäonnistumisesta. Näin nämä kaksi asiaa ruokkivat toisiaan.
Kaikki asiat pyörivät vain naisen, vatsan ja tulevan vauvan ympärillä. Mies tuntee itsensä syrjäytetyksi jo tässä vaiheessa. Tätä ei joku satunnainen silittely ja lähentely-yritys pelasta sillä mies on menettänyt kontrollin elämäänsä.
Palataan vielä niihin hormooneihin. Kyllä minä muistan että kun käskettiin olla kyykyssä ja olin kyykyssä niin tuli huudot että helvettiäkö siinä kyykit kun pitäisi hyppiä. Tämä siis karrikoituna esimerkkinä mutta tähän tyyliin se pahimmillaan menee. No arvatkaas kiinnostaako enää tehdä mitään? Ap:n äijä pelaa pleikkaa ja minä pakenin autotalliin viettämään omaa henkilökohtaista laatuaikaani.
Mitähän tähän nyt oikein neuvoisi? Aika parantaa tämänkin ongelman mutta molempien pitää osaltaa pitää huoli ettei tilanne riistäydy hallinnasta. Varsinkin miehen pitää malttaa mielensä koska naisesta ei siihen hormoonimyrskyissään ole.
Lapsen synnyttyä mies ajautuu sitten seuraavaan kriisiin mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
Seuraavat ajatukset eivät ole omia fiiliksiäni vaan vain yleinen katsaus miehen pääkoppaan.
Seksin puute voi johtua monestakin asiasta.
Mies saattaa pitää raskaana olevaa naista epäeroottisena.
Miehet eivät pidä muutoksista varsinkaan silloin kun kaikki oli hyvin. Nopeasti muotoaan muuttava nainen voi olla kummajainen ja mies kaipaa sitä tuttua ja turvallista tilannetta.
Lisäksi voi tulla pelko että yhdyntä satuttaa vauvaa.
Kaikkein pahin on ehkä se että naisen alati kasvava maha pakottaa etsimään uusia yhdyntäasentoja ja -tapoja jolloin miehen itsevarmuus joutuu kovalle koetukselle.
Etäisyys arjessa voi sekin johtua monista asioista.
Esille ovat jo tuleet raskaushormoonit. Ne ylittävät miehen järkevän ja loogisen käsityskyvyn erittäin korkealta. Pahimmillaan raskaana oleva nainen toimii miehen mielestä täysin järjettömästi ja epäloogisesti ja tämä järjenvastainen käytös saa miehen mielen järkkymään. Mies ei uskalla enää tehdä mitään kun mikään ei mene kuitenkaan oikein.
Mies voi etääntyä arjesta myös siksi että tuntee paineita seksin epäonnistumisesta. Näin nämä kaksi asiaa ruokkivat toisiaan.
Kaikki asiat pyörivät vain naisen, vatsan ja tulevan vauvan ympärillä. Mies tuntee itsensä syrjäytetyksi jo tässä vaiheessa. Tätä ei joku satunnainen silittely ja lähentely-yritys pelasta sillä mies on menettänyt kontrollin elämäänsä.
Palataan vielä niihin hormooneihin. Kyllä minä muistan että kun käskettiin olla kyykyssä ja olin kyykyssä niin tuli huudot että helvettiäkö siinä kyykit kun pitäisi hyppiä. Tämä siis karrikoituna esimerkkinä mutta tähän tyyliin se pahimmillaan menee. No arvatkaas kiinnostaako enää tehdä mitään? Ap:n äijä pelaa pleikkaa ja minä pakenin autotalliin viettämään omaa henkilökohtaista laatuaikaani.
Mitähän tähän nyt oikein neuvoisi? Aika parantaa tämänkin ongelman mutta molempien pitää osaltaa pitää huoli ettei tilanne riistäydy hallinnasta. Varsinkin miehen pitää malttaa mielensä koska naisesta ei siihen hormoonimyrskyissään ole.
Lapsen synnyttyä mies ajautuu sitten seuraavaan kriisiin mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
. Hyvin kerrottu. ..
I
ihan sama mitä teette, mutta tehkää jotain
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Sori vaan, ikää mulla ei ole edes kolmeakymmentä
Eli en ole mikään kälättävä keskiiänkriiseilijä. Sinä sen sijaan taidat olla vain rääväsuinen huonokäytöksinen akka. Ihme, että teillä menee huonosti!
A
ap
Vieras
oli pakko tulla nyt vielä katsomaan mitä paskaa täällä on satanut niskaan. tuosta pyyteettömyydestä... sitä on yritetty! mites kuvittelet että musta on tullut näin katkera...
soulw@tcher:ille kiitos...
soulw@tcher:ille kiitos...
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ihan sama mitä teette:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Sori vaan, ikää mulla ei ole edes kolmeakymmentä
vain ärsytettynä. ihmiset jotka sen ansaitsevat, olen kohtelias ja hyväntapainen. ei mun tarvitse olla näsäviisaille kyökkipsykologeja kohtaan kohtelias.
I
ihan sama mitä teette, mutta tehkää jotain
Vieras
Sä olet kova nimittelemään toisia. Ja pilkkaamaan tuulesta temmatuilla väitteillä. Sinun kannattaa pyrkiä muuttamaan käytöstäsi, niin pääset elämässäsi helpommalla. On myös kyseenalainen tapa jatkuvasti oikeuttaa oma törkeytensä ties millä perusteilla. Läpi tämän ketjun olet keksinyt selityksiä sille, miksi saat muka olla huonokäytöksinen ja inhottava muita kohtaan. Miksi sinulla on muka oikeus olla törppö.
A
apua
Vieras
Minusta ap vaikuttaa vähän pelottavalta tapaukselta. Ymmärrän miestäsi hyvin, jos haluaa paeta sinua pleikan maailmaan, sori vaan. Täällä sä vaan nimittelet miestäs kusipääks jne. Jotenkin TOSI vaikea uskoa, että parisuhde olis ollu ennen raskauttakaan kunnossa. Miten se ihana rakas mies, jonka kanssa aloit tekemään tätä lasta, on nyt muutamassa viikossa voinut muuttua inhottavaksi paskapääksi, joka ei tajua yhtään mitään. Ei ne hormonihuurutkaan kaikkea selitä.
M
mä
Vieras
oon sun puolella AP. Meillä sama tilanne, paitsi että en ole raskaana mut 1 lapsi löytyy ( reilu vuoden ikänen ) ja mies haluaa vaan p***a, siiinä se. Ei ikinä kehu eikä osota muutenkaan rakkautta tms..
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mä:
kiitos.
on se kiva että tällä palstalla naista pidetään kusipäisenä vaikka olen koittanut pitää parisuhteen ihan samanlaisena kuin ennen raskautta, mies on muuttunut ja se on totaalisesti mun vika. vaikka olen koittanut olla miehelle mieliks ja koittanut huomioida miestä normaalia enemmän (koska se huomio vähenee luonnollisesti sitten kun vauva syntyy). jos mies valittaisi täällä tälläistä asiaa, että nainen on muuttunut kylmäksi niin mies saisi kyllä kaiken sympatian. taitaa oikeasti olla kaikki palstailijat miehiä tai niin katkeroituneita naisia etää toivovat kanssasisarilleen samaa paskaa.
haluan mainita vielä, että tietysti pidän miestä kusipäisenä kun ei ota huomioon mitään positiivista mitä teen, en saa huomiota vaikka mitä tekisin, mies itse ei ollenkaan panosta parisuhteeseen jne. vai pitäisikö mun pitää miestä jumalana vaikka itse pidän tämän parisuhteen kasassa?
I
ihan sama mitä teette, mutta tehkää jotain
Vieras
1) Lopeta kärjistäminen
2) Lopeta mustavalkoisuus
3) Lopeta nimittely/ kiroilu/ huutaminen
4) Tee pyyteettömästi jotain miehesi hyväksi. Ilman mitään taka-ajatuksia
5) Tee itsesi kanssa sopimus, että et kosta miehellesi kahteen viikkoon mitään kotityökuormaa lisäämällä tai muutoinkaan. Ja sovi samalla itsesi kanssa, että tuon kahden viikon aikana et kiukuttele tippaakaan. Mistään. Vaikka kuinka sinusta siihen olisi aihetta.
6) Yritä hymyillä enemmän, yritä olla hauska ja positiivinen.
Uskon vahvasti, että tuolla reseptillä onnistut. Muutoksen pitää olla kestävää ja jatkuvaa. jos hemmottelet miestäsi päivän/ parin tunnin ajan ja muulloin olet hirveä, ei se paljon lämmitä. Parisuhteessa ei ikinä kaikki ole toisen syytä. Eli varmasti myös miehessäsi on vikaa. Kuitenkin, jos haluaa onnistua parisuhteessa, on välillä nieltävä ylpeytansä ja tehtävä isojakin myönnytyksiä. Tehtävä aloitteita sovintoon, tasoitettava tietä kohti parempaa tulevaisuutta. Paras palkinto on, kun lopulta huomaa kaikean korjaantuneen taas hyväksi (sen voi tehdä oma-aloitteisesti muuttumatta kynnysmatoksi). Kun huomaa, että nauraa taas puolisonsa kanssa yhdessä, halailee ja harrastaa intohimoista seksiä. Vaikka luuli, että niin ei enää koskaan käy. Jos mies ei halua vastata hyvään hyvällä (siis pitkäjänteiseen hyvään), silloin hän ei rakasta sinua enää. Ja sille sinä et voi yhtään mitään.
2) Lopeta mustavalkoisuus
3) Lopeta nimittely/ kiroilu/ huutaminen
4) Tee pyyteettömästi jotain miehesi hyväksi. Ilman mitään taka-ajatuksia
5) Tee itsesi kanssa sopimus, että et kosta miehellesi kahteen viikkoon mitään kotityökuormaa lisäämällä tai muutoinkaan. Ja sovi samalla itsesi kanssa, että tuon kahden viikon aikana et kiukuttele tippaakaan. Mistään. Vaikka kuinka sinusta siihen olisi aihetta.
6) Yritä hymyillä enemmän, yritä olla hauska ja positiivinen.
Uskon vahvasti, että tuolla reseptillä onnistut. Muutoksen pitää olla kestävää ja jatkuvaa. jos hemmottelet miestäsi päivän/ parin tunnin ajan ja muulloin olet hirveä, ei se paljon lämmitä. Parisuhteessa ei ikinä kaikki ole toisen syytä. Eli varmasti myös miehessäsi on vikaa. Kuitenkin, jos haluaa onnistua parisuhteessa, on välillä nieltävä ylpeytansä ja tehtävä isojakin myönnytyksiä. Tehtävä aloitteita sovintoon, tasoitettava tietä kohti parempaa tulevaisuutta. Paras palkinto on, kun lopulta huomaa kaikean korjaantuneen taas hyväksi (sen voi tehdä oma-aloitteisesti muuttumatta kynnysmatoksi). Kun huomaa, että nauraa taas puolisonsa kanssa yhdessä, halailee ja harrastaa intohimoista seksiä. Vaikka luuli, että niin ei enää koskaan käy. Jos mies ei halua vastata hyvään hyvällä (siis pitkäjänteiseen hyvään), silloin hän ei rakasta sinua enää. Ja sille sinä et voi yhtään mitään.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ihan sama mitä teette:
anteeks että kysyn, mutta osaatko lukea? luuletko että mun yritykset ovat olleet päivä mittaisia? tuota kaikkea on yritetty mutta tulosta ei tule.
enkö ole tuonut jo selväksi sitä että kaipaan vinkkejä siihen että miten saisin miehen keskustelemaan asioista ja miten saisin miehen ymmärtämään että itse olen valmis vaikka mihin että tilanne muuttuisi?