P
pt-mies
Vieras
Olen kohta 30-vuotias pyörätuolissa oleva mies, vammauduin joskus 25-vuotiaana auto-onnettomuudessa kun ajoin autoa päihteiden vaikutuksen alaisena ja sitten kynnettiinkin pitkin ojaa ja lensin suoraan tuulilasin läpi ulos ja lopusta ei olekkaan muistikuvia. Kunnes sitten sairaalassa heräsin ja lääkärit kertoivat mitä on tapahtunut ja että en tule enää oikeastaan koskaan kävelemään ja niinhän siinä kävi. Eli lantiosta alaspäin halvaus.
Koulussa olin aika niljake, (siis yläkoulussa.) ja kyllä alakin ja senkin jälkeen vielä pitkään nuorena äijänä. Kiusasin paljon muita oppilaita millon mistäkin syystä, mitä nyt oon jälkeenpäin alkanut katumaan hirveesti, oikeestaan sen jälkeen kun tuo onnettomuus kävi ja siinä tapahtu samalla sellanen suuri henkinen kasvu. Yks mun uhreista oli ylä-asteella sellanen tyttö. Se oli sillon joku 160 senttinen ja 80 kilonen ja mä tietty haukuin sitä läskiksi, sitten rumaksi, huoraksi ja ties miksi. Eikä se kiusaaminen jääny vaan muhun vaan sitä kiusas myös moni muu...
Sitten täys-ikäsyyden korvilla meidän tiet vaan eros, eikä enää kuultu toisistamme. Kyseinen tyttö oli sillon mua muutaman vuoden nuorempi eli nykyisin hän on siis 28-vuotias nainen. Nyt monta vuotta jälkeenpäin, mä tapasin meidän kotipaikkakunnalla tämän naisen... itse olin siis jäänyt asumaan tänne ja hän muutti sillon muualle. Tää nainen oli muuttunu ihan täydellisesti! se oli laihtunu ainakin -25kg, kaunistunu ihan saatanasti ja oli todella upee tapaus... jäi ihan monttu auki, et onko toi todella se sama??
Mä pelkäsin et se oli tavallaan tulossa kostamaan. Niin itsevarmalta ja kauniilta se näytti. Sit tapahtu se kusisin, mä aloin ihastumaan tähän muijaan...
Se oli tavannu tällä paikkakunnalla myös yhden entisen jätkäpuolisen kaverinsa, jonka kanssa ne oli jo hyvää pataa sillon kouluaikoina. Se ei koskaan kiusannut sitä, vaikka tämä jätkä oli jollakin tapaa myös mun tuttava ja vaihdettiin aina kuulumisia ja käytiin yhessä röökillä. Päätettiin sit lähtee jätkien kanssa ryyppyillalle ja kuulin että myös tämä yks daami oli kutsuttu käymään siellä.... mulla meni sillon pala kurkkuun mut ilta suju kuitenkin kohtalaisen hyvin, mä ja tämä daami ei otettu mitään kontaktia, hän ei oikein edes katsonut minuun päin, saatikka juteltu. Minä välillä vilkuilin sitä naista (en siis pahasti..) ja mietin kaikenlaista
Myöhemmin pyysin yhdeltä jätkätuttavistamme kyseisen mimmin puhelinnumeron ja päätin ottaa häneen yhteyttä. Laitoin tekstiviestin ja aloimme sitten tekstailemaan. Puhuttiin suoraan sillon joskus tapahtuneesta ja minä pyysin anteeksi ja hän joten kuten antoi.. Ymmärsin jos hän ei voinut täysin mulle mielessään anteeksi antaa, mutta se joten kuten riitti ja uskoin että pääsisimme elämässä eteenpäin. Sit siinä tais käydä niin, kun käytiin yhdessä myös ulkona tämän naisen kanssa ja vietettiin aikaa, että hän alkoi myös ihastumaan muhun... Hän oli jo sillon kouluaikoina ollut ihastunut, koska olin niitä koulun " komeimpia kovispellejä " jotka ramppas aina röökillä jne. mutta minä tyhmä lapsellinen paska sillon vain kiusasin häntä... tajusin vasta myöhemmin, miten nätti tää mimmi voikaan olla. No sitten ihastumisemme muuttui seurusteluksi ja seurustelun edetessä muutimme yhteen. Sitten vasta alkoi tapahtua ....................................................................................................................
Nainen alkoi välillä saamaan älyttömiä raivareita ja näin ollen mä uskoin, että siitä vuosien henkisestä väkivallasta on jäänyt jotain hampaan koloon... Hän hakkaa nyt mua aina täällä kotona, äskenkin tuli ja iski nyrkillä kolme kertaa päähän ja huusi ja haukkui ja sanoi, että etkö sinä perkeleen paskiainen ikinä opi. Välillä kyllä saan hellyyden osotuksia, mutta sitten sietämätöntä ja mieletöntä vihaa! Olen itkenyt niin vitun monta kertaa ja äskenkin rupesin vaan itkemään ja yritin tarttua naisen jalasta kiinni ja tipuin tuolista mutta hän vain riuhtaisi itsensä kylmänviileästi irti... Tuntuu että minut on täysin alistettu täällä kotona ja pistetty itkemään ja voimattomaksi, mutta silti rakastan naista niin paljon etten osaa erota. Vaikka ei kai tässä muu auta... Tätä kai ne kiusaamisen aiheuttamat arvet aiheuttaa, joita kadun lopun elämääni kun olen nyt nähnyt miten pahaa jälkeä se on saanu toiseen ihmiseen aikaan............
Koulussa olin aika niljake, (siis yläkoulussa.) ja kyllä alakin ja senkin jälkeen vielä pitkään nuorena äijänä. Kiusasin paljon muita oppilaita millon mistäkin syystä, mitä nyt oon jälkeenpäin alkanut katumaan hirveesti, oikeestaan sen jälkeen kun tuo onnettomuus kävi ja siinä tapahtu samalla sellanen suuri henkinen kasvu. Yks mun uhreista oli ylä-asteella sellanen tyttö. Se oli sillon joku 160 senttinen ja 80 kilonen ja mä tietty haukuin sitä läskiksi, sitten rumaksi, huoraksi ja ties miksi. Eikä se kiusaaminen jääny vaan muhun vaan sitä kiusas myös moni muu...
Sitten täys-ikäsyyden korvilla meidän tiet vaan eros, eikä enää kuultu toisistamme. Kyseinen tyttö oli sillon mua muutaman vuoden nuorempi eli nykyisin hän on siis 28-vuotias nainen. Nyt monta vuotta jälkeenpäin, mä tapasin meidän kotipaikkakunnalla tämän naisen... itse olin siis jäänyt asumaan tänne ja hän muutti sillon muualle. Tää nainen oli muuttunu ihan täydellisesti! se oli laihtunu ainakin -25kg, kaunistunu ihan saatanasti ja oli todella upee tapaus... jäi ihan monttu auki, et onko toi todella se sama??
Mä pelkäsin et se oli tavallaan tulossa kostamaan. Niin itsevarmalta ja kauniilta se näytti. Sit tapahtu se kusisin, mä aloin ihastumaan tähän muijaan...
Se oli tavannu tällä paikkakunnalla myös yhden entisen jätkäpuolisen kaverinsa, jonka kanssa ne oli jo hyvää pataa sillon kouluaikoina. Se ei koskaan kiusannut sitä, vaikka tämä jätkä oli jollakin tapaa myös mun tuttava ja vaihdettiin aina kuulumisia ja käytiin yhessä röökillä. Päätettiin sit lähtee jätkien kanssa ryyppyillalle ja kuulin että myös tämä yks daami oli kutsuttu käymään siellä.... mulla meni sillon pala kurkkuun mut ilta suju kuitenkin kohtalaisen hyvin, mä ja tämä daami ei otettu mitään kontaktia, hän ei oikein edes katsonut minuun päin, saatikka juteltu. Minä välillä vilkuilin sitä naista (en siis pahasti..) ja mietin kaikenlaista
Myöhemmin pyysin yhdeltä jätkätuttavistamme kyseisen mimmin puhelinnumeron ja päätin ottaa häneen yhteyttä. Laitoin tekstiviestin ja aloimme sitten tekstailemaan. Puhuttiin suoraan sillon joskus tapahtuneesta ja minä pyysin anteeksi ja hän joten kuten antoi.. Ymmärsin jos hän ei voinut täysin mulle mielessään anteeksi antaa, mutta se joten kuten riitti ja uskoin että pääsisimme elämässä eteenpäin. Sit siinä tais käydä niin, kun käytiin yhdessä myös ulkona tämän naisen kanssa ja vietettiin aikaa, että hän alkoi myös ihastumaan muhun... Hän oli jo sillon kouluaikoina ollut ihastunut, koska olin niitä koulun " komeimpia kovispellejä " jotka ramppas aina röökillä jne. mutta minä tyhmä lapsellinen paska sillon vain kiusasin häntä... tajusin vasta myöhemmin, miten nätti tää mimmi voikaan olla. No sitten ihastumisemme muuttui seurusteluksi ja seurustelun edetessä muutimme yhteen. Sitten vasta alkoi tapahtua ....................................................................................................................
Nainen alkoi välillä saamaan älyttömiä raivareita ja näin ollen mä uskoin, että siitä vuosien henkisestä väkivallasta on jäänyt jotain hampaan koloon... Hän hakkaa nyt mua aina täällä kotona, äskenkin tuli ja iski nyrkillä kolme kertaa päähän ja huusi ja haukkui ja sanoi, että etkö sinä perkeleen paskiainen ikinä opi. Välillä kyllä saan hellyyden osotuksia, mutta sitten sietämätöntä ja mieletöntä vihaa! Olen itkenyt niin vitun monta kertaa ja äskenkin rupesin vaan itkemään ja yritin tarttua naisen jalasta kiinni ja tipuin tuolista mutta hän vain riuhtaisi itsensä kylmänviileästi irti... Tuntuu että minut on täysin alistettu täällä kotona ja pistetty itkemään ja voimattomaksi, mutta silti rakastan naista niin paljon etten osaa erota. Vaikka ei kai tässä muu auta... Tätä kai ne kiusaamisen aiheuttamat arvet aiheuttaa, joita kadun lopun elämääni kun olen nyt nähnyt miten pahaa jälkeä se on saanu toiseen ihmiseen aikaan............